Seitsemän kuvaa ja runokuvaa kesästä

Ladataan...

 

Monta tuntia
kirjani ikkunalla,
unohtuneena,
auki. Oikukas tuuli
jos luki jonkin sivun.

(Kotomichi / Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu. Kootut tankarunot 1960-1982. Otava, Seven-pokkarit, 2011)

 

 

Puut ovat täynnä
lintujen valtakuntia.
Puut ovat täynnä
metsiä joissa asutaan.

(Risto Rasa: Tuhat purjetta, kootut runot. Otava, 1992)

 

 

Tänä aamuna olen päättänyt olla kirjoittamatta
ja istuttaa ruusun.

Siis tätä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen:
työn että voi lyödä sen laimin,
helteen että tuntee sen oikeutetuksi
ja lapsuuden
että voi juuria siitä juhannusruusun
vanhuutensa seinustalle.

(Eeva Kilpi: Perhonen ylittää tien, kootut runot 1972-2000. Wsoy, 2006)

 

 

Monet runoilijat ovat hedelmäpuita
joista pienet ihmiset
eivät ylety poimimaan.

(Eeva Heilala: Ikkunasta avautuu maailma. Tammi, 2012)

 

Kiitos helmistä
iholla - vedenneidon
aamusukellus

Thanks for pearls
on the skin - a morning dive
into waves

(Riitta Rossilahti: Vihreä viittani - My Green Cape. Riitta Rossilahti, 2010)
 

Yksi minulla vielä olisi:
että oltaisiin hiljaa paikallaan
ja sataisi.

(Kai Nieminen: Istun tässä, ihmettelen - valitut runot. Tammi, 2012)

 

 

Pääskysiä. Kissankelloja.
Männyn juurella
kuuromykkä tynnyri.

(Caj Westerberg: Yönmusta, sileä. Otava: 2011)

 

 

Monin tavoin hankalaa ja loputtomalta tuntuvaa viikkoa seurasi ihastuttava viikonloppu. Perjantai-iltana istuimme puutarhassamme ystävieni kanssa ja hihittelimme käelle, joka oli niin pakahtunut kesästä, että oli epävireessä. Kukkuu, kukkuu, kuk-ku, kuk-kuk-kuu, kuu, kuuuu, kukkuu. (Luulin, että kansanperinteen mukaan käen kukunnasta voi laskea, montako vuotta menee ennen kuin naimakaupat solmitaan: tänään tarkistin asian, ja kukunnasta voi ennustaa myös jäljellä olevia elinvuosia. Minulla lienee niitä kotikäkemme mukaan satoja, joskin osa on hieman onnahtelevia.) Lauantaina kohtasin ihmisen, jonka olin tätä ennen tuntenut vain virtuaalisesti, ja tuntui siltä kuin olisin tavannut hyvän ystävän pitkästä aikaa. Tänään olen vain kuljeskellut ympäriinsä kameran kanssa ja riemuinnut siitä, että on kesä ja asiat ovat taas hyvin. Olen yhtä pakahtunut kuin epävireinen käki, joten pitkän romaanitekstin sijaan kykenin viikonloppuna keskittymään vain lempirunoilijoideni teksteihin. Aika ihastuttavaa ja pakahduttavaa oli huomata sekin, että minulla ylipäätään on lempirunoilijoita: vielä muutama vuosi sitten ei olisi ollut.

 

Ihanaa kesäsunnuntain iltaa kaikille! Runousvinkit ovat tervetulleita.

 

Share

Kommentit

Oi kesä! Mitä runoja, ja kuvia!

Jos runosuosituksia kysytään, en voi olla mainitsematta Szymborskaa. Häneltä ei tosin taida oikein luontorunoutta löytyä, mutta muuten paljon hienoa ja kaunista.

Minullakin on ollut aivan ihana viikonloppu. :) Ihan kuin olisi minilomalla ollut.

Jenni S.

Liisa, samoin, minullakin on ihan lomaillut olo! Kiitos Szymborska-suosituksesta. Häntä on kehunut niin moni, että pitäisi kyllä kokeilla. Osaatko ehdottaa jotain tiettyä runoa/runokokoelmaa?

Minulla on itselläni Ihmisiä sillalla kokoelma, jossa on runoja melkein koko Szymborskan uralta. Sitä voin suositella lämpimästi.

Jenni S.

Kiitos, tuon kokoelman nimikin on kiehtova, jotenkin kaunis ja uhkaava samaan aikaan. 

Jenni S.

Kiitos, tuon kokoelman nimikin on kiehtova, jotenkin kaunis ja uhkaava samaan aikaan. 

Kaunista! Suosittelen Sinikka Vuolan uusinta kokoelmaa sekä Maria Matinmikon Valkoista ;)

Jenni S.

Helmi-Maaria, kiitos kiitos! Ihan uusia nimiä, kiinnostavaa. Googlaan heti lisätietoja!

Reeta / Les! Lue! (Ei varmistettu)

Kiitos vielä! Oli tosi kiva tavata! :-D Olit livenä ihan yhtä ihana, kuin täällä blogissasi! <3

Ja upeita runoja! Niin monta suosikkiani, etten ole varma mitä tohon perään osaisi suositella. Onko Ilpo Tiihonen sulle tuttu? Kirjoittanut paljon lastenrunoja, mutta myös aikuisille. Ei luontorunoutta, mutta paljon hienoja runoja kirjoista ja lukemisesta. Tämä on yksi ehdottomia suosikkejani:

BIBLIO

Me synnyimme kirjaimiin,
tämän maailman lauseisiin työnsimme pään
Minä näin: tulit väkisin, verissä päin
meidät sanojen keskelle synnytettiin
ja heti kuuluimme luettaviin,
meidät luettiin tänne
ja meissä soi
oman kielemme korkea jänne

Ja nyt
joku tutkii miksi on väärää,
joku toinen vain kaikkea kaikkea vain
rakastaa,
kolmas tähtien parissa häärää,
neljäs kuvista kiksejä saa

Viides lainasi kauneutta,
kuudes selailee eilistä, elävää
ja seitsemäs
edessään suuri Mutta -
käy sen kimppuun, tahtoisi selättää

ja he kysyvät Mistä voi löytää?
ja heille kaikille vastataan,
ja siihen suurimpaan lainauspöytään
heille maailmaa kannetaan

Jenni S.

Reeta, voi ei, mikä kommentti. Voi ei, mikä runo. KIITOS! Ja kiitos ihastuttavan mukavasta kesäiltapäivästä, onneksi vihdoin tavattiin. :)

Kommentoi

Ladataan...