ITKUPOTKURAIVARIT JA KASVATUSPOHDINTAA

Ladataan...
Kolmistaan

 

Aikamoisia päiviä. Koko kesän täydellisen hyväntuulinen F on vetänyt raivaria kerrakseen nyt kahden päivän aikana. Kenkien laitto tai mikä muu tahansa normaali setti voi viedä aikaa tunnin ja desibelit nousta pilviin. Koko kesän ollut fiilis: ”Vähän mä olen hyvä kasvattaja, kun vaan jaksan yrittää ja annan F:lle aikaa (ja vähemmän sokeria)”, on tipotiessään. Huoh!

Onko teillä muilla lapsia, siis ihan tämmöisiä pieniä, jotka haluaisit itse päättää aivan kaikesta?! Itse ihmettelen monttu auki niitä lapsia, joilla ei ole omaa, VAHVAA mielipidettä, jokaisesta eteen sattuvasta aihealueesta. Olisi ihan jees, jos aivan jokaisesta asiasta ei tarvitsisi tehdä ”aikuinen päättää täällä nämä asiat -asiaa”.

Eniten ehkä jurppii se, että uskon oikeasti siihen, että me ollaan Eskon kanssa pääasiassa aika johdonmukaisia kasvattajia, ja tiedetään jo työmmekin puolesta ne suurimmat kompastuskivet. Silti välillä on tunne, miten tämä voi mennä näin reisille.

Näin niinkuin loppupehmennykseksi: Ihan huikeaahan oikeasti on, että mimmissä on luonnetta! Niin pitääkin olla! Se pippurihan tekee hänestä juuri hänet. Aikamoisen megatytön! Eipähän jätkät viilaa linssiin ja pomot pyörittele tulevaisuudessa 
48 tuntia samaa taistoa on kuitenkin jo vähän liikaa. Meille ja varmaan myös seinänaapureille. Jospa huomenna olisi uusi, paljon parempi päivä.

-Karoliina-

P.S. Muistattehan, että blogi siirtyy torstaina Bellablogeihin. Iskelmään sivu suosikkeihinne, tai liittykää vaikka facetykkääjäksi/instaseuraajaksi,  jotta saatte uusimmat postaukset tietoonne! Niin ja onhan olemassa myös esim. Bloglovin.

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Daniella (Ei varmistettu)

Tuttua tuttua... mutta meillä kyse on enemmän ikävaiheesta. Esikoisemme on temperamentiltaan suht rauhallinen ja maltillinen, mutta kyllä tämä ikä on ottanut pojalla (ja muilla) aika koville. Nyt vähän tasaisempaa menoa välillä. Joskin se on todettava, että poika on luonteeltaan aika "pitkävihainen", vauvasta lähtien. Eli kun raivo iskee, se ei meinaa loppua. Kuopustamne huomattavasti vaikeampi rauhoitella. Mutta tietoisena kasvattajana yritän parhaani mukaan tukea poikaa tässä vaiheessa ja opetan järjestelmällisesti tunteiden tunnistamista. Poika osaakin jo välillä korvata raivokohtauksen sanomalla oikein kiukkuisesti "äiti minua suututtaa/nyt olen vihainen sinulle/kurjaa kun teet noin/harmistutat minua/jne."

Kommentoi

Ladataan...

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.