Julki-imetyksen kummastelija

Heissuli,

lueskelin äsken vanhoja uutisia Iltalehden nettisivuilta, kun bongasin pari päivää sitten ilmestyneen jutun bristolilaisesta Kelly Schaecherista, joka suivaantuneena kahvilaimetyksen kieltämisestä päätti järjestää imetyksen flashmob -tapahtuman. Jutusta kävi ilmi, että 300 äitiä hyppäsivät tämän jälkeen tisseineen ja vauvoineen barrikaadeille, ja lopulta paha kahvilanpitäjä joutui pyytämään imetyskiellon asettamista anteeksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin...vai onko sittenkään? Onko julkisen imetyksen paheksuminen sittenkään paheksuttavaa?

Kun vielä imetin Neiti-F:ää, koin äärimmäisen epämukavaksi imettää häntä missään muualla kuin kotona (eikä se sielläkään mitään kivaa ollut). Kerran pitkän kaupunkikierroksen päätteksi olin pakkotilanteessa, ja yritin ruokkia lapseni ravintolapenkissä. Viritin kolme erilaista suojarättiä eteemme, ja silti tuntui, että eihän tämän näin kuulu mennä. Siitäkin huolimatta, että kyseessä oli tämä LUONNOLLINEN tilanne, kuten monet julki-imetyksen puolestapuhujat haluavat muistuttaa. Itse haluaisin muistuttaa, että nenän kaivaminenkin on luonnollista, enkä sitä silti ihmistenilmoilla tee.

Vaikka monessa asiassa koen olevani liberaali ja feministi, ei tissien vapaa vilauttelu edes vauvan takia tunnu kivalle. Olen myös pohtinut jonkinlaisen OIKEASTI peittävän imetyskaavun suunnittelua. Olisikohan markkinarakoa muiden ahdasmielisten keskuudessa?

Kertokaapa nyt vapautuneet imettäjät meille muille, mistä löydätte rohkean asenteen julki-imetyksellenne? Ja onko kahvilaimetykset teille vain käytännön sanelema pakko, vaiko statement jonkin suuremman puolesta?

Tissipohdintojen siivittämänä, sateista päivää kaikille!

Kuvat serkun poikani Roopen sunnuntaisista rippikemuista. Onpa ihanaa, että ruuaksi menee kalasoppa ja pikkuleivät...sitä kun on ihan häveliästä syöttää :)

 

-Karkki-

Kuvat:

Siskoni Henriikka, Olympus

 

 

 

 

 

Share

Kommentit

Karoliina Sallinen (Ei varmistettu)

Siis oletko eri mieltä minun vai Marjan kanssa? Niin ja miten niin tutut eivät voisi olla eri mieltä? Tiedän, että monet läheiset ystävänikin ajattelevat tästä - ja monesta muustakin asiasta - erilailla.

Laura (Ei varmistettu)

Minä en kans liiemmin perusta tissieni esittelystä yleisesti vaikka lapsen ruokinnasta kyse onkin. Kaupungilla, marketissa yms paikoissa etsinkin aina sovituskopin ja imetin siellä... Mihkään vessoihin en kyllä olisi kuitenkaan suostunut mennä vaan jos ei ollu sovituskoppia niin etsiskelin muutoin hiljaisen nurkan.

En silti tajua ihmisiä jotka imetystä julkisillapaikoilla paheksuvat ja tuijottavat. Ei sen pitäisi paljoa muita häiritä jos ei nyt ihan esim. ruokapöydässä ala tisseilemään muiden syödessä :)

Piia (Ei varmistettu)

Niin siis olen sun kanssa täysin samoilla linjoilla asiasta. Sitä vaan tarkoitin tuolla tuntemisasialla etten ehkä voisi kuvitella tulevani kovin hyvin juttuun ihmisen kanssa joka on noin tuomitseva...

Taateron imettäjä (Ei varmistettu)

Minun imettämäni lapsukainen on kasvanut jo taaperoksi, enkä ole koskaan oikein viihtynyt julki-imettäjänä. En siksi, että se olisi mielestäni jotenkin luonnotonta, vaan siksi, että julkisesti imettäessäni tunnen muiden ihmisten paheksuvat katseet. Eikä julki-imetys sitäpaitsi ole helppoa, sillä vauvan huomio kiinnittyy helposti aivan muihin asioihin kuin tissiin...

