Ladataan...

Mitä sitä tulikaan tehtyä? Eli luettua. Tapanani on ollut listata kuun lopussa kuukauden lukemiset ja jatkan perinnettä täällä Lilyssäkin. Kuukausiyhteenvetojen kirjoittaminen on yllättävän antoisaa, sillä kummasti sitä unohtaa lukemansa jo parissa viikossa. Lisäksi olen itse saanut usein linkkivinkkejä toisten vastaavista yhteenvedoista.

Siispä:

- Marraskuu alkoi Johanna Sinisalolla ja Enkelten verta -teoksella. Tästä kirjasta on ollut monenlaisia mielipiteitä, mutta itse vaikutuin siitä. Osansa teki varmasti Sinisalon haastattelu, jossa hän "avasi" kirjaansa ja jota minä avasin kirjajutussani.

- Ville Tietäväisen sarjakuvaromaani Näkymättömät kädet vasta vaikuttava olikin! Se on minusta kaiken hypetyksensä ansainnut ja olen varma, että tulen lukemaan ja katsomaan tämän kirjan vielä usein.

- Jeffrey Eugenidesin etenkin leffana tunnettu Virgin Suicides pääsi lukulistalleni toistamiseen, koska innostuin tiedosta, että Eugenidesiltä tulee keväällä uusi suomennos. Kiinnostuin Virgin Suicidesista enemmän tällä toisella lukukerralla - kirjoille kannattaa antaa uusi mahdollisuus.

- Kuukauden kirjalöytö oli Peter Bicshelin LastentarinoitaKirja oli todella hyvä ja monin tavoin kiinnostava ihan itsenäänkin, mutta melkeinpä kiinnostavampi oli sitä seurannut keskustelu. Kirjan tarina Pöytä on pöytä on suorastaan klassikko, ainakin tietynikäisten piireissä!

- Arto Paasilinnan ja Tuomas Kyrön jäniskirjat olivat kiinnostava lukupaketti. Kyrö sai minusta uuden fanin!

- Kanadalainen Annabel Lyonkin sai minut kiinnostumaan kirjastaan Aleksanterin opettaja, mutta luin kirjan nolostuttavan ylimalkaisesti. 

- Novellikokoema Valhe & viettelys - Tarinoita pettämisestä jäi mieleeni etenkin Pasi Ilmari Jääskeläisen novellin takia, ja ylipäätään kiinnostavana kokonaisuutena. Kokoelman aihe taitaa olla kutkuttava - ainakin tämä on toistaiseksi ihan lukutilastojeni kärkipaikoilla Lily-tilastoissani.

- Kari Hotakaisen satu Kotka ei oikein iskenyt.

- Sen sijaan matkustin mielelläni Satu Rommin seurassa Moottoripyörällä Himajalle.

- Nautin myös Michael Cunninghamin tyylikkäästä teoksesta Illan tullen.

- Ja totta kai muumeista, muutenhan en olisi varmasti aloittanut muumimaratonia. Täytyy kyllä myöntää, että ensimmäinen muumiromaani, Muumit ja suuri tuhotulva oli kiinnostava lähinnä siksi, että se on ensimmäinen muumi, eikä itsenäisenä teoksena.

- Todellisesta kirjahulluudesta kertovan Carlos María Dominguezin Paperitalon soisin kuuluvan jokaisen kirjahulluuteen taipuvaisen lukemistoon!

Lisäksi luin marraskuun aikana osin Eeva Kilven Tamaran sekä erään lasten kissafantasiakirjan, Varjakin. Tutustuin myös kahteen melko erilaiseen runokokoelmaan, Jukka Itkosen Lumilyhdyn valossa- ja Caj Westerbergin Yönmusta, sileä -teoksiin. Yritän kirjoittaa niistä vielä tänään, ja runoudesta ylipäätään, sillä olen ollut viime aikoina jonkinlaisen runokiukun vallassa. Miksi runoudesta pitää tehdä niin hankalaa?

Ensimmäinen Lily-kuukausi ei onneksi ole tuntunut lainkaan hankalalta eikä ole aiheuttanut kiukkua. Kävijöitä on ollut kivasti, kiitos teille kaikille! On ollut hauskaa kirjoitella kirja-arvioiden lisäksi muitakin kirjoihin liittyviä juttuja. Täältä voit lukea esim. kirjailija Miina Supisen haastattelun tai katsoa, miten itse esittelin itseni, kun aloitin Lilyssä. 

Share

Ladataan...

 

 

 

 

Pikkujouluaikaanhan media pursuilee noloimmat mokat -tunnustuksia. K-blogi on hengessä mukana, ja ajattelin tehdä noloimmat kirjatunnustukseni. (Joulukirjavinkit, joista vinkkailin eilen, tulevat sitten viikon loppupuolella, pitäähän pikkujoulut viettää ennen varsinaista joulua).

 

Kirjallisia luurankoja elämässäni ovat esim. se, etten kykene lukemaan

- Umberto Econ Ruusun nimeä

- tai Paul Austerin New York -trilogiaa,

- enkä yhtään kokonaista Harry Potteria.

Olen yrittänyt, kahden edellä mainitun kohdalla usein ja Potterien kohdalla kahta kirjaa. En ymmärrä, miten muut lukevat em. kirjoja ja jopa mielellään ja useaan otteeseen.

 

Sen sijaan olen kyennyt lukemaan monta kertaa

- Katja Kallion Kuutamolla ja

- Tommy Tabermannin Suudelman.

