Ladataan...

 

Tunnistan ja tunnustan muitakin kirjabloggareita tämän kirjan kanssa vaivaneen sisäpiiriongelman. Miten kirjoittaa kirjajablogikirjasta, jonka ovat kirjoittaneet tutut kirjabloggarikollegat, joiden kirjaansa varten tekemään kyselyyn olen itsekin vastannut ja jossa näemmä siteerataan paitsi noita vastauksiani myös blogiani muutamaan otteeseen? Kirjoitan siis sisäpiiristä käsin, mutta yritän esitellä kirjaa niin, että Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen Rivien välissä - kirjablogikirja tulisi tutuksi ja näyttäytyisi antoisana myös muille kuin meille kirjahull... kirjoista hullaantaneille ja juuri niistä blogaaville. 

Rivien välissä kun ei ole missään nimessä sisäpiirimäinen teos, vaikka siinä on runsaasti aineistoa suomalaisista kirjablogeista ja kommentteja niiden pitäjiltä. Itse asiassa suosittelisin tätä blogikatsauskirjaa juuri muille kuin kirjabloggareille, sillä minulle kirja oli kyllä mukava matka bloggaamisvuosiin ja erilaisiin blogitempauksiin, mutta mitään suuria ahaa-elämyksiä en kokenut, kun aihe oli niin tuttu. Muiden aihepiirien bloggarit tai (kirja)blogin perustamista harkitsevat sen sijaan voivat saada tietoa ja ideoita, ja myös esimerkiksi kustantamoiden ja kirjakauppiaiden luulisi innostuvan tästä kirjasta, ainakin jos vielä hieman ihmetyttää, millaisia ne kirjablogit ovatkaan. Luin taannoin kotimaisen lifestyleblogitutkimuksen Kovaa työtä olla minä - muotibloggarit mediamarkkinoilla, bloggasinkin siitä, ja minusta oli sekä kiinnostavaa että avartavaa kurkistaa bloggarien ja heidän yhteistyökumppaniensa todellisuuteen ja näkemyksiin. 

Kirjablogikirjassa nuo yhteistyökuviot ovat pienessä roolissa, vaikka arvostelukappaleasiaakin käsitellään (monet kirjabloggarit saavat arvostelukappaleita kustantajilta, useat myös kutsuja kustantamoiden tilaisuuksiin, mutta kaikki eivät edes halua arvostelukappaleita, eikä missään kirjablogissa lueta vain niitä; eipä niillä kutsuillakaan tule ainakaan minun juuri käytyä). Pääosassa on se, jonka toivoisin olevan pääosassa niin kirja- kuin muissakin blogeissa: sisältö. Kirjablogeissa tuo sisältö tulee tietenkin ensi sijassa kirjakokemuksista, joissakin blogeissa jopa tiettyihin genreihin keskittyen. Sitten on vaikka tämän minun blogini kaltaisia, joissa aiheet liittyvät laajemminkin lukemiseen ja joskus hypitään hieman sivupoluillekin. Eräs kirjablogikyselyyn vastannut bloggaaja on kuvaillut bloggaamista näin, tavalla, johon minun on helppo samastua:

 

Bloggaaminen on tosi hauska ja minulle sopiva harrastus, jossa parasta on lukukokemusten jakaminen, lukemisen muuttuminen yhteisölliseksi ja ylipäätään yhteisöllisyys, ystävyydet samanhenkisten ihmisten kanssa. Todella hienoa on myös se, että olen alkanut lukea niin paljon ja monipuolisesti bloggaamisen ja blogeista löytämieni suositusten myötä.

 

"Niin paljon" voi tarkoittaa kirjabloggarin kohdalla ainakin sataa kirjaa vuodessa. Kirja vetää hieman suuntaviivoja, millainen on keskiverto kirjabloggari, ja noin sadan kirjan vuotuinen lukutahti on yleistä. Eniten kirjablogeja pitävät Pudaksen ja Jalkasen kyselyn mukaan keskimäärin 36-vuotiaat, koulutetut naiset, mikä ei kai hämmästytä juuri ketään.

Mielenkiintoisen kirjasta teki myös se, että meidän bloggarien lisäksi siihen on haastateltu muutamaan kustannusalan ihmistä sekä kirjailijoita. Yleisesti ottaen kirjablogit nähdään myönteisenä asiana, joskin sekin lienee tällaisessa yhteydessä melko odotuksenmukaista. Esimerkiksi kirjailija Joonas Konstig arvostaa blogien kautta välittyvää lukijan ääntä: "Bloggaaja on ennen kaikkea lukija, ja lukija tarttuu kirjan, koska toivoo pitävänsä siitä. Lukijoita varten kirjailija kirjoittaa."

