Ladataan...

Huomasin, etten ole sitten tammikuun lopun listannut kuukauden luettuja. Alkuvuodesta ajattelin, että pohdin joka kuun lopussa jotakin lukemiseen liittyvää teemaa. No, niin en ole selvästikään tehnyt enkä tee nytkään, mutta listaan kuitenkin helmi- ja maaliskuun luetut, niin yhdessä tuon tammikuun koosteen kanssa vuoden ensimmäinen kirjavuosineljännes on paketoitu. Ja illalla yritän vetää yhteen tunnelmia ja ajatuksia, jotka Katja Kallion uutuus Säkenöivät hetket on herättänyt, olen jo kirjassa loppusuoralla.

Katja Kallion lisäksi olen lukenut kotimaisista uutuuksista Marja Björkin Pojan, kertomuskokoelman 16 tarinaa toivosta sekä Hannu Mäkelän satukirjan Ääni joka etsi Laulua. Niistä en ole vielä ehtinyt bloggailla. Sen sijaan olen kirjoittanut Maarit Verrosen Varjonaisesta, Roope Lipastin Rajanaapurista, Marisha Rasi-Koskisen Valheista sekä Salla Simukan nuortentrilleristä Punainen kuin veri.

Ulkomaisen kaunokirjallisuuden puolella en ole ollut näin uutuuspainoitteinen. Olen kyllä lukenut Grégoire Delacourtin lottovoittoromaanin Onnen koukkuja ja John Greenin nuorista syöpäsairaista kertovan uskottavan, koskettavan ja raikkaan kertomuksen Tähtiin kirjoitettu virhe. Muuten olen lukenut Doris Lessingiltä Eloonjääneen muistelmat,  Haruki Murakamilta Norwegian Woodin sekä Anne Tyleriltä romaanin Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa.  Leo Tolstoin Anna Karenina edustaa edelleen tiiliskiviromaania, joka on kesken viikosta ja kuukaudesta toiseen...

Tietokirjapuolelta suosittelen kaikille Tieto-Finlandian voittajaa, Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut -teosta. Anne McIntyren Parantavat kasvit ruukussa sisältää kiinnostavaa asiaa ikkunalautapuutarhurillekin. Myös Lukukeskuksen ja Wsoy:n yhteisjulkaisu Kirja joka muutti elämäni oli kiintoisaa ja myös hyvin mukavaa luettavaa. Minulla on myös kesken Johanna Vehkoon median murroksesta kertova Painokoneet seis! sekä Hannele Klemettilän Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä.

Yhden sarjakuvaromaaninkin olen lukenut. Ninni Aallon ja Tuuli Hypénin Kas, kissa on täynnä aitoja ja kissaihmistä ilahduttavia kohtauksia kissojen ja ihmisten yhteiselosta.

Muista alkuvuoden jutuista mieleeni on jäänyt se, että muitakin kuin minua ilahdutti tieto, että tämän vuoden ulkomaisissa uutuuksissa on mm. Donna Tarttia. (Minua ei sittemmin ilahduttanut tieto, että Tartt on kadonnut kirjahyllyyni.) Lilyn ja Bonnierin lukupiirin starttaaminen on ollut hyvä juttu sekin, ja Earth Hour -päivän kunniaksi oli antoisaa tehdä kooste kaunokirjoista, joissa on ekologinen sanoma.

Minulla on ollut aika kiireinen ja muutenkin hieman rasittava kevät, ja nyt lomalla olen huomannut olevani yllättäväkinn väsynyt. Muistin, että varauduin marraskuun koomaolotilaan lukemalla viikonloppuisin mukavia, ihania kirjoja. Mietin, että voisin pyhittää myös huhtikuun viikonloput takuuvarmoille kirjoille, eli vanhoille suosikeille, tai ainakin kertaalleen luetuille eli hyviksi havaituille melko uusille teoksille. Ehkä niitä voitaisin lukea yhdessäkin, lukupiirin omaisesti? Palailen asiaan ihan lähiaikoina!

Share

Ladataan...

 

 

Huomenta! Ajatuksenani oli pitää lomapäivä blogista, mutta en malta olla kysymättä, mitä te muutte luette nyt pääsiäisenä ja ylipäätään, mitä suosittelette (kevät)lomalukemisiksi.

Minulla oli vielä pari viikkoa sitten vakaa aikomus lukea pääsiäisenä jotain syventymistä vaativaa, ehkä haastavaakin. Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat pyöri ainakin mielessä. Luin kirjan alun syksyllä pariinkin kertaan, se on hieno ja kutkuttava, ei edes erityisen haastava, mutta jostain syystä kirja jäi odottamaan oikeaa lukemishetkeä.

