Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa

Ladataan...

 

Tänä viikonloppuna talvimyrsky on ujeltanut nurkissa ja tunkenut lunta ikkunalasien väliin. Lohduttomiin olosuhteisiin on tuonut iloa se, että kyyköttäessäni näennäisesti villasukat jalassa sohvalla hytisemässä olen mielikuvituksessani saanut seikkailla Etelä-Euroopan ihanassa lämmössä ja valossa, pehmeiden ja viettelevien tuoksujen ja makujen keskellä.

Vera Valan esikoisteos Kuolema sypressin varjossa oli minulle erityisesti Italia-kirja, vaikka onkin dekkari. Dekkarijuoni, pieneen ja pittoreskiin Tolfan kylään sijoittuva amerikkalaisnaisen Lily Montgomeryn murha kiperine perhe- ja ystävyyssuhteineen sekä poliittisine suhmurointeineen, oli hyvin punottu, mutta silti... Oi ihanat italialaismaisemat, oi ruoka ja viini, elämän nautinnot!

Ja oi myös Valan kirjan päähenkilö, suomalaissyntyinen yksityisetsivä Arianna de Bellis: hän on hahmona hyvin onnistunut. Arianna on nuori, kaunis ja nokkela, kuten sankarittarelle sopiikin. Vastapainoksi hänellä on synkkä menneisyys. Käy ilmi, että Arianna on jäänyt leskeksi, menettänyt lapsen - ja kokenut jotain, josta hän ei tiedä itsekään. Vaikeuksistaan huolimatta Arianna on huumorintajuinen, luja ja positiivinen, ja kuten sankarittarelle myös sopii, hän alkaa olla surujensa jälkeen valmis uuteen rakkauteen.

Rakkaus jää kuitenkin odottamaan Valan seuraavaa kirjaa. Minäkin jään! Kuolema sypressin varjossa ei ole erityisen omaperäinen tai uusia ajatuksia nostattava, kuten kantaa ottavat jännityskirjat joskus ovat, mutta se on hyvin sujuva ja miellyttävä. Kirja on kaikkineen erinomaista eskapismimateriaalia ja sellaiselle on toisinaan tarvetta. Jotain teoksen mukavuudesta kertonee, että ostin sen ensin vain Italia-faniystävälleni lahjaksi, mutta kun vilkaisin kirjan alkua ennen paketoimista, piti heti hankkia Ariannan seikkailut myös omaan hyllyyn. On aina hauskaa ja helppoa lukea kirjaa, jonka kirjoittaja tuntuu pitävän kirjoittamisesta ja hahmoistaan: silloin tarinassa on luonnollisuuden tuntu. Lisämielenkiintoa lukukokemukseen toi, että olen lukenut jo kauan Vera Valan blogia, ja kerran tavannutkin Valan ohimennen.

Ei Kuolema sypressin varjossa silti täydellinen kirja ollut. Poden sen seurauksena nyt Italian-matkakuumetta ja olen kateellinen Valalle, joka saa elää ja kirjoittaa ihastuttavissa maisemissa - ja syödä ihanaa ruokaa.

Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa. Gummerus, 2012
Kustantamon kirjaesittely

Share

Kommentoi

Ladataan...