Turkka Hautala: Kansalliskirja

Ladataan...

 

 

Turkka Hautala on siitä erikoinen kirjailija, etten olen koskaan kuullut kenenkään muuta kuin kehuvan ylistävän häntä.

Pian Kansalliskirjan aloitettuani, tiesin, miksi. Tällä kirjalla on mahtipontinen nimi mutta inhimillinen sisältö. Kirjassa ei ole mitään turhaa, mutta mikään ei tunnu pakotetun harkitulta - vaikka jokainen sana ja jokainen kirjoitusvirhekin on juuri siinä paikassa, jossa sen pitääkin olla. Lyhyen, pienimuotoisen ja tarkan ilmaisun ystävänä en voi kuin ihailla.

Myös Hautala oli viime viikolla Helsingin keskustan Akateemisen kohtaamispaikalla. Hän kertoi, että Kansalliskirja alkoi muodostua, kun kirjailija sai idean kuvata paikkoja, joita ei osannut kuvitella kuin Suomeen. Vähitellen kertomukset levisivät minielämäkerroiksi ja dialogien ja tuokiokuvien pariin. Hautala halusi kuvata Kansalliskirjalla asioita, joiden suuruutta tai merkitystä ei aina huomata. 

Tämän täsmällisemmin 48 lyhyestä pienensuuresta tarinasta koostuvaa Kansalliskirjaa ei kai voi kuvata. Ja kirjan nimi - joka ainakin minua ensinäkemältä hieman hämmästytti, eikä vain tavutuksen takia - se kuulemma tuntui heti "hyvältä, oli sopivan röyhkeä ja osuva". Osuva se onkin, sillä näissä tarinoissa on jotain hyvin suomalaista. On oikeastaan sama, ovatko nämä arjen väläykset ja elämänkohtalot totta vai eivät, sillä ne voisivat olla.

Mutta. Oli kaksi asiaa, jotka hieman häiritsivät lukukokemustani, vaikka Hautalan ihailijoihin liityinkin. 

Ensinnä tarinoiden lyhyys. Alan tästä lähtien säännöstellä novellikokoelmia! Törmäsin samaan ongelmaan kuin jokin aika sitten Castillonin Kuplissa-novellikokoelman kanssa: kun kirjassa on monta lyhyttä, samankaltaista tekstiä, niitä ei kannattaisi lukea samaan hengenvetoon. Tulee ähky, tarinat sekoittuvat toisiinsa. Jos ja kun olen taas minikertomusten äärellä, yritän lukea kertomus kerrallaan, niin yksittäisillä ideoille ja oivalluksille jää enemmän tilaa.

Toiseksi etenkin lukemisen alussa minua häiritsi Hautalan ja Petri Tammisen tyylien samankaltaisuus. Tammis-fanina olisin kenties ollut vain ilahtunut, jos olisin tehnyt ko. havainnon itse, mutta nyt olin kuullut Hautalan itsensä viittavaan haastattelussa "velkaan Petri Tammisen suuntaan"; Tamminen on kuulemma Hautalalle ykkösnimi kotimaisissa kirjailijoissa. Koska olin kuullut tämän ennen kirjan lukemista, tunsin aluksi lukevani Tammisen kirjaa. Vaikka toisaalta - Tamminen on minunkin ykkösnimiäni ja Hautala herätti myös haluan lukea häntä lisää.

Mitään oleellista moitittavaa en siis Kansalliskirjasta löydä, päinvastoin. Kertomuksissa oli jotain hyvin osuvaa ja sympaattista, vaikkeivat ne kaikki onnellisia olleetkaan. Saatoin lukiessani kuvitella rauhallisen Hautalan johonkin kahvilannurkkaan - ehkä urheiluhallin tai bensa-aseman kahvioon, tämä kirja ei kerro cappuccino-Suomesta - tarkkailemaan ja luonnostelemaan, poimimaan ideoita.

Minulle jäi muuten Akateemisen haastattelusta parhaiten mieleeni se, mitä Hautala pohti kirjailijan työstä. Jotenkin näin: "En vaihtaisi kirjailijan vapautta melkein millään, mutta siihen liittyvän yksinäisyyden saattaisin vaihtaa ehkä aika helpostikin."

Luulen, että vapaus voittaa yksinäisyyden jatkossakin. Juuri Hautalan nähtyäni sain sattumalta käsiini loppuvuotisen Kirjailija-lehden (4/11). Siinä on haastateltu Hautalaakin Kirjailijaliiton uusien jäsenien palstalla. Siinä nyt "virallisenkin kirjailija-aseman" saavuttanut Hautala kertoo, että nälättömyys on hänelle ainoa kirjoittamisen edellytys; toinen suotava asia on hiljaisuus. Kun kirjailijaa on pyydetty kertomaan itsestään muutamalla rivillä, hän on kertonut näin:

T arkkailija

U johko

R ento

K uopus

K iertelijä

A jattelevainen

Sympaattista - vähän kuin Kansalliskirjakin!

