Aivan liian pitkät terveiset täältä sairaalasta

Kolmistaan

Kirjoitan tätä Acutassa tänään torstaina, 15.3.2018, klo 10.10

Kirjoittelin viime viikolla siitä, kuinka flunssa on taas kerran ottanut vallan naisesta. Noh. Koko hommahan alkoi pakkaslenkin jälkeisestä hengenahdistuksesta, josta seurasi todella heikko olo ja kuume. Ekan kerran hakeuduin hoitoon maanantaina 5.3 ja sen jälkeen olen rampannut kolmella yksityisellä ja kolmesti kunnallisella. Verikokeet ja keuhkokuvat melko ok, joten kotiin laitettu aina astmalääkkeiden ja kortisonin kanssa.

Nyt menneenä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä olo paheni todella paljon. En saanut henkeä ja koko rintaa puristi. Ihan kun joku 200-kiloinen olisi istunut rinnan päällä ja joku samalla olisi kuristanut kurkusta. Hakeuduin maanantaiaamuna Koskikeskuksen Pihlajalinnaan ja sain oikeasti ensimmäisen kerran tämän taudin aikana lääkärin eteeni, joka alkoi selvittää tilannetta kokonaisvaltaisesti. Ei vain yhtä oiretta ja sitten kotiin. Tämä lääkäri alkoi selvittää kaikkea jatkohoitoa ja huolehti minut niin perille asti taksiinkin, että soitti jopa perään, sainko kyydin Acutaan, eli tänne Tampereen ensiapuklinikalle.

Ennen Acutaan lähettämistä lääkäri esimerkiksi mittautti pef-arvoni (ovat varmasti tuttuja monille astmaatikoille. Liittyy hapenottoon, en osaa sen tarkemmin selittää). Minulla viitearvo olisi sellaiset 450-480, mutta sain puhallettua hädin tuskin koko 1,5 viikkoa kestäneen maksimiastmalääkkeen + kortisonin avulla vaivaiset 240. Eli ei ihme, että himppu verran on ahdistanut.

Koskarista lähdettiin siis kohti Acutaa. Vaikka paikka oli tupaten täynnä jengiä, oli henkilökunta aivan ihanaa ja ystävällistä ja ammattitaitoista. Minun tilaani alettiin selvittää perinpohjaisesti. Otettiin verikokeita, EKG, normiröntgen ja jopa varjoaineen kanssa kuvat, jossa haluttiin varmistaa, ettei minulla olisi sydänveritulppaa. Lopulta kuitenkin onneksi kävi ilmi, että kyseessä oli ”vain” astman pahenemistila. Mutta tästä alkoikin sitten episodi, joka on ollut aikamoinen farssi.

Heti kun selvisi, ettei hengenvaaraa ole, vuorossa ollut lääkäri sanoi, että minut kotiutetaan niiltä hyviltäni. Olin aika äimänä, koska tunsin, kuinka paskassa olossa olin. Minulla on aina ollut aika kova kipukynnys, joten harvoin edes myönnän, etten jaksa tehdä jotain. Eilen oli kuitenkin sellainen olo, että voimat oli täysin poissa. (Ehkä kipukynnyksestä kertoo se, että kärsin aivokalvontulehdukesta muka migreeninä 1,5 viikkoa aikanaan niin, että meinasi lähteä henki, kun pääsin sairaalaan lopulta kauhean myöhään. F:ää synnyttäessä lapsi taas meinasi putkahtaa kotiin, kun minusta supistukset eivät olleet niin kovia, että minnekään olisi pitänyt lähteä). No anyway. Palatakseni tähän vaivaan: Olin aika pöyristynyt, koska tiesin oloni ja kotiutuksen välisen ristiriidan.

Yritin siinä välissä saada kiinni aamuisen keuhkolääkärini. Hän nimittäin oli sanonut kahteen eri kertaan, etten saisi lähteä sairaalasta, ennen kuin pääsen osastolle ja pef-arvot saadaan pysyvästi yli 350 (joka sekin on vielä 100 vähemmän kuin viitearvo). Kyseinen lääkäri oli lähtenyt kuitenkin jo kotiin Pihjalinnasta ja Acutassa puolestaan sanottiin, etteivät he ota ohjeita muilta lääkäreiltä. Siitäkin huolimatta, että Acutan lääkärit eivät ole keuhkolääkäreitä ja omani on.

Juuri kun epätoivo alkoi iskeä, lääkärivuoro vaihtui ja Acutaan vuoroon tullut uusi lääkäri olikin sitä mieltä, että astmalääkettäni alettaisiin antaa sairaalassa suoraan höyryn avulla (spira, jos joku tuntee tavan). Vaikka olinkin iloinen, että aloin saada lääkettä, olin samassa hemmetin hämilläni. Kuinka epäjohdonmukaista ja persoonakeskeistä hoito olikaan! Äsken hoidolle ei ollut tarvetta, 20 minuutin päästä hengitin jo astmalääkettä piipusta.

