Ladataan...

 

Palasin vielä uutuuskirjakuvastojen pariin ja poimin kevään 2013 julkaisuista (minua) kiinnostavia ruokakirjoja:

 

Jouni Toivanen: Viettelevät villiyrtit (Teos)

Kasvatan mielelläni yrttikasveja ja haaveilen luonnonkasvienkin hyödyntämisestä. Ehkä tämä kirja kannustaisi tuumasta toimeen?

***

Mari Aulanko: Leivätön pöytä - gluteeniton ja hiilihydraattitietoinen ruokavalio (Gummerus)

Koska ruokavalioni on gluteeniton ja tiedän, että vähä- tai ainakin vähempihiilihydraattisuus sopii minulle. Kirja kuulostaa monipuoliselta mutta kiihkottomalta.

 

Olga Temonen: Emäntänä Olga (Tammi)

En ole seurannut Temosen blogia, mutta moni on kehunut sitä mukavaksi. Ruokapainotteinen kirja lapsiperheen maalaiselämästä kuulostaa ainakin mukavalta.

 

Tammelta ilmestyy myös muuta kiinnostavaa: mm. Elisabeth Johanssonin herkkukirja Jäätelö sekä Charlotte Gawellin Lammasruokakirja. Tietoa niistä ja muista Tammen kevään ruokakirjoista täältä.

 

 

Michael Harwood: Pirullisen kuuma chilikirja (Moreeni)

Chilikirja kuulostaa hyvin monipuoliselta. Se pääsi listalle siksi, että minusta olisi hauskaa kasvattaa chilejä - joskus olen onnistunutkin ihan mutu-menetelmällä keittiöikkunalla - ja mieheni on taas aikamoinen chilihullu.

 

Sinikka Piippo: Puhdasta ravintoa, foodistin käsikirja (Minerva)

Monet ovat kehuneet Piipon tietoa ja uskomuksia yhdistäviä kasvikirjoja, joten ruokakirjakin on luultavasti kiinnostava, vaikka foodisti-sana vähän tökkiikin trendikyydessään. Tämäkin kirja vaikuttaa monipuoliselta.

***

Caroline Hofberg: Runsaat salaatit (Otava)

Ruokaisat salaatit ovat suosikkiruokaani etenkin keväällä ja kesällä. Kirjassa on noin sata ohjetta. Mielestäni salaatteja on helppo tehdä ilman ohjeitakin, mutta olisi kiva perehtyä joskus niihinkin.

 

***

Teresa Välimäki, Johanna Lindholm: Purkissa! (Wsoy)

Pestoa, hilloja, ketsuppeja ja kastikkeita: säilöttäviä herkkuja itselle ja lahjaksi. Kuulostaa kivalta!

 

Luetko ruokakirjoja, käytätkö ohjeita ruokaa laittaessasi? Mikä on suosikkikeitto- tai ruokakirjasi? Ja: kiinnostavatko ruokakirjojen esittelyt tai arviot?

 

Minun suosikkini on Jamie Oliverin Jamien kotona, koska siinä on hyvä fiilis, kauniita kuvia ja paljon tietoa ruoan kasvatuksesta. Fanitan kirjaa aina vaan, vaikken ole tehnyt mitään ruokaa sen ohjeiden mukaan.;)

 

Share

Ladataan...

Rrrrrrrr. Uusi vuosi, uusi ruokavalio. Tänä vuonna keittiöstämme on kuulunut aamuisin kovaa surinaa, kun monitoimikone on jauhanut salaatinlehdistä, hedelmistä, marjoista sekä muinaisessa superfood-intoilupuuskassani hankkimista chian siemenistä ja macajauheesta vihersmoothien aamupalaksi. Hyvin vapaasti koostettujen smoothieiden maku on vaihdellut siedettävästä hyvään. Olo on sen sijaan ollut smoothiepäivinä tasaisesti hyvä.

 

Muutos ruokavaliossa, muutos kaikessa?

 

Kiitos tästä viherherätyksestä kuuluu Quinoaa-blogin pitäjälle Heidi Kuusistolle, jonka kirja Uusi päivä sai minutkin kokeilemaan terveystrendiaamupalaa. Kuusiston kirjassa oli minua ärsyttäviäkin seikkoja, mutta kokonaisuutena kirja oli hyvä, kiinnostava ja, kuten näette, vaikuttava ihan konkreettisella tasollakin.