Kansalliskirjasta on näkynyt jo joitakin blogiarvioita. Linkitän tämän kirjoitukseni Kirsin kirjanurkkaan, jonka pitäjä tunnustautuu hieman kyyniseksi lukijaksi, jolta Hautala vei jalat alta jo esikoisteoksellaan.

Turkka Hautala: Kansalliskirja. Gummerus, 2012. Kansi: Tuomo Parikka
Kustantajan kirjaesittely

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

No enpä minä sitten ihan väärillä jäljillä ollut Tammiseen verratessani. :) Kiitos tiedosta!

Minuun lyhyys vaikutti niin, että luin heti kaksi kertaa perätysten. Toimi.

Terkuin Minna Ilselästä

Pekka (Ei varmistettu)

Tästä tuli tosiaan väkisin mieleen Tamminen ja varsinkin hänen esikoisteoksensa Elämiä. Tammis-faninakin on pakko sanoa, että Hautala kirjoittaa mielestäni vielä Tammistakin osuvammin ja hauskemmin.

Kansalliskirjan ympärillä tuntuu nyt käyvän melkoinen kuhina. Onkohan tämä nyt se kirja, jolla Hautala lyö itsensä kunnolla läpi?

Maria/Sinisen linnan kirjasto (Ei varmistettu)

Minullekin tuli Tamminen etsimättä mieleen, vaikka en ollut kuullut Hautalan maininneen häntä esikuvakseen. Samankaltaisuus ei ollut kuitenkaan mitenkään häiritsevää, sillä Hautalalla on oma ääni.

Tosi kivasti olit kirjoittanut tämän(kin) arvion!

Kiitos kommenteista kaikille!

Minna, ja muutkin, hauskaa että Tamminen oli tullut monille spontaanisti mieleen! Minä taas en tiennyt Hautalan tyylistä etukäteen mitään, vaikka kirjat ja etenkin niiden hienot kannet olivat tuttuja. Kenties minäkin olisin ajatellut lukiessani Tammista myös spontaanisti, koska Tammista olen lukenut useammankin teoksen verran ja olen ollut innoissani etenkin vanhemmasta tuotannosta. 

Hyvä idea lukea Kansalliskirja kaksi kertaa peräkkäin, toimii varmasti! Minäkin aion lukea kirjan vielä uudelleen, mutta sitten pieninä paloina eli juttu tai pari kerrallaan.

Pekka, minä en vielä asetu kummankaan puolelle. :) Haluan kyllä lukea molemmilta kirjailijoilta lisää, toivottavasti jo pian! Sinun arviotasi muuten lainattiin heti Akateemisen haastattelun alussa, samoin muidenkin blogiarvioita mutta muiden nimiä ei mainittu. 

Kirsi, voi hyvinkin olla! Kuten arvioissakin on ollut, myös Akateemisen haastattelussa kävi ilmi (ja itsekin olen samaa mieltä), että Kansalliskirja sopii oikeastaan ihan kaikille. 

Maria, ei minuakaan samankaltaisuus häirinnyt kuin alussa, kun haastattelun juuri kuultuani ja Tammis-tiedon saatuani oikein keskityin siihen. Ja sitä paitsi pidän juuri tämänkaltaisesta tekstistä, joten ei haittaa, vaikka muillakin olisi Hautalan ja Tammisen kaltainen tyyli.;) Kiitos kehuista!:)

Kävinkin tuolla Kirsin luona jo kommentoimassa, että novelliallergiasta kärsivänä/kärsineenä tiiliskivikirjojen ystävänä vähän pelottaa noin lyhyet novellit... Varsinkin kun en oikein osaa pysähtyä kuulostelemaan yksittäisten novellien jälkitunnelmia. Aion silti ehdottomasti lukea kirjan, erityisesti tuo "tämä kirja ei kerro cappuccino-Suomesta" -maininta houkuttelee :)

Villasukka kirjahyllyssä, melko voimakastakin novelliallergiaa poteneena mutta siitä parantuneena voin suositella etenkin lyhyitä novelleja (mutta pieninä annoksina)! Kun tekstiä on vain 1-3 sivua, siinä ei ehdi päästä sellaiseen imuun, että harmittaisi, että tarina jää kesken; päinvastoin, on hienoa, että joku on vanginnut niin vähin rivein kokonaisen tunnelman, ajatuksen tai jopa elämäkerran. Taito sekin - tai oikeastaan, se vasta taitoa vaatiikin!

