Viikon sitaatti eli miksi Riku Korhonen on viisas

Ladataan...

 

Tunnustan, että Riku Korhonen on ollut minusta hyvä ja kiinnostava kirjailija, mutta myös jollakin määrittelemättömän juonikkaalla tavalla pelottava hahmo. Sanoin tämän lukupiiriystävällekin, joka kehui Korhosen ulkonäköä. (Ei, lukupiirimme ei ole aina ollenkaan asiallinen, mutta puhuttiin sentään kirjailijoista.)

No, nyt olen sitä mieltä, että Korhonen onkin viisas ja sympaattinen. Luin Pasilan asemalta mukaan sieppaamaani Matkaan-lehteä (5/13) ja siitä Korhosen haastattelua. Onneksi on kirjailijoita! Maailma olisi kauhea ilman heitä, ja kirjojen kirjoittamisen lisäksi he osaavat vielä tiivistää kirjojen ja kirjallisuuden olemuksen. Korhonen sanoo haastattelussa:

 

"Kun itse luen kirjaa, minulle on tärkeää, että siinä on jonkinlainen lyyrinen rekisteri. En kestä mannapuuroproosaa, jossa mennään aivan maanläheisellä ja konkreettisella linjalla eikä yhtään nousta kielellisen kauneuden ja kuvien tavoitteluun."

 

Mannapuuroproosaa! Lyyrinen rekisteri! Juuri noin olen aina itsekin ajatellut ja juuri tuon takia haluan tarinani nimenomaan kirjoina, kielenä. Lyyrisen rekisterin vuoksi.

Haastattelu löytyy osin netistäkin, täältä. Myös Korhosen Matkaan-lehdelle osana Novelli palaa -hanketta kirjoittaman novellin Lapsuuden viimeinen kesä voi lukea netissäkin.

Share

Kommentit

tiia_

Hyvin sanottu Korhoselta. Oma pöytälaatikkokirjailijan urani tosin kamppailee juuri kaikista eniten "lyyrisen rekisterin" kanssa. On turkasen vaikeaa kirjoittaa kauniisti, etsien. Tekstistä paistaa helposti läpi liika yrittäminen tai jonkinlainen tekopyhyys. Itse kykenen kirjoittamaan kauniisti vain täysin vilpittömässä mielentilassa, ja niitä mielentiloja on kamalan vaikea saavuttaa. 

Jenni S.

Ymmärrän hyvin, paremmin kuin hyvin. Lyyrisen rekisterin tärkeys ja vaikeus ovat juuri niitä syitä, miksi itse luen - ja miksen kirjoita. Aika harva tekstini ei tunnu ajan myötä tai jopa jo kirjoitushetkellä  tekotaiteelliselta, pikkusievältä tai muuten teennäiseltä. Paljon tsemppiä kirjoittamiseesi, Tiia!

i am kitty i
i am kitty i

Koska näytät jo tiedostavasi oman ongelmasi (= yrität kirjoittaa tavalla joka ei tule sinulle luonnostaan), voit tehdä asialle jotain.

Viimeksi kuin kuulin aivain toisen alan taiteilijalta, muusikolta, viisaita sanoja, se tuli John Fruscianten suusta. Ajatus oli se, että älä lähde kirjoittamaan (hyvää) albumia. Kirjoita hyvä kappale.

Eli älä aseta tähtäintä liian kauaksi ja liian isoksi. Askel kerrallaan. Soita, sen sijaan, että miettisit mihin sen pitäisi johtaa ja miksi.

Jenni S.

Tiedostan, etten osaa kirjoittaa kuin sellaista kaunokirjallista tekstiä, jota en erityisemmin itsekään halua lukea. Rima on siis liian korkella. Toisaalta suurin kirjoituseste on mielestäni se, etten halua kirjoittaa tarpeeksi. Näin ollen olen tyytyväinen pariin omasta mielestäni kelvolliseen haikurunoon tai novellintynkään vuodessa (vuosien myötä niistä syntyy kokoelma!) enkä koe tarvetta kirjoittaa sen systemaattisemmin tai muuten tavoitteellisemmin. Niin että tyydyn lukemaan muiden teoksia siihen asti kunnes yhtäkkiä kirjoitan itse jotain aivan mullistavaa. ;) 

i am kitty i
i am kitty i

Kiitos valaisusta, tosin oma kommenttini oli kyllä tarkoitettu käyttäjä tiialle. :)

Jenni S.

Mietin, kummalle se oli, mutta päättelin että minulle, kun sopi minullekin. :) Olen kyllä samaa mieltä, että mm. kirjoittamistakin voi oppia, jos vain haluaa.

i am kitty i
i am kitty i

Tietysti aivan kaikki on opeteltavissa - onhan ihminen oppiva eläin emmekä olisi tässä jos tuijottaisimme edelleenkin tulta ja raakaa lihaa vuoronperään kykenemättä "connect the dots".

