#helsinkilove

Kolmistaan

Ensi keväänä tulee 12 vuotta siitä, kun muutin Helsinkiin. Aluksi kaupunki oli aivan ihmeellinen. Minä ja maalaishiiribestikseni seisoa törötimme väärällä puolella rullaportaita, emme tienneet miten sporaan maksetaan (emme muuten edes tienneet, mikä on ”spora”), eksyimme Forumin kohdalla, kun piti mennä Espalle ja kummastelimme, kun joka nurkalla tuli JULKKIKSIA vastaan.

Vaikka nyt nuo kohellukset naurattavatkin, tuntuu, että niistä on todella pitkä aika. Tajusin yhtenä päivänä, ettei ole olemassa oikein pääkaupungin kolkkaa, jonne en osaisi jo mennä. Tai minua ei enää kummastuta ihmispaljous, jonot tai julkimot. Kun lähettelimme samaisen ystäväni kanssa ääniviestejä viime viikolla, teimme havainnon: Hän puhuu jo hyvinkin stadilaisella aksentilla, minä edelleen maalaisesti venyyyyyyyttäen. Tiedättehän siihen Jyväääääääskylä-tyyliin? Hassua, miten sama aika täällä on muuttanut toisen puhetta ja toisen puhetta taas ei. Ehkä teini-iässä keksitty lempinimi, Juntti-Sallinen, on aivan osuva.

On paljon asioita, joita vuodet Helsingissä, on opettanut. Rakastan tätä kaupunkia monella tavalla, mutta alkuhuuman jälkeen sellainen yletön ja sokea huuma on osin myös kadonnut. On paljon sitä, joka myös pännii Helsingissä.

Koska minulta kysytään aika useinkin suhteestani kotikaupunkiini, ajattelin koota listan siitä, mikä Helsingissä on #purelove ja mitä taas inhoan. Aloitetaan kivoista jutuista!

#helsinkilove

  • Kaupunginosat. On ihanaa, että Helsinki on sen verran suuri, että siinä näkee ihan oikeita kaupunginosia ja kerrostumia. Hassua, miten eri fiilis tuleekaan, kun matkaa Itiksestä Eiraan, Kontulasta Munkkaan tai Larusta Pitskuun.
  • (Ilmaiset) tapahtumat. Kaupunki on täynnä toinen toistaan ihanampia tapahtumia ja elämää. Joka päivä tapahtuu jossakin, jossa voi nähdä ihmisiä.
  • Kahvilat. Minusta yksi parhaita juttuja on käyskennellä kotikulmilla ja piipahtaa kahville johonkin kotini lähellä olevaan kahvilaan. On upeaa, että niitä edelleen riittää ja ihmiset pitävät kahviloita omina olohuoneinaan.
  • Ratikassa istuminen. En tiedä, mikä siinä on, mutta RAKASTAN matkustaa sporalla. Aivan eri fiilis kuin bussissa tai metrossa. Jotenkin rauhallinen ja hötkyilemätön.
  • Kauniit rakennukset. Joskus ihan hämmästyn, kun kävelen ohi tuttujen maisemien, kuinka en ole kiinnittänyt aikaisemmin huomioita rakennusten arkkitehtuuriin. Helsinki on täynnä kauneutta.
  • Täältä pääsee nopeasti pois! Hah! Tarkoitan siis sitä, että HKI:stä on helppo matkustaa  niin junalla, laivalla kun lentokoneellakin. Muistan, kun Keski-Suomesta lähdettiin vaikka laivalle, suurempi raha meni junamatkaan välillä Jyväskylä-Helsinki kuin itse laivamatkaan.
  • Kaupunki on ihanan anonyymi. Täällä saa hiihdellä minkä näköisenä missä vaan, eikä ketään kiinnosta. Luulin nuorena, että Hesassa olisi oltava aina tyylikäs. Se oli todellinen maalaisharha.
  • Meri. Vaikka olenkin järvi-Suomen kasvatti, onhan tuo meri ihana (paitsi talvella, mutta siitä lisää #helsinkihate -postauksessa).
  • Palvelut. Aina on kauppa auki ja lääkäri myös. Se tuo turvaa.

Mikä on sinun kotikaupunkisi/kyläsi, ja mitä siinä rakastat? 

-Karoliina- 

Kuvat 4,5 : Pixabay

Share

Kommentit

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Juuri joku viikko sitten tein vastaavaa listausta Jyväskylästä! Viimeiset kuusi vuotta ollaan kovasti tehty täältä lähtöä lähinnä jatkuviin pätkätöihin väsyneinä, mutta kyllä tämä on kuitenkin lopulta se koti, jossa lapsetkin halutaan kasvattaa: sopivan iso, että nepalilaista, sushia, intialaista tai bataattiranskalaisia saa aina järkevään aikaan, mutta toisaalta sen verran pieni, että läheisessä perhepuistossa pöyriessä tuntuu asuvansa ihan pikkukylässä.

http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi/2016/10/jyvaskyla-je-taime...

