Eriarvoinen (lasten)maailma - Jakautuminen köyhiin ja rikkaisiin (ja joltain siltä väliltä)?

Kolmistaan

Kun kirjoitin eilen F:n synttäreistä, kirjoitin lahjapussia käsittelevään kohtaan ”tästä aiheesta lisää myöhemmin”. Siksi olikin kerrassaan telepaattista, että postauksen kommenttiboksissa oli otettu keskusteluun lasten eriarvioisuus Suomessa. Toisilla lapsilla tavaraa, HopLop-synttäreitä ja merkkivaatteita riittää yli omien tarpeiden, toisissa perheissä ei ole varaa järjestää syntymäpäiviä laisinkaan. Nimittäin: Juuri tästä – tavarapaljoudesta ja myös ”lahjapussipakosta” oli ajatellut kirjoitta lisää myöhemmin. Nyt on myöhemmän aika.

Olin lauantaina hikihatussa paikallisella ostarilla. Olin muistanut vasta aamulla, että F:n synttäreillä olisi oltava jotkin lahjapussukat, koska tällaiset lahjapussit, ongintapalkkiot, aarteenmetsästyslahjat on F:n kaikkien kavereiden synttäreillä viime aikoina ollut tapana antaa. En jaksanut lähteä keskustaan (ja Tigeriin) pussien ja niiden sisällön takia, ja siksi pussukka-anti jäi pieneksi. Muutama tarra ja pari Omar-karkkia.

Törmäsin samalla reissullani F:n kaverin äitiin, joka manasi – ennen kuin ehdin itse sanoa mielipidettäni näistä pusseista – kuinka kurjaa on, että lahjaperinne on rantautunut Suomeenkin. Nyökyttelin ja olin tismalleen samaa mieltä. Mieleeni hiipi latteus: ”Ei vaan minun lapsuudessani”, mutta en tainnut onneksi sanoa sitä ääneen.

Teen kahta työtä ja varmasti ihan liian pitkä päiviä siksi, että voisin tarjota lapselleni – tässäkin elämäntilanteessa – kaiken sen, joka minun on mahdollista hänelle antaa. Se ei tarkoita, että hän todellakaan saisi kaupasta leluja ja karkkeja kun itse niitä haluaa, mutta tiedän, että voin turvata hänen elämisensä. Tarjota pari kertaa vuodessa lastenteatteriin, ulkona ruokailun tai matkan mummolaan tai joskus jopa lentokoneella lämpimään. Niin ja ostaa tavallista ruokaa, viedä lääkäriin aina tarvittaessa ja ylipäätään järjestää synttärit. Emme kylve rahassa, se on nyt selvää jo siksikin, että maksaa yksin Helsingina, mutta paljon huonomminkin voisi mennä.

Kamppailen kuitenkin jatkuvasti, voisin sanoa melkein päivittäin, sen asian kanssa, kuinka opetta lapselle oikeita arvoja ja sitä, miten materiaan suhtaudutaan oikein. Kuinka opettaa lapselle se, että kaikilla ei toisiaan ole varaa järjestää minkäänlaisia synttäreitä? Kuinka kertoa 6-vuotiaan tasoisesti, että on olemassa lapsia, joilla ei ole mahdollisuutta kiukutella aamun pipovalinnasta, koska muita pipoja ei yksinkertaisesti ole? Kuinka saada lapsi arvostamaan oikealla tavalla materiaa: Kohtelemaan leluja ja vaatteitaan hyvin, mutta niin, ettei materia ole elämän ydin ja tärkein asia.

Myös tämä synttäriasia on mietityttänyt. Inhoan noita lahjapusseja. Krääsää, joka jää pyörimään nurkkiin ja sitä, että niihin kuitenkin menee rahaa. Mutta silti sellaisen hankin, koska ajattelin, että ne ovat tyttärelleni tärkeät. Hän haluaa antaa kavereille muiston kuten kaveritkin ovat antaneet hänelle. (Olin siis tässä tapauksessa nössöäiti, joka toimi omien aatteidensa vastaisesti.)

Mietin myös – kuten joku teistä lukijoistakin –  onko oikein avata lahjat ringissä (vaikka siitä kirjoitinkin). Voiko joku kokea omasta lahjastaan häpeää? Vertailevatko päiväkotilaiset jo lahjojen paremmuutta? (Minusta ei, mutta miten voin olla varma).