Suomesta puuttuvat julkisista tiloista, esim. kirjastoista ja ostoskeskuksista imetyshuoneet, joissa olisi "imetysrauha". Rauhaa kaipaava imettävä äiti joutuu sullkeutumaan kakkavaipoilta haisevaan vessaan. Ei ihme jos ei imetytä.

Karoliina Sallinen (Ei varmistettu)

Wau, mikä kommentti! En ole koskaan ajatellut asiaa tuosta näkökulmasta...Tulipahan taas ajateltavaa...

Piia (Ei varmistettu)

Vanha juttu jo mutta ei voi sanoa kun että huh huh...onneks ei tunneta toisiamme, en voisi olla enempää eri mieltä kanssasi!

Veera (Ei varmistettu)

Minä imetin molemmat poikani siellä missä pojilla nälkä sattui yllättämään, oli se sitten missä vain, kerran jopa IKEAn sänkyosastolla. Eikä minua koskaan hävettänyt hetkeäkään, minulle se oli niin luonnollinen juttu. En edes muista huomanneeni ihmisten katseita, taisin keskittyä imetyksen aikana johonkin muuhun kuin ihmisten katseisiin. Eikä kertaakaan kukaan tullut sanomaan, että imetys häiritseen.

Jatkossakin, jos vielä lapsia teemme, niin imetän ne siellä missä nälkä yllättää. Enkä aio edelleenkään käyttää epäkäytämmöllisiä imetyspaitoja tai muita "suojaavia" vaatteita. En tosin myöskään aio erityisesti rintojani esitellä.

Ja kai se on itsetunnosta ja asenteesta pitkälle kiinni. Itse olen välillä jopa liiankin suorasukainen ja -puheinen, eikä minua ihan pienet asiat nolostuta. Toisaalta ihan kiva piirre, toisaalta ei :)

Elina K (Ei varmistettu)

Halusin imettää, ja myöhemmin oli pakkokin, koska mikään korvike ei sopinut..
Joten imetin hyvällä omallatunnolla milloin missäkin. Toki asianmukaisesti imetysliivit ja yleensä myös imetyspaita päällä. Ja rauhan takaamiseksi joku huivi vielä siinä edessä.
Hyvin meni!

En ymmärrä miksi siitä pitäisi tehdä "joku juttu" tai statement.
Imetys vaan on.

Riite (Ei varmistettu)

Kuten yllä :) Ei tullut katseita, ei paheksuntaa, ei tissientuijottelua. Ihmiset kokevat sen ruokintana siinä missä lusikan ja tuttipullonkin - ainakin minun näkökulmastani. Ei tissejään tarvinnut esitellä, minusta imetyspaidat olivat käytännöllisiä. En tiedä olisiko tämä enemmän varsin kookasrintaisten ongelma???

Varmaan myös kovasti vauvasta kiinni kuinka pysyy huomio rinnassa ja kuinka nopeaa/helppoa imetys on. Vauvan kasvaessa ei imetys enää ollut niin intensiivistä, että olisi julkisesti voinut, vaan tarvittiin rauhaa ja hiljaisuutta.

Marja (Ei varmistettu)

Olipas avartavaa kuulla tällainen mielipide.

Minusta taas julkinen pulloruokinta oli hävettävää. Alkuun imetys oli vaikeaa ja jouduin pari kertaa ottamaan pullon mukaan julkiseen paikkaan (kahvilaan) ja syöttämään vauvaa siitä. Se tuntui huutavan koko maailmalle, että en meinaa onnistua imettämisessä ja joudun syöttämään vauvalleni teollista korviketta, kun toisten äitien vauvat saavat parempaa ravintoa. Vauvani vieläpä inhosi korvikkeen makua ja hänen mahansa meni sekaisin, mutta kun ei se oma maitokaan meinannut aluksi riittää, niin oli pakko tukkia vastentahtoiselle vauvalle korviketta, että paino nousisi. Olin älyttömän onnellinen kun imetys alkoi sujua, eikä pulloon tarvinut turvautua ollenkaan (josta seurasi, ettei vauva sitten enää pulloa huolinut ollenkaan, ei edes omaa maitoani siitä, ei minkäänlaisesta pullosta. Sai varmaan traumat siitä syöttämisestä). Silla jokainen pulloruokintakerta tuntui minusta kuin puukoniskulta ja mietin koko ajan kuinka paljon epäterveellisempää se on kuin äidinmaito ja tämä kauhea tunnerumba vielä ihmisten katsellessa. Huh! Minulle täysimetys oli ihanne ja jokainen lastaan imettävä äiti idoli ja koin epäonnistumisen tunnetta ja hirveintä olisi ollut julkisesti myöntää epäonnistumiseni pullon kanssa.

