Susan Cain: Hiljaiset - introverttien manifesti

Ladataan...

 

 

Nautin yksinäisyydestä.

Haluan juhlia syntymäpäiviä pienimuotoisesti, vain yhden tai kahden läheisen ystävän kanssa tai perheenjäsenen kanssa.

Ilmaisen usein itseäni mieluummin kirjoittamalla.

Jos täytyisi valita, viettäisin mieluummin viikonlopun tekemättä mitään kuin viikonlopun, jolle olen aikatauluttanut liikaa asioita.

 

Kun kirjan alkupuolella on tuollaisia väittämiä, enkä voi vastata mielessäni kuin kyllä kyllä KYLLÄ! niitä lukiessani, on selvää, että olen löytänyt itsestäni kertovan teoksen. Tunnustan, että olen introvertti, mutta niin on luultavasti moni muukin, joka tämän tekstin lukee. Introvertit kun pitävät usein lukemisesta ja netissä roikkumisesta, tiedonhausta ja asioiden työstämisestä itsekseen.  Mutta - on meistä muuhunkin kuin nörtteilyyn!

 

Eläimissäkin on introvertteja

 

Susan Cain on amerikkalainen entinen yritysjuristi ja nykyinen introverttiuden puolestapuhuja. Cain teki uraa Wall Streetillä aina siihen asti, kunnes havahtui, ettei vaativa ja kova ala, joka oli jo opiskeluaikoina saanut hänet jopa oksentamaan jännityksestä ennen luentoja, ollut asia, jolle hän haluaisi uhrata aikansa ja energiansa. Hän tajusi ulkopuolisuuden tunteensa johtuvan siitä, että toisin kuin amerikkalainen yrityskulttuuri ja elämäntapa olettaa, hän ei ole riehakas, tiimihenkinen ja aina menestystä tavoitteleva ekstrovertti, vaan rauhaa ja syventymistä rakastava introvertti. Cain huomasi kadehtivansa psykologeja ja kirjailijoita enemmän kuin huippujuristeja ja teki elämänmuutoksen itsensä ja perheensä vuoksi.

Onneksi teki, sillä Hiljaiset - introverttien manifesti on kiinnostavaa ja ajatuksia nostattavaa luettavaa. Cain kertoo, että vauhdikas ekstroverttius on vallitseva persoonallisuustyyppi eläinmaailmasssakin, mutta parikymmentä prosenttia vaikkapa kotikissoistakin on pikemminkin hitaasti lämpeneviä introvertteja kuin  rohkeita - tai rohkeina pidettynä - ekstrovertteja. Vaikka luulisi, että evoluutio olisi nitistänyt hissukkamaisuuden, kummallekin luonteenlaadulle on paikkansa:

 

"Ujot" eläimet etsivät ruokaa harvemmin ja suppeammalta alueelta; ne säästävät energiaa, tarkkailevat asioita kauempaa ja selviävät hengissä saalistajilta. Rohkeammat eläimet taas lähtevät huolettomina retkilleen ja päätyvät säännöllisesti ravintoketjussa ylempänä olevien ruoaksi, mutta kausina jolloin ruokaa on vähän ja sen eteen on otettava suurempia riskejä, ne selviävät hengissä."

 

Etenkin ihmisten keskinäisiä eroavuuksia Cain selittää aivojen fysiologialla. Vedän ehkä mutkia suoraksi, mutta näin se menee: Aivojen mantelitumake ottaa vastaan ärsykkeet ja aivolohko säätelee, miltä ne tuntuvat. Toisin kuin luulisi, pidättynyt tai jopa jähmeä ulkoinen reagointi viittaakin usein siihen, että aivotumake on hyvin aktiiivinen eikä aivolohko saa hillittyä sitä. Introvertti ihminen havaitsee ekstroverttia enemmän ärsykkeitä ja voi olla niin ärsykkeiden ristitulessa, ettei osaa toimia. Rento, avoin olemus taas voi kertoa siitä, että ihminen ei reagoi yhtä moniin asioihin kuin introvertti kanssakulkija: on helppo olla cool, kun tilanne ei ihan oikeasti tunnu yhtään kiihdyttävältä ja osa siitä menee ikään kuin ohi. Cain viittaa tutkimuksen, jonka mukaan jo 4-kuukautisissa vauvoissa on havaittavissa "mantelitumake-eroja", ja usein kiihkeästä (herkästi havaintoja tekevästä) vauvasta kasvaa rauhallinen introvertti, kun taas rauhallisesta vauvasta tulee huoleton, enemmän omaan itseensä kuin ympäristöön keskittyvä ekstrovertti. 

