Eskarilaisen velvollisuudet ja vastuut

Ladataan...
Kolmistaan

Olen viime aikoina pistänyt merkille, että F on nyt siinä iässä, missä perheiden väliset erot lastenkasvatusasioissa alkavat korostua. Se, missä joissakin perheissä eskarilainen kulkee jo pieniä matkoja liikenteessä yksin, toisissa perheissä lapsi ei voi edes kulkea portaita kerrostalokodin rappukäytävässä ilman vanhemman läsnäoloa. Tai kun omien lelujen raivaaminen lelukoppaan tekee toiselle 6-vuotiaalle tiukkaa, voi toinen jo siivota lattiasta kattoon oman huoneensa. Imuroida ja pyyhkiä pölyt.

Olisikin kiva kuulla, noin niin kuin omaa ajatusmaailmaansa virkistääkseni, millaisia velvollisuuksia ja vastuualueita teidän eskareillanne on tai on ollut!

-Karoliina-

paita, Uhana Design // leggarit, Lumoan* // kumisaappaat, Crocs 

*saatu

 

Share

Kommentit

(Ei varmistettu)

Meillä on käytössä kotityötaulukko johon on listattu lapselle sopivia kotitöitä (+muu kotityö kohta) sekä sarakkeet 1piste, 2pistettä 3pistettä johon työ vaativuuden ja ahkeruuden mukaan annetaan pisteitä kun on kasassa 5 pistettä saa 2€ viikkorahaa. Jokaisesta pikkuhommasta ei tietenkään pisteitä saa, mutta jos tyhjentää tietokoneen, vie roskat, siivoaa huoneensa yms. Meillä on toiminut hyvin. Nyt tyttö aloitti eskarin ja taulukko on ollut käytössä jo vuoden verran.

Lähellä oleville kavereille saa kulkea itse ja nyt kesän aikana on välillä ollut kotona pieniä aikoja yksin. Yksin oloon turvaksi ostimme puhelimen ns. Kotipuhelimeksi jos nopea kauppareissu syystä tai toisesta venyyki pidemmäksi kun piti jonkun yllättävän käänteen vuoksi niin voi soittaa ja ilmoittaa. Tai jos käy lenkillä on itsellä varmempi olo kun tietää että voi soittaa jos kotona on joku hätä tai alkaa vaikka pelittamaan.

tinka (Ei varmistettu)

Meillä kerätään rakseja siivouksesta (lähinnä lelujen siivous, joskus pölyjen pyyhkiminen ja imurointiakin harjoitellaan) ja kymmenen raksin jälkeen saa jonkun kivan 5-10€ maksavan jutun valita kauppareissulla. Meillä tuota siivousta ei vaadita joka päivä, ehkä 1-2, maksimissaan kolme päivää viikossa. Vähän tilanteen mukaan. Olen kyllä pohtinut joko eskari-ikäiseltä voisi/pitäisi vaatia jo tekemään vähän enemmän, tyyliin joka päivä edes järjestäisi kengät eteisessä tai tyhjentäisi tiskikonetta. Kertokaa muut mielipiteitä!

Yksin saa liikkua naapureille kylään ja olla pihalla, vähän vanhempien kavereiden kanssa mennä läheiseen leikkipuistoon jossa yksi autotien ylitys. Muuten ei vielä lasketa yksin menemään eskariin tms.

Anu (Ei varmistettu) http://Hallittuhysteria.com

Oman eskari-ikäisen ja kavereidensa edesottamuksia seuratessa huomaa todella hyvin, että lapsien kypsyydessä on tosi isoja eroja. Siinä missä toiset jo harjoittelevat omasta halustaan yksinoloa tai huolehtivat tavaroistaan on toiset vielä todella kiinni vanhemmissa ja siksi myös lapseen kohdistuvat vaatimukset osin pitää asettaa sen mukaan. Kesän aikana meidän eskarissa huomasi että tyyppi otti isoja harppauksia ja tässä kohtaa huomaa, että me vanhemmat ei aina pysytä mukana. Pitäisi velvottaa lasta enemmän tekemään itse eikä passata itse lihasmuistista.

KatriP (Ei varmistettu)

Eskarilainen vie roskia useamman kerran viikossa, osaa tyhjentää tiskikoneen ja siivota huoneensa. Lisäksi eskarilainen osaa jelpata kodin siistimisessä, kun esim. keräämme iltaisin päivän aikana levinneitä tavaroita paikoilleen. Omat likapyykit koriin ja astiat ainakin tiskipöydälle saakka... Siivoaminen ja auttelu on vähän nihkeää meidän pojalla, mutta mukaan kotitöihin otetaan. Ja yksi mistä ei jousteta (karkkipäivän peruuttaminen uhkana) on siivouspäivänä oman huoneen siivous -> lelut paikoilleen ja imurointi. Sängynpetauksen opettelun kanssa pitäs skarpata.

