Ladataan...

Kirjahyllyyn kurkisteleminen jatkuu! Runojen sekä kieli- ja kirjallisuustieteen jälkeen esittelin ulkomaiset kaunokirjallisuussuosikkini, ja nyt ovat vuorossa kotimaiset oman kirjahyllyni romaanisuosikit.

Heti aakkosten alkupäästä löytyy tärkeitä teoksia: Aapelin Pikku Pietarin piha, monta Juhani Ahon teosta (joista kaikkia en ole lukenut) sekä etenkin Minna Canthia. Mainittakoon myös kuvassa näkyvistä Bo Carpelanin teoksista, että tunnistan niiden hienouden, kauneuden ja viisauden, mutten olen saanut yhdestäkään teoksesta kunnolla otetta. Ehkä joskus.

Heti näiden teosten jälkeen tulee suosikkisuma. Kristina Carlson ja Monika Fagerholm ovat kirjailijoita, joiden teoksiin olen ihastunut syvästi viime vuosina. Elina Hirvonenkin kirjoittaa huikean tarkasti, ja seuraan hyvin kiinnostuneena hänen kirjailijanuraansa. Laura Honkasalon tuotannosta suosittelen etenkin 70-lukulaisen ajankuvan vuoksi Sinun lapsesi eivät ole sinun -teosta.

Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä ja Kadotettu puutarha odottavat vielä lukuvuoroaan, mutta olen iloinen, että löysin ne antikvariaatista omakseni. Anna-Leena Härkösen kirjoista olen pitkälti luopunut: tässä näkyy koko Härkös-kokoelmani mainioita kolumnikokoelmia lukuun ottamatta.

Jarmo Ihalaisen esikoisteos Perheestä ja alastomana juoksemisesta kuului viime vuoden yllättäjiin: koska kirjassa on niin paljon kaikuja esim. Tove Janssonin maailmasta, tekisi mieli lukea se uudestaan, kun ole ajatellut ihastuttavan Klovharun-vierailun jälkeen kaikkea Janssoniin liittyvää runsaasti. Emmi Itärannan huikea Teemestarin kirja pyörii myös mielessäni tuon tuosta, ja Olli Jalosen Poikakirjaa on kehunut todella moni luottolukija. Maria Jotuni taas on ollut suosikkejani aina. 

Leena Krohn -kokoelmani. Keräilen Krohnia laiskahkosti antikvariaateista. Olen ajatellut, että pitäisi perustaa erityinen antikvariaattivihko: siihen merkkaisin yhtäältä, mitä kirjaa etsin, mutta toisaalta myös joidenkin kirjailijoiden kohdalla, mitkä kirjat jo omistan. Esimerkiksi Krohnilla on niin paljon teoksia, etten muista ulkoa, mitä olen lukenut, saati, mitkä teoksista omistan.

Kyllä, Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on tehnyt minuunkin suuren vaikutuksen ja toivon joskus lukevani kirjan uudelleen. Samoin haluan tutustua muuhunkin Ulla-Lena Lundbergin tuotantoon kuin Jäähän. Gunnar Mattsonin Prinsessan ja Kuninkaan olen lukenut joskus nuorena moneen kertaan, myös Aila Meriluodon Peter-Peterin. Timo K. Mukka kiehtoo minua sekä kirjoittajana että persoonana, ja Markus Nummen Karkkipäivä on yksi pysäyttävimmistä lukemistani kirjoista.

P-nurkkauksesta löytyy kirja, jolle soisin paljon enemmän huomiota: Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max on merkillinen ja ihastuttava lukuromaani. En ymmärrä, miten Parkkinen on keksinyt kirjoittaa siamilaiskaksosista ja sirkuselämästä, mutta hän on onnistunut erinomaisesti. Ystävyyttä, ajankuvaa, rakkautta, rujoa ja kaunista elämää - kirja on vähän kuin aikuisten satu, aivan omanlaisensa.

Tässä kuvassa näkyy tunnesyistä tärkeitä teoksia, mummilta perityt Eila Pennasen kirjat, sekä lukuvuoroa odottamassa olevia kiinnostuksenkohteita, kuten Hannu Raittilan Kirjailijaelämää ja Markku Rönkön ekokriittinen romaani Metsänpoika.