Vai kirjoittaako? Kirjablogikirja sivuaa jonkin verran jo vuoden, pari vellonutta, helposti eipäsjuupasteluhenkiseksi väittelyksi menevää keskustelua siitä, mikä on kirjabloggarin kirjakirjoituksen ja esimerkiksi sanomalehdessä olevan kirjallisuuskriitikin ero. Tämä lienee Rivien välissä -kirjan "poliittisin" aihe ja siitä hankalin, että vaikka kaikki ovat samaa mieltä, että kritiikki ja blogikirjoitus ovat eri asioita, blogikirjoituksiltakin kaivataan usein kritiikinomaista tarkkuutta ja ammattimaisuutta. Turhaan, sillä Pudaksen ja Jalkasen sanoin: "Kirjabloggaukset ovat sekalainen joukko mielipiteitä tai esittelyjä kirjoista, ja niitä kirjoittaa hyvin sekalainen joukko erilaisista lähtökohdista kirjallisuutta ja kyseistä teosta katsovia lukijoita. Moninaisuudesta johtuen kirjablogeilta ei voi säännönmukaisesti tai kokonaisuutena vaatia tai odottaa oikeastaan yhtään mitään." (Omalta osaltani viittaan viimekesäiseen, ensi sijassa lukijan näkökulmasta kirjoittamaani postaukseen Kenelle kirjoja ja kirjakritiikkejä kirjoitetaan, jonka myös Jalkanen ja Pudas ovat nostaneet teoksessaan esiin.)

En jaksa erityisemmin seurata nk. metabloggauskeskusteluja, mutta yllättäen juuri näistä yleisemmistä aiheista olikin mukavaa lukea tästä kirjasta. Pohdinnat siitä, kirjoittaako omalla nimellä vai nimimerkillä, kuinka paljon panostaa blogin ulkoasuun ja muutteleeko sitä usein sekä vuorovaikutus muiden muiden bloggarien kanssa samoin kuin muut some-kanavat "blogitiedotuksen välineinä" ovat aiheita, jotka koskettavat tavalla tai toisella jokaista bloginpitäjää.

Kaikkein eniten minua askarrutti kuitenkin se, antaako kirja minulle uusia ajatuksia tai peräti vastauksia sen suhteen, mikä blogeissa kiinnostaa. Kertovatko blogit jotain niin oleellista ajastamme, että niitä kannattaa tutkia? Olen itse vielä vuosien bloggaamisenkin jälkeen yhtäältä sitä mieltä, että blogi on vain väline, joka korvaa entiset Excel-taulukkoni, johon tunnollisesti aiemmin merkkasin kaikki lukemani kirjat sekä lyhyen luonnehdinnan kustakin kirjasta. Tuota Exceliäkin minulla oli tapana lähetellä kiinnostuneille ja ei-niin-kiinnostuneillekin kirjanystävätutuilleni... Mutta käsi sydämelle: toisaalta Excelit eivät herättäneet läheskään niin paljon keskustelua kuin bloggaukseni. Jos keskustelua syntyi, se liittyi pikemminkin vain yksittäisiin teoksiin eikä lukemiseen ylipäätään. Excelit eivät myöskään tuoneet uusia tuttavuus- ja ystävyyssuhteita, eivät niitä arvostelukappaleitakaan, eivät hyödyttäneet minua työelämässäkään. Samaa en voi sanoa myöskään lukupiiriharrastuksesta, vaikka se onkin tuonut jo vuosien ajan huomattavasti iloa elämääni. Joten bloggaamisella on ollut suuri vaikutus elämääni, vaikken blogia aloittaessani sellaista osannut ajatellakaan. Enkä muuten usko, että sellaista kannattaisikaan ajatella: blogin pitää lähteä aidosta kiinnostuksesta aihepiiriinsä ja halusta merkitä ajatuksia ylös vähintäänkin itselleen. Kaikki muu hyvä tulee mukana, jos tulee.

Joten, kyllä,  blogit ovat kiinnostava ilmiö. En ollut aiemmin ajatellut tarkemmin, että juuri kirjabloggaaminen on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa maailmaa. Rivien välissä viittaa ruotsalaiseen kirjablogitutkijaan Anne Steineriin, joka on pohtinut sitä, etteivät kaikki lukijat pidä ajatuksesta, että kirjallisuuden sanomaa kerrotaan uuden median turvin, ja toisaalta moni IT-henkinen on sitä mieltä, että kirjat ovat vanhanaikaisia. Jään pohtimaan bloggaajan roolia ja lukemisen muuttumista Teknologia kirjallisuuden välittäjänä -luvun luettuani:

 

...Kirjabloggareille tällainen kahtiajakautuneisuus on Steinerin itsensäkin mukaan epärelevantti. Epärelevanttius syntyy Steinerin mukaan esimerkiksi siitä, että kirjojen ja teknologian suhde on monimutkainen: internet on kuitenkin muuttanut ihmisen tapaa lukea sekä myös tapaa, jolla lukemisesta voidaan keskustella. Teknologia on muuttanut lukemista, mutta se on tehnyt sitä painokoneen keksimisestä asti. Ilman world wide webiä ei olisi blogea, joten bloggaajan täytyy hallita tekniikkaa ainakin käyttöliittymän, mahdollisesti virustorjunnan ja tiedonhaun osalta.