Se hetki ei ollut nyt. Olen, tai ainakin olin loman alkaessa,  liian uupunut, haluan nyt lukea jotain ihastuttavaa ja rentouttavaa. Aloitin siis Katja Kallion Säkenöivät hetket. Olin makustellut romaania jo hieman aiemmin, mutta nyt vasta olen lukenut sitä kunnolla. Vaikuttaa juuri niin viehättävältä ja hienostuneelta kuin toivoinkin - ja kiinnostavasti aika erilaiselta kuin Kallion aiemmat teokset. En ole oikein päässyt vielä kärryille, mikä kirjan idea on, mutta nautin tarkasta kuvauksesta ja tunnelmasta. Esimerkiksi:

 

Vaivihkaa Inga käänsi katseensa miehen kirjan marmorikanteen. Mies näytti itse siltä kuin olisi pysähtynyt levähtämään raskaan matkan jälkeen; hän oli näköjään hetkeksi sulkenut silmänsä. Sen Inga oikein hyvin ymmärsi. Joskus runojen lukemisen välillä piti levähtää, joidenkin runojen kohdalla montakin kertaa. Kauneutta sieti yllättävän pieniä määriä kerrallaan, sen Inga oli huomannut. (s. 53)

 

Lisäksi olen selannut läpi pian kaikki puutarhakirjani ja lehteillyt muutamaa sisustuskirjaa. Kuten sanottu, kevät on suunnitelmien ja aikomusten aikaa. Olen lukenut myös tietokirjaa, joka on niin kiinnostava, että se rentouttaa. Intoilen Hannele Klemettilän Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä -teoksesta enemmän, kun saan sen(kin) luettua.

Pääsiäissuunnitelmiini kuului myös ainakin yhden kirjahyllyn järjestelyä. En ole päässyt tuumasta toimeen ainakaan vielä, sillä minulle parasta puuhaamisaikaa ovat aamu ja päivä, ja säät ovat nyt sellaiset, että jopa minun kaltaiseni kirjanörtti valitsee mieluummin ulkoilun kuin pölyisten kirjojen keskellä häärimisen.

Mutta, takaisin asiaan: mitä kirjaa tai kirjoja luet juuri nyt?

Share

Ladataan...

 

(1.) Kevät on suunnitelmien ja aikomusten aikaa. Tiedätkö, mistä kirjasta tämä totuus on? Entä seuraavat? Koska nyt on pääsiäinen, nyt on myös kevät lumesta huolimatta. Päätin siis fiilistellä etsimästä kotikirjaston aarteista kevätsitaatteja. Kas tässä. Mikä on suosikkisi?

 

2. Talvi kohiseee viemäreihin ja häviää sinne. Yhtenä päivänä olivat takapihan koivut täynnä kottaraisia. Kuulin millainen on kevään ääni: se on yhtämittaista sirkutusta.

 

3. Mutta lehdet ja kukat versoivat koloistaan säännöllisesti joka kevät. Kun Chieko näki ne kuistilta tai puun luota ja kun tuli aika, jolloin orvokkien herääminen kosketti häntä, yksinäisyys täytti hänen sydämensä.

 

4. Meri huokaili oudosti rantahietikolla, surumielisesti näin keväälläkin, mutta oikukas kujeellinen tuuli puhalsi pitkin punahiekkaista satamatietä, jota vankka ja emäntämäinen Cornelia-neiti taivalsi Glen St. Maryn kylää kohti.

 

5. Kasvit heräävät talven horroksesta ja näyttävät syntyvän uudesti, niin tuoreina ne näyttäytyvät.

 

6. Minut oli houkuttanut metsään asumaan muun muassa se, että saisin aikaa ja mahdollisuuden nähdä kevään koittavan. Viimein lammen jää haurastui niin kennomaiseksi, että sain kävellä lipsumatta kenkieni kantojen upotessa siihen. Sumut, sateet ja lämmin auringonpaiste sulattavat pikkuhiljaa lunta, päivät käyvät pidemmiksi, ja näen jo selviäväni talvesta tarvitsematta kartuttaa puupinoani, sillä suuret takkatulet eivät ole enää tarpeen. Olen valmiina ensimmäisten kevään merkkien varalta - -

 

7. On varhainen aamu. Yhtä ihana kuin maailman ensimmäinen aamu. Karhuluolan uudisasukkaat vaeltavat metsänsä halki ja heidän ympärillään on kevään koko ihanuus. Kevät elää kaikissa puissa ja vesissä ja kaikissa vihreissä näreiköissä, se visertää ja suhisee ja murahtelee ja laulaa ja solisee, kaikkialta kuuluu kevään raikas, villi laulu. - - Kevät on uusi, mutta kaltaisensa.

 

Viimeisen sitaatin toivon kuvaavan tätä kevättä ja pääsiäistä. Ihanaa, rentouttavaa ja aurinkoista pääsiäistä kaikille!

 

8. Kevät oli kauan puhkeamatta. Paastonajan viimeisinä viikkoinakin oli vielä kirkas pakkasilma. Päivisin aurinko sulatti maita, mutta öisin oli seitsemänkin astetta pakkasta. Hanki oli niin kova, että kuormia saattoi ajaa muuallakin kuin tiellä. Pääsiäinen oli talvinen. Mutta sitten yhtäkkiä toisena pääsiäispäivänä hengähti lämmin tuuli, nousi pilviä,  ja kolme päivää ja kolme yötä valui vuolas ja lämmin sade. - - Oli tullut oikea kevät.

 

Tässä vielä sitaattitiedot:

Ensimmäinen ja viimeinen sitaatti Leo Tolstoi: Anna Karenina, toinen Eeva Kilpi: Naisen päiväkirja, kolmas Yasunari Kawabata: Kioto, neljäs L. M. Montgomery: Sateenkaarinotko, viides Väinö Kirstinä: Puutarhassa, kuudes Henry David Thoreau: Walden – elämää metsässä, seitsemäs Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär.

Share
Ladataan...

Pages