Rosamund Lupton: Sisar

Ladataan...

 

Rosamund Luptonin teosta Sisar mainostetaan kirjan takakannessa "paljon enemmäksi kuin trilleriksi". Minusta teos asettui muuten hyvin trillerin genreen, mutta se erottui lajitovereistaan positiivisesti yhdessä asiassa: siinä oli kaksi henkilöä, joista saattoi pitää. Yleensähän trillerin henkilöt ovat joko epäuskottavia tai -miellyttäviä tai molempia.

Pidettävät henkilöt ovat kirjan päähenkilö Beatrice, 26,  ja hänen pikkusiskonsa Tess, 21. Englantilaissiskoista vanhempi on muuttanut New Yorkiin ja elää siellä hyvin säntillistä elämää poikaystävänsä kanssa. Tess taas on lontoolainen boheemihko taideopiskelija, joka odottaa lasta naimisissa olevalle opettajalleen. Välimatkasta huolimatta Beatrice ja Tess ovat hyvin läheisiä. Perhe on pienentynyt, kun veli kuoli nuorena perinnölliseen tautiin ja isä lähti; ainakin Beatricen suhde äitiin on ystävällinen mutta muodollinen. 

Trillerin idea on se, että Tess katoaa ja Beatrice ryhtyy selvittämään asiaa isosiskon vaistolla ja päättäväisyydellä. Lupton on ympännyt 400-sivuiseen tarinaan perhesuhteiden lisäksi ystävyyttä ja parisuhteita, geeniteknologiaa ja lääketiedettä, huumeita ja lääkkeitä, synnytyksen jälkeistä masennusta, taidetta, terveydenhoitojärjestelmän ja poliisilaitoksen koukeroita; myös mm. köyhien maahanmuuttajien asemaa sivutaan. Vaikka teos olikin sujuvasti kirjoitettu, en ole varma, olivatko nuo kaikki teemat aivan tarpeellisia. Toisaalta tarina pysyi ehyenä loppuun asti - ja se loppu olikin hyvä, nosti yllätyksellisyydessään teoksen keskivertoa paremmaksi.

Plussaa annan myös kirjan rakenteesta. Luptonin ratkaisu voisi olla teennäinen tai sekava, mutta se toimii. Kirja koostuu Beatricen Tessille osoittamista kirjeistä, tai oikeastaan yhdestä pitkästä kirjeestä. En muista törmänneeni tällaiseen kerrontaratkaisuun "vauhtikirjallisuudessa", ja luulen, että kirjan lämpö syntyi juuri siitä, että minäkertojana on pikkusiskolleen puhuva nainen. Vaikka teos sijoittui mielessäni jonnekin jännityskertomuksen ja mukavan, harmittoman lukuromaanin välimaastoon, em. kerrontaratkaisu toi molemmat siskot lähelle ja teki heistä eläviä hahmoja. Siitä pidin. 

Lisäksi monet kirjan teemat olivat minusta kiinnostavia tai koskettavia, mutta en mitenkään uppoutunut niihin tai ylipäätään koko kirjaan. Alan muuttua aikamoiseksi kielinipottajaksi, mutta taas tuli samanlainen olo kuin Elizabeth Gilbertin Eat, Pray, Loven kanssa: luen englantia suomeksi. Käännös oli siis paikoin hyvin mekaaninen ja sen sijaan, että olisin keskittynyt tarinaan, juutuin ärtyneenä miettimään, mitä alkutekstissä mahtoikaan olla. Veikkaan, että alkuteksti oli tässäkin tapauksessa sujuvampaa... Hei kääntäjät, jätetään ne mentaaliset olotilat, emotionaaliset purkaukset ja fyysisesti väsymiset sinne englannin kieleen. Tuntumani mukaan juuri trillereitä ja lukuromaaneja käännetään paljon englannista, ja jos käännöksissä oltaisiin hieman suoraviivaisempia, kirjat eivät ehkä olisi aina tällaisia tiiliskiviäkään.

Tekstinäyte, s. 11:

Täällä on rauhallisempaa ja tilaa ajatella. Hassua, millaisia asioita nyt hämmästelen; usein aivan pikkuruisia. Eilisessä lehdessä esimerkiksi oli juttu siitä, miten läheisiä me sisarukset aina olemme olleet, eikä siinä edes mainittu ikäeroamme. Ehkä sillä ei näin aikuisina ole enää merkitystä, mutta lapsuudessa se tuntui niin silmiinpistävältä. "Viiden vuoden ikäerohan on melkoinen..." sanoivat tietämättömät keskeyttäen lauseensa niin, että se vaikutti kysymykseltä. Ja me molemmat ajattelimme Leoa ja hänen jättämäänsä aukkoa, tai ehkä ammottava kuilu olisi kuvaavampi ilmaus, mutta emmehän me koskaan mitään sanoneet. 