Ja mitä, kun rakastan kaikkea kaunista. Olen aina tykännyt panostaa visuaalisuuteen. Mutta mitäs jos – kuten kommenteissa viitattiin – hieno kakku tekeekin jonkun surulliseksi? Entä jos teemalautasliinat ja viirinauha viestivät jollekin vieraista ökyilyä ja sitä, että omat synttärit tuntuvat latteille. Sitä jos mitä, en halua.

On joskus vaikeaa tasapainoilla sen välillä, että haluaa tarjota lapselleen parasta, mihin itse kykenee ja toisaalta opettaa, ettei maailma ole sellainen, jollaista me elämme. On olemassa paljon hienompaa ja paljon kurjempaa. On olemassa viikkotolkulla järjestettyjä pomppulinna-, pelle-esityssynttäreitä, mutta myös niitä 6-vuotisjuhlia, joilla ei tarjota yhtään kakkua tai lahjaa. Niin siltikään - kumpikaan niistä - ei kerro itse juhlan sankarista ihmisenä yhtään mitään. 

Ja kun kommenteissa kysyttiin, kuka bloggaaja uskaltaisi tehdä vähemmän. Itse en ajattele, että järjestän juhlia tyttärelleni bloggaajan. Järjestän ne äitinä, ja uskon, että ne näyttäisivät tismalleen samalle myös ilman kuvia, blogia tai muuta yleisöä kuin itse vieraat. 

Asiaan hieman liipaten viimeinen kysymys: Osaatteko kertoa – ihan vaikka konkreettisten yhteystietojen kanssa – minne Helsingissä voisi viedä uusia ja toisaalta hyväkuntoisia käytettyjä leluja ja lastenvaatteita näin joulun alla?  Entä millaista Afrikan nälkäänäkevät lapset -henkistä dokkaria/elokuvaa suosittelisitte 6-vuotiaan katseltavaksi? Ei tässä mitään maailmantuskaa haluaisi kasvattaa, se tulee kyllä itsestään aikanaan, mutta jonkinlaista oman paikkansa ja hyväosaisuutensa näkemistä maailman mittakaavassa voisi jo opettaa.

-Karoliina-

Share

Kommentit

Daniella (Ei varmistettu)

Juuri tänään pidin sen klassisen puheen ruokapöydässä nirsoileville lapsille. Kun kaikille ei riitä ruokaa tarpeeksi. Kun kaikki eivät voi valita, että enpäs nyt syö tätä, koska tämä on pahaa, syön sitten seuraavalla aterialla parin tunnin päästä. Huoh.

Mä tykkään myös järjestää juhlia, mutta olen ajatellut, että lapset iloitsevat oikeasti tosi vähästä. Ja ne tekee niin niin kauan kun en kylvetä niitä yltäkylläisyydessä. Joo, kaverikateutta voi olla, mutta ehkä senkin voi kääntää opetustuokioksi sen sijaan, että suojelee loputtomasti lasta "kaikilla muillakin"-tunteelta. Oma lapseni kävi juuri ennen omia juhliaan kaverin synttäreillä, jotka järjestettiin elämyspaikassa, vieraita oli toistakymmentä, pöytä notkui karkista ja kotiin sai joulukalenterin. Lapseni synttärit vietettiin pienellä porukalla vaatimattomasti kotona, eikä todellakaan mitään vieraslahjoja. Kaikilla oli kivaa, eikä oma lapseni valittanut sanallakaan mistään. Edes lahjasta, jollainen hänellä oli jo ennestään. Mietti vain myöhemmin illalla, kenellä kaverilla olisi vielä tulossa synttärit ja jolle voisi antaa sen eteenpäin.

Tämä on niin vaikea asia, mutta parhaani mukaan yritän joka käänteessä opettaa lapsiani olemaan kiitollisia pienestäkin. Sitten osaa sukkuloida noissa eri tilanteissa tuntematta pahaa mieltä kun tolla on sitä ja mulla ei. Vaikka meillä tällä hetkellä vähät rahat säätelee paljon näitä arjen valintoja, vältän puhumasta siitä lapsille, ja pyrin nimenomaan opettamaan sen arvon siellä takana.