Ja onneksi hengitin. Oloni alkoi kohentua aivan välittömästi. Reaktio olossani oli niin suuri, että minua alkoi ihan itkettää. Veri alkoi kiertää ja paine rinnasta vähentyä. Kädet täristä ja tuli kauhean kuuma. Ensimmäisen kerran sitten puoleentoista viikkon ei tuntunutkaan sille, että henki lähtee. Toki tiesin, etten ollut kuoleman kielissä, mutta pahan astmakohtauksen saaneet tietävät, kuinka kauhean raskas tunne se onkaan. Lääke sairaalassa alkoi tehota siis heti, ja kahden lääkkeenantokerran jälkeen pef-arvoni nousivat 290-300.

Juuri kun aloin toivo, että tällä hoitotahdilla ja avulla saisin itseni kuntoon, minulle tultiin sanomaan, että tulisi lähteä kotiin. Yritin kertoa, että Pihlajalinnan keuhkolääkäri oli juurikin sanonut, että röörit pitää saada ensin sairaalassa kunnolla auki, tai muuten kotihoito ei pääsisi räkäni läpi, mutta vastaus oli, että koska ei ole hengenvaaraa, olen nuori ja sairaala täynnä, pitää lähteä kotiin.

Minua vitutti ja itketti koko kotimatkan. Vaikka olo olikin parempi kuin samana aamuna, tiesin, että tämä oli vain nopea ensiapu. Osaan kuunnella kroppaani jo niin, että tiesin sen tarvitsevan enemmän apuja kuin kaksi lääkekertaa.

Ja valitettavasti aavistukseni kävivät toteen. Sain kotiin uudet tehokkaammat lääkkeet (paitsi astmalääkkeet, joita ei enää saa ottaa enempää) ja kun tänään, torstaina, heräsin, olivat pef-arvoni taas kerran laskeneet. Tuli niin turhautunut olo siitä, kuinka koko eilisillan hoito oli mennyt ikään kuin hukkaan, koska hoito ei oltu jatkettu oman ja ennen kaikkea keuhkolääkärin toiveiden mukaan. Oltiin siis taas melkein lähtöpisteessä. Siinä oli hukattu ihan kaikkien aikaa ja resursseja ja pitkitetty toipumistani.

Aloin soitella tänä aamuna lääkäreihin. Ja vaikka hoito eilen Acutassa varsinkin hoitajien osalta oli aivan ihanaa, alkoi kiukkuasteeni nousta. Tuntui sille, kun jokainen hoitava taho haluaisi pestä kätensä tilanteestani. Ymmärrän, että kyse on resursseista ja rahasta, ja jokainen hoitohenkilö tekee parhaansa (ja enemmänkin!!), mutta silti näin potilaan näkökulmasta tilanne on aika kehno. Joka paikasta aistii sen, ettei kellään ole oikein mahdollista auttaa kunnolla ja pitkäjänteisesti.

Koska eilen Acutassa oli sanottu, että minun tulee tulla takaisin, jos olo heikkenee ja peffit laskevat, otin yhteyden Acutaan. Kun sitten kuitenkin tänä aamuna soitin peffeistä, Acutasta käskettiin ottaa yhteys omaan terveysasemaan. Ja kun soitin sinne, käskettiin minun– tietysti -- mennä ennemmin Acutaan. Olin aivan äimänä siitä, miten pitäisi toimia!

Lopulta menin Acutaan, koska sellaiset ohjeet olin edellisiltana saanut. Ja nyt sitten odottelen täällä odotushuoneessa. Samassa aulassa kun eilen.

Kun on sairas, ei jaksaisi yhtään käydä taistelua omista oikeuksistaan. Ja tuntuu siltä, että nyt juuri pitää. Se on jotenkin kummallista. Ymmärrän, että tänne tulee ihmisiä, jotka ovat kuolemaisillaan ja siksi en ole jonossa ekana, enkä edes kymmenentenä. Mutta: Kun vierestä kärrätään alkoholisteja kakat housussa ja örisevinä osastolle, ja itselle sanotaan, että pitäisi yrittää selvitä kotona, vaikka mitään näyttöä kohentuneesta olosta (päinvastoin) ei ole, tulee tunne, pitäisikö tässä vetää perseet, aski tupakkaa ja kaatuilla kerran Acutan edessä, niin alkaisiko apua tulla. On jotenkin surullista, että sairaanhoito on ennen kaikkea sairaan hoitoa. Pyritäänkö sillä lopulta edes siihen, että potilaan ei tarvitsisi olla potilas? Itse ajattelen, että hoidon tarkoitus olisi tehdä sairaasta ihmisestä terve. Sellainen, joka selviää kotona ja normielämästä.

