Ladataan...

Ikään kuin avain löytyisi kielestä - ehkä kaikki avaimet löytyvät kielestä? - minä yritän päästä selville tästä arvoituksellisesta grönlannin kielestä, täytyyhän sitä nyt jotenkin pystyä ilmaisemaan aikamuotoja, miten se tehdään, miten sanotaan on tapahtunut, tapahtuu, tulee tapahtumaan?

(Märta Tikkanen: Suurpyytäjä)

 

minulla on valta

eikä minulla ole mitään

sitä vastaan

 

epämiellyttävintä

on se, että me molemmat

tiedämme sen

(Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina)

 

Miksi Märta Tikkasta? Koska nyt on Märta Tikkanen -teemaviikonloppu. Olen lukenut Suurpyytäjän, Vuosisadan rakkaustarina on kesken, ainakin Kaksi on toivon mukaan tulossa vielä lukuun ennen huomisiltaa, ehkä syksyllä löytämäni Tikkasen runokirjakin taas. Palaan asiaan huomenna - sekä kirjakohtaisten että yleisten vaikutelmien ja pohdintojen kera!  Huomisen keskusteluun saa toki osallistua, vaikkei olisikaan lukenut Tikkasta tänä viikonloppuna.

 

Share

Ladataan...

 

Kirjoitin juuri  Lucy Maud Montgomeryn Sinisestä linnasta_ja totesin, että vanhat tyttökirjat ovat hyvää haaveilulukemista kesäyöhön. Sara Kokkoselle ne ovat paljon muutakin. Hän on lukenut ja keräillyt  tyttökirjoja aina, ja sittemmin lapsuuden ja nuoruuden nostalgisista lukuelämyksistä on tullut myös väitöskirjan aihe sekä työ. Saran Tyttökirjaklassikot on ainoa tyttökirjagenreen erikoistunut  suomalainen verkkokirjakauppa. Kokkosen kaupassa myydään pääasiassa käytettyjä tyttökirjoja, ja siellä on pyörinyt muutamassa vuodessa jo lähes 1300 eri kirjaa.

 

Tyttökirjaperinteen puolesta

 

Sara Kokkonen kertoo lukeneensa aina paljon, kuten moni muukin lukutoukka ja kirjabloggari. Lapsuudessa hänen suosikkikirjojaan olivat naapurimaan Gulla-sarja sekä Merri Vikin Lotta-kirjat.

"Nykyään luen väitöskirjatutkimustani varten paljon vanhoja suomalaisia tyttökirjoja", Sara kertoo. Hän tekee tyttökirjoista kasvatustieteen alan väitöskirjaa ja on kiinnostunut erityisesti kirjojen kasvatuksellisista piirteistä. Tutkimuskohteina ovat mm. arvot sekä koulumaailman kuvaukset.

"Vapaalla taas tykkään lukea erityisesti Lucy Maud Montgomeryä ja  hänen vasta 2000-luvulla suomennettuja teoksiaan. Niitä on myös myynnissä kaupassani. Kaikki asiakkaat eivät ole noista suomennoksista kuulletkaan, joten ne ovat hauska yllätys."

Mikä tyttökirjoissa sitten kiehtoo aikuisia?  "Niihin liittyy monesti vahva tunnesidos, joka on syntynyt lapsuudessa ja nuoruudessa, ihmisen merkittävässä kehitysvaiheessa. Kirjojen kautta pääsee lapsuuden tunnelmiin ja muistoihin kiinni. Kiehtovia ovat myös tyttökirjallisuuden lukukokemukset, joista järjestän välillä kyselyjä kirjablogissani. Lukijoiden vastauksissa on tullut esiin esimerkiksi tyttökirjallisuuden terapeuttinen vaikutus", Kokkonen pohtii.

 

Perinteisiä ja uusia klassikkoja

 

Sara kertoo aina haaveilleensa omasta kirjakaupasta. Unelma toteutui kolme vuotta sitten.