Katri / La petite lectrice (Ei varmistettu)

Minulla tämä vielä odottelee lukemista, mutta innolla odotan! Mielestäni Hautalan tyyli on takuuvarmaa. Salo ja Paluu olivat molemmat hyviä, niitä oli helppo lukea, niistä sai irti kaikenlaista, mutta ei liikaa vaan teemoja oli sopivasti. Silti kuitenkaan kumpikaan ei ole ollut täysin tajunnanräjäyttävä tai mieletön, vaan enemmänkin sellanen tosi kiva kirja lukea :D

Katri, tämän yhden kirjan perusteella olen jo varma, että tyyli on takuuvarmaa!  Fiksu kirja, jota on helppo lukea, on ehkä maailman paras juttu. Sellaista lukiessa ei ehkä tajunta räjähdä, mutta olo on hyvä. :)

Minä luin tämän juuri ja kerron enemmän mielipiteitäni sitten omassa bloggauksessani, mutta sen verran sanon, että minä en liittynyt ihan ylistäjiin (tämä oli eka Hautalani).

Vierailija (Ei varmistettu)

Apuva... Pitää varmaan alkaa vähän miettiä, mitä blogiinsa kirjoittelee, jos tuollaista tosiaan tapahtuu! Mutta kiitos kun kerroit. :)

Karoliina, kiinnostavaa! Kiitos vinkistä, tulen sitten Kirjavaan kammariin katsomaan, mitä mieltä olit ja miksi. :)

Pekka (Ei varmistettu)

(Äh, taas nimi katosi jonnekin...)

Pekka, kommenttisi taas ei kadonnut, mutta se tuli perille juuri kun vastasin Karoliinalle. :)

Niin, ei sitä tiedä, mihin blogillaan vielä päätyy. :D Haastattelussa siteerattiin vain n. 4-5 blogiarviota, muttei yhtään lehtikritiikkiä. Mietin, eivätkö ne ole olleet nii kehuvia vai eivätkö muut kuin maaniset lukutoukat eli kirjabloggarit ole vielä ehtineet kirjoittaa kirjasta.;)

Pekka (Ei varmistettu)

Joo, hetken luulin jo kommentinkin kadonneen... Näköjään ongelma johtuu siitä, että kun avaan kommenttisivun, nimikentässä lukee valmiiksi Pekka, mutta sitten kun klikkaan tätä kommenttilaatikkoa, nimen tilalle vaihtuu "Vierailija". Aika hölmöä! Todennäköisesti tulen tekemään saman virheen seuraavallakin kerralla. :)

Eiköhän tuossa ole kyse vain meidän bloggaajien hätäisyydestä tai lehtien hitaudesta, kummin päin sen nyt sitten tulkitseekaan. Eipä Google näytä ei vieläkään löytävän yhtään lehtiarvostelua Kansalliskirjasta.

Pekka, joo, on ärsyttävää kun kone muka tunnistaa, muttei sittenkään. Samaa on tapahtunut itsellenikin.

Minäkin luulen, että kyse on vain bloggarien nopeudesta! :)

 

 

Sara / p.s. rakastan kirjoja (Ei varmistettu)

Pakko tulla kertomaan että kaikkien näiden Tammis-vertausten jälkeen oli pakko käydä kirjastosta lainaamassa pari Tammisen teosta. Kuulostaa tutustumisen arvoiselta kirjailijalta. :)

Hautalaa aloin fanittaa jo hienon Paluun myötä, ja Kansalliskirja vain lisäsi ihailuni ja arvostuksen määrää. Hautala on ihan huikean hyvä!

Sara, kiva kuulla! Mitkä kirjat lainasit? En itse oikein muista, mitkä Tammisen kirjat olen tarkalleen lukenut, mutta ainakin kaikki alkupään, sillä silloin luin Tammista sitä mukaa kuin ilmestyi. :)

Paluu kyllä kiinnostaa kovasti Kansalliskirjan jälkeen, luulen että pidempi teksti on vielä hienompi lukukokemus.

 

Hepsantuu (Ei varmistettu)

"Turkka Hautala on siitä erikoinen kirjailija, etten olen koskaan kuullut kenenkään muuta kuin kehuvan ylistävän häntä."

Tähän nähden Turkka Hautala on harvinaisen vähän tunnettu kirjailija. Ehkä luettukin.

Tänä kesänä olen saanut todistaa lähikirjastossani Kansalliskirjan seisovan joka kerta bestseller-hyllyssä, kun olen kirjastossa käynyt. Kenellekään ei ole kelvannut! Tämä huomio sai jopa minut hylkäämään kirjan (eihän se hyvä voi olla, jos kukaan ei lainaa), mutta onneksi rohkenin lainata sen.

Ihastuttava! Kirja jota lukee makustellen. Tämän kirjan ottaisin mukaan ystäväksi pitkälle ulkomaanmatkalle.

Hepsantuu, hyvä huomio! En tiedä yhtään Hautalan kirjojen myyntiluvuista tms., mutta eipä hän tosiaan ole kirjailija, josta "kaikki" puhuisivat. Sitten kuitenkin ne, jotka ovat lukeneet, ovat lähes poikkeuksetta tyytyväisiä tai ainakin ymmärtävät, miksi muut pitävät Hautalasta. Eli useampien kannattaisi lukea Hautalaa! :) 

Kommentoi

Ladataan...