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Tiedätkö mitä? Mua alkoi ihan itkettää tuo sun kirjoitus <3 Jyväskylällä on kyllä aina paikka mun sydämessä...Iltasoitti, Grilli 21 ja paljon muuta!!

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

*iltasoitto

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

No muakin melkein itketti tätä kirjoittaessani, vaikka asutaankin edelleen tässä Harjun kupeessa ja iltasoiton voi halutessaan kuulla, kun vaan muistaa avata keittiön ikkunan ennen kahdeksaa &lt;3...

saarah
visual diary

Hahaa, täällä kolmas Harjun iltasoiton fiilistelijä :D

Lydiah (Ei varmistettu)

Ihana postaus ja kuvat! Voin allekirjoittaa joka kohdan:)

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Kiitos <3

Tällä hetkellä

Helsinki. Jollain oudolla tavalla juuri tämä kaikista pimein ja ankein aika kiehtoo minua junan tuomaa Helsingissä. Varmaan siksi, että tähän vuodenaikaan liityy niin paljon väkeviä muistoja vuosien varrelta. Vihonviimeisen suoritetun tentin jälkeen palkkinnoksi ostettu uusin Riikka Pulkkinen ja ratikan koliseva kyyti iltapimeässä, näin yhden mainitakseni. Helsinki.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Miten ihanasti ja kauniisti kirjoitettu! Pieni runo. 

Jennnips (Ei varmistettu)

Voi apua! Oon asunu kaks vuotta pois Helsingistä ja luulin, että ikävä on taltutettu, mutta nyt se kyllä iski ihan hyökyaaltona päälle. Ihana Helsinki! Oon itekin pikkukaupungista kotoisin ja oi että oli vapauttavaa hiihdellä toppahousuissa forumissa jumpan jälkeinen puna naamalla, kun mitä väliä! Kukaan ei tunne :D

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Anteeksi, jos sohaisin muurahaispesää. Ja niin tiedän tuon anonyymin tunteen :D 

Mulle syttyy kerta toisensa jälkeen aina tasaisen epätasaisin väliajoin sellainen palava rakkaus Helsinkiä kohtaan. Aina uudestaan ja uudestaan. Se on vaan niin ihana.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Tiedän, mitä tarkoitat. Tulee sellainen silmät avaava fiilis, että tajuaa, mitä kaikkea kaunista on ympärillä 

Yykaakoo (Ei varmistettu)

Ihanko tosissaan meinasit uskaltaa kirjoittaa helsinkiHATE postauksen?:) jos olisit alunperin kotoisin helsingistä, niin ei kuulostaisi niin pahalta...

Minä muuten viihdyn parhaiten metrossa. Olisiko itä-helsingin merimaisemat syynä. Tai siinä, että mielestäni yksi kauneimmista maisemista helsingissä on kuliksen sillalta, aamun valossa mihin vuoden aikaan tahansa, katse kohti keskustaa.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Meinasin ja kirjoitin. Tosin kyllähän se tunteita herätti :) Mutta niin saakin! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihaninta Helsingissä on rentous ja suvaitsevaisuus. Viikonloppuaamujen taianomainen hiljaisuus keskustassa. Helsingissä eniten rakastan kuitenkin omia juuria, Mechelininkadulla näen äitini hyppimässä lapsena hietsun hautausmaan muureilla, isäni kulkemassa etutöölöstä keskustaan karvalakki päässä tai nuorena alaikäisenä Sikalassa juomassa Martinia. Lapseni törmää siihen Kaivopuiston pulkkamäen ainoaan lyhtypylvääseen johon itse lapsena joka talvi rysäytin. Siinä on jotain tosi lohduttavaa ja turvallista.

Kiitos, puit ajatukseni sanoiksi! Rakastan ja vihaan Helsingissä monia asioita, mutta ne tärkeimmät ja merkityksellisimmät asiat liittyvät nimenomaan juuriini: Näen vanhempani, isovanhempani ja vain kuvien perusteella tuttuja vanhempia sukulaisia tekemässä asioita.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Oi miten ihania ja koskettavia paikkoja ja muistoja!

Vierailija (Ei varmistettu)

Itsekin junantuoma Helsingissä ja tuohon listaan minulla tulisi hyvät ravintolat, joita on paljon ja ratikat taas menee hatelistalle. ;) Ja hyvänä puolena myös se, että n. puolessa tunnissa (autolla) Helsingistä pääsee luontoon retkeilemään, marjastamaan, sienestämään, lenkille...

Miksi muuten muualta kotoisin ei saisi Helsingistä ehdä hate-listaa?! Ei tämä ainakaan minulle pelkkä paratiisi ole ja jos työrintamalla olisi mahdollista, muuttaisin ehkä takaisin johonkin pienempään kaupunkiin. Täällä on aivan liian kallis asua :(

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Niin. Huomasin kyllä tuolla #hate-postauksessa, että taisin sohaista jotain, jota ei saisi sohaista. Hmm. Joka paikassa on omat plussat ja miinukset. Niin on synnyinseudussa kuin uusissakin kotipaikoissa. 

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.