Tietysti ihmiset ovat saman arvoisia.  Oli sitten itse kännipäissään aiheutettu vaiva tai jokin sellainen, jolle ei voi itse mitään, hoitohenkilökunta tekee aina parhaansa. Mutta se ei vaan mene jakeluun, että reippaudesta ja itsensä huolta pitämisestä ikään kuin rangaistaan. Koska ei se nyt niin tavatonta ole, että nuorenkin ihmisen olo heikkenee, jos hoitoa ei saa. Ei nämä sairaalat nyt niin himottavia paikkoja ole, että täällä ihan omaksi ilokseen haluaisi aikaa viettää. 

Kiitos ja anteeksi! Kettu kuittaa ja jaksaa stooria taas, kun uutta tietoa selviää! Kello 10.41. Sama jono ja paikka kun äsken. Tällä kertaa kassissa on kuitenkin laturi ja eväitä.

-Karoliina-

Share

Kommentit

M-A (Ei varmistettu)

Asun myös Tampereella ja olen nyt lähes kolme vuotta kulkenut toistuvasti lääkäreiden vastaanotoilla yksityisellä ja kunnallisella puolella sekä myös Taysissa tutkimuksissa. Omaa lääkäriä ei ole ja kun lääkäri vaihtuu, myös lääkitys ja muu hoito vaihtuvat. Jo joskus aiemmin kirjoitit, kuinka vaikea Tampereella on saada kunnallisella puolella lääkärinaikaa, voin niin allekirjoittaa kokemuksesi. Sitten kun lääkäriin pääsee, hoito on yleensä ollut hyvää. Yksityiselle omalla kustannuksella kyllä pääsee, mutta välillä on sieltä melkein naurettu pihalle eli kyllä on lääkäreissä eroa, kuten kirjoitit. Taysissa olen saanut hyvää hoitoa ja tuntuu, että potilasta kuunnellaan, Acutasta ei ole kokemusta.

Tsemppiä ja toivottavasti pian saat apua ja paranet!

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Kiitos tsempeistä <3 Uskon kanssa, että kaikki lääkärit tekee kyllä parhaansa, mutta resurssit on juuri ne, miksi hoito jää joskus puolitiehen. 

Riika. (Ei varmistettu)

muistathan että myös alkoholismi on sairaus.

Ensiavussa töitä tekevä (Ei varmistettu)

Ja muut potilaat eivät tiedä mitä vakavia hoidettavia asioita sillä alkoholistilla on. Ei pelkkä humala ole sairaalaan pääsyn/joutumisen syy, vaan ne muut sairaudet, joita on pakko hoitaa. Tsemppiä sinulle paranemiseen!

Ensiavussa töitä tekevä (Ei varmistettu)

Lisäys vielä tähän sinun tilanteeseesi, niin valitettavaa kuin hoidon pitkittyminen ja kesken jääminen onkin, on ensiavun lääkärin pakko priorisoida kenelle se petipaikka osastolta löytyy tällaisena influenssa katastrofiaikana. Lääkäri varmasti mielellään ottaisi vaikka kaikki sairaalaan, mutta nykyisillä terveydenhuollon järjestelmällä se vaan ei ole mahdollista. Yksikään keuhkolääkäri ei voi antaa ohjeita toiseen sairaalaan, hän ei ole vastuussa sairaalan sisällä tapahtuvasta hoitotyöstä tai potilaspaikoista. Vastuu tällaisena infektioaikana on myös ihmisillä itsellään parantua taudeista kunnolla terveeksi, ettei altista esim. astmaatikoista, syöpää sairastavia tms. vakaville taudeille palaamalla liian aikaisin töihin, kouluun, päiväkotiin jne.

Vierailija (Ei varmistettu)

Alkoholismia ei hoideta ensiavussa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ensiavun ei pitäisi olla myöskään blogikirjoitusten kirjoituspaikka.

lipe (Ei varmistettu)

Tarkoitatko, että jos on sellaisessa kunnossa, että pystyy liikuttamaan sormia näppäimistöllä, ei pitäisi olla ensiavussa? Missä tuollaisessa tilassa mielestäsi pitäisi olla? :)

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Koko tähän yllä olevaan ketjuun.

Fiksuja kommentteja ihan kaikki. Monikin sellainen mielipideasia, jossa varmasti ei ole oikeaa tai väärää ratkaisua, vaan enemmänkin vaan kertoo meidän ihmisten suhtautumisesta asioihin ja toisiinsa. 

Se pitää tuohon sanoa, että on tavallaan juuri hassua, että erikoislääkäri (tässä tapauksessa astman parhaiten tunteva keuhkolääkäri) on huolissaan ja hänellä on selkeä kokonaiskuva oireista, mutta juurikaan tuolla ensiavussa sellaiset asiat eivät paina. Sekin on tietysti todella ymmärrettävää, koska ei sairaalaan kuka vaan voi tulla hoitoehdotuksiaan antamaan. Mutta toki erikoislääkärin asiantuntemusta olisi aina fiksua myös kuunnella. 

