Ladataan...

Kurkku on karhea, nenä tukossa, olo kuuma: kertaalleen häädetty flunssa palasi. Vaan on siitä jotain iloakin, keksin kysymyksen, johon kernaasti haluaisin vastauksia:

Mikä on ihanin kirja?

Eli mitä mitä luet sairaana, väsyneenä tai kun elämä potkii päähän? Mikä on kirja, jonka kanssa kurjakin olo paranee? Tai onko niin ihanaa kirjaa, että se on hyvää lukemista aina, olosuhteista huolimatta?

Minun luottokirjani on Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintytär. Olen lukenut sen monta kertaa ja ollut lukiessani aina yhtä ihastunut. Voisin tarttua siihen milloin tahansa uudelleen ihan lukemisen ilosta tai myös siksi, että Matiaksenmetsässä mielikuvitusseikkaillessani en juuri huomioi ulkomaailmaa: kirja sopii lohduttajaksi ja rentouttajaksi. Hienoudestaan ja viisaudestaan huolimatta Ronja on myös hyvin helppoa luettavaa, sopisi vaikka sairaspetiinkin.

Monta, monta muutakin kirjaa lapsuudenaarteista uutuusteoksiin tuli mieleen, mutta valitsin Ronjan. Entä sinä? Kerro ihana luottokirjasi, valintaa ei ole pakko perustella!

Myönnän, että kurjan olon lisäksi kysymys syntyi eilisen kirjalistakirjan innostamana. Toivottavasti moni vastaa tähän kyselyyn, niin saadaan kokoon ihanien kirjojen lista.:)

Share

Ladataan...

Menin ostamaan yhtä kovakantista kirjaa. Mukaan tarttui myös kaksi pokkaria. Sellaista on Akateemisessa kirjakaupassa, Helsingin keskustan houkuttelevimmassa paikassa.

Koen erityistä houkutusta vieraskielisiä pokkareita kohtaan, vaikken yleensä edes lue niitä. Ne ovat vain niin värikkäitä, kauniita, oivaltavia, usein hyvin herkullisen näköisiä... Ja tästä nyt ostamastani ja tällä kertaa jutun aiheena olevasta kirjasesta luulen  ja toivon tiedän olevan hupia ja hyötyä myös lukupiirillemme.

 

Juuri ilmestynyt The Book Lovers' Companion - What to Read Next sopisi tueksi ja turvaksi miten puhua kirjoista, joita ei ole lukenut -tilanteisiin. Siinä esitellään lyhyesti yli 200 teosta, joista monet ovat ihan viime vuosienkin julkaisuja, kuten Emma Donoghuen Room tai Lionel Shriverin We Need to Talk About Kevin. Shriver on muuten kirjoittanut teoksen alkusanat. Kirja painottuu selvästi bestsellereihin, mutta hömppäisimmät on karsittu pois. Vanhimmat teokset ovat 1800-luvulta ja kokoelma on muutenkin aika kattava, mukana on esim. Mark Twainia, Virginia Woolfia, Ian McEwania, Maevu Binchyä ja Kazuo Ishiguroa. Luulen, että kirjasta tulee työkassini vakiosisältöä: jos en jaksa keskittyä romaaniin, niin katson mielelläni, mitä vaikkapa yhdestä suosikkikirjastani, Jeffrey Eugenidesin Middlesexistä, on sanottu.

Itse asiassa katsoin jo. Kirjasta kerrotaan perusfaktojen, kuten julkaisuvuosi, ohella tarinan perusidea. Yleisen kuvailun ja luonnehdinnan lisäksi mukana on kritiikkilainaus, taustatietoja (mm. kirjan voittamat palkinnot, kirjoittamiseen käytetty aika tässä tapauksessa) sekä keskusteluehdotuksia lukupiireille. Mukana on myös samanhenkisiä kirjasuosituksia. Middlesexistä kiinnostuneiden kannattaisi lukea myös Katherine Dunnin Geek Love, Angela Carterin Nights at the Circus, Jonathan Franzenin The Corrections sekä Virginia Woolfin Orlando.

