Ladataan...

 

Esittelin huhtikuun alussa (!) vasta järjestetyn kotimaisen kirjallisuuden kirjahyllymme. Nyt vasta voin kertoa, että toinenkin kolmesta kotikirjahyllystämme on kuosissa (vuoroaan odottavat vielä tietokirjahylly sekä lastenkirja-sisustuskirjahylly, jota ei ole edes vielä olemassa). Tämän hyllyn järjestely ei mennyt kädenkäänteessä - vai pitäisikö sanoa tomuhuiskan heilautuksessa - mutta siitä huolimatta tai juuri siksi haluan nyt antaa ohjeet kirjahyllyn järjestämiseen. Kenties linjoilla on muitakin, joiden projektit saattavat jäädä aikomuksiksi tai jo alettuaankin veeeeenyyyyä.

Siispä:

 

Näin järjestät kirjahyllyn

 

 

1. Lajittele ja pinoa. Pura kirjahyllyn kirjat lattialle aakkosten mukaisiin pinoihin (mikäli haluat järjestää kirjasi aakkosten mukaan; aakkosjärjestyksestä on sekä iloa että riesaa, ks. kohta nro 7.)

 

 

2. Palaa lähtöruutuun. Jos et hoida järjestelyurakkaa kerralla loppuun, varaudu siihen, että lattiallasi saattaa olla aakkostettuja kirjapinoja usean päivän ajan. Jos saat yllätysvieraita, varaudu siihen, että voit joutua tunkemaan aakkostetut pinot takaisin hyllyyn seuraavaa siivouskohtausta odottamaan. Jos olet laiska kiireinen, varaudu siihen, että kirjapinot voivat joutua odottamaan siivouskohtausta hyllyssä jopa viikkoja, elleivät peräti kuukausia.

 

 

3. Älä hermostu. Seuraavan kohtauksen aikana jatka järjestelyä edellä annettujen ohjeiden mukaan. Säilytä malttisi, vaikka huomaisit, että hyllyssäsi on enemmän kirjojen irtokansia kuin kirjoja,

 

 

tai että sekalaiset kirjapinosi houkuttelevat kotonasi vierailevia pikkuisia ryhtymään kirjastonhoitajiksi. (Jos sinulla on kissoja, älä piittaa siitäkään, että ne kaatavat kirjapinoja ja tiputtelevat kirjoja öisin: ne haluavat vain köllötellä puolityhjässä kirjahyllyssäsi.)

 

 

4. Määritä kirjahyllysääntösi. Kirjapinoja kootessasi voit samalla tehdä kirjahyllypoliittisia linjauksia. Avainkysymys on, sallitaanko kirjahyllyssä muita esineitä kuin kirjoja. Milloin matkamuiston paikka on perustellusti kirjahyllyssä? (Vastaus: Esimerkiksi silloin, kun et vain voi vastustaa Meksikosta asti tuomiasi puisia kilpikonnia, koska ne ovat söpöjä ja muistuttavat ajasta, jolloin vietit lomallasi aikaa jossain muualla kuin omien kirjahyllyjesi luona.)

 

5. Ole rehellinen itsellesi: tarvitsetko todella kaikkia kirjojasi? Vaikka mielesi tekisi säästää kaikki omistamasi kirjat ja alkaa lukea niitä kaikkia sekaisin juuri tällä hetkellä, jatka järjestelyä tyynen rauhallisesti. Ole kylmäpäinen ja laita poistopinoon kaikki opukset, joiden omistamista harkitset edes hetken. (Jos et vie kirjoja kierrätykseen heti seuraavana päivänä, voit vielä tarkistaa poistopolitiikkaasi myöhemmin; jos sinulla on puoliso, voit poistaa myös hänen kirjojaan, mutta jätä edes muodon vuoksi muutama hänen omistamansa kirja hyllyyn ja kysy häneltä vielä ennen kirjojen kierrätykseen viemistä, haluaako hän käydä poistokirjapinon läpi.)

