Satupäivän kunniaksi: kerro rakkain satuhahmo tai satusi

Ladataan...

 

Hyvää satupäivää! Tänään jos koska on hyvä muistella lapsuuden ihania, pelottavia ja huimia tarinoita eli tärkeitä satuja.

 

Haluaisin kuulla, mitkä satuhahmot ja sadut ovat jääneet erityisesti mieleenne ja miksi.

Minulle tärkeitä hahmoja ovat olleet mm.

 

- Peukaloiset. Ajatus minikokoisista ihmisistä oli minusta lapsena hyvin kiehtova, etenkin luettuani Onnelin ja Annelin.

Risto Reipas. Minulla oli tapana leikkiä Risto Reipasta...

- Muumit ja kaikki muumihahmot, mutta löysin heidät todella vasta aikuisena. Nuuskamuikkusta muistan fanittaneeni  ja oikein kaivanneeni seuraani jo lapsena (olin kuin Muumipeikko): nyt aikuisena olen sitä mieltä, että hän kaikessa vaeltelevuudessaan ja vapaudessaan voisikin olla aika rasittava ystävä.

- Veljeni Leijonamielen lohikäärme Katla. Onko mitään pelottavampaa?

- Iki-ihana Auli Somersalon Mestaritonttu. En voi ajatella aarnivalkeita tai katsoa isoa kiveä ajattelematta Mestaritonttua.

 

Lisäksi olen lukenut välillä ihastellen, välillä peläten klassikkosatuja. Rakastin Tiheikön väki -kuvakirjoja lapsena - rakastaisin varmaan vieläkin, jos näkisin sellaisen. Tontut, peikot ja kaikenlainen metsänväki ovat lähellä sydäntäni. Kun muutimme nykyiseen kotiimme, hankin meille saunatontun. (En luota, että tontut osaavat enää nykyaikaan avata monimutkaisia ovia, joten piti vähän edesauttaa tonttuasiassa.)

En ole koskaan lukenut loppuun asti Kaislikossa suhisee -teosta enkä Katto-Kassista. Peter Pan ja Maija Poppanen eivät iskeneet minuun lapsena, saati Liisa ihmemaassa tarinana tai erillisinä hahmoina. 

Entä muut: mikä satuhahmo ihastuttaa, mikä ei? Onko sinulla lempisatua?

Mestaritontun kansikuva täältä

Share

Kommentit

Niiskuneiti lieni niitä rakkaimpia, kuljinhan hiuspompula nilkassa pitkin kyliä ja katuja. Tai ainakin kotona, en ole ihan varma salliko äiti sen käyttöä muualla. :D

Ronja ryövärintytär ja Mestaritonttu olivat ala-asteikäisenä rakkaita. Ja sitten oli monia sellaisia satukirjoja, joita ei edes muista.

Lasketaanko Tiitiäinen satuhahmoksi? Hän on edelleen erittäin tärkeä.

Jenni S.

Linnea, ihana Niiskuneiti-muisto. Voin kuvitella!:)

Ronja ja melkein kaikki Lindgrenin hahmot ovat minulle tärkeitä edelleenkin, mutta yritin nyt keskittyä etenkin epäihmismäisiin hahmoihin. Risto Reipas oli pakko mainita oman Risto-menneisyyteni takia.

Tiitiäinen lasketaan! Ja hyvä, että hän on edelleen tärkeä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kapu Karvakorva oli ihan paras! Itse tykkäsin myös Annelista ja Onnelista, varmaan samasta syystä kuin Kapu Karvakorvastakin. Se itsenäisyys oli jotenkin kiehtovaa.

Lisäksi Viiru ja Pesonen ja kaikki ne ihanat pikku yksityiskohdat ja öttiäiset niissä kuvituksissa! :)

Emilie/Le Masque Rouge (Ei varmistettu) http://lemasquerouge.blogspot.fi/

Rakkain satuni on Bill Peetin Viksurontti. Tarina kunnianhimoisesta koirasta, jonka noita-akka muuttaa erikoiseksi sekaeläimeksi. <3 :)

LiisaMaalla
Kivistössä

Astrid Lindgrenin Marikki-kirjat ovat jääneet vahvasti mieleen ja niissä kaiken ihanan lisäksi jokin syöpäläisepisodi (oisko ollu täitä) vaikutti vahvasti pieneen ihmiseen.

Myös Elsa Beskowin kuvakirjat ja etenkin täti Vihreä, Ruskea ja Sinipunainen olivat suosikkejani. Puputupuna-kirjoista opin muistaakseni lukemaan, joten silläkin on tärkeä paikkansa!

Anneli ja Onneli kirjat olivat myös kiehtovia ja haaveilin tietysti löytäväni samanlaisen talon kaikkine yllätyksineen.