 

Rosamund Lupton: Sisar (Sister, 2010). Gummerus, 2012. Suom. Amuirmeli Sallamo-Lavi

Kustantamon kirjaesittely

Share

Kommentit

Amma (Ei varmistettu)

Kurkin tätä vähän sormien välistä, ajattelin tarttua tähän parin viikon sisällä. Tarina tuntuu minusta mielenkiintoiselta ja sopivalta minulle tähän rakoon. Jännä nähdä, miten kirja muuten toimii. Itse en ole kielen suhteen hyvin tarkka, mutta sitten jos kieli ei kertakaikkiaan toimi, niin se voi olla syy jopa lopettaa kirja... jää nähtäväksi!

Hanna / Kirjainten virrassa (Ei varmistettu)

Kiinnostava kun otit tuon kieliasian esille, yritänkin nyt tutkailla tekstiä myös sillä silmällä. Positiivinen merkki, että trillerissä on miellyttäviä henkilöhahmoja, jee!

Jenni S.

Amma, minullekin tarina sopi hyvin nimenomaan nyt: Katja Ketun Kätilön jälkeen kaipasin jotain kevyempää ja helpompaa, ja tämä oli sellainen, olkoonkin että teemat ja tapahtumat olivat osin hurjia. Eikä kieli ollut kokonaan toimimatonta, mutta esim. mentaalinen- ja emotionaalinen-sanojen käyttö tökki, kun saman olisi voinut sanoa sujuvamminkin. Yhtenä kolmesta siskosta myös siskoaihe kiinnosti! :)
 

Hanna, joo, kyllä tässäkin oli kieroja ja ilkeitä ihmisiä, mutta onneksi muitakin. Myös Ilselässä oli käsitelty Sisaren käännöstä.

Salla

Just tuo suomeksi kirjoitettu englanti ärsyttää muakin. On vielä aivan liian yleistä mielestäni nykyään käännöskirjallisuudessa.

 

Rosamund Lupton on mulle tuntematon suuruus, nimi kuulostaa sentään tutulta kun häntä on taidettu blogeissa lukea aika paljon... Ehkä tätä vois joskus viihdykkeen tarpeessa kokeilla englanniksi.

Jenni S.

Salla, minua ei yleisesti ottaen häiritse "suomeksi kirjoitettu englanti" usein, mutta nyt on jostain syystä tullut tällaisia häiritseviä kirjoja vastaan. Täytyy valita luettavansa tarkemmin tai lukea huolimattomammin. ;) Tai sitten lukea suosiolla englanniksi.

Luptonin Sisar on pärjännyt maailmalla hyvin ja ilmeisesti kirjailijalta odotetaan paljon Suomessakin; seuraavastakin romaanista on jo käännöstiedot netissä.

Karoliina

Hei, en tiennytkään tämän olevan kirjeromaani! Jee, nyt kirja kiinnostaa (entistä) enemmän. :)

Jenni S.

Karoliina, kirjassa isosisko kertoo tarinaa pikkusiskolle kirjeen muodossa. Sen kirjeen sekaan mahtuu mm. sähköpostiviestejä ja muutenkin ei-kirjemäisiä kohtia, mutta kyllä minulla oli koko ajan lukiessa tunne, että seuraan kirjettä. Se toi kirjaan lämpöä ja epätrillerimäisyyttä, kirjetrilleri kun ei taida olla aivan tavanomaisin jännärityyppi. ;)

Norkku (Ei varmistettu)

Minä luin tämän englanniksi, oli oikein vaivatonta ja helppoa tekstiä.

Kirjeet olivat hyvä tapa viedä tarinaa eteenpäin. Luulen että perinteisempi rakenne olisi jollain lailla latistanut Sisaren sellaiseksi perusdekkariksi, nyt tapahtumissa kuitenkin eli aika mukavasti mukana.

Siitä seuraavasta Luptonista, Afterwardsista, pidin kuitenkin vielä enemmän...

Jenni S.

Norkku, kiva kuulla, että Afterwards on parempi. Ehkä luen sitten senkin joskus! Ja tosiaan, kirjemäisyys oli iso plussa Sisaren kohdalla.

Kommentoi

Ladataan...