Terveisiä Klovharulta, Toven ja Tuulikin saarelta

Luoto on kooltaan noin 6-7000 neliömetriä, muodoltaan kuin atolli jonka keskellä on laguuni ja ympärillä kalliota; laskuveden aikana laguunista tulee järvi.

Aikoinaan hylkeet kuulemma leikkivät laguunissa kunnes tulivat järkiinsä ja muuttivat kauemmas. 

 

Minut oli vallannut uudenlainen irrallisuus joka ei ollut lainkaan eristyneisyyttä, vaan sitä että sai olla ulkopuolella, eikä ollut huono omatunto mistään. En tiedä, miten se kävi, mutta kaikki muuttui yksinkertaiseksi ja minä annoin itselleni luvan olla pelkästään iloinen.

 

Tottahan minä tiedän että merilinnut tulivat ensin! Niillä on vanhat rekisteröidyt reviirinsä, ties kuinka monen sukupolven ajalta, ja ilmiselvää on, että ne vihaavat meitä, ne syöksähtelevät kohti nokka auki ja kirkuvat. Tiirat ovat pahimpia, varsinaisia sotureita, ja kohdistavat kakkansa tarkimmin. Nämä hohtavat valkeat vapauden ja taivaanrannan symbolit tekevät meidät kohta hulluiksi. Tooti ei voi tehdä grafiikkaa ilman sateenvarjoa, ja kun hän hyppää narua aamuisin, se tulkitaan sodanjulistukseksi (mikä huvittaa minua). Me emme saa uida, emme laskea verkkoja, emme edes mennä venelle, minua ei ole ikinä vihattu näin antaumuksellisesti!

 

 

Suuri haave toteutui ja pääsin eilen käymään Pellingin Klovharulla eli Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän kesäkodissa. En oikein saata vielä käsittää, että taianomaiselta kuulostanut Klovharu on oikeasti olemassa ja nyt minä olen nähnyt tuon pienen pienen talon lattian salaluukkuineen. Olen nähnyt Toven ja Tuulikin keittiön, kirjoituspöydän, kirjahyllyn, halonhakkuupaikan sekä maailman söpöimmän halkovajan. Olen nähnyt kallionkolot, joissa kasvatettiin, tai ainakin yritettiin kasvattaa, perunaa ja rantaniityn, jolla telttailtiin ja joka kunnostettiin kukkakedoksi. Olen nähnyt paikan, jossa ei ole mitään ja jossa on sittenkin kaikki. Ja olen nähnyt kiukkuiset lokit ja kiljuvat tiirat, koko muuttumattoman Klovharun maailman.

Kotiin palattuani en ole voinut ajatella kuin tuota epätodellisen viehättävää paikkaa ja sen ainutlaatuisia asukkaita. En osannut pukea tunteitani sanoiksi, joten annoin Toven itsensä kertoa: postauksen sitaatit ovat Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän hurmaavasta ja monin tavoin kiinnostavasta kirjasta Haru, eräs saari.

Haru, eräs ainutlaatuinen unelma - kiitos Tove ja Tuulikki, että saatiin käydä kylässä.

 

 

***

Olen kirjoittanut Haru, eräs saari -kirjasta täällä. Tässä vanhan blogini postauksessa olen taas kuvannut vierailua Tove Janssonin Ullanlinnan-ateljeeseen, jossa oli myös sellainen tunnelma, että Tove oli vain käväisemässä pois kotoa. Suositten erittäin lämpimästi myös BBC:n lähes tunnin mittaista dokumenttia Moominland Tales The Life Of Tove Jansson, joka löytyy YouTubesta. Niin vielä: kaikkien kannattaisi lukea Klovharunkin maailmaan johdatteleva Kesäkirja! Minä luin sen viimeksi englanniksi.

Share

Kommentit

jaana t. (Ei varmistettu) http://jaana-tlltoisenthdenalla.blogspot.fi/

Olipa ihanaa, että pääsit kurkistamaan ihailemasi kirjailijan kotiin ja siihen maailmaan, jossa hän eli. Ja kiitos myös kuvista.

Eräs porvoolainen taksikuski kertoi japanilaisista häämatkalla olevista pariskunnista, joiden ainoa retkikohde Suomessa on Klovharu. He saattavat ottaa lentoasemalta taksin, ajaa Pellinkiin, hypätä veneeseen, käydä Klovharussa ja ajaa takaisin lentokentälle. Todellista faniutta :)

Jenni S.

Jaana, ihana ystäväni oli onneksi jo jokin aika sitten huomannut retkimahdollisuuden ja ilmoittanut meidät mukaan. Maltoin kuitenkin olla etukäteen intoilematta blogissa, että superhaaveeni toteutuu! :) Viron-matkaa piti hieman typistää Klovharun takia, että ehdittiin hakea kissat pois hoidosta ennen saariretkeäni, mutta kaikki oli sen arvoista. 

