Tänään illalla on pakko lukea!

Tänään kello 19 on lähestulkoon pakko lukea varttitunnin ajan, sillä silloin vietetään toista kertaa kansallista lukuhetkeä. WSOY:n kirjallisuussäätiö haastaa kaikki hiljentymään tekstin ääreen - tai jos ei hiljentymään, niin lukemaan ääneen perheenjäsenelle tai vaikka ystävälle. Mielestäni tapahtuman idea on ihana ja erinomainen! Lisätietoa tapahtumasta ja lukemisen merkityksestä erityisesti lapsille saa täältä.

Käytin tätä samaa kuvaa saman tapahtuman kuvituskuvana viime vuonnakin. Muuta onhan takatukka sojossa Nenäpäivää lukeva kissa suloinen - tai ainakin hassu - näky! Olen varmaan kertonut ennenkin, että silloin harvoin kun luen ääneen miehelleni, kissammekin tulevat usein kuuntelemaan. Ilmeisesti yhdessä lukemisessa on jotain rauhoittavaa ja sympaattista niidenkin mielestä. Paras koko perheen lukuhetki on ollut Doris Lessingin Kissoista-teoksen äärellä, vaikka sen kissatarinat ovatkin osin hurjia ja julmia.

Hyvää lukuhetkeä kaikille! Olisi kiva kuulla, miten itse kukin hetkeä viettää! Omat lukuhetkisuunnitelmani eivät ole vielä tarkentuneet.

 

Share

Kommentit

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Ihana tuo kuva!:D

Varmasti tänään(kin) vietetään ainakin vartti kirjojen parissa! Meidän pikkuneiti (alle 11kk) pitää kovasti kirjoista, selailee niitäki itsekin. Eläinkirjat on pop. Joka ilta luetaan ainakin kaksi (kuva)kirjaa, monesti päivälläkin. Nykyisin pikkuneiti osaa jo tuoda itse kirjan äidilleen kun haluaa lukea. Kirjoissa vaan on sitä jotain :)

tiia_

Meillä osallistutaan! :) Minä ja mieheni luemme usein toisillemme ääneen. Mies valitsi seuraavaksi yhteislukukirjaksi uutta David Sedarisia, ja aloitamme tänään. En malta odottaa, koska Sedaris on niin valloittava!

Muuten, meilläkin kissat ovat kiinnostuneita lukuhetkistä. Kirjoja pusketaan, tungetaan syliin, ja alfakissa osallistuu lukemiseen äänekkäästi maukumalla silloin, jos kirjassa on dialogia, johon lukija voi eläytyä. :)

Jenni S.

Iksu, pienet kirjanystävät ovat niin vetoavia! :) Kävin lauantaina  kylässä moikkaamassa yksivuotiasta, joka toi minulle heti oman suosikkikirjansa näytille, ja lähes viisivuotiasta, joka sai intohepulin, kun vein hänelle kirjan tuliaisiksi. Kirjoissa tosiaan on sitä jotain! :) 

Tiia, ja teidän kissoissa on sitä jotain! Varsinaisia lukukatteja. Hymyilyttää, kun kuvittelenkin tuollaista lukuhetkeä kissalauman keskellä ja alfakissan roolia lukemisessa. :D Meillä toinen kissa viihtyy usein kainalossa, kun luen, ja laittaa välillä tassun kirjalle, jos yritän kääntää sivua liian nopeasti. Hän lukee minua hitaammin.;)

Kommentoi