31 päivää sokeritonta elämää. Miten se onnistui?

Kolmistaan

Kaupallinen yhteistyö: Hartwall Novelle

Päätin viime vuoden viimeisinä päivinä, että kauheasta sokerikierteestäni – jota manasin jo marraskuun alussa, mutta jolle en silti lopulta osannut tehdä mitään – oli tultava loppu. Tiesin, kuinka hirveästi sokeria kroppaani työnsin, kuinka paljon sitä himoitsin ja minkälaisen olon se minulle lopulta teki. Silti kesti viikkoja (oikeasti varmaan kuukausia) asian ymmärtämisen ja todellisen toiminnan välillä. Vaati aikaa kerätä se todellinen motivaatio. Voisi jopa sanoa, että into elämäntapamuutokseen.

Mutta kuten tammikuun alussa kirjoitin, vaikean loppuvuoden sokerikierteen jälkeen uuden vuoden lupaus toi halutun muutoksen. Samalla, kun raketit ammuttiin ilmaan ja suukoteltiin uuden vuoden kunniaksi, jätin myös sokerin menneeseen vuoteen. Ja tiedättekö mitä? Tänään, viimeinen päivä tammikuuta, olen ollut ilman valkoista sokeria kokonaisen kuukauden! Elämäni pisin sokeriton kausi ja voin sanoa, että yksi elämäni parhaista tammikuista. Itse asiassa pakko myöntää, että kirkkaasti jopa paras. Enkä usko, että sokerittomuus on ainakaan tehnyt tälle vuoden alulle hallaa.

Jos joku puhui minulle ennen tätä vuotta sokerittomista kausista tai sokerin määrän rajoittamisesta, tokaisin siihen aina, että minusta ei olisi siihen. Minun kun piti saada iltaruoka-Cokikseni ja välipalasuklaani. Niin olin tottunut toimimaan ja sitä vartaloni myös halusi.

Vaan kun en silloin tajunnut, että samalla tavalla kun olin vuosien saatossa totuttanut vartaloni huonoon tapaan, pystyi kropan samalla vaivalla opettamaan myös uusille hyville poluille. Ei helpolla, mutta sinnikkäällä toiminnalla. Ja vaikka inhoankin ehdottomuuksia ja täyskieltoja, koin, että tässä tapauksessa ainoastaan kokonaisvaltainen sokerikierteen katkaisu  - vähäksi aikaa - veisi huonolta tavalta sen voiman. Sitä paitsi sokerittomuus ja sen kanssa pinnistely tuotti tuloksia nopeasti: Parissa päivässä vieroitusoireet alkoivat vähentyä ja nyt kuukauden viimeisenä päivänä en edes oikein tajua, mikä siinä sokerissa niin himotti. Nyt on kiva katsella kuukautta taaksepäin ja tajuta, että olen käynyt syntymäpäivät ilman kakkupalaa, leffan ilman karkkipussia ja syönyt pitsan ilman limua. Ja elossa edelleen ollaan, vieläpä hyvin.

Juuri ne arkiset valinnat ovatkin olleet avain sokerittoman ja vähäsokerisen (koska hedelmiä olen syönyt ja puuron voisilmään laittanut kookossokeria) elämäntavan opettelussa kaikkein merkittävämpiä. Se, missä ennen nappasin välipalakseni kauheaan nälkään suklaapaloja, nykyisin napostelenkin pähkinöitä, hedelmiä tai vihanneksia. Tai itse asiassa: Sellaista kauheaa nälkää ei enää nykyisin edes iske, koska fiksummilla ruoka- ja juomavalinnoilla verensokeri ei seilaa niin suurella haitarilla.

Ihan turha kalorien juominen on loppunut nyt myös kuin seinään. Tavallisen hanaveden juonnin rinnalle olen sallinut itselleni päivän juomaherkuksi Novelle Plus Uudistava -veden, josta kirjoitinkin jo aikaisemmin tammikuussa. Siitä on tullut ikään kuin päiväni sallittu herkutteluhetki, joka on korvannut sokerijuomat ja karkit. Ensinnäkin Novelle-veden maku on sellainen, josta ihan aidosti pidän. Toisekseen makuvesi buustaa juomaan vettä tarpeellisen määrän ja kolmanneksi tieto siitä, että vesi sisältää C-vitamiinia, foolihappoa ja kollageenia, ei ainakaan vähennä juomaintoa. Näitä tietoja vasten olenkin vähän kummastellut, miksi olen KOSKAAN valinnut limpparin sokerittoman* makuveden sijaan. Ehkä en silloin vaan ajatellut niin paljon sitä, miten haluan voida ja mitkä asiat edesauttavat hyvinvointia.  

