4 arvoa, jotka haluan siirtää lapselleni!

Joku teistä kysyi minulta jo ennen joulua, millaisia arvoja haluan siirtää tyttärelleni. Kysymys oli hirveän hyvä, mutta samalla myös julmetun vaikea. Tai ei ehkä vaikeakaan, koska olen pohdiskellut tätä asiaa todella paljon, mutta niin laaja, että siitä kirjoittaminen tuntuu haastavalle. 

Luulen, että tämä arvojen pohtiminen liittyy ikään ja siihen, että on vanhempi. Olen nähnyt ympärilläni elämäni aikana sen, miten oikeanlaiset arvomaailmat ja kotikasvatus saakaan aikaan. Ja myös sen, mitä tapahtuu, jos arvot - minun ajatusmallini mukaan - ovat väärät. 

Olen kirjoittanut useaan otteeseen siitä, kuinka tyttöys ja tasa-arvo ovat yksi minua ja kasvatustyyliäni lähellä oleva teema, muttei se ole ainoa, jota kohti yritän tässä mennä. Tai millaisen ilmapiirin haluan F:n elämään omalta osaltani luoda. 

Eihän se  tietenkään niin mene, että itsekään näitä arvoja voisi täysin ja joka tilanteessa noudattaa, mutta uskon siihen, että jos ihmisellä - lapsella tai aikuisella - on jotkin tärkeät elämän ohjenuorat, vähän kuin oman elämän teema, on vaikeuksista ja omista mokistakin helpompi selvitä eteenpäin. Ja kun päässä on kirkkaana se ajatus, mikä on oikein, tajuaa myös sen, kun tekee vääriin. F:lle haluaisin siirtää seuraavat arvot:

  1. Rehellisyys. Se, että pitää sanansa, lupauksensa ja myöntää omat virheensä, eikä sysää niitä muiden niskoille, on varmasti oman arvomaailman ykköspointti. Ihminen on ihminen. Se tekee virheitä, erehtyy, loukkaa jopa toista, mutta silti niissäkin tilanteissa voi olla lopulta rehti ja toimia oikein. Ei se, että mokaa. Vaan se, miten hoitaa jälkipyykin. Minun on edelleen - vielä 32-vuotiaanakin - vaikea ymmärtää, ettei kaikki puhu totta. Että joillekin sanalla ei ole mitään väliä. Tyttärelleni haluan opettaa omalla esimerkilläni, että sanat pidetään. Ja sitä vaadin myös häneltä.
  2. Epäitsekkyys. Elämässä on hyvä olla terveellä tavalla itsekäs. Se on osa omanarvontuntoa, ja ilman oikeanlaista itsekkyyttä joutuisi vain muiden ihmisten heittopussiksi. Silti epäitsekkyys on myös hyvä, jota haluan F:lle opettaa. Se tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että lapsi tarjoaa ensin karkkipussistaan muille, ja sitten ottaa vasta itse. Sitä, että yökylässä vieraana oleva saa valita leffan ja omistaan tulee jakaa muille. Epäitsekkyys on mielestäni vahvasti liitoksissa empatiakykyy. Siihen, että toisten ja yhteisn hyvän puolesta joskus tehdään myös sellaisia asioita, jotka eivät ole niitä omia suosikkeja.
  3. Toisten ihmisten kohteleminen. Tämä nyt on kohta, jossa sekoittuu niin tasa-arvo, käytöstavat kuin elämän kunnioittaminenkin. Olen puhunut F:lle paljon siitä, millainen ihminen on vaikkapa hyvä kaveri. Miten toisia ihmisiä tulee kohdella, mikä tuntuu pahalle ja miksi kaikkien kanssa on tultava toimeen. Haluan, että vaikka F tietääkin olevansa meille kaikkein rakkain, hän ymmärtää, ettei ole maailman napa. Että kaikki ihmiset ovat arvokkaita, maailmassa ei olla yksin.
  4. Perhe. En tiedä, onko perhe varsinaisesti arvo, mutta perheen tärkeys, tiiveys ja voima ovat asia, jonka haluan F:n oppivan. Perhekäsitys on väkisinkin saanut pienen kolauksen tässä viimeisten vuosien myötä, mutta olen silti ja edelleen sitä mieltä, että perhe voi olla koko elämän perusta ja suurin voimavara. Perhe menee kaiken muun edelle. 