 

6. Siivoa. Tulipa kirjahyllyysi vain kirjoja tai sekä kirjoja että koriste-esineitä, imuroi kirjahyllyn hyllyt ja pyyhi ne sen jälkeen vielä kertaalleen mikrokuituliinalla. Imuroi kirjat päällisin puolin. Jotkut ahkerat tomuttavat kirjat sivu kerrallaan, mutta jos olet laiska ajattelevainen, muistat, että turha sivujen plärääminen rasittaa kirjoja ja voi päästää pölyä niiden väliin sen sijaan että vähentäisi kirjojen pölymäärää.

 

 

7. Älä soimaa itseäsi, vaikka epäilet, ettet osaa aakkosia. Kun kirjat ovat suurin piirtein paikoillaan, saatat huomata, etteivät aakkospinosi ole täydellisiä. Älä hermostu. Pyri hyllyttämään löyhästi juuri tällaisten tapausten - sekä tulevien kirjahankintojesi - takia, mutta jos jonkun kirjaimen kohdalle ei vain mahdu uusia kirjoja, voit laittaa aakkospinosta unohtuneet ja ensin hyllyttämättä jääneet kirjat ko. kirjaimen kohdalle lappelleen. Niin antikvariaateissakin tehdään. Ja tuovathan lappeellaan olevat kirjat tietynlaista visuaalista vaihtelua muuten (poikkeuksellisesti ja hetkellisesti) siistiin kirjahyllyyn, ehkä.

 

8. Iloitse. Kun kaikki kirjat ovat rivissä, omalla paikallaan ja pölyttömiä, ihaile näkyä ja nauti siitä.

 

 

Miten sinä siivoat ja järjestelet kirjahyllysi?

Share

Ladataan...

 

Sitä vain, että löysin juuri uuden lempitaiteilijan ja uuden lempitaidesivuston, kiitos bloggarikollega Suvin. Suvi sur le vif -blogi on kaunis, rauhallinen ja inspiroiva. Eilen Suvi oli vinkannut The Print Atelierista, jonne minäkin päädyin klikkailemaan ja ihastelemaan. 

Erityisesti ihastuin kanadalaisen Julie Artachon taiteeseen. En osaa päättää, pidänkö enemmän kirjakaaoskuvasta vai haikeankauniista maisemakuvista. Kirjakuvan nimi on muuten sopivan moniselitteisesti When you find me.

 

 

Varsinaista kirjajuttua on tulossa blogiin, kunhan saan purettua kirjahyllykuvia kamerastani. Meillä näytti jokin aika sitten melkein samalta kuin When you find me -kuvassa, mutta nyt on kirjat (suurin piirtein) ojennuksessa.

Pikaisiin palaamisiin! Sitä ennen otan kuitenkin mukaani Lumikon ja yhdeksän muuta ja lähden iltapäiväaurinkoon lueskelemaan ja torkkumaan.

Share

Ladataan...

 

Olen lukenut kirjan, jossa ei tapahdu mitään, mutta jonka tunnelma oli niin intensiivinen, että venytin työmatkaani saadakseni nauttia kirjasta mahdollisimman monta sivua kerralla.

Ensimmäinen (aikuisiän) tutustuminen nobelisti Ernest Hemingwayn tuotantoon oli siis hyvin onnistunut. Halusin lukea juuri kuulun Vanhus ja meri -romaanin, koska siitä(kin) oli paljon keskustelua keväisen Hemingway-arvonnan yhteydessä. Sitten Tupa - Keittiö -blogin Kanelibasilika muistutti kesäkirjoillaan tämän teoksen olemassolosta ja päätin lukea kirjasta vihdoin muutakin kuin etusivun, jonka olin ihastuneena lukenut jo moneen otteeseen viime viikkoina. Lukeminen etenikin sitten vauhdilla, eikä vain siksi, että teos on vain noin 130-sivuinen.