Ei muuten oo helppoo olla vanhempi! :)

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ei ole helppoa. Uskon, että tämä on monilta ostin vaikeampaa kuin vielä vaikka 50 vuotta sitten. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Mahtavasti kiteytetty ajatukset!! :)

Annelina (Ei varmistettu)

Hope-yhdistys vastaanottaa leluja ja vaatteita. Muistaakseni sijaitsevat Pitäjänmäessä. :)

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Kiitos vinkistä. Laitoin heille viestiä, mutta eivät ota enää ennen joulua. Mutta voihan nuo säkit viedä tammikuussakin :)

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Tosi hyviä pointteja! Itse kipuilen viisivuotiaani kanssa ihan samoja asioita: miten kasvatan siitä ihmisen, joka tajuaa oman hyväosaisuutensa - vaikka mekin ollaan ihan tavallinen pätkätyöläisperhe - ja miten opetan sen arvostamaan materiaa ilman, että kasvatan siitä materialistin.

Itse mietin myös, kuinka paljon nuo vajaa kuusivuotiaat lopulta materiasta ja hyvä-/ huono-osaisuudesta ymmärtävät. Lahjojen ja synttäripussien vertailua en onneksi ikinä ole nähnyt, mutta yksien kaverisynttärien jälkeen viisivuotis kyllä kysyi, että "Mutta miksei siellä ollut mitään teemaa?". Siitä puhuimmekin sitten pitkään - ja monesta muustakin jutusta samalla.

Itse olen viettänyt lapsuuteni lama-aikana ja perheen työttömyys oli silloin, ja edelleenkin, iso musta varjo, joka peitti alleen ihan kaikein. Muistan, kuinka jouduin pitämään vaatteidenvaihtopäiviltä haettuja, vihaamiani, ruskeita sammareita, sillä uusiin housuihin ei ollut varaa, ja kun pihan isot tytöt pyysivät mukaan leikkeihinsä, ei kehdannut suostua niiden rumien housujeni takia. Että yllättävän paljon ne lapsetkin jo tajuavat ja osaavat verrata vaatteita/ asuntoja/ synttäreitä keskenään. Kunpa osaisi ja voisi antaa omalle lapselle kaikkea oikeassa suhteessa ja kasvattaisi sen ymmärtämään muidenkin tilanteet.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ehkä tässä nimenomaa on se, että me tämän ajan aikuiset tosiaan olemme itse niitä lamalapsia. Vaikuttaa niin moneen ajatukseen ja toimintamalliin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei!

Voisitkohan harkita oikolukevasi tekstisi tarkemmin ennen kuin julkaiset ne vai onko aikataulu siihen liian tiukka? Kirjoitusvirheitä on aika paljon. Kukaan ei toki ole täydellinen ja myös kirjoitusvirheet kuuluvat elämään, mutta on pidemmän päälle hieman työlästä lukea muuten mielenkiintoisista aiheista kirjoitettuja tekstejä, kun silmään hyppää tuon tuosta kirjoitusvirheitä. Enkä voi olla ajattelematta, että olet ammatiltasi kuitenkin äidinkielenopettaja. Huomaan myös, että sinulla on taipumus käyttää ajatusviivaa todella usein, tässäkin postauksessa lähes joka kappaleessa. Voisiko sen korvata välillä esim. pilkuilla? Tuo sujuvuutta tekstiin eikä töksähdä lukiessa niin pahasti.

Kirjoitan tämän kommentin kaikella kunnioituksella ja täysin rakentavassa hengessä, toivottavasti osaat ottaa sen myös niin. Seuraan blogiasi viikottain ja aiheet ovat pääosin mielenkiintoisia, mutta tämä asia on vaivannut jo pitkään.
Hyvää joulun odotusta!

Vierailija (Ei varmistettu)

No voi hohhoijaa. Tässä tekstissä ehkä oli yksi isompi sellainen mutta kaikille sattuu sellasita, ja mielestäni Karoliinan tekstit on kuitenkin yleisesti ottaen tosi sujuvia ja mukavia lukea. Jos vertaa moniin muihin bloggareihin niin todella vähän kirjotusvirheitä tai kökköjä lauserakenteita. Ja täytyy sanoa että kaikki tällaiset yleistykset jotka sisältävät ilmaisun "kun olet kuitekin ammatiltasi --- niin eikö sinun varsinkin pitäisi ---" ovat kyllä todella ärsyttäviä. "Sinä kun partiolainen, niin eikö sinun pitäisi olla aina valmis? No, tiskaa sitten puolestani, hehhehhee!"