Hauska kuulla noin innokkaista japanilaisfaneista! Vaikka kuinka olen itse pakahtua ajatuksesta, että olen päässyt Klovharulle, en sentään osaa oikein eläytyä noin voimakkaaseen fanitukseen. Tai en tiedä, tuo kuulostaa kyllä aivan mahtavalta tavalta viettää häämatkaa! 

pirkko k (Ei varmistettu)

Varsin viehättävä paikka, kiitos kuvamatkasta :)

Jenni S.

Pirkko k, ole hyvä. Paikka oli kyllä todella, todella viehättävä ja luulen, että palaan sinne ajatuksissani tuon tuosta tästä lähtien, valokuvat olen tietysti katsonut jo moneen kertaan. Eilen juttelimme ystäni kanssa myös siitä, että mökkiä saa vuokrata viikoksi, mutta voisiko sinne todella mennä. Omat haasteensa olisi toki siinä, ettei ole itse aivan yhtä urhea kuin mökin alkuperäisasukkaat, mutta suurempi vaikeus tuntuisi olevan siinä, että miten osaisi olla Toven kodissa? (Tove itse varmaan ratkaisi asian kaivamalla jostain salapullon ja skoolaamalla lokkien kanssa, sitten hän ehkä solmisi kukkaseppeleen ja tanssisi tervetulotanssin kallioilla.)

Suketus (Ei varmistettu) http://suketus.blogspot.com

Voi! Ihan upeaa, oikeasti, wau! Minä kävin pari vuotta sitten pyöräretkellä Pellingissä ja hieman kuikuilin silloin Klovharun suuntaan, mutta sinne asti ei menty. Sen sijaan kuokittiin Toven lapsuuden kesäkodin pihalla, nolotti kyllä, koska siellä asuu ihan oikeasti ihmisiä edelleen. Hipsittiin nopeasti pois.

Mutta jo Pellingin tunnelma on ihana. Tove <3

Jenni S.

Suketus, no eikö olekin upeaa! En melkein vieläkään voi uskoa, että olin ihan oikeasti Klovharulla! Viime kesänä minäkin kävin Pellingissä ja jo se tuntui merkittävältä, enkä silloin olleenkaan aavistanut, että pääsisin jo nyt Klovharulle. Sinne järjestetään kuitenkin todella harvoin retkiä ja kuvittelin, että niille on mahdoton päästä, omaa venettäkään ei ole... Mutta, onneksi olen avautunut blogissa noin miljoona kertaa Tove Janssonin ihanuudesta ja nerokkuudesta ja onneksi ystäväni lukee blogiani, joten hän tiesi, miten toimia, kun huomasi tiedon Klovharun-retkestä!

Onneksi minä en tiedä, missä on Toven lapsuuden kesäkoti, sillä olisin samoin ollut siellä kuikuilemassa, jos tietäisin. ;)

Saran kirjat (Ei varmistettu) http://sarankirjat.blogspot.fi/

Ihanaa Jenni ja niin tunnelmallista! :)

Jenni S.

Kiitos, Sara! Paikka oli kyllä todella tunnelmallinen jo sinällään, saati sitten, kun tietää, ketkä ovat asuneet siellä vuosikymmenien ajan joka kesä... Tänään on ollut (hämmästyttävää kyllä, sillä lomasta ei pitänyt tulla näin ohjelmoitua) kesälomani ensimmäinen toimeton päivä, enkä ole edelleenkään voinut ajatella muuta kuin Klovharua. No, vähän olen ajatellut viime viikolla löytynyt Peipsijärven seutua: tietyllä tavalla samanlainen ikuinen, sekä hämmentävä että aivan valloittava, tunnelma sielläkin.

Olen lukenut Eeva Kilpeä, koska olo on runoisa enkä toisaalta jaksa keskittyä pitkiin teksteihin. Olen myös lukenut vanhoja Tove-postauksiani. Sitten lapsuuden Dingo-pakkomielteen en ole varmaan fanittanut ketään enkä mitään näin, enkä silloinkaan kyllä kirjoittanut lempibändistäni, saati tehnyt pyhiinvaellusmatkoja. :D

Kirjakaupantäti

Oi, sinäkin olet/olet ollut Dingo-fani ♥ Mä muistan yhä elävästi Seinäjoella Törnäväsaaressa kun Dingo esiintyi. Minä eturivissä heittämässä hennon vaaleanpunaisen sillkihuivin lavalle, Nipa otti sen ja sitoi käteensä ♥ Ja sitten mä kiljuin ja kyynelehdin  :D Olin varmaan tosi söpön näköinen teinityttö :)  Mulla taitaa vieläkin olla jossain kotonani Dingon kasetit (silloin ei mulla ollut levysoitinta vielä). Tänä kesänä taisin Spotifysta kuunnellakkin muutamia kappaleita  - ja hyvin osaa vieläkin sanat ulkoa :)

Jenni S.

Kukapa ei olisi ollut Dingo-fani ;) Minun faniuteni ei päässyt koskaan tosin noin pitkälle: parissa konsertissa kävin, mutten eturivissä. Olin kuitenkin varma, että Pepe katsoi minua suoraan silmiin kesken konsertiin. 

Helmi K
sivulauseita

Oi ihanuus! Ensi kesänä tuonne on pakko päästä.

Jenni S.

