Ladataan...

Olen lukenut monisatasivuisesta Anna Kareninasta nyt 162 sivua. Ei liene todennäköistä, että saisin kirjan valmiiksi tammikuun puolella, joten teen jo nyt listauksen kuukauden kirjoista. Samalla pohdiskelen hieman lukemisen olemusta.

Tammikuussa luin Anna-Leena Härkösen uuden kolumnikokoelman Laskeva neitsyt, Will Wilesin absurdin romaanin Puulattian kunnossapito, Marguerite Duras'n Emily L:n sekä Yrjö Kokon Pessin ja Illusian. Opettelin tekemään vihersmoothieta Heidi Kuusiston Uusi päivä -tietokirjan avulla ja tutustuin kenialaiseen luonnosuojeluun (ja ihastuttaviin norsuvauvoihin!) Daphne Sheldrickin Rakkauteni Afrikka -omaelämäkerran kautta. Luin myös Tieto-Finlandia-voittajan, Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut. Kirja oli todella hyvä ja avartava - ja onneksi myös avaramielinen. Kirjoitan siitä lähiaikoina. 

Anna Karenina huomioiden luin hieman yli seitsemän kirjaa (lisäksi olen kuunnellut erästä äänikirjaa muutaman luvun verran). Se ei ole minulle paljon kuukauden saldoksi, kun joskus olen lukenut monta kirjaa päivässäkin. Mutta ei määrä vaan laatu. Teki hyvää lukea hieman vähemmän, hieman hitaammin, hieman keskittyneemmin kuin tavallisesti. Huomasin, että nautin lukemisesta. Ainahan pidän siitä, tai rakastankin sitä, mutta aina lukiessa ei tunne oikein iloitsevansa ja nauttivansa kirjoista. Nyt olin tyytyväinen: luin antaumuksella, ja etenkin Pessi ja Illusia sekä Sheldrickin ja Lappalaisen teokset tuntuivat hyvin merkityksellisiltä. Kerrankin maltoin välillä laittaa kirjan pois, ajatella lukemaani ja keskustellakin siitä, sitten taas jatkaa. Vastapainoksi on ollut ihana palata Anna Kareninan juonittelevaan maailmaan.

Lukeminen on parhaimmillaan juuri tuollaista. Toki välillä on parasta vain ahmia kirjoja tai viettää löhöpäivä rentouttavan romaanin kanssa, mutta toivoisin lukevani enemmän tuolla lailla rauhallisesti ja syventyneesti. Olen pidättäytynyt tänä vuonna tekemästä uuden vuoden lukulupauksia, mutta muistin juuri, että jonain vuonna lupasin lukea vähemmän mutta fiksummin. Yritän tuota taas tänä vuonna...

Kunnes sitten iskee kirjavimma ja tulee luettua mitä tahansa. Huomaan, että jos luen liian samantyyppisiä kirjoja ja liian hutiloiden, jossain vaiheessa tulee stoppi. Saatan aloittaa monia kirjoja ja hylätä ne heti alkuunsa. Ei huvita. Vaikka kotona on yli tuhat kirjaa, ei löydy mitään kiinnostavaa. Lukutoukkakin voi kyllästyä kirjoihin, uskomatonta kyllä. Huomaan, että joskus ajaudun lukemaan kirjoja, jotka eivät juuri jätä jälkeä. Kun eilen katselin listaa viime vuoden lukemisistani, moni kirja tuntui jo pitkälti kadonneen mielestä. Mietinkin, voisiko "ihan ookoolta" tuntuvan kirjan lukemisen sijasta tehdä joskus jotain muuta. Ei kai lukutoukankaan ole pakko aina vain lukea?

Mikä on sinulle mieluisin tapa lukea? Entä kyllästytkö joskus lukemiseen?

Share

Ladataan...

Ilouutinen: järjestän yhdessä Bonnierin kanssa nettilukupiirin.

Pääspeksit ovat jo selvillä. Kevään aikana tulee luettavaksi muutama Tammen ja WSOY:n uutuusromaani. Ajatuksena on, että osa lukupiiriläisistä saa kulloinkin luettavan kirjan kustantamolta omakseen, mutta kaikki kirjakeskustelut ajoitetaan niin, että muutkin ehtivät ostaa tai lainata teoksen  ennen keskustelun alkua. Esittelen kunkin lukupiirikirjan erikseen, ja kirjaesittelyn ohessa on myös aina mahdollisuus ilmoittautua halukkaaksi juuri ko. kirjan lukijaksi ja kommentoijaksi.