Ensiavussa töitä tekevä (Ei varmistettu)

Keuhkolääkäri on puhelin soiton päässä myös tays:ssa, joskus jopa takapäivystäjänä tai ensiavussa päivystämässä. Luulen että tällaisena ruuhka-aikana (influenssa aikana) hänkään ei voi sairaalapaikoiksi muuttua vaan pakko on valita hengitystukea tarvitsevat potilaat ensin. Ikävä kyllä :( toivottavasti tämä tilanne joskus herättää päättäjät, että myös astman pakenemiseen hoitoa tarvitsevat pääsisivät keuhko-osastolle. Harmillisen huonoon saumaan sattui sinun sairastelu, toivottavasti paranet pian ja hyvää kevään jatkoa! :)

Selma Kanerva (Ei varmistettu)

Juurikin, ja jotta todella oudolta, jopa ilkeältä, tuntuu muiden potilaiden voinnin ja tilanteen kommentointi päivystyksestä kera päivämäärän ja aikatietojen...

Selma Kanerva (Ei varmistettu)

Yritin siis kommentoida jatkona tätä jotta onko päivystys bloginkirjoituspaikka. En tiedä osuiko ihan oikeaan kohtaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tällaista tämä terveydenhuolto Suomessa on. Mulle on viimeisen kolmen vuoden aikana puhjennut kaksi kroonista sairautta ja lääkärissä on joutunut juoksemaan ihan kiitettävästi. Ennen tätä ei onneksi tarvinnut juuri koskaan käydä. Jokainen lääkäri on tilanteestani ja veriarvoistani eri mieltä. Toinen sanoo että kaikki on kunnossa ja toinen sanoo että ei ole. Pompotellaan lääkäriltä toiselle. Joka kerta vastassa eri lääkäri jolla omat mielipiteet. Potilasta ei kuunnella lainkaan. Olen jo itsekin "opiskellut" aiheesta sen verran että tuntuu välillä että minulla on enemmän tietoa sairauksistani kuin lääkäreillä. Yksityiselle minulla ei ole varaa mennä, mutta ei se yksityisellä käyminenkään tuo välttämättä mitään muutosta, osittain samat lääkärit siellä pyörii kuin julkisella. Jokaiseen vaivaan annetaan vaan jotain lääkettä ja lähetetään takas kotiin kärsimään. Ihmistä ei hoideta kokonaisuutena. Olen nyt turhaan vuoden kärsinyt kun yhtä lääkitystäni ei ole muutettu koska lääkärien mielestä kaikki on ollut kunnossa, eilen vihdoin kävin lääkärillä joka käski nostaa annosta, vihdoin, vuoden kärsimisen jälkeen, kun olen itse koko ajan tuntenut olossani että lääkitystä pitää muuttaa. Että tämmöstä tää on. Tsemppiä sinne, toivottavasti saat asianmukaista hoitoa.

Ajatusleikki

Mulla on kilpirauhassyövän vuoksi poistettu kilppari ja luonnollisesti korvaava hormonilääkitys siihen. Taysissa hommat vielä hoitui hienosti, mutta tk-lääkäreillä ei juuri ole tuntemusta tästä ja kyllä on lääkeannoksia heiluteltu suuntaan ja toiseen, aivan turhaan ja ikävin seurauksin. Nykyään valitettavasti hoidan mielummin itse asian ja luotan omaan kokemukseen, arvioimaan olon ja labra-arvojen kehityksen yhteyden, koska oma lääkärini ei sitä osaa tehdä senkään vertaa. Joka kerta, kun lääkäri (2 eri lääkäriä) on halunnut korjata lääkitystä, kuntoni on romahtanut. 

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Kahteen edelliseen:

Mieleen tuli, että olisi ihanaa, jos jokaisella ihmisellä voisi olla sellainen omalääkäri, joka tuntisi potilaan historian aidosti. Vältyttäisiin varmasti monilta ongelmilta!

Ajatusleikki

Ja meidän kunnassahan juuri näin teoriassa on. Käytännössä se ei kuitenkaan ihan niin mene. Itse käyn kontrollissa kerran vuodessa, joten on selvä että sillä potilasmäärällä ei voi lääkäri muistaa tällaista yksittäistä out of the box -potilasta. Ehkä juuri siksi onkin ollut niin tympeää, ettei sitten ole viitsinyt vilkaista sitä potilaskansiota, jossa on ihan selkeät ohjeet, miten toimia. Mutta nämä on näitä, ei ole ihan helpoimmasta päästä tuo hoitoala yleensäkään. Tärkeintä pitää itse puoliaan.

Omaoma (Ei varmistettu)

Sellainen on mahdollista saada. Yksityisen kautta löytyy. Tekevät myös kotikäyntejä.
Rahalla saa ja hevosella jne.