Minulle ja sokerittomalle vaiheelleni avainasemassa ovatkin olleet helposti syötävät järkevät eväät – miniporkkanat, pähkinät ja mandariinit – sekä makuvedet, joilla saa ensinnäkin kroppaan nestettä (jota juon aina liian vähän) ja joista saa sen hetkellisen herkkuhetken, jota kaipaan esimerkiksi työpäivän aikana breikillä. Toisekseen ”hyvät välipalat” ovat auttaneet pitämään verensokerini tasaisina niin, ettei nälkä ja samalla sokerihimo ole iskeneet.

Tähän lopuksi pitää vielä hieman kirjoittaa muovipullojen kierrätyksestä, josta viime postauksessa kyselittekin minulta. Otin asiasta selvää, ja tulin siihen tulokseen, että asiat ovat meillä aika hyvällä mallilla. Ensinnäkin suomalaiset palauttavat pantillisia juomapakkauksia kiertoon enemmän, kuin mikään muu kansa maailmassa**. Meillä pulloja ja tölkkejä ei viskota roskiksiin ja kierrätys on tehty niin helpoksi, kuin se nyt vaan voi ylipäätään olla. Toisekseen muovipullojen palautusprosentti on 92, joka ei tietenkään ole täydellinen, mutta ehdottomasti hyvä.

Nyt taidan tehdä vielä iltavenyttelyt, joita olen tehnyt keskimäärin neljänä iltana viikossa tammikuun ajan. Olen aina – jopa harrastaessani tanssia – inhonnut venyttelyä, mutta nyt olen oppinut sietämään sitä (en vieläkään rakastamaan, edes tykkäämään). Venyttelyn jälkeinen olo on kuitenkin niin ihana, etten aio lopettaa tätäkään. Haluan, että opin löytämään tasapainon ja hyvän olon myös niiltä osa-alueilta, jotka eivät ole moneen vuoteen enää olleet minulle tuttuja tai mieleisiä.

Vinkiksi muuten vielä se, että kerron huomisessa postauksessa mitä kaikkea terveystammikuu jo tämän mainitsemani hyvän olon lisäksi on saanut aikaiseksi. Mitä on tapahtunut painolle, energialle, nälälle, päivärytmeille ja jopa itsetunnolle? Niin ja miten käy sokerittoman elämän, kun tammikuu on ohi?

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

* juoma sisältää sokeria 0,4 g/100 ml (Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan tuotetta saa näin vähäisellä sokeripitoisuudella kutsua sokerittomaksi)

** Lähde: www.palpa.fi

Share

Kommentit

Ajatusleikki

Hei muuten, herkkuvälipalavinkiksi, vaikka musta tuntuu että saatoin kommentoida tämän jo silloin marraskuussa tai joskus. Mutta paahtoleivän päälle makeuttamatonta ja suolatonta maapähkinävoita sekä banaania. Se on niin herkkua, mutta ei kuitenkaan mitään kamalan pahista. Joskus siis olin niin villillä päällä ja päätin kokeilla noinkin ällöttävän kuuloista välipalaa, mutta jäinkin koukkuun :)

Karoliina Sallinen

Muistan, että vinkkasit tästä silloin. Mutta en vielä testannut . Joten kiitos muistutuksesta! :) 

Pieni Merenneito

Hyvä Karoliina! Hienosti suoriuduttu mahdottoman kuuloisesta tehtävästä! Voisikohan sitä mi-ten-kään itse... uskaltaa edes yrittää? :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Yritä! Onnistut!!

Karoliina Sallinen

No ehdottomasti kokeilet :) Ei siitä mitään pahaa ainakaan seuraa!

Matsku (Ei varmistettu)

Kääks, oliskohan tätä pitänyt edes lukea, koska sain niinkin hullun idean, että aion myös yrittää. Tai siis aion OLLA sokerittomalla helmikuun. Mitä sitä turhaan pähkäilemään että ollako vai ei, se on vain yksi kuukausi, eikä varmasti saa aikaan mitään huonoa. Kiitos siis tästä kannustuksesta! Jospa omakin sokerihimo pian hellittäisi.

Karoliina Sallinen

I-ha-naa! Jes :) Kerro sitten väliaikatietoja!