Varsin kutkuttava kirja siis! Erillisten kirjaesittelyjen lisäksi siinä on myös useita teemalistoja, joista vannoutuneena kirjalistojen lukijana ja tekijänä olen tietenkin innostunut. Tässä vertailun vuoksi kaksi listaa: 

Top Ten British and American Classics

Jane Austen: Pride and Prejudice*
Saul Bellow: The Adventures of Augie March
Charlotte Brontë: Jane Eyre
Emily Brontë: Wuthering Heights*
Charles Dickens: Great Expectations
Thomas Hardy: Tess of the D'Urbervilles
Jane Smiley: A Thousand Acres
John Steinbeck: The Grapes of Warth
Henry David Thoreau: Walden*
Edith Warton: The Age of Innocense

Top Ten World Classics:

Isabel Allende: The House of the Spirits
Mikhail Bulgakov: The Master and Margarita*
Albert Camus: The Outsider*
Colette: Cheri
Giuseppe Tomasi di Lampedusa: The Leopard
Fjodor Dostojevski: Crime and Punishment*
Gustave Flaubert: Madame Bovary*
Peter Hoeg: Miss Smilla's Feeling for Snow*
Daniel Kehlmann: Measuring of the World
Ohran Pamuk: My Name is Red

Merkitsin tähdellä ne teokset, jotka olen lukenut. Nämä listat löytyivät kirjan alkupuolelta, mutta myöhemmin tarjolla olisi ollut mm. miesten-, sota-, homo-, scifi- sekä rentoutumiskirjalistoja.

Älkää ihmetelkö, jos kirjajuttuihini alkaa ilmestyä Jos luit tämän, lue myös tuo -suosituksia tai asiantuntevia viittauksia muinaisiin New York Timesin kritiikkeihin. Tiedätte, mistä ne ovat kotoisin - tästä lukutoukan käsikirjasta! ;)

The Book Lover's Companion What to Read Next - kustantamon esittely

 

P.S. Pahoittelen, etten jaksanut etsiä kaikkien (käännettyjen) kirjojen suomenkielisiä nimiä - jätin sitten kaikki nimet englanniksi.

 

Share

Ladataan...

Joidenkin kirjojen kanssa tietää tulleensa kotiin. Olo on samaan aikaan pakahtunut ja rauhoittunut, lohduton ja lohdutettu, onnellinen - hyvä. 

Helmi Kekkosen esikoisnovellikokoelma Kotiin viehätti minua jo ensimmäisellä tutustumisella, ja nyt toisella lukukerralla ihastuin siihen vielä enemmän. Tunnustan, että kauniit, harkitut, vähäeleisen tyylikkäät pienet suuret kertomukset vetosivat minuun niin, että minua alkoi hyvin poikkeuksellisesti itkettää aamujunassa, siksi että on niin viisaita kirjoja ja että lukeminen on niin ihanaa. Ja että näin minäkin tahtoisin kirjoittaa...

Ja osin siksi, ettei elämä ole aina kaunista. Kotiin-kokoelman novelleissa on surua ja melankoliaa, mutta onnettomuuksilla tai menetyksiä ei korosteta, pikemminkin vain todetaan että näinkin voi käydä ja kuvataan, miltä tuntuu, kun esimerkiksi äiti on kuolinvuoteellaan, rakastettu lähtenyt tai vanha mies jäänyt leskeksi, ilman ystävää.

Kekkonen kertoo elämätarinat hienovireisesti, jotenkin hahmojaan ymmärtäen ja heistä välittäen. Niinpä lukijallekaan ei jää haikean kuulaasta teoksesta surullinen olo, vaan pikemminkin puhdistunut ja virkistynyt: millainen helmi tämä kirja onkaan. Minusta kirja on myös jotenkin viehättävän vanhanaikainen tai ajaton. Vaikkei sen yleisvire ole iloinen, kirja sopisi hyvin lahjaksi hiotun kielenkäytön ja kauniin kirjallisuuden ystävälle.

Ja vielä: vaikka kerronta on kaunista ja tarinat tunnelmaltaan toistensa kaltaisia, kirja ei ole tylsä. Jäin parin novellin kohdalla tälläkin kertaa miettimään, mitä oikein tapahtui. Esimerkiksi novelli Ilona loppuu siihen että puhelin soi:

 

Tunnistan sinua hoitaneen lääkärin harkitun ja varovaisen äänen.

Ei vielä.

Lasken luurin paikoilleen, istun alas, painan molemmat kädet vatsalleni.

Ikkunan takana lumen hidas hiljainen pudotus.

 

En kerro enempää, mutta totean, että lopetus on hieno, sillä se jättää tulkinnanvaraa. Erityisesti sitä on novellissa Aatos, jonka muistin jo ensimmäiseltä lukukerralta yllättäväksi. Pitää lukea se vielä muutamaan kertaan, ja ehkä saan joskus selville, mitä päähenkilölle Aatokselle on tai ei ole tapahtunut.

Joka tapauksessa, kiitos hienosta kirjasta, Helmi K!

 

Helmi Kekkonen: Kotiin. Avain, 2009. Nidotun laitoksen 1. painos. Kansi: Satu Ketola

Kustantajan kirjaesittely

Share

Pages