 

Ole uskollinen itsellesi, huijaa muita

 

Cain pohtii kiinnostavasti opiskelu- ja työelämää sekä eri kulttuureja. Hän haastattelee esimerkiksi hillittyjä aasialaistaustaisia opiskelijoita, jotka tuntevat syvää ristiriitaa hiljaisen persoonansa ja amerikkalaisen elämäntyylin kanssa: menestynein ei suinkaan ole se, jolla on parhaat arvosanat, vaan se, joka pitää eniten meteliä itsestään ja jaksaa juhlia useimmin. Suomessa meno ei liene aivan yhtä hurjaa kuin Amerikassa, mutta tiedän, että tuo ristiriita koskettaa täälläkin monia.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton, sillä kukaan ei ole tuomittu yksioikoisesti kovaääniseksi pelleksi tai mykäksi seinäruusuksi. Cain opastaa, miten vanhemmat voivat tukea hiljaista tai ujoa lasta, tai miten sosiaalisuudeltaan erilaiset puolisot voivat löytää yhteisymmärryksen.

Mutta erityisesti hän kirjoittaa siitä, ettei ihmisen olemus ole aina yksi ja sama. Hän osoittaa, että paljon esiintyvistä menestyvistä johtajistakin löytyy yksinäisiä sieluja, ja toisaalta kertoo muun muassa keskustelukokeesta, jossa ekstroverteista olikin virkistävää jutella introverttien kanssa: sinne tänne poukkoilevan small talkin sijasta puhuttiin oikeista asioista. Ja toisin päin: pelkkä introverttien yhteisö voisi olla ahdistava sekin, sillä samaisessa kokeessa ilmeni, että introverteista oli ihastuttavaa, kun ekstrovertit huolehtivat keskustelun kuljettamisesta eteenpäin.

Kaikenlaisia ihmisiä siis tarvitaan, ja lisäksi moni meistä on enemmän tai vähemmän lahjakas mukauttamaan käytöstään tilanteiden mukaan. Susan Cainista tämä on hyvä asia, kunhan muistaa olla uskollinen itselleen. Jos inhoat esiintymistä mutta joudut tekemään sitä työksesi, varaa viimeistään työpäivän jälkeen aikaa, jolloin saat olla niin epäsosiaalinen kuin haluat. Tai jos janoat estradille mutta työsi on yksin puurtamista, huolehdi, että saat tavata ihmisiä ja irrotella vapaalla.

Erityisesti introverttien kannattaisi Cainin mukaan huolehtia tästä tasapainosta ja siitä, että on oikeassa paikassa työ- ja muussa elämässä. Hän sanoo, että introvertit väsyvät usein mukavastakin ohjelmasta, jos sitä on liikaa. Toisaalta introvertit ovat usein keskimääräistä vähemmän alttiita esim. rahan ja statussymbolien houkutuksille ja sen sijaan heidän oikeudentajunsa on vahva. Ja kun introvertti vihdoin innostuu, hän innostuu aidosti ja on silloin valmis antamaan itsestään paljonkin tärkeäksi kokemansa asian eteen. 

Niin kuin nyt vaikka tämän kirjan.

Vaikka kirja tuntui välillä hieman liian amerikkalaiselta ja loppua kohden se alkoi jonkin verran toistaa itseään, olen ollut siitä hyvin tohkeissani. Olen paasannut siitä lähipiirille suorastaan ekstroverttimaisesti - kyllähän kaikkia mantelitumakkeet kiinnostavat! - ja huomaan, etten halua ollenkaan arvioida kirjaa, vaan kertoa Susan Cainin ajatuksista. Niihin ajatuksiin kannattaa tutustua - mielestäni tämä kirjasopii luettavaksi ihan kaikille. Ainoa huono puoli, jonka kirjasta keksin, on se, että se herättää sisäisen kyökkipsykologin: Mitä jos sekin on oikeasti... introvertti!
 