(Ei varmistettu)

Mielestäni lapsen luonne ja temperamentti määrää enempi, pärjääkö hän yksin liikenteessä tai hetken yksin kotona tai kuinka aktiivinen on kotitöissä. Ei niinkään perheen kasvatustapojen erot. Omassa perheessä ja sisaren perheessä esikoiset jopa oma-aloitteisesti siivoaavat huoneen ja keskittyyvät liikenteessä. Keskimmäiset taas ovat laiskoja siivoamaan, eivät edes pienellä painostuksella. Ja nuo erot vanhimmassa lapsessa ja seuraavassa on näkynyt jo pienestä asti. Jotkut lapset tekee asioita hetken mielijohteesta, toiset tarvitsevat aikaa sulatella ja harkita.
Meillä eskari-ikäinen vie illalla vaatteet pyykkikoppaan, raivaa oman huoneen lattian ennen kun menen imuroimaan ja usein vie itse astiat tiskipöydälle. Pyöräillessä saa mennä edeltä sovittuun kohtaan asti ja jää odottamaan minua. Sit sovitaan seuraava etappi.

Sanna (Ei varmistettu)

Meillä ei ole rasteja, eikä taulukoita.. Jo eskarista lähtien olen miettinyt, milloin passaaminen vähentyisi ? Tänäkin aamuna toppuluokkalaisen ojenteli jalkojaan, kun tiukkoja sukkia oli vaikea laittaa.. Ja kun väsyttää.. Missä mun aamupala? Äiti, katoitko että mun repussa on juomapullo liikkaan? Äitiiiiii... Annatko mulle hupparin? ?? ekaluokalla poikamme halusi olla vasta pieniä hetkiä yksin kotona.. Tässä vaikuttaa niin paljon persoona
Että nostan hattua heille, jotka vaativat jo pieneltä hommien tekoa ja oma-aloitteisuutta..
Mutta perheemme kohta 4v on jo kasvatettu laittamaan sukat itse jalkaan ja keräämään omia tavaroitaan ?

Mirva (Ei varmistettu)

Komppaan Anua :) Itse eskari-aikuisena vaadimme/harjaannutamme lapset huolehtimaan omasta pukeutumisesta, ruoka-astioiden palautuksesta ja pöydän pyyhkimisestä sekä tietysti omien jälkien siivoamisesta. Syksyllä lapsien taidoissa on suuriakin eroja, mutta vuoden aikana (1v kokemuksella) sattui useasti ihmeitä ja keväällä eskarista poistuu porukka joista jokainen omaa kohtalaiset kouluvalmiudet :)

HePe (Ei varmistettu)

Halaun kommentoida tähän että lapsissa on myös fyysiä eroja persoonan lisäksi. Toiselle on ylivoimaisen työlästä vääntää sukat jalkaan ja toiselta sama homma sujuu leikiten. Saattaa olla aisteissa tai lihaksissa pientä poikkeavuutta, mikä tarkoittaa että aina kasvatuksesta ei ole kiinni paljonko joutuu passaamaan. Mitä paremmin vanhempi pystyy lukemaan lapsensa tarpeita (näytti se muista miltä näytti), niin paremmat eväät lapsi saa tulevaisuuteen ja aikuisuuteen. Sen vuoksi vertailu on turhaa, aina vaikuttaa kokonaisuus, ympäristö jossa eletään, perhetilanne ja lapsen ominaisuudet. Voimia ihaniin ja välillä vähän rankempiin kasvatus tilanteisiin

Tikru (Ei varmistettu)

Meillä ei palkita kotitöistä rahalla. Niitä kun on pakko tehä koko elämänsä, tuli sitä rahaa tai ei. Kotona on vain tietyt tehtävät, joita pikkuhiljaa lapsen kasvaessa aletaan toteuttamaan. Esim. Eskarilainen vie omat astiansa tiskipöydälle, siivoaa omat lelunsa ja joskus (äitin tai isän pyytäessä) auttaa tyhjentämään tiskikoneen. Eikä niiden toteutus ole riippuvaisia viikkorahasta. Ennemminkin jostain konkreettisemmasta esim, lelut viedään pois, jos niistä ei huolehdita jne.

iidis
Varpain jaloin

Meidän eskarilainen (nyt jo iso viidesluokkalainen) siivosi itse omat lelunsa, soitti viululäksyt, petasi oman sängyn, vei ruokailun jälkeen astiat keittiöön, vei roskat, sai käydä oman talon sisäpihalla leikkimässä ilman äitiä, tilasi ravintolassa itse oman annoksensa ja oli joskus hetken yksin kotona kun äiti kävi nopeasti lähikaupassa. Ekaluokkalaisena hän alkoi jo itsekin toimittaa pieniä ostoksia kaupasta ja opetteli liikkumaan itse koulumatkat.

Aloite yksinoloon tuli aikoinaan lapselta itseltään ja kotitöiden suorittamisesta meillä saa hyvän mielen ja kiitoksia hyvästä työstä.

Kommentoi

Ladataan...

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.