Miiu (Ei varmistettu)

Kaipaisin lisää käytännön vinkkejä, ja kuinka tarkkaan olet ollut ilman sokeria? Eli oletko tarkistanut kaikki tuotteet joita käytät vai kuinka olet toiminut? Kiva että joku on onnistunut, voisi itsekin yrittää :)
Olin 30 päivää ilman karkkia ja suklaata, paitsi eilen viimeisenä päivänä töissä retkahdin suklaaseen kun töissä oli kaikkia herkkuja (esim pullaa, jota en gluteenittomana voi syödä :D) ja kiusaus kävi liian suureksi

Karoliina Sallinen

En ole tarkistanut mitään sinappeja, salaattikastikkeita ja sellaisia. Ja pulled porkia olen syönyt, vaikka sen valmistuksessa on käytetty Cokista. Ts. jos lähtökohtaisesti suolaisessa ruuassa sokeri oli yksi pieni osanen, en kieltäytynyt siitä. 

Mutta muuten kyllä katsoin kaikki: jogurtit, mehuja en juonut, en syönyt herkkuja tai karkkeja jne. 

 

Olen myos nyt valtellyt sokeria, seka vehnaa ja maitotuotteita. Naista sokeri on ehdottomasti vaikein, ei sen takia etta sita tekisi niin paljon mieli, vaan koska sita on piilotettu niin moneen tuotteeseen! Kuinka tarkasti itse seurasit, missa tuotteissa on sokeria? Kun aloin lukea tuoteselosteita, sokeria oli kaikessa salaatinkastikkeesta alkaen.

Karoliina Sallinen

Ylempänä taisinkin vastata tähän. Olen vältellyt muuten myös useita gluteenittomia leipiä/pastaa yms (en kokonaan, mutta osin), koska tajusin, miten paljon turhaa energiaa juuri gluteenittomissa tuotteissa onkaan. Gluteenittomat leivät eivät esim sisällä niin paljon hyviä kuituja kuin esim ruisleipä...jota en tietenkään voi syödä :(

Vierailija (Ei varmistettu)

Tosi monta mielenkiintoista ja hyvin kirjoitettua postausta putkeen, kiitos Karoliina! Minunkin yhteistöistä/mainostuksesta savunneet korvani ovat viilentyneet.. :D

Jäin kuitenkin kaipaamaan kommenttiasi kuvittaja-postauksen herättämiin kommentteihin/kysymyksiin, jota alan ammattilaiset sinulle esittivät kun etsit blogillesi kuvittajaa. En itse tiedä alasta (tai sen käytännöistä) hölkösen pöläystä, mutta mielestäni keskustelu asiasta on mielenkiintoista ja tärkeää - etenkin kun bloggaajien suunnalta usein käydään keskustelua korvauksista ja siitä, että se elanto on jostain saatava. Nyt keskustelu jäi varsin yksipuoliseksi kun lopetit kommentteihin vastaamisen kokonaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

En tiedä, mutta luulen, että se keskustelu on käyty kuvittajien kanssa. Tuskin kukaan haluaa tuoda kaiken kansan arvosteltavaksi pienempiäkään "liikeneuvotteluja" eikä se ole hienotunteista myöskään kuvittajaa kohtaan.
Olen joskus aikaisemminkin kommentoinut tänne, että luulen, että kuvittajan saama hyöty näkyvyydestä on kymmeniä kertoja, ellei satoja kertoja arvokkaampi kuin yksittäinen palkkio kuvasta. Jokainen kuvittaja/valokuvaaja sitten itse ratkaisee, millä hinnalla kuvansa myy ja erityisesti kuinka hän arvottaa tuon kymmenien tuhansien lukijoiden näkyvyyden. Jos tarjous on huono, niin ei ole pakko myydä. Musiikkimaailmassa esimerkiksi artisti tai bändi saattaa vuosikaudet tehdä ilmaiskeikkoja tai muutaman kympin keikkoja ihan vain pelkästään näkyvyyden vuoksi. Jos kuvittaja/valokuvaaja suoraan ostaisi samanlaista mainostilaa mistä tahansa mediasta, joutuisi siitä pulittamaan melkoisia summia, mediasta riippuen sadoista euroista tuhansiin euroihin. Tällä lukijamäärällä arvelen, että tavoitetaan myös suuri joukko juuri niitä potentiaalisia asiakkaita. Ainahan blogissa joku kyselee että mistä näkyviä kuvatuotteita saa ostaa tai yhteystietoja.

Karoliina Sallinen

Kahteen edelliseen:

Ihana, jos on tuntunut sille, että hyvää luettavaa on ollut useasti. Lämmittää mieltä :)

Mä itse asiassa vasta tuon kommentin jälkeen kävin kurkkaamassa tuonne vanhaan postaukseen ja tajusin, miten paljon siellä on mun kommenttien jälkeen tullut uusia kyselyitä. Yleensä kun vastaan postauksiin urakalla kerran-kaksi viikossa, ja sitten jätän ne sinne "vanhenemaan". 