"Innostuin keräämään tyttökirjoja järjestelmällisesti, ja samalla syntyi idea, että tätä keräämisen riemua voisi jakaa muillekin. Kirjakaupan perustaminen verkkoon ja sivutoiminen yrittäjyys mahdollistivat haaveen toteuttamisen ilman suurempia riskejä,  ja kaupasta on tullut tärkeä ja rakas harrastus."

Kirjakauppias etsii kirjoja sieltä mistä me muutkin: antikvariaateista, kirpputoreilta, kaikkialta mistä voi löytää vanhoja kirjoja. Sara sanoo, että on ihana tehdä löytöjä, vaikka löydöt päätyisivätkin edelleen uusille omistajille.

 "Asiakkailta tulee myös jonkin verran kyselyjä tietyistä kirjoista", Sara kertoo. "Yleensä ihmiset etsivät lapsuuden ja  nuoruuden suosikkejaan. Lisäksi vanhemmat tilaavat lapsilleen ja nuorilleen kirjoja. Kauppani suosituimpia kirjoja ovat Neiti Etsivät sekä Anna-kirjat."

Saran Tyttökirjaklassikot myy kuitenkin myös uudempaa kotimaista kirjallisuutta.

"Kategoriaan valikoituu 1980-2000-luvun kotimaisia nuortenkirjoja. Olen luokitellut teokset aikarajauksella. Mukana on nuortenkirjaklassikoita, uutuuksia sekä uudempaa kotimaista tyttökirjallisuutta."

 

Tyttökirjojen tulevaisuus?

 

Tyttökirja-asiantuntija luottaa genren voimaan jatkossakin.

"Tyttökirjojen lukeminen on siirtynyt monesti sukupolvelta toiselle.  Äidit ovat siirtäneet tyttärilleen tyttökirjojen lukemisen traditiota esim. Montgomeryn Anna- tai Anni Polvan Tiina-kirjoilla.  Tyttökirjallisuuden yhden uranuurtajan Rauha S. Virtasen kirjoja luetaan jo monessa polvessa. On vaikea ennustaa, mutta toivon tradition jatkuvan ja syntyvän yhä uusia tyttökirjasukupolvia."

Kysyin Sara Kokkoselta myös, ovatko tyttökirjat muuttuneet hänestä ajan myötä. Eivät – ja ovat.

"Tyttökirjoissa on vuosikymmenestä toiseen sankaritar, joka erilaisista vastoinkäymisistä huolimatta selviää ja pärjää! Uusien kirjojen kuvaus tulee lähemmäksi nykypäivää, mutta kasvamiseen liittyvät kysymykset, kuten suhteet vanhempiin tai ihastuminen, pysyvät samoina. Uudemmissa tyttökirjoissa tyttöjen seksuaalisuus on tullut voimkkaammin mukaan."

Sara suosittelee kesälukemiseksi kotimaisia tyttökirjoja, kuten Anni Swanin Kaarinan kesälomaa tai Anni Polvan Tiinan ampiaiskesää. Modernimpana kirjavinkkinä hän mainitsee Vilja-Tuulia Huotarisen Siljan laulun.

 

Kirjablogi Saran kirjat

Verkkokirjakauppa Saran Tyttökirjaklassikot

Share

Ladataan...

Ne on sekavia.
Ne loppuu liian pian.
Ne on hankalia.
Niistä ei saa otetta.
En tiedä, mitä ne ovat.
Luen niitä periaatteessa, mutta...
Kuka kirjoittaa hyviä novelleja?

 

Tällaisia vastauksia sain, kun tein pienimuotoisen gallupin novellien lukemisesta. Idean siihen sain paitsi tänä keväänä lukemistani hyvistä novellikokoelmista - viimeisimpänä Hunajaa ja tomua, josta kirjoitin eilen - myös Nuoren Voiman Liiton tulevasta novellihankkeesta. Kuulin hankkeesta viime viikolla NVL:n järjestämässä bloggari-illassa. Illasta ja myös novelleista on juttua Nooran Tea With Anna Karenina -blogissa.

