Kuinka lisätä omaa ja perheen turvallisuutta?

Ladataan...
Kolmistaan

Kaupallinen yhteistyö: 112-päivä

F menee ensi syksynä kouluun. Siinä muuttuu yhdellä kertaa monikin asia meidän arjestamme ja hänen elämästään. Samalla alkaa myös paljon itsenäisempi liikkuminen ja oleminen, joten myös turvallisuus, vaarat ja varottavat asia on ollut pakko ottaa puheeksi aivan eri tavalla kuin tähän asti. Haastavaksi liikenteestä, pahoista aikuisista, päälle jääneestä liedestä tai vaikkapa sairauskohtauksen saaneesta aikuisesta kertominen tekee kuitenkin se, että samalla kun haluaisi opettaa lasta toimimaan vaaratilanteissa oikein, ei halua pelotella tätä turhaan. Kuinka siis kertoa turvallisuudesta niin, ettei lietso pelkoa?

Huomenna 11.päivä helmikuuta vietetään 112-päivää, eli valtakunnallista Suomen turvallisuustoimijoiden –poliisin, pelastustoimen, rajavartiolaitoksen, hätäkeskuslaitoksen, sosiaali- ja terveysministeriön, sisäasiainministeriön sekä opetushallituksen  – yhteistä kampanjapäivää arjen turvallisuuden parantamiseksi. 112-teemaan liittyviä tapahtumia on ollut ympäri maan koko viikon ajan ja tämän viikon tarkoitus onkin ollut kiinnittää suomalaisten huomio tapaturmien ja vahinkojen ennaltaehkäisyyn kotona, töissä ja vapaa-ajalla. Niihin pieniin ja isoihin arjen valintoihin, joilla voi olla suuri merkitys oman ja läheisten elämän kannalta. 

Tämän vuoden 112-päivän teema on lapsiperheiden arjen turvallisuus. Se, miten lapsiperheissä voi tehdä turvallisuuden kannalta oikein ja miten nimenomaa myös valistaa lapsia näistä asioista. Kun vauva syntyy taloon tuntuu, että turvallisuusasioista puhutaan hirveästi. Mietitään, voiko vauvan vieressä nukkua vai pitäisikö turvallisuuden nimissä lapsi laittaa omaan sänkyynsä. Kaapinoviin kiinnitellään klipsejä, terävät kulmat pehmustetaan ja pistorasiat täytetään tulpilla. Kun lapsi kasvaa, ei näitä asioita tarvitse enää niin pelätä. Nykyisin välillä ihan havahdun siihen, että pesuaineet voikin jättää kaapin alahyllyille. Lääkkeet ovat pöydällä vadissa ja kaikenkokoiset veitset ja sakset helposti saatavilla. Mietinkin joku päivä, miltä asioilta taas kerran pitäisi alkaa varjella, jos kodissa olisikin joskus vielä vauva.

Vaikka ulkoiset asiat ovatkin nyt turvallisuuden kannalta helpommin kuin vauvan ja taaperon kanssa, tuntuu siltä kuin turvallisuutta pitäisi miettiä vieläkin enemmän, koska lapsen elämänpiiri – ja samalla riskipaikat – kasvavat koko ajan. Huoli ei siis katoa. Se vaan muuttuu erilaisiksi. Olenkin yrittänyt ujuttaa turvallisuusasiaa arjen puuhiimme ja keskusteluihimme F:n kanssa luonnollisesti. Niin, ettei asiat hyökkää liian voimakkaina hänen päälleen, mutta kuitenkin niin, että asiat tulevat selväksi.

Liikennekäyttäytymisestä puhumme F:n kanssa varmasti melkein aina, kun liikumme ulkona. Hän voi kanssani harjoitella katsomaan, saako esimerkiksi tien ylittää. Usein testaan häntä tyyliin: ”Saako nyt mennä? Muistitko katsoa molempiin suuntiin?". Olemme opetelleet soittamaan myös hätänumeroon. F tietää, että puhelimet toimivat ilman pääsykoodia silloin, kun täytyy soittaa 112-numeroon. Olemme harjoitelleet homman kädestä pitäen.