Tommy Tabermannin Suudelma kuuluu myös sarjaan teoksia, jotka olen lukenut joskus monta monituista kertaa... Joskus kauan sitten; kun yritin jokunen vuosi sitten lukea kirjan uudestaan, en päässyt enää alkua pidemmälle. Petri Tammista sen sijaan luen edelleen mielelläni, ja tarkoitukseni onkin palata näihin oman hyllyn tammisiin jossain vaiheessa.

Tikkas-kohdassa on kirjahyllyruuhka! Henrik Tikkaselta omistan tosin vain osoitekirjat, Ihminen ääni -teoksen sekä viehättävät piirrosteokset Minun Helsinkini ja Minun saaristoni...

...mutta Märta Tikkasen tuotantoa löytyy sitten enemmänkin, kaikki tietämäni Tikkasen teokset!

Aikoinani kirjakerhon jäsenhankintapalkkiona saamani Waltari-sarjan päällä on muutama kiinnostava uutuuskirja lukuvuoroa odottelemassa. 

Ja lisää Waltaria. En ole lukenut näitä kaikkia enkä kerää Waltaria aktiivisesti, mutta teen silti mielelläni välillä Waltari-hankintoja. Vaarillani oli kaikki Mika Waltarin teokset ja leikittelen ajatuksella, että ehkä minullakin on jonakin päivänä...

 Löytyikö tuttuja kirjoja? Entä mitä sinun hyllystäsi löytyy kotimaisen kaunokirjallisuuden kohdalta?

Share

Ladataan...

 

Salla haastoi muut kirjabloggarit jokin aika sitten listaamaan vähälevikkisistä kirjoista tekemiään blogiarvioita. Tässä tulee minun listani. Luulen, että bloginikin on aika vähälevikkinen näin juhannusviikonloppuna, mutta toivottavasti joku kuitenkin huomaa päivityksen. :) Olen luokitellut kirjat "vähälevikkisiksi" sillä perusteella, ettei niillä ole ollut viime vuosina juurikaan yleistä blogi- tai medianäkyvyyttä ainakaan minun tuntumani mukaan. Osa linkeistä vie vanhan blogini puolelle, muut tänne Lilyyn. Olen kirjablogannut 4,5 vuotta ja halusin poimia kirjaesimerkit koko ajalta. Listani oli aluksi pidempikin, mutta tässä seitsemän ensimmäistä mieleeni tullutta "harvinaisuutta":

 

Raymond Queneau: Tyyliharjoituksia

Suoritin joskus syleisen kirjallisuustieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa, ja Tyyliharjoituksia oli tenttikirja. Voi miten hankala tenttikirja se olikaan, sillä sitä ei meinannut löytyä mistään, kun halusin sen omaan hyllyyni. Vuosien ajan etsin sitä netti- ja oikeista antikvariaateista, ja lopulta tärppäsi: kannattaa jättää kirjanetsintäpyyntö Antikka.netiin. Pienessä kirjassa on vain yksi tarina, mutta se kerrotaan lähes sadalla eri tavalla. Kirja on hyödyllistä ja kirjoittamaan kannustavaa luettavaa: se havainnollistaa, miten valtava mahdollisuus kieli on, ja millainen vastuu sen käyttäjällä on. Saman asian voi todellakin kertoa hyvin monella tavalla.

 

Seppo Turunen: Lemmikkielämää

Korkeasaaren entisen johtajan kirja on kiukustuttavaa ja silti, tai juuri siksi, tärkeää luettavaa. Turusen teesi on lyhyesti se, että ihmisen eläinsuhde on mennyt pieleen ja lemmikkieläimistä on luovuttava. En näe asioita yhtä mustavalkoisesti, eikä se perustu vain siihen että minulla on kaksi rakasta rotukissaa, mutta on Turusella pointtinsakin, etenkin eläimien salakuljetuksesta. Turunen on aika ajoin ollut esillä mediassa, mutta hänen kirjastaan en ole nähnyt juurikaan arvioita; toisaalta kirjan aiheen kiinnostavuudesta kertonee, että bloggaukseni on jatkuvasti vanhan blogini luetuimpia. Vaikka Turusen kirja nostattanee lähes kenen tahansa verenpainetta, se puhuu myös lähes kaikille tärkeästä aiheesta.

