Ladataan...

Hyvää vapun jatkoa kaikille ja pahoitteluni inhorealistisesta päivityksestä kaikkien vappuhumu-kevätilobloggausten keskelle. 

En tiedä, millainen olisi varsinaisesti ollutkaan kirjallinen vappubloggaus tai lukutoukkamainen tapa viettää vappua. Omat vappusuunnitelmani eivät olleet kirjapitoisia, joskaan eivät kovin vappuhumuisiakaan. Oli tarkoitus nauttia kevään koittamisesta kotosalla puolison kanssa herkutellen ja pihahommia tehden; kirjallisiin suunnitelmiin kuului mahdollinen kirjahyllyn järjestely.

Mutta sitten sairastuin vatsatautiin ja edestakaisin saahaavaan ruumiinlämpöön (olen pitänyt alilämpöä lähes urbaanilegendana, mutta näemmä se ei ole). Myönnän joskus aika useinkin toivovani, että sairastuisin sopivasti pieneen kuumeeseen, sellaiseen, joka antaisi hyvän syyn jäädä sänkyyn lojumaan ja lukemaan. Tämä tauti ei ole ollut sitä lajia. Vaikka olen kasannut sänkyyn ja sen ympärille toiveikkaasti kirjoja ja lehtiä, ja tietokone ja puhelin ovat olleet käden ulottuvilla, en ole saanut luettua tai tehtyä mitään. Äh. Ja toinen kissakin suuttui, että olen hyödyttömänä ja palveluhaluttomana kotona ja tulla sihautti kiukkupissat peitolleni.

Että sellainen kevään avaus täällä. Tänään sentään jaksoin miettiä, että joissakin kirjoissa on kuvattu vapun viettoa. Ainakin Anna-Leena Härkösen Akvaariorakkaudessa muistaakseni, ja kaikkein parhaiten ja mieleen jäävimmin Laura Honkasalon Sinun lapsesi eivät ole sinun -romaanissa, joka on minusta erityisesti mainio ajankuva, oikea sukupolviromaani 70-luvun lapselle (olen lukenut kirjan kahdesti ja kirjoittanut siitä täällä). Minun perheessäni ei käyty vappumarsseilla, mutta silti Sinun lapsesi eivät ole sinun -kirjan Nellin perheen vappu ja koko elämä tuntuu niin tutulta silkkipaperisuikaleviuhkoineen ja sianluineen, kaikkineen. Minullakin oli punainen pupuilmapallo ja kun se ei pysynyt enää katossa, säilytin viikko viikolta kutistuvaa vappupupuani piilossa verhon takana, ettei sitä heitettäisi roskiin.

Toivottelen siis hyvää - ja tervettä! - vapun jatkoa kaikille parilla kirjan toisen osan ensimmäisen luvun sitaatilla (olipa ytimekkäästi ilmaistu):

 

Vappu oli parempi kuin joulu. Jouluna oltiin oman perheen kesken, mutta vappuna meille tulivat kaikki. Kiti, Iida ja hänen isänsä ja äitinsä, Kati ja hänen miehensä, Igor ja paljon muita isän ja äidin ystäviä, niin että talo oli täynnä väkeä. Meillä oli Jurin kanssa vappuviuhkat, jotka olimme tehneet itse pioneereissa. Kun huiskutin viuhkaani, siitä irtosi silkkipaperisuikaleita.

"Älä retuuta sitä liikaa, se on tarkoitettu marssille", äiti sanoi. Hänellä oli punainen puuvillamekko ja hän laittoi keittiössä ruokaa Kitin kanssa: sianluita ja valkosipuliperunoita. Sianluita oli monta pellillistä, ne olivat puoliksi hautautuneita kellertävään rasvaan. 

- - 

Menimme ostamaan pallot. Minua hämmästytti aina yhtä paljon, että ilmapallokauppias ei noussut pallojensa vetämänä taivaalle. Isä kiinnitti pallon narun takkini nappiin.

Naiset olivat kuuntelemassa puheita. Pälyilin ympärillen jotteivät porvarit vain pääsisi puhkaisemaan ihanaa kirkkaanpunaista jänistäni. Puheiden kuunteleminen oli tylsää. Naiset ja miehet seisoivat vuorotellen mikrofonin takana ja pälättivät jotain tosi vakavaa. Ääni kajahteli torin laidoilla. Isä ja Pena sanoivat, että sitten kun olisimme isompia, me ymmärtäisimme miten tärkeitä vappupuheet ovat.

 

Ja jos pidät ajankohtaisista kirjalainauksista, kurkkaa myös bloggaus kevätaiheisista sitaateista.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Tyttö on kuusitoistavuotias ja hänellä on syöpä. Poika on seitsemäntoistavuotias ja hänellä on syöpä. Tyttö ja poika tapaavat syöpälasten vertaistukiryhmässä, jossa melkein joka kerta rukoillaan taas yhden menehtyneen puolesta. He tutustuvat, ihastuvat, rakastuvat - ja sairastavat.