Niistä ärsyttävistä seikoista taisin jo mainita viime vuonna jossain postauksessa. Olin hermostua ensin, kun Kuusisto kertoo, miten havahtuminen terveellisempiin elämäntapoihin muutti lopulta hänen elämänsä ihmissuhteita myöten. Entäs jos kaipaan vain tietoa ruoasta ja sen terveysvaikutuksista, en kokonaan uutta elämää! Napisin mielessäni myös siitä, että kirjan olisi voinut oikolukea vielä kertaalleen. Lauseenvastikkeita ei kannata käyttää, ellei hallitse pilkkusääntöjä, ja vaikka asiayhteydestä selvisi, mistä on kyse, on valtioissa ja valtimoissa kuitenkin aikamoinen merkitysero. Ja onko superfoodin pakko olla jotain kaukaa tulevaa, vaikka noita chian siemeniä? Kirjan esimerkit painottuvat ulkomaisiin tuotteisiin, mutta ovat nokkonen ja pakurikääpäkin päässeet mukaan.

No. Kieli ei ole tietokirjoissa yhtä oleellinen seikka kuin kaunokirjallisuudessa. Ja onhan Kuusisto oikeassa: on aina riski ja mahdollisuus, että yksi muutos johtaa toiseen. Kieltämättä hän vaikuttaa itse todella onnelliselta, hyvinvoivalta ja sympaattiselta. Pidin myös hänen asenteestaan. Kuusisto kertoo, mikä sopii hänelle, mutta ei väitä, että kaikkien pitäisi toimia samoin. Hyvä olo tulee myös siitä, että antaa itselleen aikaa ja tekee asiat itselleen mieluisalla tavalla. Aion edelleenkin nauttia pelkkää mustaa kahvia ennen sitä smoothieta, enkä usko ryhtyväni absolutistiksikaan - edes tavallisen hanaveden suhteen, joka sekin kannattaisi kuulemma puhdistaa ennen juomista. Kuusisto myös varoittaa, ettei kaikkia muutoksia kannata tehdä kerralla, vaan esimerkiksi raakaravintoa on hyvä lisätä ruokavalioon vähitellen.

Kuusiston kirjassa on kymmenen viikon aloituskuuri terveellisempään, puhtaampaan ruokavalioon. "Kuuri" sisältää niin ruokavinkkejä kuin henkisiä ja fyysisiä harjoituksiakin. Oikeastaan kaikessa tähdätään samaan: Miltä minusta tuntuu ja miksi? Mistä olen onnellinen ja miten lisään onnen ja tasapainon tunnetta? Millainen stressi on hyvää, millainen pahaa?

Kysymykset ovat oleellisia, ja vaikka ne on helppo sivuuttaa ajattelemalla, ettei onni synny vihersmoothiesta, kannattaa omaa kehoa ja oloa kuitenkin kuunnella kokonaisvaltaisesti. "Minulla on huonot nivelet / alhainen hemoglobiini / herkkä vatsa" eivät ole luonnollisia eivätkä ainakaan aina parantumattomia tiloja, ei myöskään "rauhallinen" luonteenlaatu, jos rauhallisuus on oikeasti väsymystä, tai "ahdistunut" luonteenlaatu, jos ahdistus onkin kehon tulehdustilasta johtuvaa epätasapainoa.

Puhun omakohtaisesti. Minulla todettiin vasta lähes 30-vuotiaana ensin monia ruoka-aineallergioita ja sitten "aina" epätyypillisesti oireillut keliakia. Kuulostaa hihhulimaiselta, mutta etenkin gluteenittoman ruokavalion myötä olo virkistyi ja tasapainottui niin merkittävästi, että oikeastaan tunsin vasta silloin olevani oma itseni (tai huomasin: ahaa, olenkin tällainen!). Niin että ehkä yksi muutos voi tosiaan muuttaa kaiken muunkin. Sittemmin olen huomannut, että täysin viljaton ruokavalio sopisi minulle parhaiten, mutta en jaksa aina skarpata. Kuusiston kirjasta sain kuitenkin lisäkannustetta muokata ruokavaliota taas itselleni sopivampaan suuntaan. Olen vuosien varrella lukenut ravitsemusasioista sen verran, ettei kirjassa ollut minulle enää juurikaan uutta tietoa, mutta vertaistukihan on tärkeää - ja kirjassa on houkuttelevia ruokaohjeita aamupalasmoothiesta pääruokiin. Mainittakoon, että osassa ruokaohjeita on mukana myös eläinkunnan tuotteita, eli kyseessä ei ole kasvisruokakirja tai -oppi.