Mahdollisesti Frusciante ei puhunut edes pyrkimyksestä saada aikaiseksi yksi hyvä kappale vaan siitä, että ottaa kitaran käteen katsoo minkälaisia ääniä siitä alkaa kuulua. Sama juttu kirjoittamisessa: kynä käteen. Siitä se lähtee vähän kuin puoli vahingossa.

Yritän kaivaa tuon artikkelin esiin, siinä entinen heroinisti oli monella tapaa mielestäni ymmärtänyt jotain oleellista musiikin tekemisestä ja soittamisesta ylipäätään. Ja nuo havainnot/neuvot olisi mielestäni siirrettävissä sellaisenaan melkein mihin tahansa luovaan toimintaan. 

Kas, tässä: http://www.vintageguitar.com/3743/john-frusciante/

Loppuun on vielä pakko liittää miehen musiikkia - tiedä vaikka joku tykästyisi. Minulle J. oli RHCP:n taiteellinen moottori.

http://www.youtube.com/watch?v=Ug4a8kApRpQ

 

Okei, ja nyt siis ihan aikuisten oikeasti lopetan täällä roikkumisen. Menkää jengi nukkumaan, huomenna on uusi kaunis päivä tiedossa.

i am kitty i
i am kitty i

Ja jokainen kirja mullistanee jonkun elämän. Ei se määrä vaan laatu. Kirjoita ihmeessä. Täältä löytyisi ainakin yksi lukija.

Jenni S.

Ainakin mullistaisi minun elämäni, jos sellaisen saisin aikaiseksi! Kiitos kannustuksesta, en usko, että kirjoittamiseni muuttuu tämän tavoitteellisemmaksi, mutta säästän lempitekstejäni, ajattelen niitä ja suunnittelen välillä uusia, se on jo enemmän kuin vielä pari vuotta sitten. Eli ei sitä koskaan tiedä...

i am kitty i
i am kitty i

Huomenna voi jäädä auton alle.

tiia_

Joo, hyvä neuvo, ja jokseenkin helpommin sanottu kuin tehty! :) Kirjoittaminen on vaikeaa mulle ihan mikrotasollakin. Joskus viilaan yhtä lausetta vaikka kuinka kauan, eikä mikään koskaan tunnu valmiilta. Sinänsä uskon, että kirjoittamista romantisoidaan liikaa, kuten muitakin "taiteita". On helppoa ajatella, että hyvälle kirjoittajalle kirjoittaminen "tulee luonnostaan", että kirjoittaminen on kutsumus, eikä sen eteen tarvitse tehdä töitä. On varmasti sellaisiakin kirjoittajia, mutta oma lähestymistapani on samansuuntainen kuin Flaubert'lla, joka kirjoitti sivun viikossa etsiessään juuri oikeita sanoja. En yksinkertaisesti osaa olla ajattelematta kirjoittaessani. Enkä koskaan ole mihinkään tyytyväinen. :)

Helmi K
sivulauseita

Olen niin samaa mieltä. En ymmärrä sitä että jos ja kun käytössä on kieli jolla voi saada aikaan jotain kaunista ja erityistä sitä ei käytä. Varsinkin kun tuo lyyrinen rekisteri tarkoittaa minusta myös sitä että kielestä tulee tunnistettavaa, siihen tulee kirjailijan oma sävy jollaista ei ole toista.

Viisas Korhonen.

Jenni S.

Helmi, hieno täsmennys Korhosen hienoon kiteykseen. Tosiaan, hyvällä kirjailijalla on oma lyyrinen rekisterinsä. 

Minusta hieno kieli ei ole aina kaunista (vaikka usein onkin), mutta siinä on jotain erityistä, silloinkin kun kieli on esim. niin sujuvaa tai neutraalia, ettei siihen oikein edes kiinnitä huomiota.

i am kitty i
i am kitty i

Luullakseni jokainen joka kirjoittaa enemmän kuin lauseen päivässä, jakaa herra Korhosen ajatuksen. Siitä on vielä aika pitkä matka viisauteen. Mutta se mikä on toiselle viisasta, on toiselle hölmöä.

No voi, olen myöskin täysin samaa mieltä!! Suomen kieli on niin kovin kaunista, ja sillä saa aikaan niin paljon, että lyyriset vivahteet olisi jokaisen kirjailijan otettava huomioon vähintään joskus. Ymmärrän, että "viihderomaaneissa" näin ei tehdä, mutta muutoin, please, bitte!

Jenni S.