Mässäilevän ja yltiösentimaalisen teoksen lähtökohdat olisivat siis otolliset, mutta John Green onnistuu kertomaan raikkaan ja aidon tarinan, joka sekä ilahduttaa että koskettaa myös aikuista lukijaa, vaikka nuortenkirja onkin. Jotain kertonee sekin, että Time valitsi Tähtiin kirjoitetun virheen viime vuonna vuoden parhaaksi kirjaksi ja teos on myös keikkunut yli 50 viikkoa New York Timesin bestseller-listalla.

 

Sairasta ei tarvitse sääliä

 

Luulen, että aika monia ajaa ensin tällaisen kirjan ääreen uteliaisuuden sekainen kauhu: onhan ajatus nuorista sairaista hyvin riipaiseva. Tähtiin kirjoitettu virhe herättää kyllä myötätuntoa, muttei oikeastaan nuorten toivottomalla tilanteella, vaan sillä, että hahmot ovat hyvin todentuntuisia ja heistä alkaa välittää kuin ystävistä.

Päähenkilöt Hazel ja August ovat  älykkäitä, itseironiaan taipuvaisia. Ehkä rankka sairaus vaatii rankan huumorin? Silti molemmissa on herkkyyttäkin. Minäkertoja  Hazel, ainoa lapsi, huolehtii vanhempiensa tunteista, August taas haluaa yllättää Hazelin toteuttamalla tämän suurimman toiveen. Toisaalta kumpikin on tavallinen nuori, sellainen joka kiukutteleekin vanhemmilleen ja ärsyyntyy kaverien tylsille jutuille.

Päähenkilöiden tavallisuus teki kirjasta yhtäältä nopealukuisen ja sujuvan, aiheestaan huolimatta mukavan, toisaalta taas vieläkin liikuttavamman, kun hahmot eivät olleet paperisen oloisia. Vaikka ovat nämä nuoret kieltämättä aika nokkelia ja tietäviä - mutta halusin ajatella, että he ovat sitä sairaudesta huolimatta, eivät sen takia. Kirjassa tuli vahvasti ilmi käsittääkseni monien vakavasti sairaiden tai muuten kovia kokeneiden toive, että ei tulisi aina kohdatuksi ongelmansa kautta, ei kohtaisi aina sääliä. Nuorten uskomukset ja ajatukset kuulostivat uskottavilta.

 

Tilaa omille ajatuksille

 

Myös nuorten puhe kuulosti aidolta! Kirjoitin hiljattain Salla Simukan Punainen kuin veri -nuortentrilleristä ja siitä, kuinka siinä oli makuuni liikaa puhekieltä; keskustelussa kävi sitten ilmi, että puhekielisyys häiritsee muitakin lukijoita. Olikin kiinnostavaa, että seuraavaksi lukukokemukseni valikoitui nuortenkirja, joka on pääosin kirjakieltä mutta, jossa on mukana nuorille ja puhekielelle ominaista sanastoa (spoilausvaroitus, jep, kroppa). Kun teksti oli ensimmäkseen neutraalia, huomasin, että minulle jäi lukijana enemmän omaa tilaa muodostaa käsitykseni hahmoista ja tapahtumista; liian kaunis tai kaunokirjallinenkin kieli olisi luultavasti etäännyttänyt, vaikka hienoa kielenkäyttöä ihailenkin. Tietenkään suomenkielistä ja käännöskirjaa ei voi noin vain vertailla, joskin Helene Bützovin käännös tuntui hyvin hallitulta.

Huomasin myös, että se, että kyseessä on fiktiivinen teos, jätti ajatuksilleni enemmän peilaustilaa kuin jos olisin lukenut tositarinan sairaista nuorista. Silloin olisin vain kauhistellut elämän hurjuutta ja miettinyt, miten he ja heidän omaisensa oikeasti pärjäävät. Nyt pohdin, että tämä voisi olla totta, ja miltä se mahtaisikaan eri osapuolista tuntua, miltä itse luulisin tuntevani tuossa tilanteessa. En ole lukenut niin ikään tänä keväänä ilmestynyttä, syöpää sairastaneen Laura Saven kirjoittamaa Paljain jaloin -teosta, mutta kuvittelisin, että sen lukeminen olisi tavallaan koskettavampaa ja pelottavampaa kuin romaanin, koska tarina on tosi, mutta toisaalta taas yksioikoisempaa. Kyseessä on yhden oikean ihmisen kokemus, joka voi herättää minussa tunteita mutta jota en voi kovinkaan vapaasti tulkita ja pohdiskella. Ymmärtääkö kukaan, mitä tarkoitan? Huomaan, että tämä fiktio tarjoaa laajan peilauskentän -teoria oli Tähtiin kirjoitettua virhettä lukiessani vahvasti mielessäni, mutta sen avaaminen on hieman hankalaa.