Tekstinäyte, s. 81:

Tutkimusten mukaan introvertit tosiaan jakavat ekstrovertteja todennäköisemmin henkilökohtaisia tietoja itsestään verkossa - tietoja jotka yllättäisivät heidän perheensä ja ystävänsä. He kertovat pystyvänsä ilmaisemaan "todellista minäänsä" verkon kautta ja käyttävänsä muita enemmän aikaa tietyntyyppisiin verkkokeskusteluihin. Mahdollisuus olla yhteydessä sähköisesti on heille tervetullut. Ihminen, joka ei kuvittelisikaan käyttävänsä puheenvuoroa luentosalissa kahdensadan ihmisen ympäröimänä, voi hetkeäkään epäröimättä blogata kahdelle tuhannelle tai kahdelle miljoonalle lukijalle. Ihminen, joka arastelee vieraille esittäytymistä, voi aloittaa verkkoläsnäolosta ja sen jälkeen siirtää verkossa luomansa suhteet tosielämään.

 

Susan Cain: Hiljaiset - introverttien manifesti (Quiet: The Power of Introverts in a World That Can't Stop Talking, 2012). Avain, 2012. Suom. Lea Peuranpuro. Kansi: Satu Kontinen

 

Kirjasta muualla:

Vihreässä langassa

Nora exlibris -blogissa

Nenä kirjassa -blogissa

 

Share

Kommentit

hdcanis (Ei varmistettu)

Pari tuttua on myös jo kehuneet kirjaa, ja kai se pitää lukea (vaikka tuo on kyllä mainittu että kirja kommentoi kuitenkin lähinnä amerikkalaista yhteiskuntaa).

Hyviä huomioita on kuitenkin myös ne että se introvertti ei välttämättä kuitenkaan ole mikään erakko joka välttelee kaikkea ihmiskontaktia kaikilla tavoin...ja esimerkiksi itsestäni voin sanoa että vaikka olenkin monella tapaa introvertin perikuva niin esim. julkinen puhuminen ei ole mikään ongelma, ja se on usein hauskaakin. Mutta silloin puhunkin asiaa. Small talk ei sen sijaan suju ja keskustelussakin sillä toisella on usein vetovastuu...

http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.com (Ei varmistettu)

Oho, mahtavaa! Kirja kuulostaa tosi hyvältä, ja oli kiva, että kerroit sen ajatuksia etkä arvostellut sitä.

Tunnistan kyllä noilla kriteereillä itseni ihan selväksi introvertiksi, vaikka ole kuitenkin varmaan sieltä aika muuntautumiskykyisestä päästä. Aikaa olla yksin hiljaa pitää olla joka viikossa (tai mieluiten päivässä...) tarpeeksi, ja välillä melkein säikähdän, miten hyvin viihdyn itsekseni :D.

Salla

Minua kiinnosti tämä kirja jo keväällä, mutta joten hyvä kun nostit tämän esille, ehkäpä saisin aikaiseksi lukea! Aihe on kiinnostava.

Minusta tuntuu, että introvertti- ja ekstroverttijaksot ovat vuorotelleet elämässäni. Jossain vaiheessa lapsena/koululaisena olin hyvinkin ujo ja vetäytyvä. Pelkäsin ja jännitin esimerkiksi puhelimessa puhumista paljon! Silti aloitin kokoaikaistyöurani b-to-b -myynnissä, jolloin puhuin puhelimessa 20-30 ihmisen kanssa päivittäin...

Samoin joskus nuorena opiskelijana taas piti päästä joka viikonloppu ihmisten ilmoille ja olin hyvin aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa ja bileissä. Nykyään taas juurikin tuollainen rauhallinen viikonloppu kotioloissa on mannaa. :)

Ainakin tästä voi oppia, että ihmisten, varsinkin lasten tai nuorten, yksioikoinen leimaaminen on harhaanjohtavaa. Voiko kenestäkään sanoa 100 % varmasti, että "hän on niin ujo" tai "hän on niin reipas"? Eri tilanteissa ja eri elämänvaiheissa ihmisen eri puolet tulevat esiin.

Minuun ainakin pätee tuo, että kun työ on sosiaalista, tarvitsen yksinoloa vastapainoksi. Mutta jos työ olisi hyvin yksinäistä, järjestäisin varmasti paljon nykyistä enemmän sosiaalista ohjelmaa vapaa-aikaan. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.

 

Jenni S.

Kaikille: kannattaa lukea, kirjassa oli tätä sosiaalisuusasiaa lopulta tosi monelta kantilta! Usein tuotiin myös esiin, ettei introvertti ole välttämättä ujo tai hiljainen tai sitten näkyvämpi persoona oikeasti kovin avoin. Kyllähän itsekin tietää jämäkän ja johtavan oloisia ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan pienemmissäkään piireissä paljasta itsestään juuri mitään. Ja toisin päin.