Helmi-Maaria, niinpä, please, bitte! Ja vaikka viihde- tai esim. jännityskirjoissa ei varmasti ole tarkoituksenakaan olla lyyrinen tai muutenkaan kielenkäyttö ei ole yhtä keskeinen osa teosta kuin itse tarina, niin kyllä niissäkin voisi usein kiinnittää kieleen edes sen verran huomiota, että kieltä karsittaisiin, vaikkei varsinaisesti "kaunokirjallistettaisi". Usein ainakin nk. naisten kirjoissa on kovin selittelevää ja yksityiskohtaista tekstiä. (Ja sanoinpa itse tuon kovin ytimekkäästi, köh...)

P.S. Kuten huomaat, lukupiirimme on järjestäytynyt uudelleen, luemme sinunkin kirjasi vähitellen!

 

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Kyllä! Ihanasti kiteytetty.

Jostai kirjallisuuden reseptiotutkimuksen tenttikirjasta mieleeni on jäänyt kohta, jossa joku kertoi, miksi ei lue suomalaista proosaa (pöljä yleistys kyllä). Hän kuvaili kotimaisten romaanien enemmistöä lauseella "Kun se on sellaista, jossa poika raotti tuvan ovea, ja räntää tuli." Ilmeisesti tyyppi oli lukenut juurikin noita mannapuuroromaaneja, koska tunnistan kuvauksen heti.

Jenni S.

On kyllä vaikea kirjoittaa niin, että teksti sijoittuu tylsän mannapuuron ja ärsyttävän tekotaiteellisuuden välimaastoon. Itse ajattelen, ettei kirjassa tarvitse tapahtua juuri mitään, mutta hyvin pienimuotoinen ja/tai realistinen kirja voi olla joko puuduttavan tylsä tai huikean tarkka sen mukaan, kuinka uskottava kirjan maailma on ja onnistuuko se koskettamaan minua lukijana. Saman tarinan voi kuitenkin kertoa monella tavalla.

i am kitty i
i am kitty i

Yes and no. Se raja on nimittäin myös luvattoman helppo ylittää. Ja väitän, että sitä hattivattipumpulitäyhkää on paaaaaljon, paljon enemmän kuin sitä toista lajia. Ei ole mikään häpeä ilmaista itseään selkeästi. Ja jos sen tekee vielä omalla äänellä, niin paketti on silloin mitä todennäköisimmin ns. kasassa.

En ole itse jaksanut lukea proosaa enää vuosikausiin. Tuntuu, että sitä sanottavaa ei vain ole.

Jenni S.

Tuossa yllä yritin juuri selittää, että tylsä ja selkeä eivät ole minustakaan ollenkaan samoja asioita. Päinvastoin, hienointa on, jos teksti on yhtäaikaa selkeää ja silti kiinnostavaa.

i am kitty i
i am kitty i

Kommentoin vain alkuperäistä postaustasi mistä ei käynyt ilmi moinen. Kommenttiketjun kahlasin vain kursorisesti läpi.

Jenni S.

Joo, moisia pohdintoja ei ollutkaan silloin kun olet kommentoinut aiemmin. Minun tarkoitukseni oli äskeisellä kommentillani siis vinkata, että pohdiskelin tuollaisia juuri Katille osoittamassani kommentissa - vaikka kaikki kommentithan ovat täällä kaikkien luettavissa, joten en viitsi vastata kaikille samalla kommentilla. Joka tapauksessa samaa mieltä ollaan hyvän tekstin määritelmistä!

i am kitty i
i am kitty i

No se oli nyt vaan yksi näkemys aiheesta. Yksi mielipide, ei kittyn kanssa tarvitse tietenkään samaa mieltä olla - yhtään mistään - vaikka toki hengenheimolaisuus ainan lämmittää.

Uskoakseni jokainen vähääkään lukenut tietänee jo varsin hyvin mikä tyyli itseä eniten viehättää tai muulla tavoin kiehtoo. Vaikka hyvähän sitä olisi muutaman kerran vuodessa eksyä niille enemmän tai vähemmän tuntemattomammillekin vesille. :)

Kitty ei nyt enää vatvo tätä aihetta kun uhkaa muuttua naamakirjaksi.

 

Glada vappen!

Heidi_ (Ei varmistettu)

Olen samaa mieltä Korhosen kanssa, hyvin kiteytetty minunkin ajatukseni.

Ja täytyy tunnustaa, että olin juuri kirjoittamassa, että hänhän itse kirjoittaa minun mielestä mannapuuroproosaa, mutta sekoitin Riku Korhosen Juha Itkoseen! :D En voi sietää kumpaakaan kirjailijaa ja heillä tämä muu julkisuus on vienyt mielenkiinnon heidän teoksiaankin kohtaan... Itkoselta luin väkipakolla selaillen Anna minun rakastaa enemmän, mutta Korhoselta en ole uskaltanut lukea mitään. Osaatko Jenni suositella jotain? Olen joskus lukenut suosituksiasi ja esim. Tyrskyt on nyt minunkin suosikkini! :)

Ja samaa mieltä nimimerkin i am kitty i, ettei selkeä, yksinkertainen kieli automaattisesti ole mannapuuroa.