 

Minna Saarelma: Kissojen nimipäiväkirja

Ja kun lemmikeistä puhutaan, vinkkaan hauskan Kissojen nimipäiväkirjan esittelyyn. Olen usein käyttänyt Kissojen nimipäiväkirjaa esimerkkinä siitä, etten ainakaan minä osaa taktikoida blogisisällön kanssa: muistan aikoinani miettineeni, onko hassua kirjoittaa kissojen nimppareista - ja niin vaan nimipäiväjuttu on blogini luetuimpia. Sen suosio taitaa selittyä kyllä silläkin, että kirja ei ole todellakaan nk. blogihitti. Minusta eläimien(kin) nimistä keskustelu on aina hauskaa, ja olen ilahtunut, kun moni on käynyt kertomassa postauksen kommenteissa oman kissansa nimen tarinan. (Minä en ole päässyt nimeämään vielä ensimmäistäkään kissaa itse, ikävää.)

 

Tove Jansson, Tuulikki Pietilä: Haru - eräs saari

Tove Janssonin kirjat tai hänestä yleisesti kertovat bloggaukset eivät ole harvinaisia blogimaailmassa eivätkä etenkään minun blogissani. Janssonin ja hänen elämäkumppaninsa Tuulikki Pietilän kesämökistään kirjoittama ja kuvittama kertomus Haru - eräs saari on kuitenkin harvinaista luettavaa jo siksi, että kirjaa on vähän kirjastoissakin. Luulin pitkään, etten saa sitä koskaan omakseni, mutta onneksi blogiyhteistyö toimii. Viime kesänä Linnea vinkkasi, että kirja on nyt Huuto.netissä, ja voi onnea, sain oman aarteen. Haru - eräs saari sopii Tove-fanien lisäksi kaikille merta, saaristoa ja yksinkertaista mökkeilyä rakastaville. Kirja on taattua Tovea: hauska, tarkka, liikuttava, maailmaa ja ihmistä ymmärtävä.

 

Jyrki Pellinen: Satuja huonokuuloisille

Pari vuotta sitten ilmestynyt pienen pieni ja ohuen ohut novellikokoelma sisältää hyvin lyhyitä novelleja. Tarinoita yhdistää se, että ne on kerrottu elottoman esineen tai asian näkökulmasta. Olen bloggauksessani luonnehtinut lukukokemusta näin: "Pienimuotoinen, tarkka ja rauhallinen kerronta on aina viehättänyt minua, ja useimmissa Pellisen pienoisnovelleissa siihen yhdistyy vielä ripaus sadunomaisuutta, jopa surrealistisuutta. Aivan kaikista kertomuksista en erityisemmin pitänyt, mutta kertomukset kiinnostivat minua suuresti sekä yksittäin että kokoelmana. Minullakin on tapana inhimillistää tai sanoisinko tarinallistaa luonnonilmiöitä, joten sain helposti kiinni tarinoiden perusideasta. Lukeminen oli jopa opettavaista ja lukufiilis samanlainen kuin hyvien runojen ääressä: Noinkin maailman voi nähdä. Kaikesta voi kirjoittaa."

 

Caj Westerberg: Yönmusta, sileä

Tämä (jo esineenäkin) kaunis runoteos yhdistää kahden edellä listatun kirjan piirteet: se kertoo koskettavasti ja aidosti saaristosta ja sen teksti on hyvin lyhyttä, runot ovat paikoin haikujakin lyhyempiä. Mutta kun osaa tiivistää parilla sanalla runon hetken, muuta ei tarvita. Tieteellinen, akateemisen punnittu mielipiteeni on: ihana kirja!