Tuntuu myös helpottavalle, kun sain tämän 112-kampanjan kylkiäisenä tietää maksuttomasta 112 Suomi -älypuhelinsovelluksesta, jonka asentamalla mahdollistaa sen, että hätäkeskukseen soitettaessa soittajan sijainti voidaan paikansaa suoraan. Se tuo turvaa silloin, kun lapsi soittaa hätäpuhelun. Niin ja kuinka monelle aikuiselle tulee osoite ensimmäisenä mieleen, kun hätä on suurin? Tässä siis vinkki, josta kannattaa varmasti ottaa koppi.

Meidän perheessä yksi turvallisuusriski, joka on ollut mielessä paljonkin, liittyy siihen, että asumme toistaiseksi F:n kanssa kaksin. Olen pohtinut sitä, kuinka lapsi osaa toimia, jos minulle vaikka sattuisi jotain. Kauhuskenaarioni olisi se, että minä makaisin tiedottomana ja lapsi joutuisi hätääntymään aivan yksin. Siksi pidän erityisen tärkeänä sitä, että F:llä on puhelin lähettyvillä. Hän osaa soittaa sekä omalla, että minun puhelimellani, ja näitä asioita on treenattu. Huomaankin olevani myös erityisen varovainen, jos vaikka vien roskat ulos. Otan aina puhelimen mukaan siltä varalta, että vaikka kaatuisin.

Kokosin tähän meillä käytössä olevat jokapäiväiset turvallisuutta lisäävät niksit.

MEIDÄN PERHEEN TURVAVINKIT:

  • Tarkista hellat, hiusraudat, kahvinkeittimet ja muut tämän tyyppiset laitteet kotoa lähtiessä ja nukkumaan mennessä.
  • Tarkista palohälyttimen toimivuus säännöllisesti.
  • Kuivaa kylpyhuoneen lattia suihkussa käynnin jälkeen, jotta liukastumisriski ei olisi niin suuri.
  • Käytä heijastinta.
  • Opeta lasta soittamaan hätänumeroon
  • Kun kokkaatte, opeta lasta käyttämään veistä oikein ja toimimaan myös lieden ja uunin kanssa varoen.
  • Opetelkaa yhdessä liikennekäyttäytymistä. Kuinka ei seistä liian lähellä tietä, miten tie ylitetään ja kuinka toimia, vaikka muut (useimmiten aikuiset) kävelevät punaisia valoja päin.
  • Kerro, että vieraan aikuisen matkaan ei saa koskaan lähteä.
  • Opeta, että turvallisuus ja siitä huolehtiminen on luonnollinen osa elämää.
  • Älä lietso pelkoa.

Kerro, millä asioilla ja keinoilla lisäätte perheenne, lapsenne tai itsenne turvallisuutta, ja olet mukana Kupu-palovaroittimen arvonnassa (29.90€). Arvontaan voi osallistua ystävänpäivään, 14.2.2017 klo 20.00 asti.

112 on oikea numero hädän hetkellä kaikissa EU-maissa. Mukavaa ja turvallista viikonloppua!

-Karoliina-

Share

Kommentit

Emilia M

Onhan niitä keinoja vaikka kuinka... Terävät esineet piiloon, kaikki kemikaalit piiloon, ja just tuo palohälyttimen paristojen toiminnan säännöllinen tarkistus :)

normaali katastrofi

Heijastimet, pyöräilykypärät ja toimivat palovaroittimet nyt ensimmäisenä tulee mieleen!

Paljon on keskusteltu näistä asioista molempien lasten kanssa, viimeksi ekaluokkalaisen kanssa. Käyty läpi mitä pitää tehdä esim. jos on yksin kotona ja vieras ihminen soittaa ovikelloa (ei tarvitse avata). Kerrottu että on olemassa myös "pahoja" aikuisia, sovittu että ikinä ei äiti/isä lähettäisi ketään tuntematonta hakemaan lasta vaikkapa koulusta eli sillä keinolla on kenenkään turha houkutella lasta autoonsa että sanoisi vanhemman pyytäneen hakemaan. Naapurista löytyy vara-avain jos oma unohtuu/menee hukkaan. Yms yms. Tarkkaan joutuu tosiaan aina miettimään miten asioista kertoo ettei turhaan pelottele.

Kommentoi

Ladataan...

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.