Ladataan...

Kirjahyllyyn kurkisteleminen jatkuu! Runojen sekä kieli- ja kirjallisuustieteen jälkeen esittelin ulkomaiset kaunokirjallisuussuosikkini, ja nyt ovat vuorossa kotimaiset oman kirjahyllyni romaanisuosikit.

Heti aakkosten alkupäästä löytyy tärkeitä teoksia: Aapelin Pikku Pietarin piha, monta Juhani Ahon teosta (joista kaikkia en ole lukenut) sekä etenkin Minna Canthia. Mainittakoon myös kuvassa näkyvistä Bo Carpelanin teoksista, että tunnistan niiden hienouden, kauneuden ja viisauden, mutten olen saanut yhdestäkään teoksesta kunnolla otetta. Ehkä joskus.

Heti näiden teosten jälkeen tulee suosikkisuma. Kristina Carlson ja Monika Fagerholm ovat kirjailijoita, joiden teoksiin olen ihastunut syvästi viime vuosina. Elina Hirvonenkin kirjoittaa huikean tarkasti, ja seuraan hyvin kiinnostuneena hänen kirjailijanuraansa. Laura Honkasalon tuotannosta suosittelen etenkin 70-lukulaisen ajankuvan vuoksi Sinun lapsesi eivät ole sinun -teosta.

Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä ja Kadotettu puutarha odottavat vielä lukuvuoroaan, mutta olen iloinen, että löysin ne antikvariaatista omakseni. Anna-Leena Härkösen kirjoista olen pitkälti luopunut: tässä näkyy koko Härkös-kokoelmani mainioita kolumnikokoelmia lukuun ottamatta.

Jarmo Ihalaisen esikoisteos Perheestä ja alastomana juoksemisesta kuului viime vuoden yllättäjiin: koska kirjassa on niin paljon kaikuja esim. Tove Janssonin maailmasta, tekisi mieli lukea se uudestaan, kun ole ajatellut ihastuttavan Klovharun-vierailun jälkeen kaikkea Janssoniin liittyvää runsaasti. Emmi Itärannan huikea Teemestarin kirja pyörii myös mielessäni tuon tuosta, ja Olli Jalosen Poikakirjaa on kehunut todella moni luottolukija. Maria Jotuni taas on ollut suosikkejani aina. 

Leena Krohn -kokoelmani. Keräilen Krohnia laiskahkosti antikvariaateista. Olen ajatellut, että pitäisi perustaa erityinen antikvariaattivihko: siihen merkkaisin yhtäältä, mitä kirjaa etsin, mutta toisaalta myös joidenkin kirjailijoiden kohdalla, mitkä kirjat jo omistan. Esimerkiksi Krohnilla on niin paljon teoksia, etten muista ulkoa, mitä olen lukenut, saati, mitkä teoksista omistan.

Kyllä, Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on tehnyt minuunkin suuren vaikutuksen ja toivon joskus lukevani kirjan uudelleen. Samoin haluan tutustua muuhunkin Ulla-Lena Lundbergin tuotantoon kuin Jäähän. Gunnar Mattsonin Prinsessan ja Kuninkaan olen lukenut joskus nuorena moneen kertaan, myös Aila Meriluodon Peter-Peterin. Timo K. Mukka kiehtoo minua sekä kirjoittajana että persoonana, ja Markus Nummen Karkkipäivä on yksi pysäyttävimmistä lukemistani kirjoista.

P-nurkkauksesta löytyy kirja, jolle soisin paljon enemmän huomiota: Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max on merkillinen ja ihastuttava lukuromaani. En ymmärrä, miten Parkkinen on keksinyt kirjoittaa siamilaiskaksosista ja sirkuselämästä, mutta hän on onnistunut erinomaisesti. Ystävyyttä, ajankuvaa, rakkautta, rujoa ja kaunista elämää - kirja on vähän kuin aikuisten satu, aivan omanlaisensa.

Tässä kuvassa näkyy tunnesyistä tärkeitä teoksia, mummilta perityt Eila Pennasen kirjat, sekä lukuvuoroa odottamassa olevia kiinnostuksenkohteita, kuten Hannu Raittilan Kirjailijaelämää ja Markku Rönkön ekokriittinen romaani Metsänpoika.

Tommy Tabermannin Suudelma kuuluu myös sarjaan teoksia, jotka olen lukenut joskus monta monituista kertaa... Joskus kauan sitten; kun yritin jokunen vuosi sitten lukea kirjan uudestaan, en päässyt enää alkua pidemmälle. Petri Tammista sen sijaan luen edelleen mielelläni, ja tarkoitukseni onkin palata näihin oman hyllyn tammisiin jossain vaiheessa.

Tikkas-kohdassa on kirjahyllyruuhka! Henrik Tikkaselta omistan tosin vain osoitekirjat, Ihminen ääni -teoksen sekä viehättävät piirrosteokset Minun Helsinkini ja Minun saaristoni...

...mutta Märta Tikkasen tuotantoa löytyy sitten enemmänkin, kaikki tietämäni Tikkasen teokset!

Aikoinani kirjakerhon jäsenhankintapalkkiona saamani Waltari-sarjan päällä on muutama kiinnostava uutuuskirja lukuvuoroa odottelemassa. 