 

Riitta Rossilahti:  Vihreä viittani - My Green Cape

Ja tässä teoksessa on sitten niitä haikuja. Olen ostanut kaksi Rossilahden teosta Akateemisesta kirjakaupasta ja saanut niiden esipuheista selville, että Rossilahti on haikurunoutta suomeksi ja englanniksi harrastava eläkeläisisoäiti, jonka haiut ovat saaneet kansainvälistä huomiota, palkintojakin. Netti ei Rossilahtea tunne, ja se on harmi. Minulle Rossilahden pienet runoteokset ovat tuoneet iloa ja myös inspiraatiota: pidän haikukuvien "maalailusta" itsekin. Olen käyttänyt bloggauksessani esimerkkinä Rossilahden runoudesta esim. tätä haikua:

 

Kuvat elävät

kivet rantavedessä

valosta syttyvät Living stones paintings in shallow water kindled by light  Muina esimerkkeinä olivat voineet olla esimerkiksi Peter Bichselin Lastentarinoita tai Venny Soldan-Brofeldtin Merimajamme ja me. Myös alkuvuodesta ilmestynyt Rakkauteni Afrikka, joka sai minut juuri adoptoimaan sarvikuonon, ansaitsisi mielestäni vielä enemmän blogi- ja muutakin huomiota. Jos haluat lisää kirjavinkkejä, lue myös listaukseni aiheesta Blogiajan Top Ten.  

Hyvää juhannusviikonlopun jatkoa! Mitä olette lukeneet juhannuksena?

 

Minä en voi kehua olleeni kovinkaan harvinaisen teoksen ääressä, sillä olen vihdoin lukemassa Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat -romaania. Ainakin alku on taidokas ja vaikuttava.

Share

Ladataan...

 

Monessa kirjablogissa on viime viikkoina listattu blogiajan parhaita kirjakokemuksia. Minäkin tartuin haasteeseen, vaikka listaaminen nimenomaan haasteelliselta tuntuikin. Päätin olla kylmäpäinen - hmmm, no, ainakin lukutoukkamaisen kylmäpäinen - ja tehdä listan äkkiä omien mielikuvieni perusteella, vilkuilematta blogitekstejä.

Listasta tuli tällainen. Huomasin listaavani tunteella. Vaikka kirjat ovat minusta kirjallisestikin onnistuneita, ovat nämä kirjat myös niin ihania, että ansaitsevat listapaikan.

 

1. Claudie Gallay: Tyrskyt

Alun perin lohtukirjaksi hankitusta teoksesta on tullut yksi kaikkien aikojen suosikkikirjojani. Olen lukenut kirjan kolmena peräkkäisenä keväänä, tänä vuonna vielä en, mutta melkein taas tekisi mieli ainakin selailla kirjaa... Vaikka olen viettänyt Ranskassa vain joitakin päiviä, rakastan Ranskaa, merta, myrskyjä, salaisuuksia, haikeankirpeää rakkautta, kaihoa, merilintuja, luontoa, originelleja ihmistyyppejä... Siispä rakastan kaikkea tässä kirjassakin. Gallayn runollinen lause on tiivis, tarkka ja hienovireinen. Käyn aika ajoin ulkomaisilla sivustoilla tutkailemassa, onko Gallaylta ilmestynyt jo uusi teos. Kun niin käy, vaadin, että se suomennetaan välittömästi! Viimeisin Tyrskyt-juttuni löytyy täältä. Jutussa on linkit aiempiin bloggauksiini sekä juttuun Gallayn Suomen-vierailusta.

 

2. Eeva Kilpi: Perhonen ylittää tien

Iloitsen suuresti, että tämä runokokoelma on keikkunut pian jo kaksi vuotta vanhan kirjablogini luetuimpana tekstinä. Minusta tuli tämän kirjan ansiosta Eeva Kilpi -fani kertaheitolla, sekä kirjailija- että ihmis-Eeva Kilven ihailija. Innostuin ja kiinnostuin myös runoudesta aivan uudella tavalla Perhonen ylittää tien -teoksen ansiosta. Pokkarini on täynnä post it -lappuja ja aivan kärsinyt, mutta en välitä, se on rakkaudesta ruttuinen. Ks. bloggaukseni täältä.

 

3. Märta Tikkas -viikonloppu

Hahaa, saanpa listalle monta kirjaa, kun nostan blogikokemusten parhaimmistoon Märta Tikkaselle omistetun lukemisteemaviikonlopun viime kesältä. Tuo viikonloppu on tärkeä lukumuisto paitsi Märtan takia - omistan hänen koko tuotantonsa ja myös Märta Tikkanen kuuluu kaikin tavoin ihailemiini kirjailijoihin - myös siksi, että oli ihastuttavaa lukea pitkästä aikaa monta saman kirjailijan teosta putkeen ja vielä yhdessä. Suureksi ilokseni Märta Tikkanen sai tuon teemaviikonlopun ansiosta uusia lukijoitakin! Teemaviikonloppupostaus on täällä, lisäksi olen kirjoittanut jutun Ainakin 13 syytä lukea Märta Tikkasen Kaksi.