Suppu (Ei varmistettu)

Kysy että etkö saisi kotisairaanhoitoa käymään kotona antamassa tarvittavat lääkkeet ja ottamassa tarvittavat kokeet. Näin ainakin tuttujeni kanssa on toimittu. tauti vain on ollut eri.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Sen he selvittivät myös. Mutta sama juttu. Ruuhka. 

Piuu (Ei varmistettu)

Moi, itse saman astmanryökäleen kanssa painiva täällä. Ole onnellinen että sinua kuitenkin hoidetaan. Itse olin samassa jamassa pari viikkoa sitten, kotona mitattu pef-arvo 190 avaavalla lääkkeellä ja hengenahdistus todella kova. Tkssa mitattiin vain kehon happisaturaatio ja todettiin että ota enemmän astmalääkettä. He eivät edes vaivautuneet mittaamaan pefiä. Nuorena ja hyväkuntoisena jää usein ilman hoitoa. Nyt hieman tervehdyttyäni olen saanut pefin 300. Saa nähdä milloin nousee normaaliin, vai onko tämä lääkärin mielestä uusi normaali. Tsemppiä sulle hirmuisesti, tiedän tunteesi ihan 100%.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Onneksi yli 300! Tsemppiä sinulle <3

Mie täällä (Ei varmistettu)

Saman huomasin täällä Lappeenrannassa, että alkoholistit menee muiden edelle päivystyksessä. Mietin siinä kun olin 8 tuntia odottanut vuoroani, että käyn vetäsemässä räkä kännit ja tulen sitten takaisin.. Voimia sinulle!

Jjj (Ei varmistettu)

Eikä muuten todellakaan mene. Potilaat luokitellaan tulosyyn mukaan kiireellisyysjärjestykseen. Alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen ei mene muiden potilaiden edelle, vaan kyllä siinä on yleensä joku muu syy. Mistä tiedät, mistä syystä se humalassa oleva ihminen on päivystyksessä? Lisäksi odotusauloissa odottavat ihmiset eivät tiedä mitään mitä päivystysten valvontahuoneissa tapahtuu. Jo sekin kertoo jotain, että jos on kuntoa istua odotusaulassa, niin hengenhätää ei ole, jos vertaa siihen porukkaan joka makaa valvonnassa kiinnitettynä monitoreihin.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Kahteen edelliseen:

Hyviä pointteja ja uskon, että näissä tilanteissa se oma kokemus on aina vahvimmin mielessä. 

Vierailija (Ei varmistettu)

En pidä hyvänä pointtina katkeruutta jonkun toisen vielä huonommasta voinnista kuin mikä oma on. Huomioiden kiireellisyyteen vaikuttavat seikat jotka siis potilaan kannalta usein varsin traagisia.

Mariacarina (Ei varmistettu)

Astma ei ole leikin asia, se pitää hoitaa ja olet ilmeisesti todella sairaana. Voimia sinulle kovasti ja parantele rauhassa! Siskoni kuoli viime vuonna kotonaan astmakohtaukseen, joten en leikkisi astman oireilun kanssa.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Otan osaa suruusi <3

Nimetön (Ei varmistettu)

Suomessa on musta ihan älyttömän hyvä terveydenhuolto, etenkin maailmanmittakaavassa ajateltuna. Mun mielestä isoin ongelma täällä on juuri toi, että resursseja menee osittain hukkaan sen takia, että ei perehdytä kunnolla asiakkaaseen. Luulisin, että jos kaikki käynnit olisi tunnin pituisia, se voisi jopa vähentää jonoja, kun asiat laitettaisiin kerralla kuntoon.

Mitä alkoholisteihin tulee, ei sellainen onneton elämä ole kenenkään oma valinta. Se on vuosien suo, johon on upottu niin syvälle, ettei sieltä ole omin avuin poispääsyä. Itsellä on monta alkoholisti sukulaista, jotka asuvat ulkona tai autoissa, eikä heillä ole elämässään mitään sisältöä eikä toivoa. Eivätkä kaikki saa mitään tukiakaan. Suon kyllä heille sen hoidon, mitä he vain voivat saada.

Itse en käytä ollenkaan yksityisiä, ihan arvovalinnan takia. Haluaisin, että julkisetkin pysyisi laadukkaina, että myös rikkaat käyttäisi niitä. Eniten harmittaa kiire ja se, ettei kunnolla paneuduta. Se lisää hoitovirheitä ja puutteellisia diagnooseja. Ja myös rahan menetystä asiakkaalle ylimääräisten käyntien vuoksi. Pahimmassa tapauksessa se maksaa terveyden tai jopa hengen! Niin ei saisi tapahtua.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Arvostan tapaasi ajatella julkisesta terveydenhoidosta <3 Voi kun saisimme säilyttää sen laadukkaana! 