Jenni S.

Olen lukenut Korhoselta Lääkäriromaanin, joka oli aika pitkä eikä erityinen suosikkini, mutta hyvin kirjoitettu ja jotain "ajasta tavoittava". Mielikuva Hyvästi tytöt -romaanista on näin jokin vuosi lukemisen jälkeen hieman ärsyttävä, vaikka muistankin pitäneeni teoksesta. Uusinta, Nuku lähelläni -romaania en ole lukenut, mutta Lilyssä siitä on kirjoittanut mm. Eeva, jonka mukaan uusi "Nuku" on selkeämpi kuin Lääkäriromaani. 

Hih, Itkoseenhan minulla on jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Tai oli, mutta sittemmin siitä on tullut vain kyllästymissuhde, kun olen pettynyt teos teokselta enemmän, jättänyt joitakin lukemattakin, ja viimeisin teos oli minusta tylsä, voisi tosiaan sanoa että mannapuuromainen. Bloggaukseni mukaan teos oli minusta näemmä jopa ankea...

On aina niin ihanaa kuulla, että Tyrskyt on saanut uusia ystäviä! :)

i am kitty i
i am kitty i

Ei toki kittykään ole lukenut kumpaakaan kirjailijaa. ;)

Mutta kirjailija joka antaa teokselleen nimen "Anna minun rakastaa enemmän" on todennäköisesti joko idiootti tai erittäin huumorintajuinen ihminen.

Krooninen aikapula. Jostain on luovuttava ja kittyn tapauksessa se on kaunokirjallisuus.

Pjotr Baker (Ei varmistettu)

Onhan se Riku kai ihan fiksu, mutta viisas..? En oikein usko, mutten dumaakaan, koska en ole lukenut jampalta kuin pari pakinaa.
Sen gimmakaverilla on sujuvampi mu... eiku kynä, mutta taitaa olla vähän laiska teemojen suhteen eli pystyisi skrivaamaan myös 'sen suuren romaanin'.
Ps. Muistelo: Teatterikorkean gimmat kävivät Kallion lukiossa 1982, -83 tai 84 vetämässä Eliotin kissarunoja ja meitsillä oli katsekontakti Härköseen. Kiva lisä pirteään esitykseen, nam.

TiinaMariN.

Minulla on ollut näitä ristiriitaisia tunteita Korhosta kohtaan. Pidän hänestä Anna Leena Härkösen miehenä, miehenä joka hyväksyy sen että vaimo asuu vieraassa kaupungissa ja he tapaavat vain viikonloppuisin, mutta siltikin on valmis vaihtamaan vaimon luona lamput lyhyen visiitinkin aikana. Mutta- ehkä koska olen lukenut vain Nuku Lähelläni- en ole vakuuttunut hänen romaanikirjailijan kyvyistään. Jutut Hesarissa ovat olleet hyviä, hauskoja, ja krapulaisia. Siitä pidän. Mutta se kirja! Siinä ei ollut oikein mitään. Miksi ne tyypit jäivät niin vieraiksi ja ontoiksi?

 

Jenni S.

Luulen nyt itsekin olevani hyvin viisas, kun vastaan Nuku lähelläni -kirjaa lukematta... Mutta sen mitä olen kirjasta kuullut, niin luulen, että sen idea on juuri ihmisten vieraus ja onttous. Se on varmasti vaikea aihe, mutta se ei tarkoita, että kirjan hahmojen pitäisi jäädä lukijalle vieraiksi ja ontoiksi. Olen kyllä kuullut aika samantapaisia luonnehdintoja muiltakin kirjan lukeneilta.

TiinaMariN.

Totta, vieras kaupunki ja uusi suhde. Lähtö ja paluun väistely. Jollain tapaa odotin vain, että näistä ihmisistä löytyisi jotain johon tarttua. Minusta kirja oli lapsellinen. Mutta jokainen kokee nämä asiat eri tavoin.

Jenni S.

Hyvässä kirjassa pitää kyllä olla jotain, johon tarttua, koska ulkokohtaiseksi jäävä lukukokemus on ärsyttävä. Pitää testata tuota Korhosen kirjaa joskus tässä, vaikka odotukset eivät erityisen korkealla olekaan. Lääkäriromaanissa muistan ihmetelleeni joitakin seikkoja, enkä edes erityisesti ihastunut kirjaan, mutta se tavoitti silti jotain "perimmäistä", koska vaikka lukemisesta on vuosia, muistan kirjan ja koko lukemisen fiiliksen vielä hyvin ja seuraan kiinnostuneena Korhosen kirjailijan uraa.

Kommentoi

Ladataan...