Ladataan...

Hyvää äitienpäiväviikkoa! Minä olen lahjonut tänä keväänä äitini lisäksi muitakin naisia, ja tässä hyväksi havaittuja kirjalahjavinkkejä. Minusta kauniit, kuvia ja tarpeeksi helpossa muodossa olevaa tietoa sisältävät tietokirjat ovat kirjalahjoista parhaimpia: romaanit ovat sen verran henkilökohtaisempia kirjoja, että niitä on vaikea ostaa, tiukka faktateos taas tuntuu vähän tylsältä lahjalta, ellei ole aivan varma, että juuri kyseinen kirja kiinnostaa.

 

 1.

Haltiakuusen alla - suomalaisia kirjailijakoteja

Kirjoitin jo kuukausi sitten Haltiakuusen alla -teoksesta blogatessani, että kirja sopii äitienpäivälahjaksi. Sopii se muillekin kuin äideille, nimittäin kotimaisesta (klassikko)kirjallisuudesta, kirjailijaelämästä, kulttuuri- ja asumisen historiasta kiinnostuneille, elämäkertojen lukijoille, matkavinkkejä etsiville... Niin, äkkiseltään on vaikea keksiä, kenelle kulttuurista kiinnostuneella ihmiselle tämä teos ei sopisi. Bloggaukseni, jossa on paljon kuvia kirjasta, löytyy otsikkolinkin takaa.

 

 

 

2.

Saila Routio: Puutarha laatikoissa

En ole vielä itse lukenut ystäväni Saila Roution uusinta puutarhakirjaa, mutta olen hankkinut sen muutamallekin innokkaalle viherpeukalolle lahjaksi. Kirjasta ovat innostuneet niin terassipuutarhuri kuin suuren, hyötykasvejakin sisältävän  palkintopuutarhan omistajakin. Jossain puutarhalehdessä tätä kirjaa suositeltiin ekan oman pihan laittajalle, itse voisin vinkata siitä vaikkapa parvekeviljelijälle. Sailaan ja hänen kirjoihinsa voi tutustua Sailan blogissa.

 

 

 

3. 

Pekka Tuuri: Vedenalainen Suomi

 

Vein Pekka Tuurin Vedenalaisen Suomen viikonloppuna mökkituliaisiksi sillä ajatuksella, että suomalaisesta vesiluonnosta huikein kuvin kertova teos sopii kaikenikäisille mökkiläisille ja sekä tarkkaan että selailevaan lukemiseen. Nimensä mukaisesti vedenalaisia maailmoja ja niiden asukkaita kartoittava kirja puhuttelee luonnonystävää, mutta saa myös valokuvauskuumeen nousemaan. Tuurin kirjasta ja sen synnystä aina kuvausvarusteita myöten saa tietoa esim. kirjan Facebook-sivulta sekä Tuurin nettisivuilta.

 

 

+

4. 

Hannele Klemettilä: Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä

Bonuksena vielä Hannele Klemettilän tietokirja Federigon haukka, jota olen parhaillani lukemassa. Eläimen ja ihmisen suhde on minusta aina tärkeä aihe, ja tässä se yhdistyy kiinnostavasti aikaan, jonka ihmisistä meillä ei kenties ole niin sydämellistä kuvaa. Kirjan alussa olen jo oppinut, että keskiajallakin eläimiä kuitenkin arvostettiin, jopa enemmän kuin nyt. Jos tunnet historiasta ja/tai eläimistä kiinnostuneen lahjottavan, suosittelen tätä teosta kirjalahjaksi. Lisätietoa kustantamon sivuilta.

 

Kerro oma kirjalahjavinkkisi kevään sankarille!

 

Share

Ladataan...

 

Ei joulua ilman kirjapinoja! Ohessa (lähes kaikki) minun ja mieheni muilta ja osin itseltämmekin saamat kirjat: joululahjat olivat pääosin kirjallisessa muodossa.

Saatiin siis Richard Dawkinsin The Great Show On EarthEsko Valtaojan Kaiken käsikirja, Will Wilesin Puulattian kunnossapito, Rubionin ja Waterstonin toimittama The Complete Journals of L. M. Montgomery The PEI Years, 1889-1900, Kaari Utrio SunnevaMarjukka Vainion maailman kaunein valokuvateos Maan valoa sekä kaiken huipentumana - hmmm, ainakin toiselle meistä - Suuri moottoripyöräkirja.

Olen nyt viettänyt kaiken liikenevän ajan Sunnevan seurassa, ja olen ihastunut. Suuri ilonaihe on myös sukulaisten yhteinen joululahja minulle:

 

 

Kunhan ensimmäinen lehti ilmestyy postilaatikkoon, saatte varmasti kuulla vaikutelmia.

Mutta - nyt takaisin Sunnevan ääreen.

 

Saitko tai annoitko kirjalahjoja? Kerro, mikä kirja kirja ilahdutti tänä jouluna!

 

Share

Ladataan...

 

Niin kauan kuin muistan, olen rakastanut James Herriotin ihanan englantilaisia, ihanan elämänläheisiä ja ainakin lapsena myös ihanan jännittäviä tarinoita eläinlääkärin elämästä - aikuisena niistä on tullut minusta ihanan itkettäviä, voi eläinpoloja... Onneni oli siis suuri, kun jokunen vuosi sitten sain kissakaunokirjallisuuskokoelmaani Otavan v. 1987 julkaiseman kuvakirjan Jouluaamun kissanpentu.

Kissanpennussa Herriot kertoo eräänlaisesta joulun ihmeestä. Koditon mutta säännöllisesti eräästä talosta ruokaa ja ystävällistä kohtelua saava kissaemo saapuu viime voimillaan tuohon turvapaikkaansa. Mukanaan sillä on pentu, on jouluaamu. Emoparka heittää henkensä, mutta kuvasta näette, millainen kuningas sen pennusta kasvaa seuraavaan jouluun mennessä - perheen laiskahkojen koirien hämmennykseksi.

Toivotan kaikille koskettavia, kauniita joulunihmeitä ja paljon hyviä kirjalahjoja. Jos muuten minulle kommentoidaan tänään, että et sitten keksinyt lahjaksi mitään muuta kuin kirjoja, aion vedota eilisen Hesarin pieneen uutiseen: Suomalaisen työn liiton joulututkimuksessa on selvinnyt, että lahjaksi annetaan ja halutaan mieluiten kirjoja. En ymmärrä, miksi tuo itsestäänselvyys on pitänyt tutkia, mutta hyvä, että nyt tilastotkin ovat meidän, jotka haluamme kirjoja itsellemme ja kaikille maailman ihmisille, puolella.

Jouluaamun kissanpennun lisäksi pidän suuresti Dickenin Saiturin joulusta, Mauri Kunnaksen tontuista sekä Suuresta Tonttukirjasta. Joskus haluaisin viettää joulua kuin Ronja, ryövärintytär isänsä Matiaksen linnassa: kaukaisessa piilopirtissä ensin pihalla lumessa peseytyen, sitten antaumuksella syöden ja juoden, kenties vähän ryövärijoukon tapaan tanssien ja iloitenkin.

Tunnelmallista joulua kaikille! :) Mikä on sinun rakkain joulutarinasi tai -kirjasi?

 

Share

Pages