Kide (Ei varmistettu) https://lusikkalaatikko.blogspot.fi/

Niin tuttua. Itse sairastanut jo kymmenen vuotta neurologista sairautta ilman varmaa diagnoosia eikä mitään olisi tapahtunut enää vuosiin, jos en itse olisi ollut tiukkana, ottanut asioista selvää, pyytänyt ja vaatinut tutkimuksia ja hoitoja. Ihan on ollut kohdalle sattuneesta lääkäristä kiinni, miten sittenkään on apuja tullut. On ollut hyviä, parhaansa tekeviä lääkäreitä ja sitten on ollut niitä, joiden mielestä olen ilmeisesti vaan huomiota hakemassa sairaalassa. Nyt on se tilanne, että hoitoja ei heru ennen kuin toimintakyky romahtaa uudestaan. Pysy tiukkana ja pidä kiinni oikeuksistasi, toivottavasti kohdalle sattuu tänään fiksu lääkäri. Pikaista toipumista sinulle.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Kiitos paljon :) 

Toivottavasti toimintakykysi EI romahda! 

Aavaa (Ei varmistettu)

Terveiset eri päivystyksestä, hoitajalta. Varmasti lähes jokainen hoitohenkilökuntaan kuuluva on yhtä mieltä siitä että suomalainen terveydenhuolto ei todellakaan toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä rasittaa myös meitä, potilaista puhumattakaan. Jos perusterveydenhuolto toimisi ihanteellisella tavalla, saisimme päivystyksessä keskittyä vain niihin tapauksiin jotka meille kuuluvat. En syytä perusterveydenhuoltoa vaan vähäisiä resursseja.

Kun tupa on täynnä sekalaista porukkaa (niitä alkoholisteja, sairasloman hakijoita, ikänsä ja perussairauksiensa takia heikkoon kuntoon menneitä vanhuksia, luistinradalla ommeltavan haavan saaneita lapsia, jalkansa katkaisseita, sydäninfarktin saaneita ja sitten ihan niitäkin jotka kokevat tarvitsevansa päivystyshoitoa esimerkiksi muutaman viikon kestäneeseen polvikipuun) ja lääkäreitä rajallinen määrä, no.. tilanne on mikä on. Kukaan ei mielikseen suihkuta sitä aggressiivista alkoholistia jonka ambulanssi kärrää taas hoitoon kolmannen kerran samalla viikolla. Siinä sivussa saa ottaa vastaan palautteen pitkistä odotusajoista, siitä miten Hilma-mummolla on jo nälkä monen tunnin odottamisen jälkeen, miksei tarjoilla ruokaa. Tekisi mieli kertoa että olemme olleet kiinni suljettujen ovien takana tapahtuneessa tuloksettomassa elvytyksessä ja nyt on kiire auttaa petipaikalla oksentanutta ja ripuloinutta pappaa puhtaisiin. Samaan aikaan pitäisi tarjoilla odottajille ruokaa, juomaa, kipulääkkeitä, kuuntelevaa korvaa. Perustella odotusaikoja, ottaa vastaan kiroilua ja huorittelua. Uhkauksia valituksista johdolle jollen järjestä hoitoa jonon ohi.

Ihan vaan yleisesti päivystystyöstä tämä vuodatus, ihmisten pitäisi tietää mitä kaikkea siellä on meneillään vaikkei aulasta käsin paljon toiminnasta huomaakaan. Ei mitenkään kritiikkinä tähän postaukseen. Olisi niin hienoa että pystyisimme auttamaan ihmisiä kohtuullisessa ajassa oikealla tavalla, kukaan meistä ei nauti siitä että potilaat joutuvat odottamaan tai hoito jää tyngäksi.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Voi ei!! Teette niin hienoa työtä. Enkä oikeasti tajua, miten jaksatte. 

Kiitos, että teet, mitä teet <3

Snaakki (Ei varmistettu)

Erinomainen kirjoitus.
Ellei näille erittäin tärkeille asioille ihan oikeasti tehdä jotakin
ja pian (muutakin kuin vähennetään henkilökuntaa ja lisätään muita säästötoimia),
tilanne tulee olemaan katastrofaalinen.
Harmi, että niiltä, jotka näitä päätöksiä tekevät,
ei asialle riitä ymmärrystä ja ennenkaikkea järkeä.
Itse asun muilla mailla, mutta on järkyttävää kuunnella
minkälaista "palvelua" läheiseni siellä entisessä kotimaassani
terveydenhuollon puolelta joutuvat vastaanottamaan.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Mitähän näille asioille voisi tehdä? Olen aika huolissani. Koska en ole tuolla osastossa sairaanhoitoa varmasti 10 vuoteen käynyt, en ole tajunnut, millainen tilanne oikein on. 

