Romanttisia kirjoja?

Ladataan...

 

Vaikka en ole koskaan kuullut, että kukaan olisi oikeasti karkauspäivänä kosinut tai tullut kosituksi, ajattelin (yrittää) hempeillä päivän kunniaksi. Kysyn siis, mikä tai mitkä kirjat ovat jääneet mieleesi romanttisuutensa takia.

Olen erittäin huono vastaamaan kysymykseen omalta osaltani. Luin taannoin kiinnostuneena Hannan aloittamaa keskustelua kirjojen romantiikasta. En saanut edes osallistuttua, koska omaan lukemistooni ei juuri kuulu kirjoja, joiden takakannessa lukisi romanttinen rakkauskertomus tai intohimodraama

Minulle viime vuosien romanttisimmalta tuntuva lukuelämys on ollut Claudie Gallayn Tyrskyt, vaikkei se ole oikeastaan ollenkaan romanttinen: rakkaus on jo päättynyt, elämä on haikeaa, kirja kertoo paljosta muustakin kuin parisuhteesta. Mutta meressä, myrskyssä, kerronnassa, kaikessa Tyrskyissä on jotain melankolisen romanttista kuitenkin. Ja joskus runojen lukeminen tuntuu romanttiselta, vaikkeivät runot ainakaan onnellisesta rakkaudesta kertoisikaan.

Muut mielenkiintoiset ihmissuhdekuvaukset, jotka tulivat mieleeni, eivät ole senkään vertaa romanttisia, vaikka intohimoa piisaakin. Aila Meriluodon Peter Peter, Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina, Juhani Ahon Juha ja Papin rouva. Huomaan kallistuvani kotimaisiin klassikkoihin ja hankaliin suhteisiin, kun mietin vaikutuksen tehneitä ihmissuhdekuvauksia. Melko romanttinen ja varsinkin erikoinen oli ranskalaisen surrealistin Tyttö ja moottoripyörä, jonka luin syksyllä. Ja ovathan monet lukeneet tämän hetken hittikirjan, Katja Ketun Kätilön, nimenomaan huikeana - joskaan ei taaskaan romanttisena, ainakaan minun mielestäni - rakkauskertomuksena eikä esim. pohjoisen elämän tai sodan kuvauksena. Monessa ”lukuromaanissa” tai chicklitissä on keskeisessä osassa parisuhde, mutta mitään erityisen romantillista ei ole sieltäkään puolelta jäänyt voimakkaasti mieleen.

Mutta… Romantiikan pitäisi kai olla kirjojen perusaineksia. Niinpä kysyn:

Millainen kirja on mielestäsi romanttinen? Mitä suosittelet romantiikan nälkään? Ja – karkauspäivän kunniaksi – missä kirjassa on hienoin kosinta?

Kuva: We Heart It

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kun romantiikasta ja hienoimmasta kosinnasta puhutaan, ei varmaan voitane ohittaa Ylpeyttä ja ennakkoluuloa ja Mr Darcyn kosintaa. Jane Austenin kirjat ylipäänsä siitä romanttisimmasta päästä, mitä aikuisiällä olen lukenut. Teinivuosina olin Anni Polvan suurlukija, niissähän oli sellaisia mukavan höpsöjä rakkaustarinoita. Olen jo useita kuukausia harkinnut Polvan lukemista uusiksi,iskisivätkö tarinat vieläkin vai olisivatko jotenkin lapsellisia?

Yleisesti ottaen luen romantiikkaa hyvin vähän nykyään ja jos aletaan tosiaan puhua intohimoista, huumaantumisesta ja vapisemisesta jätän melko varmasti kirjan kesken. Sen sijaan sellainen kevyempi, ironinen ja hauska rakkausjuttu voi olla ihan virkistävä, viimeisimpänä on mieleenjäänyt Linnanneidon lokikirja.

Amma (Ei varmistettu)

Kun romantiikasta ja hienoimmasta kosinnasta puhutaan, ei varmaan voitane ohittaa Ylpeyttä ja ennakkoluuloa ja Mr Darcyn kosintaa. Jane Austenin kirjat ylipäänsä siitä romanttisimmasta päästä, mitä aikuisiällä olen lukenut. Teinivuosina olin Anni Polvan suurlukija, niissähän oli sellaisia mukavan höpsöjä rakkaustarinoita. Olen jo useita kuukausia harkinnut Polvan lukemista uusiksi,iskisivätkö tarinat vieläkin vai olisivatko jotenkin lapsellisia?