 

Ainakin sosiologisesta näkökulmasta blogit ovat siis antoisa tutkimuskohde. Rivien välissä mainitsee yhdysvaltalaisen kirjablogikirjan The Bookaholics' Guide to Book Blogs, joka olisi varmasti vielä kotimaistakin kirjablogikirjaa kiintoisampaa luettavaa. Huomasin myös jokin aika sitten, että University of Toronto Press on julkaissut tietokirja äitiysblogeista: Mommyblogs and the Changing Face of Motherhood. Maailmalta löytyy jopa äitibloggareille suunnattu ohjekirja: Mom Blogging for DummiesLupaan, etten ikinä kirjoita enkä edes lue Kirjabloggausvinkit tyhmyreille -kirjaa, mutta luen heti bloggauksen tuosta Mom Blogging for Dummies -kirjasta, jos joku lukee tuon pöyristyttävältä kuulostavan opuksen!

 

Lopuksi vielä Rivien välissä -teokseen. Kirja on yleistajuinen, hyvällä tavalla kepeä ja nopealukuinen. Se on hieman toisteinen, mutta toisaalta eri aihealueet löytyvät helposti. Suosittelen bloggaajille ja blogien lukijoille.

 

Rivien välissä -kirjan kirjoittaja Katja Jalkanen pitää Lumiomena-blogia, joka on ensimmäisenä suomalaisena kirjablogina aloittanut juuri Indiedays Inspiration -yhteistyön. Toinen kirjoittaja, Hanna Pudas, pitää Kirjainten virrassa -blogia.

 

Kiinnostavatko bloggaamisesta kertovat artikkelit, tutkimukset ja kirjat sinua? Luuletko, että blogien yleisyys ja suosio kertovat jotain oleellista tästä ajasta tai nykyisestä mediakentästä? Millaisia blogeja luet?

 

Katja Jalkanen, Hanna Pudas: Rivien välissä - kirjablogikirja. Avain, 2013. Kansikuva: Kira Leskinen, taitto ja kansi: Tarja Kettunen.

Kustantamon kirjaesittely

Share

Ladataan...

Kuva

 

Sain äsken tällaisen viestin:

 

"Dear Donor, 

Thank you again for joining The David Sheldrick Wildlife Trust’s fostering program. We appreciate your donation enormously for without the support of a caring global public we would never be able to achieve our conservation goals." 

 

Mietin aamujunassa, mitkä ovat olleet tämän vuoden parhaimpia lukukokemuksia. Mieleeni nousi mm. Daphne Sheldrickin Rakkauteni Afrikka, joka kertoo luonnonsuojelusta Keniassa. Kirja on hauska, kiinnostava, viihdyttävä, hyvin inhimillinen ja itkettäväkin - ja erittäin tärkeä puheenvuoro niin kenialaisen kuin muunkin luonnon puolesta. Lukekaa se! Tai lukekaa edes bloggaukseni kirjasta.

Kirjan ajatteleminen muistutti minua myös siitä, mitä olin aikonut tehdä heti kirjan luettuani: tukea The David Sheldrick Wildlife Trustin työtä. Tuin. Annoin rahaa nimetylle sarvikuono-orvolle. Myös norsuorpoja olisi ollut tarjolla, ja itse asiassa aioin aluksi lahjoittaa rahaa "norsutyöhön", mutta sitten ajattelin, että monet varmasti symppaavat enemmän elefantti- kuin sarvikuonovauvoja, joten päädyin valitsemaan suojatikseni parivuotiaan sarvikuonotytön. Luulen kyllä, että rahat käytetään ensi sijassa yhteiseen hyvään, ja orvon nimeäminen on vain tapa saada ihmiset kiinnostumaan ja sitoutumaan enemmän luonnonsuojeluun. (Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun harjoitan näin täsmällistä hyväntekeväisyyttä).

