Ladataan...

 

 

 

 

A niin kuin Atwood. Viime sunnuntaina suosittelin omasta hyllystäni runoja ja kieli- ja kirjallisuustieteellisiä kirjoja, ja nyt on aika kurkistaa ulkomaisen kirjallisuuden hyllyyni.

Camus, Carver, Castillon. On hauskaa, miten tiettyihin kirjaimiin osuu monta suosikkia, kun joidenkin kirjainten kohdalla ei ole ketään erityistä - tai edes yhtään kirjaa.

Dostojevski ja Duras saavat suositukset: Dumas'n Monte Criston kreiviä en ole kumma kyllä (vielä) lukenut.

 

Kerstin Ekmanin Sudentalja-trilogiasta olen lukenut edelleen vain ensimmäisen osan, se oli voimakas ja vaikuttava lukukokemus. Jeffrey Eugenidesin Middlesexin olen maininnut monta kertaa: yksi kiinnostavimmista lukemistani kirjoista!

 

G niin kuin Gallay ja Grass. Grassilta en ole tosin lukenut muuta kuin Peltirummun.

M niin kuin (harmillisen pieni) Murakami-kokoelma!

 

Myös tässä hyllyssä on suosikkitihentymä, joskin suosikit edustavat kahta kirkainta. K niin kuin Kawabata ja Kundera, L niin kuin Lessing.

 

Onko kikaan lukenut Nabokovin kuulua Lolitaa? Ostin sen alkuvuodesta, mutten ole saanut aloitettua. Orwellin Vuonna 1984 ja Eläinten vallankumous ovat kirjoja, jotka kaikkien kannattaisi mielestäni lukea ja vieläpä kerrata etenkin Eläinten vallankumous aika ajoin.

 

 

Myös aakkosten loppupäässä on suosikkiruuhka. Tabucchia en ole tosin lukenut kokonaan, Tóthia en lainkaan, ja Thorealta voin vilpittömästi suositella vain uutta suomennosta. 

 

 

Kuten viime viikollakin, kysymyksiä kuvan kirjoista ja muusta ulkomaisesta kaunokirjallisuudesta saa esittää. Kerro myös, mitä sinun hyllystäsi löytyy ulkomaisen kaunokirjallisuuden kohdalla!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

 

 

Terveisiä meren takaa, moottoripyörän tarakalta ja haikaroiden maasta, maasta jossa talot ovat pittoreskejä ja puutarhat villejä mutta kuusiaidat leikataan siistiin puolipallon muotoon; maasta, jossa luin Viivi Luikin Seitsemäs rauhan kevät -romaania ja havaitsin sen aidoksi, tarkaksi ja erinomaiseksi. 

 

 

Terveisiä uneliaasta Haapsalusta, jossa viihtyisin lukien, kirjoittaen ja vaeltaen, jonka historiallisen rautatieaseman pitsiverannalla voisi juoda giniä ja siirtyä kuin Tuulen viemänä kauas pois, ja kaupunkiin, jossa voisi astua laivaan joka kuljettaa Aino Kallaksen Hiiumaalle. 

 

 

Terveisiä Pärnusta, jossa motoristien päämajassakin on ikkunassa pitsiverhot, ikkunalla pelargoneja ja portien pielessä parsapuska, ja jonka kirkon seinässä on täydellinen rappeutuneen okran sävy.

 

 

Terveisiä Viljandista keskiaikaisilta, murentuneilta mutta urheilta linnanraunioilta ja vehreimmästä metsästä; jos palaan vielä Viljandiin, osallistun karhujen- ja perhosenkuvausretkille.

 

 

Terveisiä myös Tartosta, jonka yliopisto on huoliteltu ja sivistynyt, jonka musiikkikonservatorion avonaisesta ovesta kuuluu haikeankaunis viulun ääni ja jonka kasvitieteellinen puutarha lumoaa.

 

 

Tervehdys erityisesti Peipsijärveltä, jonka kylissä tuoksuvat tilli, sipuli ja ukkojen kessu ja jonka tienvarsilla myydään äärettömästä vedestä saatua kalaa.

 

 

Tervehdys Narvasta, jossa kaikki puhuvat venäjää vaikka vain puolet kaupungista on Venäjällä ja jossa voi juoda roseeviiniä keskiaikaisessa linnassa ja innoittua linnan keittiöpuutarhasta.

 

 

Terveiset vielä Võsun lomakaupungistakin, piparkakkutalojen luota.

 

 

Anteeksi, etten ole vastannut kommentteihin tällä viikolla. Luulin olevani ovela. Ajastin muutaman jutun blogiin etukäteen, ja aikeissani oli vastata kommentteihin päivittäin matkalta käsin. Puhelimeni päätti kuitenkin heti Viron puolella, ettei se vastaanota dataa ulkomailla, vaikka asetukset olivat kunnossa, eivätkä vieraat Wlan-verkotkaan kelvanneet sille kuin hetkellisesti. Nyt lähden kiiren vilkkaa hakemaan kissoja pois hoidosta, mutta vastailen kommentteihin parhaani mukaan kännykällä; olen joka tapauksessa lukenut kaikki tämänviikkoiset kommentit, kiitos niistä jokaisesta!

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

 

 

 

Kesälomalla tulee paitsi kurkisteltua toisten kirjahyllyihin myös piipahdeltua kirjastoihin aina tilaisuuden tullen.