Hdcanis, julkinen puhuminen hauskaa - oikeasti? :D Mutta voihan se olla, kun tietää mistä puhuu ja välittää siitä. Ani harva introvertti kai onkaan erakko, mutta seuran ja ylipäätään ajankäytön laadun kanssa ollaan tarkkoina. 

Aamuvirkku yksisarvinen, kirjassa oli parikin termiä/teoriaa tuosta muuntautumisesta. Jotkut introvertit ovat niin hyviä mukautumaan eri tilanteisiin, etteivät edes jää kiinni introverttiudestaan - paitsi jos eivät saa välillä huilata sosiaalisuudesta, silloin he kuormittuvat. Jotkut sitten ovat vakavia tuppisuita aina, eikä siinäkään mitään; kirja oli kiinnostava, kun se pisti tosiaan miettimään, että hiljaisuutta ja sosiaalisuuttakin on niin montaa laatua.

Salla, mullakin on vaihdellut elämäntilanteiden ja iän mukaan, suunnilleen samoin kuin sinullakin. Muistan joskus ihmetelleeni nuorena, kun isot juhlat olivatkin yhtäkkiä tosi kivoja. Nyt ne eivät ole enää niinkään, vaikka usein lopulta viihdynkin, mutta en kestäisi erakkonakaan. Tai haaveilen aina kyllä milloin minkäkinlaisesta hiljaisuudesta, mutta oikeasti haluankuitenkin tavata ihmisiä ja saan tapaamisista energiaa (myös virtuaalisista tapaamisista!). Mutta aina se erakkomaisuus tai joku yksinäisyyden tai ainakin melkein yksinäisyyden kaipuu on siellä taustalla. En osaa pitää sitä merkkinä epäsosiaalisuudesta sulkeutuneisuudesta, vaan pikemminkin ajattelen, että on voimavara ja jonkinlainen "back up pahan päivän varalle", että ihminen ei tarvitse jatkuvasti laumoja ympärilleen tai melkein ketään ympärilleen.

Olin laittanut tämän kirjan lukulistalle jo Norkun jutun jälkeen, ja nyt kiinnostukseni kasvoi entisestään.

Minäkin olen introvertti, ja huomaan sen nimeomaan tuosta oman tilan ja yksinäisyyden tarpeesta. Nuorempana olin lisäksi todella ujo, mutta vaikka olen vanhemmiten oppinut voittamaan ison osan ujoutta, introverttiys ei ole kadonnut minnekään. Liian tiivis sosiaalisuus - oli se kuinka mukavaa vain - alkaa helposti ahdistaa, joskus aika voimakkaastikin.

Edesmenneistä kissoistani toinen oli aivan selvästi intovertti ja toinen ekstrovertti :) Eli todellakin uskon näiden piirteiden pätevän eläinmaailmassakin.

Shoegal (Ei varmistettu)

Kiitos tästä postauksesta, en ollut vielä tällaisesta teoksesta kuullut! Tunnistin itseni aivan täysin noista alun lainauksista, ja koko teksti oli aivan täysin "juuri minä, mä oon just tuollainen". Aivan kaikki nuo jutut, kirjoittajan ammatista lähtien, aito innostuminen, todellisen minän ilmaiseminen kirjoittamalla... Todellakin hankin tämän kirjan, tyyliin huomenna :)

Unirumpali
Kirjamato

Nyt on ilmestynyt toinenkin kirja introversioista! Siinä näkökulma on enemmän psykologinen, vaikka toki myös yhteiskunnallinen näkökulma on vahvasti mukana (vaikeahan näitä kahta on toisistaan erottaakaan).

intronkansi.jpg

Jenni S.

Kiitos kommenteista! Olen ollut epäintroverttimaisen paljon menossa, joten ehdin nyt vasta vastailemaan. 

Liisa, kiinnostavaa kissainfoa! Meillä on sama juttu, vaikka kissat ovat emonsa puolelta sukuakin eli velipuolia. Nuorempi vaikuttaa usein hieman hitaalta ja hölmöltä, mutta on esim. se, joka osaa saalistaa paremmin, koska tekee ensin suunnitelman. Kovaääninen (ja puhelias: kaikki pitää kertoa kaikille) ja rohkea kaverinsa näkee saaliin, vaikkapa linnun, ja lähtee kiihkoissaan karjuen juoksemaan suoraan saaliin perään. Saalista ei sitten tule. Meillä vaikuttaisi, ettei rohkeus ole aina järkevin piirre eläimessä.:)

Shoegal, toivottavasti löysit/löydät kirjan ja saat siitä paljon irti! Minä aion luetuttaa sen lähipiirilläkin. Jotenkin kirja todella nk. osui ja upposi minuun, niin yleisesti kuin juuri nyt, olen jotenkin sellaisessa elämänvaiheessa että kaikenlaisia valintoja tulee pohdittua. 