Mai-maa (Ei varmistettu)

Toivottavasti saat hoitoa ja saat itsesi kuntoon. Se on meidän kaikkien oikeus, myös niiden alkoholistien, joilla saattaa olla kakat housussa sairaskohtauksen vuoksi. Näitkö sieltä takaa ihmistä, joka voi pahoin syystä tai toisesta? Ymmärrän turhautumisesi sairastelun keskellä, mutta yhtään vähempää ei ole kummallakaan teillä oikeus saada hoitoa. Saat kuulostamaan kuin hoito tulisi ansaita, vaikka meillä on kaikilla siihen oikeus. Surullista.
Paranemisia!

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Kiitos paljon :) 

tuulis (Ei varmistettu)

Hirveä kommentti tuo mitä sanoit alkoholisteista :( :( :(

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Niinkö? Mikä niistä? 

Tuulis (Ei varmistettu)

Minä en huomannut kuin tuon yhden ja tulin siitä vain tosi surulliseksi. Oma isäni oli alkoholisti ja kuoli muutama vuosi sitten sairautensa johdosta. Hänkin oli tämän tästä sairaalahoidossa päivystyksen kautta. Ei hän lopulta kuitenkaan sitten saanut sitä tarvitsemaansa hoitoa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Esimerkiksi ihan kokonaisuudessaan tämä ilkeä ja julma kuvaus kanssaihmisestä, oletettavasti kera paikka ja aikatietojen, sekä lisäksi kevytmielinen heitto siitä kuinka pitäisi itsekin vähän vetää kännit että saa apua. Koska juuri siitähän alkoholismissa on kyse ja tietenkään ei kyseessä voi olla vakava sairaus kun on alkoholisti "Kun vierestä kärrätään alkoholisteja kakat housussa ja örisevinä osastolle, ja itselle sanotaan, että pitäisi yrittää selvitä kotona, vaikka mitään näyttöä kohentuneesta olosta (päinvastoin) ei ole, tulee tunne, pitäisikö tässä vetää perseet, aski tupakkaa ja kaatuilla kerran Acutan edessä, niin alkaisiko apua tulla."

Mari Jo. (Ei varmistettu)

Uskon, että sinua turhauttaa ja harmittaa, ja toivon että saisit hyvää kohtelua. Ansaitset sen ja ehkä kohdallasi on tehty virhearvio.

Tulin kuitenkin todella surulliseksi tästä alkoholistikohdasta. Kuten aiemminkin todettiin, et ole nähnyt kuin kuoren. Et tiedä, mitä sairauksia tai vakavaa niiden kakkahousujen lisäksi on. Me olemme nähneet bloggaajan, joka jaksaa päivittää instaan lukuisia videoita ja kirjoittaa tällaisen vuodatuksen - olisi silti kohtuutonta vähätellä tilannettasi? Oikeuttaako sosiaalinen asema tai elämänhallintataidot parempaan hoitoon?

Vakava influenssa-aalto aiheuttaa kuolemia ja on pakko priorisoida. Sairaalat ovat järkyttävän ylikuormitettuja. Lääkärien on pakko priorisoida.

Voit tehdä aina myös valituksen Valviraan, jossa puolueettomasti arvioidaan tilanne.

Toivottavasti olet tänään saanut asianmukaisesta hoitoa. Tsemppiä.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Olet oikeassa kaikesta siitä, mitä kirjoitat. Asioilla on niin monta puolta ja näemme asiat usein vaan omalta kannaltamme. 

Asioilla monta puolta (Ei varmistettu)

Pakko sanoa vielä, että pitää muistaa että ne alkoholistit voivat olla joidenkin isiä tai äitejä, ja vähintäänkin aina jonkun lapsia.

Anna777 (Ei varmistettu)

Niin, ja alkoholismi voi olla useiden järkyttävien tekijöiden summa.

Torey
Näissä neliöissä

Yhtä surkeaksi menee kaikkialla. Ikävä kyllä. Meillä saattaa lääkäriaika mennä tk:ssa 1,5kk päähän. Päivystykseen täytyy olla haukkana soittamassa heti kun se aukeaa. Onneksi sinne silloin yleensä saa aina ajan sentään. Tosin joskus voi joutua ajasta huolimatta odottelemaan pidemmänkin aikaa. Mikä etenkään lasten kanssa ei ole kivaa (siksi me on joskus varattu suoraan aika Mehiläiseen ja kiitelty vakuutustamme). Kerran kysyin perustoimenpidettä, eli luomen poistoa. 3-4kk jonot kunnallisella nykyään. 10 vuotta sitten kuka tahansa tk-lääkäri hoiti asian perus ajanvarauksella. Nykyään vuorotellen yhdellä lääkärillä on luomipäivystys olikos kerran viikossa vai kuussa.

Raskaana ollessani kärsin supistuksista töissä. Työterveyden mielestä en kuulunut heille. Neuvolalääkärille ei saanut aikoja, enkä terveyskeskuksen mukaan kuulunut heillekkään. Siinä sitten soitin useampaan kertaan jokaselle ja päädyin lopulta taas Mehiläiseen saadakseni viikon sairasloman, jotta supistukset rauhoittuisi. Eli hyvin pelitti taas.