 

Kohti puhtaampaa kehoa

 

Ja niille, jotka eivät vielä tutustuneet ravitsemus- ja muuhun hyvinvointitietoon omatoimisesti tai olosuhteiden pakosta, on hyvä, että Kuusisto kertaa monet jutut alusta alkaen. Hyvää rasvaa ei tarvitse pelätä, luomua ja mahdollisimman käsittelemätöntä ruokaa kannattaa suosia, keinotekoisille makeutusaineille on vaihtoehtoja, luonnonkosmetiikka on luonnollinen valinta. Mielenkiintoinen oli myös Kuusiston laskelma, jos nyt alkaisi tehdä kaiken "oikein", kauanko kuluisi, että keho olisi "uusiutunut".

Kuusisto opastaa myös unenlaadun tärkeydestä ja siitä, ettei juuri ennen nukahtamista pitäisi tehdä mitään mieltä kiihdyttävää, kuten lukea tietokirjaa. Myönnän tehneeni juuri tämän virheen. Niinpä uneni olivat välillä yhtä suolatestiä ja mineraalitankkausta, ja toisaalta osa kirjan tiedoista saattoi mennä ohi pöpperöisten aivojeni... Mutta pääasia, että minulla on nyt tämä kirja, jonka tietoja voin kertailla ja josta voin katsoa ruokavinkkejä. Tässä Spicy Smoothien aineet (jotain vihreää voi olla esim. salaattia):

1/2-1 nipullinen jotain vihreää
1 rkl seesaminsiemeniä (liotettuna yön yli)
2 omenaa
1 päärynä
1 dl tyrniä
banaani
ripaus kanelia
muutama kardemumman siemen

Ja sitten: rrrrrrrrr.

Pahoittelen, että tästä kirjaesittelystä tuli näin omakohtainen kirjoitus, mutta eiköhän tällaisiin kirjoihin tartuta juuri omakohtaisesta kiinnostuksesta ja tarpeesta, jos tartutaan.

Uskotko superfoodeihin? Oletko huomannut, että tietynlainen ruoka auttaa tai haittaa kehoasi?

 

Heidi Kuusisto: Uusi päivä. Matka kokonaisvaltaiseen muutokseen luonnollisen ravinnon avulla. Basam Books, 2012.

heidikuusisto.com

Share

Ladataan...

Vaikka koti pursuaa kirjoja, käytän kirjastoakin. Suhteeni kirjastopalveluihin on samanlainen kuin kirjakauppoihin ja kirjoihin ylipäätään: ihanaa, että niitä on olemassa, mutta en osaa käyttää niitä kohtuudella vaan haalin liikaa. Niinpä en saa luettua kirjastonkirjoja määräajassa, vaan esimerkiksi tämän jutun aiheena oleva Johanna Sinisalon uutuus Salattuja voimia oli pakko palauttaa kirjastoon, vaikka siitä oli parikymmentä sivua lukematta. Palautin sen kuitenkin vasta eilen, joten onneksi muistikuvat kirjan alusta ovat vielä selkeät.

Muistikuvat ovat myös kahtalaiset. Kirjassa oli osia, joista olin hyvin innostunut, ja kohtia, jotka eivät kiinnostaneet juurikaan.