Lahjoituksen tehtyäni yritin pohtia, mitä muuta kirjat ovat saaneet minussa aikaiseksi. Moni teos, ja lukeminen ylipäätään, on kyllä muuttanut ajatusmaailmaani joko hiljalleen tai kertaheitolla, mutta en osaa äkkiseltään nimetä tällaisia yksittäisiä, konkreettisia vaikutuksia. Tai no, onhan minulla kirjallinen puutarha, jossa on kukkapenkkien ympärillä näkinkenkiä, kun Muumimammallakin on, mutta jotenkaan tuo ei tunnu erityisen ylevältä kirjan aiheuttamalta toiminnalta. :) 

Ovatko kirjat saaneet sinut tekemään konkreettisia tekoja? Millaisia?

Share

Ladataan...

 

Viime aikoina on ollut miltei mahdoton välttyä termiltä raw food eli raakaruoka. Jopa minun kaltaiseni ei-niin-ruokahifisti on huomannut, että puhtaat kasvisraaka-aineet ja niistä ruoan laittaminen esim. marinoimalla, kuivattamalla tai hapattamalla ovat nyt suosittuja. Tartuin vastikään ilmestyneeseen kotimaiseen raakaruokakirjaan, Outi Rinteen Raakaruoka-aikaan, ensi sijassa uteliaisuudesta: olisivatkohan ohjeet kovin hankalia, kirjan sävy paasaava tai muuten idealistinen? Vai sittenkin, olisiko tästä keittokirjaksi ihan arkikäyttöön ja normaaliin elämään?

Ilokseni voin sanoa, että Rinteen kirja on hyvällä tavalla tavallinen ja pääsee arkikäyttöön ainakin meidän (kasviksia ja ylipäätään puhtaita makuja, laktoosittomuutta ja etenkin gluteenittomuutta suosivassa) keittiössämme. Rinne ei paasaa eikä muutenkaan tuputa ajatuksiaan tai sen suurempaa ruokafilosofiaa, hän vain jakaa suosikkiohjeitaan ja kertoo omista raakaruokakokemuksistaan. Kirjan yleisote on rento ja mutkaton, kokeilemaan kannustava. Ja aiheena raakaruoka on minusta kyllä kiinnostava - onneksi Rinne tekee aiheesta helposti lähestyttävän.

Kirjan pääpaino on luonnollisesti ruokaohjeissa ja niitä onkin ilahduttavan paljon, eri vuodenajoiksi ja kaikiksi mahdollisiksi ruokalajeiksi. Omalla pihallamme rehottaa sen verran raparperia, että ajattelin testailla raakaruokaraparperikeksejä. Monta muutakin houkuttelevaa ohjetta löytyi, kuten erilaisia makeita kastikkeita, jotka maistuisivat varmasti hedelmien ja marjojen tai - vähemmän raakaruokamaisesti - jäätelön kanssa. Myös esim. omenasta, tattarin iduista ja punajuuresta makunsa saavansa raakaruokapizza houkuttaisi jo sen vuoksi, että se kuulostaa niin erikoiselta. Onneksi muuten useimpien ruokien raaka-aineet eivät olleen sinänsä erikoisia. Minusta on ärsyttävää laukata kaupasta toiseen kummallisten mausteiden ja ruoka-aineiden perässä, ja ihmettelen sitäkin, miten näin lähiruoka-aikana niin moni haluaa ruokakaappiinsa maailman äärestä raahattuja erikoisuuksia...

No, nyt meni itselläni paasaamiseksi, joten siirrytään takaisin Rinteen kirjaan. Yhtä ohjetta jo testasin: raaka pasta primavera, jossa on oikean pastan sijasta kesäkurpitsa- ja porkkanasuikaleita sekä mm. herneitä ja hunajaa, oli erittäin raikasta ja monikäyttöisen oloista. Söimme sitä pääruokana, mutta kasvispasta olisi hyvin maistunut lisukkeena salaatin sijastakin. 

Kaiken kaikkiaan kirja vaikuttaa hyvin kiinnostavalta tuttavuudelta. Joissakin ohjeissa hyödynnetään kasvikuivuria tai kuivataan ruokaa miedolla lämmöllä uunissa, joten aivan kaikki ohjeet eivät sovi ainakaan teoksen otsikosta huolimatta kerrotun aikamäärän puitteissa sähköttömään keittiöön, kuten mökille. 

Kirjasta löytyä tietoa kustantajan sivuilta. Kannattaa tutustua myös kirjoittajan blogiin Keittiökamelontti, josta löytyy myös ruokaohjeita.

 

Outi Rinne: Raakaruoka-aika! Herkkuja ilman hellaa ja uunia. Atena, 2013. 

 

Muita tavalla tai toisella ruokaa käsitteleviä teoksia tässä blogissa:

Heidi Kuusisto: Uusi päivä. Matka kokonaisvaltaiseen muutokseen luonnollisen ravinnon avulla.

Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut

 

Oletko kiinnostunut raakaruoasta? Mistä saat ideoita ja ruokaohjeita?

Share

Pages