Ladataan...

 

Huomenta! Muistatteko heinäkuun alun Twitter-leikin 1poiskirjannimestä? Se kutkutti ainakin tämän lukutoukan huumori- ja uteliaisuushermoja, ja viime aikoina olen huomannut kaipaavani uutta Twitter-leikkiä... ja nyt olen keksinyt sen: Kerro tarina tai ajatus kirjan/kirjojen nimellä ja jaa se Twitterissä hashtagilla #kerrokirjannimella (ja saa sen kertoa tämän postauksen kommenteissakin, jos haluaa).

Aloitin uuden Twitter-meemin jo omalla Twitter-tililläni. Ensin ohjeistin ja sitten kerroin kesäaamustani, parhaimmasta aamusta:

 

  • Uusi Twitter-meemi: kerro tarina tai ajatus kirjan/kirjojen nimellä. #kerrokirjannimella
  • Kirjoitan Totta: Näin hetki sitten ketun. Kuin kansanlaulu. #kerrokirjannimella

 

Jännittävää! En ole koskaan ennen yrittänyt aloittaa Twitter-meemiä. Toivon, ettei tätä ideaa ole keksitty jo aiemmin. Jos on, pyydän anteeksi: yritin etsiä vastaavaa Twitter-ketjua, muttei löytynyt.

Sen sijaan löytyi taas yksi kirjannimitarina: Naisen päiväkirja: Istun tässä, ihmettelen. #kerrokirjannimella

Jaan sen Twitterissä nyt ja tänään ja viikonlopun aikana varmaankin vielä muitakin kirjannimitwiittejä. Jaa sinäkin omat kirjannimitarinasi! 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Lukutoukan painajainen: kirja on luettu, mutta muistikuvat ovat pelkkää tyhjää.

Kirjaviisaus on kyllä tuttu käsite, mutta viime aikoina olen miettinyt kirjatyhmyyttä. En tarkoita tilannetta, kun ei tunnista yhtään kirjallisuuspalkintoehdokkaana olevaa teosta, enkä niinkään sitäkään, kun ei ihastu kirjaan yhtä paljon kuin muut lukijat; minulle kävi niin esimerkiksi Katja Ketun Kätilön kanssa. Tarkoitan sitä, että joskus kirjaa lukiessa tai jopa sen kokonaan luettuaan tuntee olonsa yksinkertaisesti tyhmäksi

Juuri äsken minulla oli kyllä tykkäämättömyys-epäymmärrys-yhdistelmäkokemus, sen Julian Barnesin Kuin jokin päättyisi -romaanin kanssa. Minusta kirja oli epäuskottava muun muassa sen suhteen, millaisia muistoja päähenkilöllä oli. Sitten Facebookissa esitettiin tulkinta, että juuri muistot ja niiden häilyvyys olivat kirjan sanoma. Mietin, olinko kadottanut jonkun hienon tason ja lukenut kirjaa liian konkreettisesti. Sittemmin Kirsin kirjanurkan Barnes-keskusteluun tuli suora kommentti. Kommentoija sanoi: "Minulle jäi kirjasta sellainen olo, että olen tyhmä, kun en tajua."

Tyhmyyttä on liikkeellä. Sain tällä viikolla myös paljon ja hankaliakin teoksia lukevalta sukulaiselta tekstiviestin: "Oletko lukenut José Saramagon Baltasar ja Blimundaa? Olen yrittänyt, mutta ei etene. Kauhean rönsyilevät virkkeet ja kerronta. Huh." Minulla ei ole Saramago-kokemusta lainkaan, mutta tiedän tuskailijan onnistuneen lukemaan muita Saramagon teoksia.

Minulle eniten tuskaa ja tyhmää oloa ovat aiheuttaneet kirjat, jotka olen aloittanut useaan kertaan, mutta en ole edennyt alkua pidemmälle, esimerkiksi Umberto Econ Ruusun nimi ja Paul Austerin New York -trilogia. Margaret Atwoodin Yli veden -teoksesta tai Antti Hyryn Uunista, josta kuitenkin pidin, ei jäänyt mieleen kuin epämääräisiä häivähdyksiä. Olen lukenut molemmat teokset lukupiiriä varten ja viimeistään lukupiiritapaamisessa huomannut, että olen tyhmä, en osaa sanoa teoksista mitään. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun yrittää lukea kirjaa illalla viime voimillaan vuoteessaan? Kirja sekoittuu uneen ja vaikka lukisi saman kohdan moneen kertaan, mieleen jää vain epämääräinen aavistus tekstin sisällöstä ja tarkoituksesta. Joistakin kirjoista sellainen olo jää ihan valveilla lukiessakin! (Tuo Atwood kyllä harmittaa, koska sittemmin olen lukenut ja ymmärtänyt monia hänen teoksiaan, tuohon hankalaan pitää vielä joskus palata.)

 

Kerro, mistä kirjasta jäi tyhmä olo ja miksi!

 

kuva: Free digital photos

 

 

 

Share

Ladataan...

 

Nyt täytyy tunnustaa, että olen täysin tietämätön sekä Komisario Palmu -kirjojen että -elokuvien suhteen. Mutta pääsinpä eilen viettämään iltaa Senaatintorin laidalla olevaan ihastuttavaan ravintola Sunniin, jossa on Komisario Palmun huone. Sen ovet avattiin vasta keskiyön tienoilla, ja pimeässä ottamistani kuvista tuli tällaisia.

Yritin googlailla tarkempaa tietoa, miksi Palmun huone on juuri tuolla ja tuollainen. Löytyi HKL:n kaupunkilomavinkkikartta, jossa on esitelty Komisario Palmuun liittyviä paikkoja. Ilmeisesti Sunnin talossa sijaitsi poliisilaitos, jonka ikkunoista näkyi Tuomiokirkko. (Voisinkin ottaa kesädekkarisuunnitelmaksi tutustua Palmuun!)

 

 

Nyt lähden tuulettamaan juhlista hieman uupunutta päätäni pupujen jalanjäljille eli pihahommiin.  Yritän kuitenkin hahmottaa vielä tänä iltana, mitä kertoa romaanista, joka oli tylsä ja kiehtova sekä inhimillinen että epäuskottava samaan aikaan.  Palataan siis pian kirja-asioihin!

Share
Ladataan...

Pages