Vanhus ja meri -romaanin perustarina on helposti kerrottu. Kuubalainen vanha kalastaja lähtee yksin merelle. Hän on jo pitkään kärsinyt siitä, ettei ole saanut lainkaan saalista, mutta nyt vastaan tulee kaikkien aikojen kala, yli viisimetrinen jätti. Kala tarttuu siimaan ja lähtee vetämään venettä. Kun kala on luovuttanut, tulevat hait. Lopulta kalastaja on yksin merellä monta päivää. Hän ajattelee pesäpalloa sekä ainoaa ystäväänsä, nuorta kalastajapoikaa. Hän pohtii elämää ja kuolemaa.

Nuo pohdinnot olivat kirjassa ehdottomasti parasta. Silloinkin, kun Hemingway ei suoraan kuvaa kalastajan ajatuksia tai laita häntä puhelemaan yksinään saaliskalalleen, kirjassa on filosofinen perussävy. 

 

Ajatuksissaan hän käytti aina merestä sanaa l a  m a r, kuten ihmiset nimittävät sitä espanjaksi, jos rakastavat sitä. Joskus nekin, jotka sitä rakastavat, puhuvat siitä pahaa, mutta aina ikään kuin se olisi nainen. Jotkut nuoret kalastajat, sellaiset, jotka pitivät poijuja siimojensa kohoina ja olivat ostaneet moottoriveneen saatuaan paljon rahaa hainmaksoista, käyttivät siitä nimitystä e l  m a r, joka on maskuliini. He puhuivat siitä kilpailijana tai paikkana, jopa vihollisenakin. Mutta vahuksen ajatuksissa se oli aina nainen, joka antoi suuria suosionosoituksia tai kielsi, ja jos se hurjaksi ja ilkeäksi äityikin, se ei mahtanut sille mitään. Kuu vaikuttaa siihen samala tavoin kuin naiseenkin, hän tuumi.(s. 27)

 

Niukka ja eleetön, mutta paljon puhutteleva teos. Oli hyvin koskettavaa lukea kirjaa, joka ei julista mitään eikä osoittele lainkaan, mutta on taidokkaasti perustunteiden ja -asioiden äärellä. Pienoisromaanissa ovat läsnä elämä ja kuolema, ystävyys, luonto ja sen kunnioitus, ihmisen moraali ja itsekunnioitus, jotenkin hyvin kokonaisvaltaisesti elämän tarkoitus ja tarkoituksettomuus. Löysin tästä teoksesta sellaista pienimuotoisesti ilmituotua mutta syvällistä ihmisen ymmärrystä, jota arvostan ja rakastan esimerkiksi joissakin Tove Janssonin teoksissa (jotka ovat kyllä vauhdikkaampia ja kepeämpiä kuin tämä teos, Kesäkirjakin esimerkiksi). Tällaiset kirjat kiinnostavat ja puhuttelevat - ja lohduttavat vain sellaisella tavalla, jonka hyvä kirja osaa; jotkut teoksethan tarjoavat lukijalle lohtua silloinkin, kun tämä ei tuntuisi edes lohtua etsivän tai kaipaavan.

 

Et sinä tappanut kalaa pelkästään pysyäksesi hengissä ja myydäksesi ruokaa, hän mietti. Sinä tapoit sen ylpeydestä ja koska olet kalastaja. Rakastit sitä, kun se oli elossa, ja rakastit sitä sen jälkeen. Jos rakastaa sitä, sen tappaminen ei ole synti. Vai onko se pahempi teko? (s. 111)

 

Ernest Hemingway sai siis uuden ihailijan. Kirjahyllystäni löytyy vielä Jäähyväiset aseille, mutta tiedän jo, etten hyvästele Hemingwayta senkään jälkeen. Joen yli puiden siimekseen, Saaret ja virta, Totta aamunkoitteessa, Ja aurinko nousee. Jo teosten nimet kiinnostavat minua.

 

 

Oletko lukenut Vanhuksen ja meren tai muuta Hemingwayn tuotantoa? Mikä kirja puhutteli sinua viimeksi tai teki muuten vaikutuksen?

 

Vanhus ja meri Wikipediassa.

 

Ernest Hemingway: Vanhus ja meri (The Old Man and The Sea, 1952). Tammi, 2009. 24. painos. Suom. Tauno Tainio. Kansi: Martti Mykkänen

Share

Pages