Jenni S.

Vierailija, kuka tai mikä on Kapu Karvakorva? En ole kuullutkaan, mutta nimi on valloittava! Yritin googlata, mutta pikaetsinnällä löysin vain koirankuvia.:)

Emilie, ja samat sanat sinullekin, Viksuronttikin on mulle tuntematon. Kaikenlaiset karvakaveritarinat ovat ihastuttaaa luettavaa, pitää ehkä googlata myös Viksuronttia. 

LiisaMaalla, ne oli täitä! Kirjoitin ensin Marikista ja täistä minäkin, mutta sitten tyydyin näihin "todellisiin satuhahmoihin". Marikista opimme myös mm., ettei kannata kiipeillä katolla, tytötkin voivat tapella keskenään ja että jalkaan voi laittaa sannikkaat. Luin Marikin uudelleen jokunen vuosi sitten ja oli mahtavaa, kun kaikki kuvatkin olivat aivan tuttuja.

En muista, että Beskowin kuvakirjat olisivat olleet suursuosikkejani, mutta aktiivikäytössä ne ovat ainakin olleet, etenkin tätikirja on hyvin muistissani. Pupu Tupunasta juttelin juuri kaverin kanssa: mieleeni on jäänyt erityisesti hyvin jännittävä kohtaus, jossa  oltiin meri(tai joki- tai oja-)hädässä jäälautalla. Huh!

Olen kertonut blogissani varmaan moneen kertaan, että minulle Onneli ja Anneli oli niin suuri elämys, että vietin ala-asteikäisenä yhden kesän kirjoituskonetta hakaten. Tuloksena olin noin satasivuinen O&A-henkinen peukaloiskuvaus.

kultahillokala

Sampo Lappalainen, Muumit, Tiheikön väki (se kuvitus<3), Ronja Ryövärin tytär, Melukylän lapset ja oikeastaan kaikki Astrid Lindgrenin sadut ja hahmot. Ihana muistella näitä! ..Muumeista varsinkin Pikku Myy oli ja on ihana:) Ja Babar-sadut oli kivoja! ..Ja nyt kun näin tuon Mestaritontun kannen, niin muistan, kun sitä luettiin päiväkodissa ja koulun iltapäiväkerhossa uudelleen ja uudelleen..Rakastin sitä, se oli ihanan jännittävä, välillä jopa vähän ahdistava, mutta päättyi hyvin:) Enpä olisi tuotakaan muistanut, jos en olisi kantta nähnyt:) Kiitos taas:]

Se aiempi Vierailija (Ei varmistettu)

Kapu Karvakorva on "koira, jota ei kukaan määräillyt" :) Se kuuluu Tammen kultaisiin kirjoihin ja ilokseni siitä on tehty myös uusintapainos, alkuperäinen kun on hukkunut jonnekin. Joku siinä on aina viehättänyt :)
http://www.tammi.fi/kirjat/-/product/no/9789513033118

Jenni S.

Kultahillokala, tosiaan, Babar!!! Miten unohdin Babarin? Onneksi muistutit, kiitos.:) Mestaritontun seikkailut on jännittävä ja ihan pelottavakin, mutta myös hyvin kiehtova. Käytin äsken työmatkaani siihen, että kuulustelin mieheltäni, onko hän lukenut Mestaritontun ja kun ei raukka (vai moukka?;)) ollut, määräsin, että hänen on luettava tuo mestariteos ja aloitettava vielä tänään, kun kaikkien pitäisi lukea Mestaritonttu. ei ole vielä aloittanut.

Olen varma, että olen unohtanut omalta satuhahmolistaltani vaikka mitä. Koko ajan tulee mieleen sellaisia epämääräisiä muistikuvia, jotkut hahmot ovat enää vain mielikuvan tasolla.

Vierailija, kiitos Kapu-selvityksestä! Kirja näyttää juuri niin sympaattiselta kuin Kapu Karvakorva -nimi antoi ymmärtää. Sen mitä olen noita Tammen kultaisia lukenut aikuisena, osa kirjoista on mainioita, osa taas ei ole kestänyt aikaa. Mutta kutsuvan näköisiä ne ovat kaikki, voisin keräillä niitä!

 

Helmi-Maaria Pisara (Ei varmistettu) http://helmi-maariapisara.blogspot.com

Muumit ovat ehdoton ikuisuussuosikki. Samoin Krokotiili Gena ja muut Uspenskin satuhahmot. Tällä hetkellä, ihan uutena tuttavuutena, olen ihastunut Elmariin..ihana ronsu!