Millaisia arvoja sinä haluat siirtää lapsillesi? Ja onko olemassa jokin yleinen arvo / oman lapsuudenkotisi arvo, jota et missään nimessä halua siirtää enää sukupolvelta toiselle?

-Karoliina-

*kuvat: Janita Autio // asu: Ivana Helsinki // stailus: Ida Nyrhinen 

Share

Kommentit

Ajatuksia herättävä teksti - kiitos! Vaikka oma äitiyteni on vasta raskausvaiheessa ja asia ei siis sinänsä ole vielä omalla kohdalla akuutti, olen jo jostain syystä miettinyt vastaavia juttuja useasti. Itse haluaisin nostaa vielä armollisuuden omaksi erilliseksi arvokseen, koska tuntuu, että tämän hetkisessä täydellisyyteen pyrkivässä maailmassa sitä ei voi korostaa tarpeeksi. Toivoisinkin siis, että osaisin opettaa tulevalle lapselleni, ettei kukaan ole täydellinen. Epätäydellisyys on väistämätön osa ihmisyyttä, joten miksi taistella sitä vastaan. Riittää, että tekee itse parhaansa ja vastavuoroisesti ymmärtää, etteivät muutkaan voi tehdä sen enempää.

Karoliina Sallinen

Ethän sä yhtään turhan ajoissa ole. Tuossa vaiheessahan näitä asioita on hyvä pohtia jo etukäteen, koska arjen pyörteissä punainen lanka saatta kadota. Onnea odotukseen <3

heidisusanna

Hyvä aihe!

Sen pidempään miettimättä, sanoisin:

1. Auta toisia. Menee samaan kategoriaan epäitsekkyyden kanssa. Ei saa tulla tallotuksi ja oman jaksamisen vuoksi pitää oppia sanomaan myös ei. Tämä maailma on kuitenkin paljon parempi paikka, kun ollaan ystävällisiä, autetaan tarvittaessa eikä aina tavoitella vain omaa etua. Hyvä kiertämään! Meidän 2,5 -vuotias on tämän kyllä sisäistänyt jo niin hienosti.

2. Välitä luonnosta. Toivon, että tyttäreni oppii yhtenä tärkeimmistä arvoista välittämään luonnosta, arvostamaan kaikkea elävää. Eläinten kohtelu on esimerkiksi arvo, jota välillä näkee järkyttävän huonosti opetettavan lapsille. Inhimillisyys ja empaattisuus on myös pitkälle lähtöisin siitä, kuinka osaa huolehtia eläimistä ja kantamaan vastuuta luonnosta. Kotoa meillä tuli tästä vähän erilainen kasvatus. Eläimistä kyllä pidettiin, mutta ekologiset arvot oli aika puppua ja äitini jaksoi vielä teini-iässä ollessani monta kertaa sanoa, että kyllä se aikuisiällä tuollainen vouhkaaminen unohtuu. No nyt on ikää 26 -vuotta ja entistä enemmän otan selvää ja suosin ekologisia arvoja. Eläimet myös hoidetaan kunnolla loppuun asti, meillä metsästäjä-suku, niin sieltä tullut aika kovasydämisiä juttuja lapsuudessa kuultua. Onneksi itsellä on mahdollisuus toimia toisin!

3. Rakasta itseäsi. Myös tämä on meidän suvun naisten kehno perintö. Itsensä vähättely on siirretty sukupolvelta toisille. En osaa sitä, tätä, näytän kamalalta, läski siellä, makkara täällä. Ei, ei, ei! Tämän kanssa on saanut totisesti tehdä töitä, ettei ne omat opitut tavat näy ja kuulu 2,5 -vuotiaalle kauniille ja arvokkaalle tyttölapselle. Sinä olet tärkeä, kaunis ja riittävä juuri tuollaisena. Toivon todella, että tämä oppi menee perille ja asiaan keskittyminen korjaa myös omaa kokemusmaailmaa. 

http://viivyvierellain.blogspot.fi/

-heidisusanna

Karoliina Sallinen

Voi kun hienoja arvoja. Tuo itsensä rakastaminen on kyllä tärkeä taito. Monesti lapsia ihastellaan, mutta sitten lapset kuulevat, kun aikuiset parjaavat itseään. On tärkeää näyttää myös se, että itsestään välittäminen on ok. 

Kommentoi