Kunnallisessa on osaavat ihmiset! Mutta aivan liian vähän henkilökuntaa, minkä takia aivan liian vähän aikaa potilaille. Saa nähdä koska päättäjät herää tähän. Ai niin. Ja meiltä on jo suljettu lähitienoilta neuvoloita, hammashoitoloita, sekä terveyskeskuskin... Asiakkaat saa hoitonsa kauempaa. Tai siis, ehkä saa.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Juuri niin! Tämä ei ole yhdenkään työntekijän vika, vaan päättäjien :(

Josefine (Ei varmistettu)

Ymmärrän hyvin turhautumisesi sairaana ollessasi ja tilanteesi on valitettava. Suomen terveydenhuolto kärsii äärimmäisen vakavasta resurssipulasta, sitä tuskin kukaan voi kieltää.

Mutta nyt on vain ihan pakko kommentoida, että on todella surullista jos ajattelet noin kyynisesti ja suoraan sanottuna melko ilkeästi alkoholisteista. :(

Omasta mielestäni on hienoa, että meillä täällä Suomessa ihan kaikilla on ylipäätään mahdollisuus saada hoitoa. Ja tietysti on valtavan kurjaa, jos joutuu yöksi kotiin sairaalasta kipeänä ollessa, kun vapaita paikkoja ei ole kaikille. Tällaista tilannetta ei ideaalimaailmassa saisi olla. Mutta ihan oikeastiko pois pitäisi lähettää se alkoholisti, joka ei pysty pitämään huolta itsestään, kenellä ei ole ketään läheistä odottamassa tai auttamassa eikä edes sitä kotia mihin ylipäätään mennä? Pitäisikö tällaista ihmistä siis puolestaan rankaista siitä, hän "ei ole reipas ja pidä itsestään huolta"? Alkoholismi on äärimmäisen vakava ja vaikea sairaus, joka tuhoaa sekä sairaan itsensä mutta usein myös läheisten elämän. Tesktistäsi saa nyt hieman sellaisen käsityksen, että et täysin taida ymmärtää sen vakavuutta.

Toivottavasti paranet pian! Ja mukavaa kevään jatkoa teidän perheelle.

arkionterapiaa

Tosi ikävää, ettet saa oikeanlaista hoitoa ja joudut odotella pitkiä aikoja, niin ei saisi käydä KENELLEKÄÄN. Suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on vielä paljon parantamisen varaa, vaikka hyviäkin juttuja kyllä löytyy. Mutta: uskotko tosiaan, että se kakat housuissa örisevä alkoholisti on jossain kohtaa elämäänsä päättänyt "musta tulee isona alkoholisti niin pääsenpä Acutassa nopeammin hoitoon"? Tai että jonkun muun elämä ja oleminen on arvokkaampaa kuin jonkun toisen, esimerkiksi tämän alkoholistin? Mun mielestä tunnetulla bloggaajalla on kirjoittaessaan myös jonkinlainen vastuu siitä, mitä kirjoittaa. Sun ja myös muiden bloggaajien mielipiteillä voi olla iso vaikutus jonkun ajatusmaailmaan ja toivoisin, ettei viljeltäisi eriarvoisuutta ja ennakkoluuloja lisäävää ajattelumallia, edes silloin kun itseä vituttaa ja on oikeesti kipeä. Toivottavasti saat tällä kertaa kunnollista hoitoa eikä enää tarvitse mennä uudestaan!
Terkuin nykyisin päihdetyötä tekevä, entinen alkoholiongelmainen

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen kyllä sitä mieltä että sen verran pitäisi hoito polillakin olla tehokasta että ymmärrettäisiin se että perussairauden tehokas hoitaminen on jonojen pienentämistä parhaimmillaan. Kunnon astmakohtaushoito ja spiraa muutaman tunnin välein 2 vrk vuorokauden ympäri niin sen ihmisen ei tarvii roikkua siellä neljää päivää jonoa pidentämässä.

Alkoholismi on sairaus johon pitää saada asianmukaisista hoitoa mutta jokainen meistä tietää kuinka paljon tämä "oma valinta" vie terveydenhuollon aikaa ja resursseja. Ei sitä viinaa kukaan ole alun alkaen tullut kurkusta kaatamaan vaikka siihen ryyppäämiseen ehkä ymmärrettäviä syitä on ollutkin joten turha sitä on jeesustella. Kuten sanoin asianmukaisista hoitoa pitää saada mutta meneekö edelle... Voi olla että me alkoholistien entiset läheiset emme jaksa enää romantisoida tilannetta.
Mutta paras tietysti olisi että resursseja olisi tarpeeksi kaikkien hoitamiseen kohtuajassa ja tehokkaasti.

Pages

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.