Unirumpali, kiitos kirjavinkistä!

 

Shoegal (Ei varmistettu)

Tilasin kirjan heti edellisen kommenttini kirjoittamisen jälkeen! Akateemisesta tilauksessa, oli vielä jossain alennuksessakin, ihmettelen, miksei ole vielä tullut noutoilmoitusta... Itselläni myös juuri sellainen aika ollut jo pidempään menossa, että mietin kovasti mm. uravalintoja ja etenkin omaa suuntaa elämässä. Etsin jonkinlaista "valaistumista", rohkeutta tehdä omia valintoja tai jotain :) Tämä kirja vaikuttaa juuri siltä, että toimii ainakin itsetunnon vahvistuksena ja omien ajatusten selkeyttäjänä.

Töpeksijä (Ei varmistettu)

Minulla on kyseinen kirja luettavana. Ehkä helpottavinta on ollut saada jokin määritelmä sille, miksi väsyn niin helposti. Okei, on siihen muitakin syitä kuin introversio, mutta ymmärsit varmaan pointin. Esimerkiksi työpaikkojen "hauskat" illanvietot ja tiimipäivät ovat mulle yleensä pelkkää pakkopullaa enkä saa niistä mitään irti, päinvastoin, väsyn vain entistä enemmän. :D Virkistyspäiviä tosiaan...

On myös hyvä, että kirja ottaa kantaa siihen, etteivät introverttius ja ujous ole välttämättä sama asia.

Jenni S.

Shoegal, minulla ainakin kirja toimi juuri niin, teki tosin hieman levottomaksikin. Ei siinä ollut varsinaisesti mitään sellaista, jota en olisi aiemmin ajatellut, mutta en ole koskaan nähnyt kaikkia niitä ajatuksia yhteen paketoituina, se oli aika kiinnostava ja pysäyttävä elämys! En ole myöskään aikoihin miettinyt niin paljon mitään kirjaa tai ihmisiä ja elämää ja itseäni kuin tätä lukiessa. Sen jälkeen ei niin haittaakaan, onko kirja kirjallisesti täydellinen vai ei, harva kirja nyt kuitenkaan noin liikauttaa.

Töpeksijä, ymmärrän pointin hyvin!:) Minua ei väsytä aina esim. illanviettojen jälkeen (niiden vaikutus vaihtelee totaalisetta Energiani on viety vaikka oli hauskaa -uupumuksesta Sain energiaa -tilaa), mutta heti jos on liikaa ohjelmaa, minua väsyttää ja ärsyttää usein etukäteen, vaikka ohjelma olisi kivaakin.

Kiellän kuitenkin olevani erakko, sillä tiettyjä sosiaalisia menoja odotan kovasti, esimerkiksi lukupiirimme jokakuukautista tapaamista.:)

Mutta kiitos sinullekin, kun jaoit kokemuksesi tästä kirjasta. Hämmästyttävää ja hienoa että kirja on niin puhutteleva monista!

i am kitty i
i am kitty i

Lävähti tällainen kutsu, joka mahdollisesti voisi kiinnostaa muitakin:

Susan Cain videohaastattelussa Goodreads.com:ssa keskiviikkona 5. kesäkuuta (at 2pm ET/11am PT). Mahdollisuus esittää kysymyksiä jo ennakkoon.

Keskustelunaiheena on luonnollisestikin Cainin kirja: Quiet: The Power of Introverts in a World That Can't Stop Talking. 

 

Täältä pitäisi päästä keskusteluun mukaan tai vain sitä seuraamaan: http://www.goodreads.com/topic/video_chat/68

( 6 days and 2:24:37 until the chat begins )

Jenni S.

Kiitos, erinomainen vinkki! Toivottavasti muutkin huomaavat sen. Jos muistan, niin nostan vielä asiaa esiin ainakin blogini Facebook-sivulla, ellen ihan blogissakin.

i am kitty i
i am kitty i

No probs. Hienoa, että voin kerrankin tehdä jotain positiivista, enkä aina vaan nälviä. :)

Kommentoi

Ladataan...