Pakko myöntää, että säälin myös toisten vauvoja, jotka saivat korviketta. Tämä ei varmaan ole kovin järkevä mielipide, enkä sanoisi sitä kellekkään ikinä ääneen kasvotusten, mutta siltä minusta tuntui. Etenkin alussa kun äitiyshormoonit olivat varmaan ylimillään, meinasi tulla itku pikkuisten puolesta, jotka joutuivat tyytymään pulloruokintaan. Ja täytyy myöntää, että säälin tunne tulavhti ylitseni myös kun ystäväni 10 kuinen lapsi nukahti kärryihinsä pidellen itse omaa tuttipulloaan. Silloin se tuntui kamalalta. Ei mitään läheisyyttä, pelkkää teollista korviketta, voi lapsiparkaa! Ehkä nyt jo voin hieman hymähdellä tunteilleni, mutta yritän vain sanoa, että vauvojen ruokinta julkisella paikalla saattaa herättää hyvin vahvoje tunteita katsojissa myös pulloruokintana tapahtuessaan.

Ehkä minut on aivopesty imetysohjeistuksilla, mutta en usko, että voisin julkisesti ilman häpeäntunnetta syöttää korviketta lapselleni, jos vielä toisen saisin. Olisihan se monissa tilanteissa ihan käteväkin asia olemassa, mutta jotenkin se vain tuntuu niin perustavanlaatuisen väärältä. Jos niin kävisi, etten voisi imettää jostain syystä jatkossa alle 1-vuotiasta lastani, niin aikamoisen tunnemylläkän minun pitäisi käydä läpi ja aikamoisen askeleen, että pulloruokintaa pää pystyssä ylpeänä kahvilassa harrastaisin.

Tietysti sanon kavereilleni, jotka eivät syystä tai toisesta imetä, että kasvaahan pullolla ihan yhtä hyvin, mutta syvällä sisimmässäni en ihan usko siihen, vaikka haluaisinkin.

Naurettavat pikkuaikuiset (Ei varmistettu)

Olen nyt 10kk imettänyt ihan missä tahansa ja tuskin on koskaan kukaan nähnyt vilaustakaan tisseistäni. Aika tarkkaan on saanut ainakin tuijottaa jos on jotain nopeasti nähnyt :D En ymmärrä miten se voi olla niin hankalaa ja kuka edes jaksaa muodostaa mielipiteen saako joku tuntematon ruokkia lastaan vai ei. Saanko minä syödä julkisesti ravintolassa? Iik?

Ainiin mutta se TISSI, se kamalan hirveän ihmeellinen tissi tai sen yläosa jota emme suinkaan muuten näe katukuvassa. ;)

Miten olenkin huomaavinani, että suurin osa niistä kauhistelioista tuntuu olevan alempaa sosiaaliluokkaa? Oletteko havainneet? Korkeasti koulutetut jotka kesimäärin enemmän imettääkin, ei yleensä kummastele tätä luonnollista tapahtumaa.

Meillä vauva saattoi syödä ihan pienenä 20min välein, ei tullut mieleenikään aiheuttaa itselleni lisästressiä säntäilemällä vessoihin piiloon, enkä kyllä näe edelleenkään mitään syytä piiloutua. Ei ole ollenkaan hankalaa imettää huomaamattomammin, laittaa vaikka kaulassa roikkuvan huivin peitteeksi.

Ihmettelen, miten joku edes jaksaa ajatella koko tätä aihetta? :D Miksi kukaan ei ihmettele ihmisten ravintolasyömistä, voihan siitäkin muodostella vähän mielipiteitä ja ällöksyä kun suun eritteen kanssa julkisesti jauhetaan, hyi! Piiloon siitä!

Naurettavat pikkuaikuiset (Ei varmistettu)

Anteeksi tuli vähän provosoitunut kommentointi osaltani, olen vaan kyllästynyt lukemaan tämän aiheen jauhamista. Mielestäni imetys on se minkä tulisi näkyä mielellään enemmänkin katukuvassa. Tärkeä asia eikä siinä pitäisi olla mitään ällöttävää, häiritsevää tai outoa.

Kommentoi