 

4. Kerstin Ekman: Herran armo, Sudentalja-trilogian nro 1

Olen lukemassa parhaillani romaania, joka on suuri tarina ja kertakaikkisen viehättävä, ihana kirja, mutta josta puuttuu joku sellainen roso, joka todella hätkähdyttäisi tai ravisuttaisi minua. Kerstin Ekmanin raju, kaunis, hurja ja myös hurjan inhimillinen Herran armo on jäänyt mieleeni tällaisena teoksena. Lyhyesti sanottuna: minua puhutteli tässä teoksessa kaikki. En ymmärrä, miksen ole vieläkään lukenut trilogian toista ja kolmatta osaa. Ensimmäiseen osaan voit tutustua täällä

 

5. Helena Ruuska: Marja-Liisa Vartio, kuin linnun kirkaisu

Luen harmillisen vähän elämäkertoja, vaikka pidän niistä. Helena Ruuskan noin vuosi sitten ilmestynyt Marja-Liisa Vartio, kuin linnun kirkaisu on jäänyt mieleeni niin kirjailija- ja kulttuurielämän kuvauksena kuin kiinnostavana katsauksena mm. kaupunkikulttuuriin. Aina kun kuulen puhuttavan Herttoniemestä, ajattelen tätä kirjaa ja kuvausta ensimmäisistä rivitaloista: rivitalot edustivat aivan uudenlaista asumista, perhekulttuuria, roolijakoa - uutta maailmaa. Äärettömän mielenkiintoine kirja! Kurkkaa bloggaukseni täältä.

 

6. Maria Peura: Antaumuksella keskeneräinen

Viime kevät, tai oikeastaan koko viime vuosi, jäi mieleeni erityisesti vaikuttavien tietokirjojen aikana. Maria Peuran Antaumuksella keskeneräistä en tapojeni mukaisesti hotkaissut nopeasti, vaan nautin ja makustelin pala palalta - antaumuksella. Omakohtainen kuvaus kirjoittajaksi kasvamisesta on myös kertomus luovuudesta ylipäätään. Teos on myös todella rehellinen ja intiimi, vähän kuin lukisi toisen päiväkirjaa. Tutustu.

 

7. Haruki Murakami: kaikki lukemani teokset

"Kaikkien" suosikki Murakami on pakko ottaa listoille, sillä olen löytänyt hänet blogiaikoinani ja kiinnostukseni yhtäaikaa selkeästi mutta kuitenkin niin unenomaisesti kirjoittavaa kirjailijaneroa kohtaan vain kasvaa. Ensimmäinen lukemani Murakamin teos oli Kafka rannalla. Se taisi olla myös ensimmäinen teos, jossa en ollenkaan hermostunut, että mitä tahansa saattoi tapahtua. Murakamin ohella ihailen mm. Leena Krohnia, Pasi Ilmari Jääskeläistä (erit. Lumikko ja yhdeksän muuta) sekä Johanna Sinisaloa (erit. Ennen päivänlaskua ei voi) siitä, että he osaavat yhdistää tasapainoisesti loogisen ja epäloogisen, tavalla joka sopii myös tällaiselle kirjoista uskottavaa maailmaa hakevalle realismin ystävällekin. Viimeisin ja tavanomaisin Murakami-kokemukseni on Norwegian Wood.

Jos ja kun Murakami on länsimaalaisjapanilainen, niin viime vuosina olen ihastunut myös aitojapanilaiseen kirjallisuuteen. Kahden teoksen perusteella olen vakuuttunut myös Yasunari Kawabatan neroudesta ja siitä, että hän ei ole voinut kirjoittaa mitään huonoa. Katso bloggaus teoksesta Lumen maa.

