I am shit

Kolmistaan

Kun mä jäin töistä virkavapaalle, mun ihana työkaveri antoi mulle kirjeen. Kirjeeseen hän oli omien sanojensa lisäksi liittänyt ajatuksia sellaisilta henkilöiltä, jotka ovat (olleet) kirjoittamisen ammattilaisia. Hän siteerasi mm. Mika Waltaria näin: "---sillä jos ihminen kerran aikoo kirjoittaa kirjan, ei hänen auta muu kuin alkaa kirjoittaa. Tämä on tietääkseni ainoa keino millä kirjoja voi kirjoittaa, mutta jos joku tietää paremman keinon, olen aina valmis auliisti ottamaan neuvoja vastaa."

Vaikka meikäläisen raapustuksista ja Waltarin teksteistä ei voi - tietenkään - puhua edes samana päivänä, on Waltarin sanoissa suuri viisaus. Kirja ei synny, jos ei sitä kirjoita. Yksinkertaista, ja sitten toisaalta taas ei yhtään. Sitä kun niin helposti keksi tekosyitä. Ripustaa pyykkiä, selaa Facebookia, soittaa puheluita ja vie ajatukset pois siitä, mitä pitäisi oikeasti tehdä.

Kirjoittaminen on aika raakaa puuhaa, koska siinä pitää olla niin paljon läsnä. Monia teknisiä töitä voi suorittaa puolivaloilla, mutta kirjoittessa ei vaan voi olla pahalla päällä tai väsynyt. Se näkyy heti tekstissä. Ainakin minulla, vielä amatöörillä.

Siksipä kirjoitusviikot ovatkin olleet toisaalta aika rankkoja. Olen kokenut aikamoisia paineita siitä, että aivoni ovat oikealla vireystilalla, jotta tekstistä tulee aitoa, eikä väkisin puskettua. Sekin on ollut hassua, miten joinakin kirjoituspäivinä päähäni ei mahdu mitään muuta kuin kirjan tapahtumat ja tyypit, vapaapäivinä suorastaan taas unohdan koko prosessin tyystin. Ja sekin luo paineita. Tulee fiilis, olenko ollut ollenkaan kirjan sisällä, jos kerran voin unohtaa sen niin helposti.

Lopuksi huumoripläjäys luovan prosessin vaiheista. Niin totta! Yhden päivän aikana mieliala saattaa vaeltaa koko skaalan läpi, toisaalta taulukko kuvaa hyvin prosessia kokonaisuutena. Laajasti ajateltuna taidan olla nyt vaiheessa 4, o-ou!

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, sekä Eskon Instagramin kautta.

Share

Kommentit

tuuli (Ei varmistettu)

Moikka! Kirjoittaminen on ihanaa ja kamalaa ja molempia usein vielä samaan aikaan. Itsellä materiaali syntyi tulevaan runokirjaan kuin itsestään -muokkaus, järjestäminen ja muu onkin sitten kinkkisempää, mutta myös palkitsevaa. Olet rohkea, kun lähdet tavoittelemaan unelmiasi. Itse huomasin vähän aikaa sitten niinkin yksinkertaisen asian, kuin että unelmat eivät toteudu ilman työtä. Tsemppiä kirjoittamiseen! :)

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Kiitos ja samoin sinulle :) !!

Kommentoi