Booksy

Kuka lohduttaisi Nyytiä... se oli jollain kammottavalla ja surullisella tavalla minusta pienenä äärimmäisen kiehtova. Äiti joutui lukemaan sitä ja Tiitiäisen satupuuta moneen kertaa. Myös Kuinkas sitten kävikään oli minusta lapsena ihana.

Ja Melukylän lapset - vai mikä sen Lindgrenin kirjan nimi oli?

Ai niin, Tirlittan! Se oli myös hieno kirja. :-)

 

yrtti
Yrttitarha

Raul Roineen satukirja, jossa oli Rudolf Koivun kuvitus. Niihin kuviin pieni lapsi suorastaan upposi...

Kirjakaupantäti

Mä tykkäsin myös tuosta Kapu Karvakorvasta. Jopa niin paljon että osasin "lukea" sen naapurin nuoremmille pojille 5-6-vuotiaana - heidän mumma luuli jotta mä osaa jo lukea :)

Mato Matala oli myös lempihahmoni.  Muistan kun kirjastoautosta oli lainattu Scarryn kirjoja ja niitä tykkäsin keittiön pöydällä kattella ja ettiä sitä Mato Matalaa.

Rasmus Nalle-sarjakuvakirjat oli myös mun lemppareita. Annoin jopa yhdelle nallelleni nimen Rasmus Nalle (vaikkei sillä ollutkaan sellaisia hienoja punaisia valkopilkullisia housuja :) )

Ja Pupu Tupunat.  Harmittaa kun nämä kirjat ovat jonnekkin mystisesti kadonneet...  no minä olin kyllä lapsena aika huolimaton kirjojen käsittelijä... saattoivat jäädä ulos vesisateeseenkin...

Mulla oli myös omana kirjana sellainen pienikokoinen satukirja jossa oli kansikuva Punahilkka. Siinä taisi olla perinteisiä satuja kuten Hannu ja Kerttu. Minusta oli mukavaa omistaa oma satukirja - niitä omia kirjoja kun ei kovin montaa ollut...

Nykyisin satu/kuvakirjoissa ihaillen kuvitusta ja sitten vasta tutustun tekstiin. Mun pitikin tänä aamuna blogata Tuula Korolaisen &  Marjo Nygårdin ihastuttavista Kuono kohti-kirjoista mutta se jäänee huomiseen :)

http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com (Ei varmistettu) http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com

Lasketaanko Liisa Ihmemaassa saduksi? Ok, no ei se mitään faktaakaan taida olla joten ehkä :). Liisa on tehnyt vaikutuksen vasta vähän vanhemmalla iällä, lapsuudesta muistan lähinnä muumit. Satuja pitäisi kyllä lukea enemmän!

Katja / Lumiomena (Ei varmistettu) http://luminenomena.blogspot.com

Minun(kin) rakkaimmat satuhahmoni ovat ihmisiä: Marikki ennen kaikkea, kuten melkein kaikki muutkin Astrid Lindgrenin hahmot (poislukien Katto-Kassis-parka). Marikki siksi, että hän on aina kulkenut mukana elämässäni ja edustaa toisaalta ihanaa vanhanaikaista maailmaa, toisaalta sosiaalisia epäoikeudenmukaisuuksia vastaan taistelevana tyttönä.

Mutta ne ei-ihmiset saduissa? Minäkin pidin lapsena kovasti peukaloisista: Onnelin ja Annelin luettuani leikin, että nukkekotiini muuttaa peukaloisperhe ja olen heille vieraanvarainen "emäntä", kun tarjoilen vain pienen kakkumurun, josta riittää makeaa, sekä puolikkaan nakin, joka vastaa peukaloisille kokonaista kinkkua! Myös Peukalo-Liisa oli minulle rakas.

Sue Ellen (Ei varmistettu)

Mä tykkäsin pienenä hurjasti Ulf Nilssonin Minä ja pikkusiskoni Kukkakaali, eli päivä Kanikukkulalla -tarinasta. Pystyin samaistumaan pikkusiskoon, joka hukkaa lenkkarinsa ja lupsuttaa koko ajan väärällä hetkellä korvaansa. Itsekin kadotin tavaroita ja söin peukaloa. Myös Janoschin Oi ihana Panama ja Maurice Sendakin Hassut hurjat hirviöt olivat villin ihania satuja.

En koskaan oppinut pitämään Piilomaan pikku aasista, koin koko tarinan hyvin ahdistavaksi ja Muuli Mukkelis onkin satuhahmoinhokkini.

ketjukolaaja (Ei varmistettu)

No, varmaan lapsena lempisatuni oli se satu, jonka äitini oli keksinyt ja jota hän kertoi veljelleni ja minulle. Satu kertoi kahdesta oravanpojasta, jotka karkasivat kotoa ja olivat joutua näädän saaliiksi. Mutta äiti pelasti ja vei poikaset takaisin pesään.