Täytyy nyt tosiaan miettiä, teenkö tuosta ihan oman postauksensa vai jätänkö jotkut asiat ihan omikseni. Tai en vain omikseni, vaan juurikin niin, että minun ja kuvittajaosapuolen välisiksi. Pitänee pohtia :) Kiitos, kun kysyit!

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä suosittelisin, että antaisit olla. Itse ainakin kuvittaja-osapuolena toivoisin, että et julkisesti kertoisi, mitä on sovittu. Mitä se kenellekään kuuluu :)

Vierailija (Ei varmistettu)

On vaikea käsittää, että kukaan tämän päivän tietojen valossa kannustaa muita kuluttamaan vettä pienissä muovipulloissa ja lisäämään muovin kulutusta. Maailman meret tulevat sisältämään muutaman vuosikymmenen kuluessa enenmmän muovia kuin kalaa (Ellen MacArthur Foundation). Vaikka Suomessa Palpa kierrättää pullot, jotka jalostetaan uusiomateriaalina muiksi tuotteiksi, ei se juomapullosi muovi häviä maapallosta, vaan päätyy jossain vaiheessa maaperään tai vesistöön, viimeistään mikro- tai nanomuovina. Kierrättäminen yksin ei riitä ratkaisemaan maailman jäteongelmaa, vaan kulutusta tulee vähentää, myös niissä vesipulloissa.

Kun muovijäte- ja jäteongelmiin alkaa tutustua enemmän, alkaa muovin määrä kaupassa ahdistaa ja sitten alkaa etsimään vaihtoehtoja muovipakkauksille. Toivottavasti näin kävisi mahdollisimman monelle, jotta kulutustottumukset muuttuisivat.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olet oikeassa. Pullotetun veden kulutusta ei voi puolustella mitenkään enää tänä päivänä Suomessa. Itse olen ympäristöalan ammattilainen ja tunnen suurta turhautumista ja tuskaa aina, kun joku yrittää puolustaa muovin turhaa käyttöä kierrätyksellä.

Karoliina Sallinen

Kahteen edelliseen. Kiitos teidän kommenteistanne. Arvostan ajatuksianne, mutta toimin itse joissakin asioissa osin toisin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei "oikein" tekeminen kiinnosta tai sitä ei omalta osalta - omalla tavallaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Toivoisin sitten, ettet puolustelisi ympäristön kannalta selkeästi huonoa valintaa”ympäristöystävällisenä”. Niin teit tässä postauksessa ja moni lukija ei ihan oikeasti välttämättä ole perillä siitä mikä maapallon tilanne on muovin osalta jo nyt. Jos itse olet asiasta tietoinen niin toivottavasti teet oman osasi ja lopetat vähintään pullotetun suomalaisen veden mainostamisen ympäristöystävällisenä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos sun blogista! Elän itse aivan erilaista elämää eikä mulla ole mitään kosketuspintaa sun juttuihin, enkä tiedä miten olen ajautunut tätä lueskelemaan, mutta jotenkin on rentouttavaa ja mukavaa lukea ihan toisenlaisia, hyvällä fiiliksellä kirjoitettuja juttuja kuin mitä oma todellisuus on. Kiitos positiivisesta vireestä, jota työlläsi teet, sitä maailmassa tarvitaan.

Karoliina Sallinen

Oi ihana kuulla <3 Olipa mukava lukea tuollainen viesti!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kylläpä taas laittaa miettimään tätä omaa, turhaa, sokerinkäyttöä. Ehkä minäkin alan taas herkkulakkoon, jotta saan kierteen katkaistua. Haluaisin kuitenkin tuoda esille sen, että sokerinkäytön lopettaminen kertaheitolla on suuri shokki elimustölle. Huomasin tämän itse teini-ikäisenä, jolloin herkuttoman huhtikuun seurauksena oli, ettei kuukautisia yhtäkkiä tullutkaan noin puoleen vuoteen. Sokerittomuus on tosin vain hyvä juttu, mutta elimistö voi mennä sekaisin. Olein muuten myös vähän koukussa pulloveteen, mutta onneksi olen päässyt siitä eroon, vaikka hyviähän ne on. Tsemppiä jatkoon!

Karoliina Sallinen

Oho! No jopa oli voimakasa reaktio vartalolle! 

Kommentoi