Vierailija (Ei varmistettu)

Eikös Karoliina ole muutamia kertoja aikaisemmin kertonut olevansa lukihäiriöinen? Minusta lukihäiriöinen äidinkielen opettaja on kunnioitettavaa - ei todellakaan ole menty siitä mistä aita on matalin! Mutta sitähän ei voi ymmärtää kuin toinen lukihäiriöinen. Mieluummin kuitenkin lukihäiriöinen kuin ihmisiäymmärtämishäiriöinen.

Minäkin olen lukihäiriöinen suomen kielen opettaja. En itse pidä blogia, joten en tiedä, kuinka paljon aikaa postauksiin yleensä käytetään. Kuitenkin esimerkiksi sähköpostit tai sosiaalisen median päivitykset tarkastan yleensä kerran tai kaksi asian tärkeydestä riippuen. Harvemmin tarkastamalla saa aikaan täydellistä jälkeä, mutta näin suurimmat virheet pyyhkiytyvät pois.

Pakko sanoa, että yleensä pahimpia kielipoliiseja ovat harrastelijat eikä ammattilaiset. Itseäni nimitän pilkkupasifistiksi, vaikka pyrinkin muiden luettavaksi tuottamaan helppolukuista kieltä. 

Eli: sympatiatsempit lukihäiriön kanssa Karoliina, ja kiitos mielenkiintoisesta aiheesta! Omia lapsia ei vielä ole, mutta ensimmäisten kummilasten kohdalla on jo joutunut materiaa miettimään.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Vierailija x 3 ja tiita.

Ihan aiheesta sanoit, Vierailija 1. Eikä nämä lyöntivirheet ja pilkutus oikeastaan ole lukihäiriöasia, vaikka olitte niin symppiksesti heti puolustamassa. Kyllä tässä on vaan väsynyt äiti-ihminen kesken ruuhavuosien ja välioksennusten :D Silloin tuppaa olemaan senat sakaisin ja kirjaimet missä sattuu.

Vierailija (Ei varmistettu)

Samaa mieltä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuten tuolla jo aiemmin joku mainitsikin, että Hope-yhdistys on hyvä kanava auttaa vähävaraisia/apua tarvitsevia lapsiperheitä.
http://www.hopeyhdistys.fi/

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Kiitos <3

Helena S (Ei varmistettu)

Mainostan myös Hope yhdistystä. Toiminut siellä vapaaehtoisena ja suosittelen. Apu menee oikeaan osoitteeseen. Ottavat vastaan vaatteita, leluja sekä harrastustarvikkeita, lastenvaunuja ym. ja tarvittaessa hakevat myös huonekaluja, jotka kulkeutuvat suoraan niitä tarvitseville perheille. Uudet tilat löytyvät pääkaupunkiseudulta Pitäjänmäeltä. Kutomotie 6, Helsinki. Paikalla arkisin klo 9-15 sekä torstaisin klo 17-19. Kannattaa tutustua, sitä pyörittävät äärimmäisen mahtavat ihmiset!

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Laitoinkin jo sähköpostia heille. Kiitos :) 

Ss (Ei varmistettu)

Hups minäpä en huomannut yhtään kirjotusvirhettä tms, ehkäpä se johtuu nopeasta lukutahdista tai lukihäiriöstäni ;)

Lasten synttäreistä, niitä olen pohtinut vaikka vielä ei omia lapsia olekaan.

Toivon, että synttäreissä ei mennä jenkki liiallisuuksiin, että lasten mekoista pulitettaisiin monia kymmeniniä euroja ja kilpaitaisiin kerroskakuilla kera lapsia viihdyttävät pellet, ykssarviset ja prinsessat.

Toisaalta kuitenkin tiedostan, että on äitejä, jotka nauttivat kekkereiden järjestämisestä ja haluavat "panostaa"niihin... Ymmärrän kyllä, että lapsilla on jossain asioissa tapana vertailla. Muistelen kuitenkin, että yhtä hyvät synttärit saattoivat olla, oli se kakku äidin tekemä mansikkahillo,bansku kermat levitetty -kakku tai täydellisine pursotuksineen ja marsipaanihahmoineen oleva leipomon kakku. Joskus jopa ei niin hienoissa puitteissa saattoi olla hauskempaa ohjelmaa... Vaikka ikävä se oli kuulla, että omassa lapsuudessa eräs lapsi pääsi osallistumaan kutsuille, koska äitinsä oli kerännyt vuoden ympäri alennusmyynneistä (Tiimarit jne) pikkutavaraa, jotta lapset saavat lahjat mukaansa.