Mutta takaisin novelleihin. "Tavallisiin lukijoihin" kohdistunut gallup ei siis imarrellut niitä. Olen usein myös kuullut, etteivät novellit myy ja usein kustantamotkin ovat kiinnostuneita vain sellaisista novellisteista, joiden ajatellaan haluavan kirjoittajan myöhemmin myös romaaneja. (En ole kustannusalalla, joten en osaa arvioida väitteen totuudenmukaisuutta.)

Harmi.

Ymmärrän novellimoitteet ja -epäluulot, mutta haluan tuomita ne. Olen itsekin löytänyt novellit vasta viime vuosina: itse asiassa ei ole kuin pari vuotta, kun kirjoitin hämmästyneenä vanhaan blogiini Hämmästyttävä havainto: novellejakin voi lukea.

Luulen lukeneeni aina jonkin verran novelleja, mutta varsinainen käännekohta tapahtui Carol Shieldsin Tavallisia ihmeitä -kirjan äärellä muutama kesä sitten. Pidin kovasti Shieldsin kertomuksista, mutta en olisi halunnut niiden olevan yhtään pidempiä. Päinvastoin, oli kätevää, kun yhden tarinan sai luettua kohtuuajassa, ja sitten vain jatkoin toisen tarinan parissa. Innostuin niin, että kirjoitin itsekin pari novellia.

Sittemmin olen hakeutunut novellien ääreen tietoisemmin, toisinaan suorastaan haluan lukea juuri novelleja. Olen havainnut erinomaisiksi ainakin seuraavat novellistit: Helmi Kekkonen (Kotiin), Tove Jansson (esim. useita kokoelmia), Raymond Carver (Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta),  Yasunari Kawabata (Kämmenenkokoisia tarinoita), Peter Bichsel (Lastentarinoita). Melkein kaikista löytyy juttua tältäkin palstalta: katso sivupalkista tai kirjoita kirjailijan nimi Lilyn hakuun.

Voisin listata myös Maria Jotunin, Dan Rhodesin, Miina Supisen, Pasi Ilmari Jääskeläisen, Johanna Sinisalon ja Petri Tammisen - ja tiedän jo nyt unohtaneeni listalta monia. Joka tapauksessa: maailmassa on monenlaisia novellisteja ja monet novellistit ovat erinomaisia.

Myös novellien muoto on erinomainen. Minulla on edelleen kesken tammikuussa aloittamani tiiliskiviromaani, mutta novellin lukee hetkessä. Sopii minulle: arvostan ylipäätään tiivistä kaunokirjallista ilmaisua ja viime aikoina olen alkanut arvostaa myös tiiviitä sivumääriä. Kumottakoon kuitenkin heti harhaluulo: se, että kirja on ohut tai kertomus lyhyt, ei tarkoita, että kyseessä olisi helppo, nopeasti luettava ja unohdettava teksti. Päinvastoin! Lyhyt novelli voi olla tehokkaampikin kuin pitkä romaani, jossa kirjoittajalla on enemmän mahdollisuuksia selittää asiat auki. Hyvä novelli on mielestäni selkeä mutta sellainen, että se jää silti mieleen kutkuttelemaan. Mitä sitten tapahtui? Mitä kaikkea ei kerrottukaan? Niin, ainoa huono puoli novelleissa on se, että ne tuntuvat joskus loppuvan kesken, mutta niinhän romaanikin voi tehdä. 

Noora ehdotti omassa novellibloggauksessaan, että me kirjoista kirjoittavat voisimme kertoa joskus yksittäisistä novelleista kokoelmien sijaan. Erinomainen idea, johon lupaan palata, kun sopiva novelli tupsahtaa vastaan!

 

Luetko novelleja. Miksi? Mikset? Jos luet, kenen novelleja suosittelet?

 

Share

Pages