Yleisesti ottaen luen romantiikkaa hyvin vähän nykyään ja jos aletaan tosiaan puhua intohimoista, huumaantumisesta ja vapisemisesta jätän melko varmasti kirjan kesken. Sen sijaan sellainen kevyempi, ironinen ja hauska rakkausjuttu voi olla ihan virkistävä, viimeisimpänä on mieleenjäänyt Linnanneidon lokikirja.

Morren maailma (Ei varmistettu)

No hienoin kosinta on tietysti Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjassa <3

Mukavan romanttisessa kirjassa joudutaan tietysti vähän taistelemaan rakkauden eteen. Vastoinkäymisinä voi olla niin erossaolo (esim. sodan vuoksi tms.), pettäminen, ennakkoluulot...
Minä tarvitsen romantiikkaan myös muun kiinnostavan seikan; historiallisuus, yliluonnollisuus tms. Pelkkä romantiikka ei siis meikäläiselle riitä.

Minä muuten kosin miestäni viime karkauspäivänä (2008) ja häitä juhlittiin saman vuoden elokuussa :)

Kaisa Kyläkoski (Ei varmistettu)

Kysymys, johon helppo vastata. Erich Segal: Love story. Eikä ole onnellista loppuakaan.

Kai se olisi sanottava tuo Ylpeys ja ennakkoluulo tavallaan täälläkin. Koska ei minulle tule mieleen juuri nyt yhtään kirjakosintaa (oma kosinta viime kesältä pyörii kyllä mielessä, se oli aika ihana!). Viimeisin kirjakosinta, jonka luin on juuri kesken olevassa Pauliina Suden Ruuhkavuodessa, ei vaan ollut kovin onnistunut "kosinta" se.

Minulla hömppäromantiikka on sellaista aivot narikkaan lukemista, mutta ei nyt ihan mikä tahansa käy. Esimerkiksi Kathleen Tessaron ja Helen Fieldingin Bridgeti Jonesit ovat mielestäni hyvää höpöromantiikkaa.

Mutta sitä aitoa romantiikkaa sitten. Ihan ensiksi mieleeni tuli Joel Haahtelan Elena, sitten Pierre La Muren Punainen mylly (no, rakkautta ainakin jos ei romantiikkaa), Jonathan Carrollin Valkoiset omenat.. Romantiikassa pitää olla, niin kuin Morrellakin, joku muu ulottuvuus kuin pelkkä se romantiikka. Mutta sitä seikkaa en nyt tässä osaa sen enempiä eritellä.

Amma (Ei varmistettu)

Jaaha, mitenkähän olen onnistunut lähettämään kommentin kahdesti, nimellä tai ilman? No, "painava" asiani ei jää nyt ainakaan epäselväksi... sorge:)

Minäkin komppaan Morrea, esimerkiksi historiallisissa kirjoissa romantiikka ei häiritse, nykykirjallisuudessa enemmän, tai useinkaan se ei tunnu uskottavalta. Eikö nykypäivään enää mahdu romantiikkaa?

Minä kommentoinkin tuolla Hannan luona, että romantiikkaa saa olla mutta ei suoranaista siirappia. Eli suurien tunteiden lisäksi rosoisuutta ja karikkoisuutta kaipailen tyyliin Tuulen viemää ja Twilight -sarja. Mieleenpainuvaa kosintaa nyt ei yhtäkkiä tule mieleen...

Vierailija (Ei varmistettu)

nopeasti mieleen tulee Montgomeryt, mielestäni sekä Anna-kirjoissa että Runotytöissä on tosi kauniit kosinnat (siis ne onnistuneet) Annan ja Gilbertin, Rillan ja Kenin sekä Emilian ja Teddyn välillä. Ah niin ihanaa, mutta ei mitään överiä..

Jenni S.

Hei kaikille ja kiitos kommenteista! Vastailen vielä ilalla tarkemmin, mutta kiitos jo nyt hyvistä huomioista. En ole - häpeä tunnustaa ;) - erityisemmin lukenut Austenia mutta Montgomeryt ovat kaiken muun lisäksi minusta romanttista luettavaa, tosin olen enemmän ajatellut, että se johtuu nostalgisesta lukufiiliksestä kuin itse tapahtumista. Mutta totta, ja lisäisin Sinisen linnan vielä Montgomery-romantiikka(ja hauskuus)suosituksiin.