Caraj (Ei varmistettu)

Aika harvassa perheessä ne synttärit täällä Yhdysvalloissakaan tuollaisia överipartyjä on.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Voi mua alkaa heti itkettää tuollaiset tarinat :( 

Vierailija (Ei varmistettu)

Häiritsi myös kirjoitusvirheet, oli niin paljon, siihen verrattuna mitä teksti yleensä on.

Tulee niitä itselläkin! (Että sinä milensäpahoittaja siellä, älä nyt heti herrrmostu :) )

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

OLI :) 

Emilia M

Ei tätä varmaan niin kovin paljon kannata murehtia, kun muistaa, että lapsi oppii ennen kaikkea matkimalla ja tarkkailemalla :) Jos oma suhde materiaan on terve, välittyy se lapsellekin. Noin pääpiirteittäin.

Se, kuinka terve se oma suhde on, onkin sitten toinen kysymys. t. yks vaatehullu

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Mä uskon, että mulla on. Mutta tok esim. tämä blogimaailmaan liittyvä tavara on asia, jota saa miettiä ihan viikottain. 

Maijaaam (Ei varmistettu)

Ainakin kuitenkin itse muistelee, että millaisilla synttäreille sitä on käynyt, niin parhaat oli ne joissa vanhemmat keksivät kivoja leikkejä ja olivat täysillä mukana tohinoissa. Parhaat juhlat oli järjestetty metsässä, koska ne oli ainutlaatuiset, mäkkärisynttärit olivat vain kopioita toisistaan. Loppujen lopuksi tärkeintä on se yhdessä olo, harva muistelee minkälainen kakku oli tai mitä lahjoja. Tosin muistan, että olin katkera kun kaverilla oli hieno barbitäytekakku. Olen samaa mielää tuosta matkimisesta, että kyllä ne lapset on onneksi fiksuja ja seuraa vanhempien jalanjälkiä. :)

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Mun siskolla oli pienenä kerran ulkosynttärit lumilinnoineen. Isä oli poroajelun poro :D 

Apimamh (Ei varmistettu)

Hmm, mun mielestä teidän kemut näytti ihanilta!

En tajuu miks äidit ja isät ei sais järkätä just sellasia synttäreitä lapselleen kuin itse haluaa (olkoon sitten megabileet tai pikkurahalla järkätyt kemut). Mun mielestä on kivaa mennä kenenkä vaan kemuihin, oli niihin panostettu sit kuinka paljon hyvänsä... Tärkeintä on yhdessä olo!!

Viha vieri viljan maasta kateus kalat merestä.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ihanan kalevalaista :)

Tärkeintä tosiaan on yhdessäolo...juhlat kun juhlat!

Eedith (Ei varmistettu)

Synttärijuhlat näyttivät kyllä kivoilta! Ihmetyttää tuo lahjapussien hämmästely. 90 -luvulla se oli jo vakiokäytäntö ainakin meillä päin pk-seudulla, joten mistään uudesta ilmiöstä ei ole kyllä kyse. Niihin riittää varsin mainiosti vaikka pari tarraa tai karkkia. Meillä viime synttäreillä annettiin lahjaksi kaikille aarteenetsinnästä saadut Tigerin euron taikasauvat. Ja usein on annettu koristeena olleita ilmapalloja mukaan. Ei siis mitään suurta tai kallista. Eikä ne kyllä mitkään pakolliset ole :)

Lapseni ovat käyneet monenlaisilla synttäreillä eikä Hoplop -juhlat ole saaneer heiltä yhtään suurempia kehuja kuin kotona pidetyt juhlat. Lapsista on yleensäkin kiva päästä juhliin, oli ne mimmoiset tahansa. Kerran olivat todella onnellisia kun yhden sankarin vanhemmat leikkivät piilosta. Ja kerran söivätkin pöydän sijaan viltillä olohuoneen lattialla. Ja kerran olivat päässeet sankarin isoveljen huoneeseen tanssimaan. Pieniä juttuja jotka eivät vaadi juurikaan rahaa tai edes ponnisteluja.