Ja lisää Waltaria. En ole lukenut näitä kaikkia enkä kerää Waltaria aktiivisesti, mutta teen silti mielelläni välillä Waltari-hankintoja. Vaarillani oli kaikki Mika Waltarin teokset ja leikittelen ajatuksella, että ehkä minullakin on jonakin päivänä...

 Löytyikö tuttuja kirjoja? Entä mitä sinun hyllystäsi löytyy kotimaisen kaunokirjallisuuden kohdalta?

Share

Ladataan...

Siirrytäänpä hieman erilaiseen kirja-aiheeseen. Keksin jokunen vuosi sitten, että lukutoukkaisuuteni voi näkyä myös kotimme pihamaalla. Aloin tutkia, millaisia kirjallisuuteen tavalla tai toisella liittyviä nimiä kasveilla on, ja perustin meille kirjallisen puutarhan. Kirjallisten kasvien listani ei ole ylipäätään kovin pitkä, eikä omalla pihalla ole kuin jokunen listan kasveista, mutta nautin niistä jokaisesta.

Tässä tämän vuoden kirjallisuuskasvisatoa. 

Yläkuvassa kehittelee ensimmäisiä kukkiaan patjarikko 'Peter Pan', jonka olen onnistunut pitämään hengissä jo muutamia vuosia. 

Runoilijanarsissit taas kukkivat ensimmäistä kertaa tänä keväänä. 

 

Sen sijaan vain yksi kolmesta ruusu 'Astrid Lindgrenistä' osoittaa mitään elonmerkkejä, kiitos pakkastalven ja etenkin peurojen, joiden lempiruokaa Astrid tuntuu olevan...

Punahilkka-sadusta muistuttaa tulppaani 'Red Riding Hood'.

Kukintaansa aloittelee myös narsissi Scarlett O'Hara.

Aivan ensimmäinen kirjallinen kasvini oli daalia 'Franz Kafka', mutta epäonnistuin sen talvisäilytyksessä. Kelpuuttaisin mieluusti pihallemme vielä pari kynäkatajaa ja omenapuu 'Kirjailijan'. En ole erityisen suuri ruusujen ystävä, mutta peurojen uhallakin haluaisin joskus ruusu 'Tove Janssonin'. Vähän aikaa sitten kuulin, että Minna Canthillakin on oma ruusunsa - muistaakseni se oli ruusu eikä omenapuu, Google ei valitettavasti suostu auttamaan selvitystyössä.

Ystävälläni on Tolkien-osasto omassa puutarhassaan, mutta muista teemapuutarhoista en ole tuttavapiirissäni kuullut, en kirjallisista enkä muista. Mahdollisuuksia olisi kyllä monia: filmitähdet, ammatit, eläimet - melkein mitä vain. Olen joskus miettinyt, että jonkun pitäisi koota kirja erilaisista teemapuutarhoista!

Share

Ladataan...

Huhtikuu, tuo lukemiskuukausista julmin. Kun vielä viikko sitten lumen valtaamalla pihalla näyttää tuolta kuin tuossa yläkuvassa, ja lisäksi tältä,

 

tältä

ja tältä (kuvan pointti on keskellä kiveä oleva musta pilkku eli muurahainen!),

alkaa jokaiselle kodin pöydälle ilmestyä kirjojen sijasta uusia ja vanhoja puutarhalehtiä. (Huom! Myös kesämuumimuki on taas käytössä.)

Toisin sanoen, kun kevätmieli on liian levoton (ja kevätallerginen kurkku liian kipeä ja kevätaurinkoinen pää liian kipeä, toim. huom.), on vaikea keskittyä kirjoihin. Olen viime vuosina menettänyt kirjanlukuhaluni säännöllisesti jossain vaiheessa kevättä, kun olen vain selannut, selannut, selannut puutarhalehtiä ja -kirjoja. Viime keväänä tämä vaihe jäi kai liikojen työkiireiden takia väliin, mutta nyt se tuntuu aktivoituneen mm. noiden kiireidenkin takia hyvin vahvasti. En voi kuin odottaa kevättä ja kesää ja luonnon heräämistä ja lämpöä ja kesäaamuja ja vaaleanharmaita öitä ja kaikkea! Lukutoukan edessä pitää olla jotain katseltavaa jatkuvasti, mutta tällä hetkellä katselen kaunokirjallisen tekstin sijasta mieluummin kasvien kuvia joko painotuotteesta tai kamera silmieni edessä.

 

Mites muilla? Vaikuttavatko vuodenajat lukemiseen? Tai osaatteko sanoa tietynlaisia vaiheita tai tilanteita, jolloin ei vain huvita lukea? 

 

Minun lukuhaluani ei kevään lisäksi hetkauta juuri mikään. Minun pitää olla todella stressaantunut, sairas tai huolestunut, etten lukisi ollenkaan, mutta toki em. asiatkin vähentävät lukemista. Joskus mietin, luenko suorastaan liikaa, ja pitäisikö pitää lukemistauko, jonkinlainen kirjapaasto. Toistaiseksi en ole kokeillut, koska veikkaan, että se kokeilu loppuisi nopeammin kuin mikään laihdutuskuuri koskaan. 

Share

Pages