Helmi, peukut pystyyn, että pääset! Yleensähän tuonne tehtään vain pari yleisöretkeä vuodessa, mutta kenties ensi vuonna on helpompi päästä saarelle, kun on Tove Janssonin 100-vuotisjuhlavuosikin.

(Ääk. Olin aluksi sitä mieltä, että ihmisen kuuluu käydä Klovharulla vain kerran elämässään - jos on onnekas ja pääsee edes kerran - ja nyt jo mietin, pääsenkö vielä toisenkin kerran ja voisiko mökin tosiaan joskus vuokrata ja millaista se olisi ja mitä tekisin siellä ja osaisiko siellä lukea ja kirjoittaa ja lukisiko ja kirjoittaisiko paremmin kuin missään muualla ja voi ei... Varoitus: Klovharun-retki saattaa aiheuttaa päiväkausia jatkuvaa sekavuutta.)

Joanna Palmén
Rönsy

Vau, mäkin haluan!

Jenni S.

Kannattaa kytätä retkimahdollisuuksia, kyllä tuonne satusaarelle on näköjään mahdollista päästä edes joskus! (Ja jos on oma vene, niin aina helpommin, tosin rantautuminen on hyvin hankalaa.)

Maria/Sinisen linnan kirjasto (Ei varmistettu) http://sininenlinna.blogspot.fi

Ihana toteutunut haave, olen iloinen puolestasi Jenni! Niin Toven ja Tuulikin näköistä; kaikki nuo värikkäät emaliastiat ym. <3

Jenni S.

Kiitos Maria! :) Klovharulla oli tosiaan kodikasta ja aivan entisten asukkaidensa oloista kaikin puolin. Tuo retki tulee säilymään kauan mielessä ja tulen katsomaan valokuvia usein. Odotan innokkaasti, mitä kaikkea ensi vuosi tuo tullessaan, olen varma että Jansson-juhlavuonna tapahtuu kaikenlaista kiinnostavaa!

Kanelibasilika

Laguuni -sanasta tulee vaan niin kauniit mielleyhtymät, onpa kiva että niitä löytyy täältäkin päin maailmaa :)

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Ihana kuva- ja tunnelmarikas postaus! Kyllä minulle vaan tämän myötä tuli tunne että haluaisin päästä tuollakin käymään. 

Uskon että meri on näyttänyt Tovelle ja Tuulikille Klovharussa kaikki puolensa, eikä elo siellä ole ollut pelkkää auvoa. Mutta kun omistaa tietynlaisen mielenlaadun, niin se on sellainen mieli joka lepää vain tietyssä paikassa. Tovelle ja Tuulikille se paikka oli Klovharu. :)

Uskon saavani pikavisiitillä vain pienen palan siitä, mitä Tove ja Tuulikki ovat Klovharulta saaneet. Meri ottaa ja antaa. Mutta se pienikin pala riittää, koska siihen vain nyt on tyytyminen.

Klovharu-vierailua lähemmäs tuskin koskaan tulen heidän elämäänsä ja elämäntyyliään pääsemään. Siksi tulen aina kantamaan sitä palaa sydämessäni.

Jenni S.

Pikavisiittikin tuolla antaa paljon. Minullakin oli ensin olo, että äh, täällä on kauheasti ihmisiä ja itse keskityn vain valokuvaamiseen... mutta sittenkin: se Toven ja Tuulikin luoma tunnelma, koko heidän elämäntapansa, oli yhä läsnä, ja retken jälkeen fiilis siitä, että näin ja koin jotain ainutlaatuista, on vain vahvistunut. Ehdottomasti kesän kohokohtia, ellei kohokohta, ja suosittelen Klovharun-visiittiä lämpimästi.

Hyöky (Ei varmistettu)

Hienoa, että pääsit näkemään paikan ja toteuttamaan yhden haaveistasi!
Aloitin parhaillaan suunnittelemaan retkeä tuonne ystäväni purjeveneellä.
Kenen toimesta retkiä järjästetään? Eikö Pellingin Kotiseutuyhdistys ole taho, joka mökkiä vuokraa?

Jenni S.

Hyöky, onnea suunnitteluun ja toivottavasti retki toteutuu! Klovharulla ei ole laituria, mutta sen varmaan tiesittekin.

Tuo retki, jolla minä olin kesällä, oli Porvoon kaupungin järjestämä. En muista tarkasti, koska ystäväni löysi ja varasi retken. Matkailijan Porvoo -sivustolta löytyy kuitenkin kaikenlaista tietoa Klovharulla käymisestä. Meidän retkellämme opas sanoi, että vuokraajataho on usein väärin esim. Janssonista kertovissa kirjoista, mutta valitettavasti en muista sitäkään, mikä sitten olisi oikea taho (ja oliko väärä juuri tuo Pellingin kotiseutuyhdistys, ehkä). Vuokraviikot tulevat kuitenkin kuulemma jakoon jo tammikuussa, joten kannattaa olla heti vuodenvaihteen jälkeen tarkkana, jos mielii Klovharulle. Minä muuten mielin, koko ajan vain enemmän ja enemmän...

Kommentoi