Viime viikolla kurkistin sisään Oulun pääkirjaston ovesta ja nappasin muutaman kuvan. Kirjasto sijaitsee jylhästi meren äärellä, oikeastaan meren päällä. Se on suuri ja vakuuttava rakennus, jonka veikkaan olevan kesähelteellä paljon kutsuvampi kuin talven viimassa. Marjatta ja Matti Jaatisen suunnittelema kirjasto edustaa betoniarkkitehtuuria pahimmillaan ja parhaimmillaan - vei raskas ja eleetön tyyli jakaa varmasti mielipiteitä. Minusta kirjasto vaikutti rauhalliselta, työntekoon ja kirjanetsintään kutsuvalta. Vaikka pienet kirjastot ovat sympaattisia ja niitä pitäisi puolustaa viimeiseen asti, suurissa kirjastoissa kiehtoo mahdollisuuksien määrä: täällähän voi löytää ja tehdä melkein mitä vain!

Oulun kirjastokuvat saavat toimia tämän postauksen kuvituksena. Blogikirjoituksen aiheena on oman kirjaston kehuminen.

 

Olisi kiinnostavaa kuulla, missä kirjastoissa käytte ja mitkä ovat tuon kirjaston parhaita puolia? Jos et halua kertoa kotikirjastoasi, kerro yleisesti kirjastojen hyvistä ja tärkeistä puolista: ominaisuuksista ja palveluista.

 

 

Minä käytän eniten Espoon Sellon kirjastoa, koska se on sopivasti työmatkani varrella. Olen suunnitelmallinen kirjastonkäyttäjä: yleensä vain haen etukäteen varaamiani teoksia ja palautan lainassa olleita. Arvostan Sellossa sujuvuutta ja ystävällistä asiakaspalvelua. Vaikka kirjasto on iso, siellä on mutkaton tunnelma. Lisäksi tähänkin kirjastoon sopivat nuo yleiset ison kirjaston hyvät puolet, jotka jo mainitsin. Viimeksi Sellon kirjastossa käydessäni havaitsin, että varausten noutopalvelu on ulkoistettu kirjaston käyttäjille itselleen;kirjojen palautuksistahan olimme jo huolehtineet itsenäisesti vuosien ajan. Hetken ihmettelyn jälkeen omien varauksien nouto sujui vaivatta. Kuuluun niihin, jotka huolehtivat mielellään itsenäisesti kirjastolainauksista ja esim. asioivat kaupassa pikakassalla, kunhan itsepalvelu ei tarkoita sitä, että samaan aikaan vähennetään henkilökuntaa ja karsitaan muista palveluista.

Mietin, että joku saattaa hermostua, kun omat varaukset ovat nimilapun kera odottamassa noutohyllyssä kaikkien muiden kirjastonkäyttäjien nähtävinä. Minä olin varannut vain yhden kirjallisuustieteellisen tutkimuksen, joka ei varmasti herättänyt tirkistelyn- tai juoruilunhalua kenessäkään.

 

 

Toinen vakiokirjastoni on Kauniaisten kirjasto. Se voitaneen luokitella keskisuureksi kirjastoksi - ja ainakin se on keskivertoa mukavampi!

Kauniaisten kirjasto on aika suuri, mutta tuntuu pieneltä. Siellä on pari suurempaa luku- tai työskentelynurkkausta, ja niiden lisäksi lukuisia (!) pienempiä lukunurkkauksia. Sieltä täältä hyllyjen välistä löytyy tuoleja tai työpisteitä. Kirjastossa on aina rauhallista ja henkilökunta on aina ystävällinen. Tämä kirjasto on oivallinen luppoajanviettopaikka: siellä on paljon kirjoja eli kirjalöytömahdollisuuksia, mutta kukaan ei myöskään ihmettele kirjastonkäyttäjää, joka parkkeraa itsensä jollekin noista tuoleista tai työpisteistä ja vain viettää mietiskellen aikaansa.

Jokin aika sitten parkkeerasin voipuneen itseni ja monet kauppakassini kirjaston runonurkkaukseen. Havaitsin, että olen pelkkien runohyllyjen ympyröimänä ja että runoja on teemoittainkin esillä. Arvostan aina sitä, että kirjastoissa on ajankohtaisia ja muita "tyrkky"hyllyjä. En lainannut runonurkkauksesta mitään, mutta pistin pari nimeä muistiin seuraaavaa kirjastokäyntiä varten.

 

 

Kesäloman aikana olen nähnyt myös vilauksen Uudenkaupungin kirjastosta. Se on pieni kirjasto vanhassa ihastuttavassa puutalossa. En käynyt tällä kertaa sisällä kirjastossa, mutta aina kun näen tuon talon, minulle tulee iloinen ja kiitollinen olo. Joskus muinoin, aikaan ennen kellokortteja ja etenkin mokkuloita, tein joskus etätöitä mökillämme Uudenkaupungin seuduilla ja ajoin sitten kirjastoon, varasin tietokoneen ja hoidin sähköposti- ja nettiasiat kirjastosta käsin. Sympaattista - ja ihan epätehokkaan.... tai siis tehokkaan kuuloista: joskus työt saattoi hoitaa ilman jatkuvaa online-kyttäämistä, ihan vain töihin keskittyen. Myös Uudenkaupungin kirjastossa oli aina ystävällinen ilmapiiri, eikä kukaan koskaan ihmetellyt mökkihöperöitynyttä ja nuhjaista ulkopaikkakuntalaista, joka piipahti siellä työasioilla.

 

Elämäni kirjastoissa kehun siis ainakin: tunnelmaa, miljöötä, henkilökuntaa, rauhoittumis- ja työskentelymahdollisuuksia, teemahyllyjä, asioiden sujuvuutta - sekä tietenkin niitä kirjoja. Ihanaa, että on kirjastoja!

 

Kehumisen lisäksi haastan kaikki käymään kesän aikana jossakin muussa kirjastossa kuin siinä omassa vakiokirjastossa. Tunnetko kesäpaikkakuntasi kirjaston?

Ja: mikä on parasta omassa kirjastossasi?

Share
Ladataan...

Pages