Jossain vaiheessa toki lapset huomaavat eroja, mutta meidän 5- ja 7-vuotiaat eivät ainakaan puheidensa perusteella ole kiinnittäneet vielä asiaan huomiota. Nyt ovat lähinnä vertailleet nukkumaanmenoaikoja, suihkussa käymisen tiheyttä yms asioita :D

Meillä puhutaan aika avoimesti eri asioista ja lapset tietävät, että emme ole rikkaita emmekä köyhiä vaan jotain siltä väliltä. Jonkin verran on käyty keskustelua siitä, että ihmiset käyttävät rahaa ja elävät monella eri tapaa. Toinen tuhlaa, toinen säästää, toinen reissaa ja joku panostaa arkeen jne. Että aina ei voi päätellä itse onko joku rikas vai ei. Tavaroiden saaminen ei ole meillä itsestäänselvyys. Lapsilla on säästöpossut, joihin keräävät rahaa (irronneista hampaista saatuja, lahjaksi saatuja, karkkipäivän karkkien tilalta saatuja rahoja, omien lelujen myynnistä saadut tulot yms). Näillä saavat ostaa itse valitsemiaan asioita. Pienempi ei koe koskaan haluavansa mitään, isompi sen sijaan tyhjentää possun säännöllisesti. Viimeksi osti kalliin legon ja juuri eilen tuumasi, että ei tainnut olla kannattava ostos, kun ei ole juurikaan leikkinyt sillä legolla vaikka haaveili siitä puoli vuotta...

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ehkä noissa lahjapusseissa on myös alueellisia eroja. Itse en muista, että olisin koskaan saanut sellaisia synttäreiltä lapsena. 

Hyvää pohdintaa :) 

Opeopiskelijaaa (Ei varmistettu)

Lahjapussei on kyl ollu ainaki viimiset kakskytvuotta ku mietin omaa lapsuuttani :) Oli sillon jo ihan yleinen käytäntö. Enimmäkseen just tiimarikrääsä (tarroi, alle euron leluja, kumei, kynii, ilmapalloi) ja karkkia

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä ostin aikoinaan innoissani äidin antamilla rahoilla ja tiukalla budjetilla pikkusiskon kaverisynttäreille lahjapussit. Onginnan vedimme bestikseni kanssa showmeinigillä, ja aina oli mieletön menestys 5 vuotta nuorempien tyttöjen keskuudessa. Minusta on parempi olla ostamatta mitään, kuin ostaa jotain, joka jo omasta mielestä on tympeää ja turhaa. Meillä oli yksi vuosi itsetaitellut hyppäävät origamisammakot ja sitten hyppykisat, isommille voisi antaa paperin ja ohjeen, muutenkin joku askartelutehtävä olisi minusta kivempi kuin karkki tai krääsä. meidän piireissämme kyllä juuri pienituloiset järjestävät synttärit kodin ulkopuolella ja suurituloiset ja -asuntoiset kotonaan, koska tilaa on. Enemmän synttärikulttuurissa jalkoihin jäävät ne vanhemmat lapsineen, joiden henkiset voimavarat eivät riitä synttäreiden järjestämiseen ja lasten leikittämiseen, kyllä synttärit on mahdollista järjestää lähes nollabudjetilla esim metsässä tai leikkipuistossa.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

No sitten niitä ei vaan ollut meillä Hanksulla :D 

Jo- (Ei varmistettu)

Hei! Kiitos tästä postauksesta. Mielestäni tämä on hyvin tärkeä aihe ja nostan siitä hattua. Vaikka mielellään noita teidän upeita synttäreitä ihasteleekin, on tärkeää muistaa, että kaikki lapset eivät sellaisia saa, eivätkä edes niistä osaa unelmoida. Jokaiset synttärit, oli kakku ja lahjapussit tai ei, ovat lapselle tärkeä kokemus, jos vaan meininki on kohdallaan ja saa arvostusta. :)

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Kiitos <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Oliko kirjoitus hutaisten tehty, kun sisälsi niin paljon kirjoitusvirheitä?

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Jeps. Keskellä oksennuskohtausten :) 

retu-p (Ei varmistettu)

Mulla(kin) on maailmantuska lisääntynyt köyhien perheiden ja varsinkin lasten suhteen. Kuulun vähän liiankin moneen apua vähavaraisille -tyyppiseen fb-ryhmään ja just nyt aiempaa huonompi rahatilanne itselläkin :( .

Hopeen olen vienyt kamaa, nythän on myös Joulupuu-keräys meneillään (joululahjoja lapsille, uusia) http://joulupuu.org/joulupuu-helsinki-2016/

Sitten tämä fb-ryhmä on hyvä, siinä pyritään auttamaan kokonaisvaltaisesti "kummiperheitä": Autetaan kun voidaan ryhmä (tässä juttu sen perustajasta: http://www.kotivinkki.fi/perhe-ja-parisuhde/valitamme-toisistamme-enemma...)