 

8. Astrid Lindgren - elämän kuvat

Toissakesänä sain ystävältä lahjaksi aarteen: rakastetusta lastenkirjailijasta kertovan elämäkerran Astrid Lindgren - elämän kuvat. Se avasi uusia näkymiä Lindgreniin kirjoihin, joita minäkin olen lapsena lukenut kerta toisensa jälkeen ja Ronja, Ryövärintyttären tapauksessa vielä aikuisenakin.

Kirjablogimaailmakin on antanut minulle aarteen, nimittäin yhteisön, jossa on luontevaa muistella lapsuuden lukukokemuksia, lukea lapsuuden suosikkeja vielä aikuisenakin ja ylipäätään keskustella mistä tahansa lukemiseen liittyvästä, ja aina on tarjolla sekä ymmärrystä että uusia näkökulmia. Kun kerroin aikoinani siskolleni, että harkitsen kirjablogin perustamista, koska minusta ei olisi päiväkirjamaisen blogin pitäjäksi, hän kommentoi: "Mutta lukukokemushan voi olla hyvin yksityinen." Kuinka oikeassa hän olikaan! Mutta se kirjanystävien kommunikoinnissa onkin parasta: yksityisestä tulee yleistä ja toisin päin.

 

9. Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen

Olen joskus kirjoittanut siitä, miten Lionel Shriver on ihanan ilkeä. Olin lukenut ainakin kuulun Poikani Kevinin jo ennen blogiaikojani, ja kun mm. Kevinistä ja muista Lionel Shriverin teoksista alkoi tulla enemmän blogijuttuja, mieleni on tehnyt välillä huutaa väliin: "Mutta minä luin häntä jo aiemmin, löysin hänet itse!" Olen siis ihaillut viiltäväntarkkaa Shriveriä jo monta vuotta. Ja toki olen oikeasti myös iloinnut siitä, että hänestä on tullut myös kirjablogeissa tiuhaan näkyvä kirjailija. En saanut luettua Shriverin uusinta teosta englanniksi, mutta tiedän, että luen sen suomeksi heti kun mahdollista.

Minulle tärkein Shriverin teos on se, joka on monista liian pitkä ja tylsä. Minusta taas elämän sattumanvaraistenkin valintojen suuruudesta kertova Syntymäpäivän jälkeen oli lähes hyytävän osuva. Viimeksi ajattelin tätä teosta, kun luin kotimaista uutuutta, Annamari Marttisen pettämisdraamaa Mitä ilman ei voi olla.

 

10. Helmi Kekkonen: Kotiin

Pieni, suuri, ihana novellikokoelma! Kotiin oli koskettava jo ensimmäisellä lukukerralla, ja toisella se ihan yllätti minut: tässä on toistaiseksi ainoa kirja, joka on saanut minut vuodattamaan kyyneliä ihan pelkästä ihanan kirjallisuuden aiheuttamasta liikutuksesta ja vieläpä aamuruuhkaisessa junassa.  Kirja ansaitsee siis todellakin listapaikkansa! Tässä linkki liikutusbloggaukseeni.

 

Olen aloittanut tuon Kotiin-kokoelman bloggauksen näin: "Joidenkin kirjojen kanssa tietää tulleensa kotiin. Olo on samaan aikaan pakahtunut ja rauhoittunut, lohduton ja lohdutettu, onnellinen - hyvä." Samaa voisin sanoa kaikista tämän Top 10 -listan teoksista. Vaikka ne ovat keskenään erilaisia, niistä kaikista on tullut sellainen hyvä olo, jonka vain kirjallisuus voi (minulle) tarjota.

 

***

Niin ja listalle olisi toki kuulunut Tove Janssonkin, mutta olen kirjoittanut hänestä niin paljon, että asia lienee sanomattakin selvä. Pieni suuri aarre -osastoon kuuluu myös Peter Bichselin Lastentarinoita, jonka tiedän pitäväni ikuisesti omassa kirjahyllyssäni ja jonka innoittamana tarinoin joskus itsekin. Kirjasta syntynyt muistelukeskustelu on myös yksi kirjablogiaikani hauskimpia!

 

Mikä kirja kosketti? Kerro suosikkikirjoistasi (vaikket olisi niistä blogannutkaan)! Oletko lukenut minun Top 10 -listani kirjoja?

 

 

Kuva: Freedigitalphotos

Share

Pages