Kiinnostavaa tuo pohdinta mahtuuko nykyaikaan romantiikkaa. Minustakin tuntuu, etten ole lukenut innostavaa tai onnistunutta nykyromantiikkaa... Pitää miettiä tätä vielä tarkemmin.

Tuulen viemään olisin listannut romantiikkalistalle, mutta en ole varma, olenko koskaan lukenut sitä kirjana vai vain katsonut leffan niin monta kertaa, että luulen lukeneeni kirjankin. Meillä on kyllä ko. kirja kahteenkin kertaan, toinen on alkuaan minun, toinen mieheni. Romanttista?:) Itse asiassa tuo profiilikuvassani näkyvä kirja on juuri Tuulen viemää.

 

SallaB (Ei varmistettu)

Sininen linna täällä jo mainittiinkin. Se oli minulla mielessä ykkösehdokkaana tähän keskusteluun! On huippuromanttinen ja sitä paitsi siinä nainen kosii!

Minä ihmettelin tuossa yhtenä päivänä että kuinkas en ole vähään aikaan uppoutunut hömppäromantiikkaan. Päättelin että kirjablogien valtava vinkkitulva on pitänyt minut kiireisenä ihan korkeakirjallisuuden parissa! Lieneekö harhapäätelmä... Hyvä hömppäviihde minulle kumminkin maistuu, paino sanalla hyvä. Huonoa on liikaa ja hyvä harvassa.

Jenni S.

SallaB, ei liene minusta harhapäätelmä! Oikeasti blogit vaikuttavat lukemiseen ja vaikka minullakaan ei ole mitään hyvää hömppää vastaan, niin blogien kirjavinkit painottuvat kuitenkin ehkä hieman korkeakirjallisempaan suuntaan. Ja aiemmin olen jo huomannut lukupiiriharrastuksen vaikutuksen: lukupiirikirjaksi ei tule valittua erityisen kevyttä kirjaa, koska vaikka kirja olisi hyväkin, siitä ei ole keskustelemista. Ehkä tuo sama juttu ohjaa bloggarin lukemistakin jollain tasolla: mieluummin sitä lukee kirjoja, joista kuvittelee olevan ajattelemisen ja keskustelemisen aihetta itselle tai muille? En tarkoita, että minä tai muutkaan lukisimme varta vasten bloggaustarkoituksissa, mutta kyllä blogi silti vaikuttanee enemmän tai vähemmän kirjavalintoihin tai ainakin siihen, mistä kirjasta tulee blogattua.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse väittäisin, että kirjojen valikoitumiseen vaikuttaa paljon elämäntilanne. Luen sinänsä itse erittäin mielelläni "kunnon" kirjallisuutta, jossa on syvyyttä ja tasoja ja joka vaatii pureskelua ja laittaa palaamaan joihinkin kohtiin uudelleen niiden merkityksen analysoinnin kanssa jne. Mutta, kun on kiire töissä, väsynyt ja aika kortilla, niin lukemiseksi tulee valittua aivot narikkaan-teemalla chicklittejä tai muuta kevyttä lukemista, joka tarjoaa kyllä kivaa vaihtelua ja pakoa arjesta, muttei vie liikaa ajatuksia. Näissä on myös plussaa nopealukuisuus, koska hyvää kirjaahan ei toki voi jättää kesken ja työkiireitä ei ainakaan helpota pikkutunneille lukeminen. Kun taas on enemmän aikaa, huomaa vaativansa luettavalta paljon enemmän.

Jenni S.

Vierailija, joo, tutulta kuulostaa tuokin. Elämäntilanteet ja fiilikset vaikuttavat yllättävän paljonkin. Siksi minulla onkin yleensä monta kirjaa kesken; välillä pitää saada esim. kevyt välipalakirja tai ainakin ohut kirja - joskus taas kevyt kirja on kauhea ajatuskin. Ailahtelevainen on lukutoukan mieli. :) Ja jossain elämäntilanteessa taas tulee luettua enemmän kuin toisessa jne.

Kommentoi

Ladataan...