Ensimmäinen kirja on jo valittu, luvassa on kotimaista kaunokirjallisuutta. Paljastan lisätietoja kirjasta ensi viikolla.

Nyt haluaisin tietää, mitä ajatuksia tieto lukupiiristä herättää. Millaista keskustelua toivoisit: yleisesti fiilistelevää vai juonipaljastuksien uhallakin yksityiskohtiin menevää? Haluaisitko, että kertoisin heti omankin mielipiteeni vai olisiko ”sana on vapaa” -tyyppinen keskustelunaloitus rennompi? Olisiko hauskaa, jos keskustelun aloitusaika olisi täsmälleen tiedossa, niin keskustelusta voisi tulla chat-tyylinen? Vai riittääkö pelkkä keskustelunaloituspäivämäärä?

Eli, sana on hyvin vapaa ainakin juuri nyt: kerro toiveitasi ja ideoitasi lukupiirin suhteen!

Tiedän kokemuksesta, että viini ja juustot ovat melkein yhtä oleellisia lukupiirielementtejä kuin kirjat. En pysty valitettavasti järjestämään niitä nettilukupiiriin, mutta muuten teen parhaani, että Lilyn lukupiirissä olisi yhtä mukavaa kuin livelukupiireissäkin! 

Share

Ladataan...

 

 

Melkein helmikuu! On siis aika jatkaa kevään 2013 uutuuskirjoihin tutustumista puutarhakirjojen osalta.

Salla Kuuluvainen, Rosemarie Särkkä: Kaupunkiviljelijän opas - löydä syötävä kaupunki (Wsoy)

Tämä opas antanee hyödyllistä tietoa sissiviljelijöiden lisäksi myös pienen kaupunkipihan tai -parvekkeen, miksei palstankin viljelijöille. 

Gummerukselta ilmestyy Varpu Tavin teos Villiinny kaupunkiviljelijäksi, jossa tuntuu katalogin mukaan olevan mukana paljon asiaa puhtaan ruoan terveysvaikutuksista.

 

 

Saila Routio: Puutarha laatikoissa (Minerva)

Tässä kirjassa on ainakin varmasti vinkkejä pienellekin pihalle, ja toisaalta suuremmallekin kasvihuoneiden ja kohopenkkien osalta. Saila on ystäväni, mutta uskallan silti kehua kirjaa - tai juuri siksi: Sailan puutarhaopit ovat minulle hyvin tuttuja lukuisista puutarhakeskusteluista ja olenpa kerran ollut kuunteluoppilaanakin, kun hän teki puutarhasuunnitelmaa toiselle ystävälleni.

 

Tanja Nieminen: Uusi puutarha (Karisto)

Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla moni puutarha aloitetaan aivan alusta, kun uusia taloja putkahtelee sinne tänne. Tanja Niemisen Uusi puutarha on tarkoitettu "uudispuutarhureille".

 

Debora Robertson: Lahjoja puutarhasta (Tammi)

Kirjassa on 100 lahjaideaa puutarhan antimista. Kuulostaa ehkä enemmän askartelu- kuin puutarhakirjalta, mutta toisaalta ainakin minä olisin ilahtunut puutarhatuliaisesta. Houkuttelevan kuuloinen teos siis! 

Puutarhamaailma 2013 (Karisto)

Ja täytyyhän puutarhakirjojen äärellä myös vain haaveilla. Tämä suomalaisiin puutarhoihin ja mm. Chelsean 2012 puutarhanäyttelyyn vievä teos kuulostaa hyvältä haaveiluvälineeltä.

 

Valitettavasti en ole ainakaan vielä löytänyt kiinnostavaa puutarharakentamisen uutuuskirjaa, mutta vinkkaan myöhemmin, jos tulee vastaan. Nyt vinkkaan tästä kirjakoostetta tehdessäni löytämästäni kirjakaupasta: Puutarhakirjat myy nimensä mukaisesti vain puutarhanhoitoon liittyviä kirjoja. Jee ja hui!

 

Millaisista puutarhakirjoista pidät? Mikä on suosikkikirjasi?

 

Minun kotimainen suosikkihaaveilukirjani on Suomalaisia unelmapuutarhoja ja faktakirjoista taas Suomalainen luontopiha. Unelmien puutarhani taas on esitelty teoksessa Vildros och Kaprifol: trädgården på ön.

Share

Pages