Salattuja voimia on tekstikokoelma, jonka innoittajana ja yhteisenä nimittäjänä on Sinisalon ja hänen puolisonsa patikointiharrastus. Sinisalo kertoo, että vaeltaminen on hänelle paitsi mieluisaa liikuntaa ja kiinnostavaa matkailua myös tapa unohtaa työasiat: rankassa maastossa mieleen ei mahdu kuin tuo maasto itse. Toisaalta kävellessä alitajunta työstää ideoita ja pulpauttaa niitä tietoisuuden tasollekin. Kävely on suorastaan luovuuden elinehto. Salattuihin voimiin on koottu matkavinkkejä ja tosikertomuksia patikointireissuilta, patikointiin tavalla tai toisella liittyviä novelleja ja novellien perään vielä tarinoita, missä ja miten kertomukset ovat syntyneet.

Nautin siitä, miten kokenut, monessa maassa ja monella mantereella kulkenut, retkeilijä kertoi kokemuksistaan ja antoi vinkkejä patikointimatkasta haaveilevalle. Tuli kauhea matkakuume! Sinisalo puhuu harrastuksestaan asiantuntevasti ja kannustavasti. Hän löysi harrastuksensa vasta aikuisena, ei ollut ainakaan aluksi superkunnossa, silti hän on kulkenut pitkiä matkoja ja kokenut vaikka mitä. Mäkin haluun!

Olin hieman yllättynyt, että teoksen parasta antia olivat nuo tosikertomukset. Toiseksi eniten pidin kohdista, joissa kirjailija taustoitti novellejaan, mutta novelleista en suoraan sanottuna tällä kertaa innostunut. Jotkut jäivät mieleeni hyvinä tarina-aihioina, mutta tuntuivat hieman raakilemaisilta, joko loppuivat liian äkkiseltään tai olivat kieleltään hiomattoman oloisia. Outoa, sillä olen arvostanut Sinisaloa juuri hyvin taitavana sanankäyttäjänä; nyt osa teksteistä tuntui  keskeneräisiltä. Ehkä niiden kanssa oli tullut kiire, tai kirjailija halusikin julkaista jonkinlaisen luonnoskokoelman. 

Mene ja tiedä, mutta jotain erityistä Sinisalossa kuitenkin on. Yksikään hänen teoksensa ei kuulu lempikirjoihini, joistakin en ole pitänyt oikeastaan ollenkaan, mutta Sinisalo on minusta kiinnostava ja jotenkin kunnioitettava kirjailija. Hän kirjoittaa vahvasti ja omaleimaisesti ja arvostan sitäkin, että jos kirjassa on muukin kuin kaunokirjallinen sanoma, se tulee selvästi ilmi. Tiedän joidenkin pitävän Sinisaloa hieman liiankin "sanomallisena" kirjoittajana, mutta minusta hän ottaa usein kantaa tärkeisiin asioihin, joskin kärjistetysti. Toivon, että esimerkiksi Enkelten verta on havahduttanut ihmisiä siihen, että mehiläiset ovat tärkeitä meille kaikille, koko maapallolle.

Huikein Sinisalo-kokemukseni on Ennen päivänlaskua ei voi. On aina hienoa, kun kirja ei muistuta mitään muuta teosta, vaan tuntuu aivan omalaatuiselta ja erityiseltä. Ennen päivänlaskua ei voi on minusta hieno myös mm. rakenteensa takia ja siksi, että se onnistuu yhdistämään niin monta teemaa muinaisista peikkouskomuksista nykyaikaan, homoseksuaalisuuteen ja luonnonsuojeluun. Lukukokemus oli erikoinen ja voimakas, ja "Peikkokirja", kuten sitä meillä kotona kutsutaan, pääsee varmasti vielä toisenkin kerran luettavakseni. (Aikataulua en osaa luvata, mutta ehkä ensi talven mittaan; tiedoksi erityisesti sille lukijalle, joka toivoi ko. kirjan esittelyä Viesti palstanpitäjälle -toiminnon kautta jokin aika sitten. Viestisi ilahdutti, mutta valitettavasti en voi vastata siihen tuon samaisen toiminnon kautta. Toive on kuitenkin huomioitu ja se sopii lukusuunnitelmiini mainiosti!)

 

Salattuja voimia -teoksesta voi lukea tekstinäytteen kustantajan sivuilta

Johanna Sinisalo: Salattuja voimia - opas valoisille ja pimeille poluille. Teos, 2012

 

Share

Pages