 

Joka tapauksessa: suosittelen Tähtiin kirjoitettua virhettä myös aikuisille lukijoille ja kannustan tarttumaan siihen, vaikka sairausromaani tuntuisi tavalla tai toiselta hankalalta valinnalta. Yksi kirjan keskeinen teema liittyy lukemiseen ja etenkin yhden tietyn kirjan voimaannuttavaan vaikutukseen, romaani oli sikälikin kiiinnostava tuttavuus. Myönnän, että googlasin, onko Hazelille ja sittemmin myös Augustukselle tärkeäksi muodostuva teos oikeasti ilmestynyt tai onko siitä edes fiktiivisiä viitteitä netissä.

En löytänyt, mutta kirjailijan kotisivuilta osoitteesta www.johngreenbooks.com löytyy mm. videoita. Myös muut John Greenin kirjat vaikuttavat kiinnostavilta.

 

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars, 2012). Wsoy, 2013. Suom. Helene Bützow, kansi Sofia Scheutz Design

 

Kustantamon kirjaesittely

 

Share

Ladataan...

 

Yrttejä ja kesäkukkia, auringonpaistetta - Anne McIntyren Parantavat kasvit ruukussa vie suoraan kesään. Kuvat värikkäistä ja rehevistä istutuksista sekä monenlaisista itse tehdyistä tropeista yrittiteestä tinktuuraan ja erilaisiin hauteisiin saavat tekemään lupauksia, että ensi kesänä meidänkin pihalla hyödynnetään jokainen ratamonlehti ja kehäkukan kukinto. Kuulostanko innostuneelta? Olenkin, sillä kyllähän kirja, joka on sekä opettavainen että ihana, saa intoilemaan.

Parantavat kasvit ruukussa on ilmestynyt alun perin Briteissä, mutta sen opit kääntyvät suhteellisen helposti Suomeenkin. Valtaosa kasveista on meilläkin hyvin tuttuja: ruoanlaittoyrttejä, joita voi kasvattaa kotona tai parvekkeellakin, ja kehäkukkien ohella mm. leskenlehtiä, voikukkia, keto-orvokkeja ja nokkosia eli kasveja, joita tapaa luonnossa tai joita tumpelonkin kotipuutarhurin on helppo viljellä (esim. kehäkukka ja korianteri ovat superhelppoja, kokeilkaa vaikka, kehottaa tämä tumpelo). Aivan kaikkia kirjan kasveja en tosin tunnistanut edes nimeltä, mutta oletan, että nekin löytyisivät siemen- ja taimiluetteloita ahkerasti selaamalla tai hyvin varustetulla ruokaosastolla käymällä. Ja jos johonkin seokseen ei löydy kaikkia ainesosia, voi hyödyntää tietoa yksittäisen kasvin ominaisuuksista; plussaa myös kirjan lopusta löytyvästä kuvallisesta kasviluettelosta.

Opaskirjan alussa on kerrottu lyhyesti kasveilla parantamisen ikuisesta historiasta. Ohjeissa käydään sitten läpi lähes kaikki tavanomaiset vaivat närästyksestä päänsärkyyn ja kutiseviin itikanpuremiin. Turvottaako? Kokeile kuminan siemenien pureskelemista ennen ja jälkeen aterian. Sen pitäisi auttaa myös ilmavaivoihin. McIntyre esittelee em. vaivoihin myös  itse tehtävän mausteisen eliksiirin sekä muitakin siemeniä, joista voi saada suoraan apua. Yskittääkö? Keto-orvokkia, timjamia, meiramia ja punalehtistä basilikaa sisältävä hunaja saattaa auttaa yskän ohella astmaattisiin oireisiin. En ole kokeillut mitään McIntyren ohjetta, mutta kirjaa on helppo "mainostaa", sillä muiden kokemuksieni perusteella tiedän luonnonlääkkeiden auttavan usein hyvin esim. flunssaan, etenkin jos on valpas ja lääkitsee itseään heti nuutuneen olon tullen.

Jätän kopioimatta kirjan ohjeita suoraan tänne, mutta sen sijaan vinkkaan tutustumaan Anne McIntyren kotisivuihin, joilla hän esittelee yrtti- ja ayurvedatietämystään valloittavien kasvikuvien kanssa. Sivuilta löytyy myös artikkeleja ja ohje esimerkiksi uniongelmien hoitoon kasvien avulla.

Vinkkaan vielä Perho Kerttusen Kasvihormoni-blogista, joka löytyy täältä Lilystä. Käyn blogissa tankkaamassa uutta energiaa kauniista kuvista ja haaveilemassa puutarhapuuhista. Blogissa on usein ruokavinkkejäkin.

 

Anne McIntyre: Parantavat kasvit ruukussa. Otava, 2013. Suom. Aretta Tiilimäki

Kustantajan kirjaesittely

 

P.S. Kurkkaa myös koosteeni tämän kevään puutarhakirjauutuuksista.

Share

Pages