Tämän lisäksi kotonani oli 60-luvulla Saapasjalkakissa-niminen popup-kirja, josta tykkäsin kovasti. Poikani taas tykkäsi muutama vuosikymmen myöhemmin Arttu Alligaattori-sadusta, jossa isoisä opetti Artulle miten syödään spagettia. Harmi kyllä en ole löytänyt sitä kirjakaupoista, oltiin aikoinaan ahkeria kirjaston asiakkaita, nyt olen koettanut vähentää.

tiia_

Mulle tuli ekaksi mieleen Ronja Ryövärintytär, ja ihan lapsuusajoilta Pekka Töpöhäntä ja Pupu Tupuna. Ronjassa tykkäsin hahmon itsenäisyydestä, ja veikkaan, että Ronja on ollut mulle jonkinsortin feministinen ikoni ennen kuin edes ymmärsin, että sellaisia on hyvä olla. Pekka Töpöhäntää kävi niin sääliksi kun sillä ei ollut häntää, ja ne typerykset Pilli ja Pulla nauratti. Pupu Tupunasta tykkäsin ihan vaan sen takia, että kanit oli musta niin ihania. Pieni merenneito oli myös mulle tärkeä hahmo.

Luuhasin viime viikolla kirpputorilla ja käteen osui vanha Piilolan pikku aasi-kirja. Vaikken muista kirjan sisällöstä yhtään mitään, jouduin hurjan tunnekuohun valtaan, oikein itketti. Muistan isäni lukeneen minulle pikku aasia kun olin pieni, ja muistan tykänneeni kirjasta ihan hirveästi.

HeidiR (Ei varmistettu) http://luovahahmo.blogspot.fi/

Hei, Jenni! Olenkin ihmetellyt, että minne olet hävinnyt, kun blogiisi ei tule uusia postauksia. Täältä löydytkin.

Myöhästyneet Sadun päivän terveisin sinullekin! Sadun päivänähän ilmoitetaan myös Napero-Finlandian voittaja. http://www.taivalkoski.fi/Resource.phx/sivut/sivut-taivalkoski/paataloke...

Muistatkos muuten vielä Syntymä -runokokoelmani? Nyt se sai vihdoin myös "virallisen" arvostelun. Pidän kyllä kaikki blogiarvosteluja enemmän kuin virallisina. Ne ovat arvokkaita juttuja, ja olen siitä sinunkin arvostelusta ja haastattelusta edelleen iloinen. Syntymä-runokirjani voitti kesällä 1. palkinnon omakustannekilpailun runokokoelmasarjassa.

http://luovahahmo.blogspot.fi/2012/07/syntyma-voitti-1-palkinnon.html

Hyvää loppusyksyä sinulle Jenni!

Peppi Pitkätossu!

Rasmus Nalle, Muumit, Pupu Tupuna, vähän isompana Ronja Ryövärintytär ja Peppi Pitkätossu, ainakin näin äkkiseltään muisteltuna :)

Tosin en ole ihan varma milloin Muumeihin tutustuin, ainakin sain lapsena sen kirjaboksin. Niissä on sellaista ajattomuutta, että uppoaa näin aikuisellekin <3

Bambi (Ei varmistettu)

Aivan varhaisimpana muistona muistan Tiitäisen satupuun. Eduard Uspenskin Fedja Setä kirjat olen lukenut moneen kertaan, A. A. Milnen Nalle-Puh on maailman sympaattisin karhu. Hannu Mäkelän Herra Huu nauratti ja naurattaa edelleen. Rakastan yhä Astrid Lingrenin hahmoja, erityisesti Ronjaa. Tove Janssonin muumi kirjat ovat myös äärettömän hienoja ja jokaisella lukukerralla niistä avautuu jotain uutta vielä aikuisenakin. Muumipappa ja meri on traagisuudessaan tehnyt pysyvän jäljen. Ehkä suurimman vaikutukseen minuun on tehnyt ja tekee yhä edelleen Pikkuprinssi. Minä näen yhä tähdet helisevinä kelloina, koska yhdellä niistä nauraa pieni poikaa...

Nyt kun näitä alkaa miettimään mieleen tulee vaikka kuinka paljon rakkaita hahmoja. Huomasin suosikkikirjojeni yhteiseksi tekijäksi sen, että ne eivät yritä olla opettavaisia. Ne eivät aliarvioi lasta lukijana tai sadun kuuntelijana. Sen takia aikuinenkin voi niistä nauttia. Näiden kirjojen maailman haluan sitten joskus avata myös omille lapsilleni. Kiitos muistutuksesta. Maailmassa ei voi olla liikaa satuja. :)

Kommentoi

Ladataan...