Satu. (Ei varmistettu)

Kiitos joulupuu vinkistä. Tänään hankittu 3 lahjaa. Oli tuskaista lukea että eniten kaivataan hygieniatarvikkeita ja kosmetiikkaa. Kympillä sain prismasta suihkugeeli, kosteusvoide, kasvorasva ja dödö paketin. Haastan kaikki mukaan! Kuka toteuttaa?

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Kiitos vinkeistä ja linkeistä :) 

Taru Mari
Stuff About

Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe. Sivusin itse samaa aihetta tässä tekstissäni http://www.lily.fi/blogit/stuff-about/onko-lapsen-pakko-saada-joululahjoja

Me emme ole ostaneet 1 -vuotiaallemme synttäri- tai joululahjoja. Noin pieni ei sitä osaisi vielä arvostaa. Suunnitelmissa on muutenkin ostaa jatkossakin vain yksi lahja esimerkiksi jouluna. Lapset kyllä ovat yllättävän vähästä kiitollisia. En tosin tiedä tuleeko sitten myöhemmin kateus jos kaverit saa enemmän, mutta kokisin hölmöksi antaa lapselle kaiken mitä kavereillakin on. Aina jollain on enemmän niin johonkin se raja on vedettävä. :)

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ihanan ihailtavaa!! F saa tänä vuonna meiltä kolme lahjaa, mutta sekin tuntuu aika paljolle, koska kummit, mummot ja muut lahjovat myös. Onneksi omakin sukuni on ekojen vuosien jälkeen tajunnut, että vähempikin riittää :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämän postauksen uhrautuvaisuus "teen kahta työtä" olisi ehkä ollut hieman uskottavampi jos oikeasti olisit maksanut jotain synttäreiden kalleimmista asioista eli kakusta ja koristeista sekä teemaan sopivista kertakäyttövälineistä.
Vähän turha kitistä parin euron panostuksesta tyttäresi juhliin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi hyvänen aika! En jaksa lakata hämmästelemästä ihmisten ilkeyttä!!! Mistä tämä "totuuden torvi" on tietävinään minkä verran rahaa on näihin synttäreihin käytetty?? Eikä muuten tarvii tietääkään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä oli aika kärkkäästi kirjoitettu, mutta tottahan tuo tuntuu olevan. Helppo järjestää synttärit näyttävällä kakulla ja teemaan sopivilla serveteillä sun muilla, kun ne on ilmaiseksi saatu. Pian varmaan tulee puolustelu, kuinka tämän vuoden monen tonnin veron palautukset suli, kun joutui maksamaan blogilahjoista. Melkoinen määrä saatava lahjoja, jos niihin menee monta tonnia. Tuskinpa niistä joutuu pulittamaan enempää kuin mitä maksaisivat kaupassa. Voi voi....

Maijaaam (Ei varmistettu)

Pakko vaan kommentoida, että haluaisitko sinä mielummin palkan rahana vai palkkiona? Se, että saat 200e rahaa on ihan eri asia kuin 200e kello, jota et välttämättä edes itse ole valinnut. Ja on ihan ymmärrettävää sen takia, että palkkion arvo voi olla suurempi kuin saatu rahallinen palkka. Yrityksiä tässä pitäisi enemmän kritisoida, koska saa halvalla hyvää mainostusta helposti jo valmiilla lukijakunnalla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei se ole tyhmä joka pyytää näkyvyyttä alihintaan vaan se joka antaa. Omaan silmään rumista kelloista voi varmasti myös kieltäytyä.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Siitä, että olen saanut ko.tuotteet blogin kautta, ei liity mitenkään oikeastaan siihen, että teen kahta työtä. Ja jos lasten elämää ja menoja (vaatteet, harrastukset, ruoka, oma huone, päivähoitomaksut yms) miettii, siinä yksi kakku ja pari pahvimukia ei ole se suurin kulu. 

En tainnut myöskään kitistä juhlapanostuksesta, koska en keksi parempaa paikkaa rahoilleni, kun oma lapsi. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Suurin syy miksi en lapsia tee on se, että en voi tarjota lapselleni tarpeeksi hyvää elintasoa. En halua olla syy kiusaamiseen.

Pages

Kommentoi