Kuutamolla on minusta oikeasti sujuva ja viihdyttävä, mutta osin perustelen useaa lukukertaa sillä, että joskus minua kiinnosti chick litin kirjoittaminen. Luin kirjaa ikään kuin opetusmielessä. Tuohon aikaan luin myös Virve Sammalkorven teoksia.

 

Hieman kummallista on ehkä sekin, että pidin työkaverilta lainattua Siiri Enorannan kirjaa Nukkuu lapsi viallinen viikkojen ajan työpöydälläni alassuin käännettynä. Minusta kirjalla oli niin surullinen nimi, etten voinut katsoa kirjaa enkä edes koskea siihen. Sittemmin rohkaistuin. Pidin kirjasta suuresti ja luin sen kyynelehtimättä.

Haluaisin kuitenkin tehdä lopuksi jonkun suuren kirjakyynelehtimistunnustuksen, mutta en keksi mitään. En ole kirjojen tai elokuvien äärellä vetistelevää tyyppiä, ellei surullisia eläintarinoita lasketa (onneksi Homer-kissan ihmeellisessä elämässä oli sentään onnellinen loppu, koska olin jatkuvasti tippa linssissä koko kirjan ajan: sokea kissa loukussa kodissaan WTC-iskujen keskellä, nyyh).

Ai niin, onhan Sinkkuelämää tavallaan kirjallinen asia, vaikka puhunkin nyt tv-sarjasta; taustalla on kuitenkin Sex and The City -kirja. Olen kerran alkanut itkeä, kun katsoin telkkarista, miten Kiho oli niin ilkeä Carrielle. Päättelin silloin, että kohtaus johtui omasta elämäntilanteestani. Kiitos tv-sarjan, tein elämäntilanteeseeni vaikuttaneita päätöksiä.

Noille kirjaluurangoille ei ole muuta selitystä kuin että lukeminen on ihmeellistä.

Share

Ladataan...

 

"Lopeta lukeminen, kirjat ovat vaarallisia."

Aion piakkoin julkaista K-blogin joulukirjavinkit, mutta sitä ennen kannan vastuuni kirjabloggarina ja kerron varoittavia esimerkkejä, mihin kaikkeen kirjahulluus voi johtaa. Niin että jos nyt ei ostaisi ihan mahdottomasti kirjalahjoja ainakaan itselleen, niinkin voi ainakin minulle käydä...

Argentiinalaisen, sittemmin uruguaylaistuneen Carlos María Domínguezin teos Paperitalo kertoo juuri siitä, miten kohtalokkaita kirjat ovat. Heti kirjan alussa kirjallisuustieteilijä Bluma Lennon jää auton alle, koska lukee liian intensiivisesti Emily Dickinsonia. Vaikka jotkut sanovat, että hänet tappoi auto, ei runo, on selvää, etteivät kirjat ole vaarattomia. Ne ovat syypäitä myös horjahteluun ja murtuneeseen jalkaan, liiallisesta kellariarkistoissa nyhjäämisestä johtuvaan tuberkuloosiin ja moneen muuhun epäonneen, joskin onnistumisiinkin.

Kirjan kertoja on toinen kirjallisuustieteilijä, Bluman kollega. Hän saa käsiinsä Blumalle osoitetun lähetyksen, sementtisen ja muutenkin rähjääntyneen kirjan. Teos johtaa varsinainen kirjahulluuden lähteille: se on kotoisin talosta, jonka kirjoihinsa kyllästynyt ja kirja-ahdistuksesta seonnut bibliofiilimies on rakentanut kirjoistaan.

Varsin absurdia menoa ja mustaa huumoria siis. Hassun (vai tuntuuko se minusta vain hassulta, koska en suostu kohtaamaan totuutta ja myöntämään, että kirjahulluus on pelottavaa?) päätarinan ohella kirja tarjoaa ihanankamalia pohdintoja kirjoista ja lukemisesta. Esimerkiksi: 

Välttämättömyys ja unohdus sitovat kirjat omistajaansa kuin ne olisivat muistoja hetkistä, joihin ei ole enää paluuta. Mutta niin kauan kun kirjat ovat tallella, ihminen uskoo muistavansa nuo hetket.

Tai:

Mutta jossain vaiheessa näkymätön raja ylittyy, ja silloin kirjojen määrästä ja sillä ylpeilystä tulee kiusallinen taakka, sillä tilaa ei ole koskaan tarpeeksi.

Tai:

Jos musiikki soi liian kovaa, se peittää lukijan äänen ja tuhoaa tekstin äänimaiseman. Eikä vain sitä, vaan lisäksi musiikki vääristää. Jos huonoa proosaa lukiessa kuuntelee hyvää konserttoa, teksti voi vaikuttaa paremmalta kuin onkaan.

Kuulostaako tutulta? Minusta kyllä, ja tiedän muutamankin ihmisen, jolle voisin lahjoittaa juuri tämän kirjan. Ennen ostopäätöksiä kannattaa kuitenkin muistaa, etteivät kaikki kirjanystävätkään halua omistaa mahdottomasti kirjoja. Lilyssä on viime aikoina keskustelu Kaksi-nolla-palstalla siitä, pitääkö ihmisellä olla kirjahylly.

Pitää. Ja siinä järjettömän absurdina järjen äänenä tämä kirja.

Carlos María Domínguez: Paperitalo. (La casa de papel). Basam Books, 2006. Suom. Einari Aaltonen. 

Kustantajan kirjaesittely

 

Share

Pages