Kuinka opetella rillipääksi 28 vuoden silmälasivihan jälkeen?

Kolmistaan

Minulla on ollut silmälasit aivan pienestä tytöstä asti. Ekat vuodet pidin rillejä vain piirtäessä ja katsoessa telkkaria, mutta pian jo ala-asteen ekoilla luokilla silmälaseista tuli kokopäiväinen juttuni. Ja niin kauan, kun silmälaseja olen käyttänyt, olen inhoamalla inhonnut niitä.

En tiedä, johtuuko silmälasikammoni ala-astella kuuluista rilliräiskäle-huudoista, vai ihan vaan silmälasien vaikeudesta arkena, mutta heti kun sain aikuiselämän kynnyksellä mahdollisuuden käyttää piilolinssejä, olen niitä myös käyttänyt aivan jatkuvasti ja joka päivä. Silmälasiongelmista ja sen tuomista alemmuuden puuskista olen kirjoittanut aikaisemmin esimerkiksi täällä ja täällä.

Tänä syksynä minun on kuitenkin pitänyt alkaa joustamaan jokapäiväisestä piilolinssikoukustani. Nimittäin kun nykyinen työni vaatii tietokoneruudulla työskentelyä joka päivä vähintään 7 tuntia, ei piilolinssit enää riitäkään. Piilarit ovat hyvät monessakin tilanteessa, mutta silmäni eivät enää kestä näyttöpäätteellä työskentelyä pelkästään piilolinssit silmillä. Silmät tarvitsevat lepoa ja niitä rillit niille antavat.

Koska edelliset silmälasini ovat vuodelta 2009, oli selvä, että jos aion käyttää rillejä enemmänkin, tulisi minun hankkia uudet lasit. Niinpä marssin Citykatseelle ja ryhdyimme hommaan, jonka kuvittelin olevan mahdoton. Löytyisikö oikeasti silmälasit*, joita haluaisin aidosti käyttää?

Citykatse on Tuomiokirkonkadulla sijaitseva yksityinen optikkoliike, jossa silmälasit oikeasti valmistetaan itse liikkeessä. Siis pokia ei lähetetä minnekään kauas linssien hiontaan, vaan kaikki työ tehdään Tampereella itse liikkeessä. Arvostan tuollaista käsityötä ja pienen liikkeen tunnelmaa yli isojen ketjujen. On ihanaa löytää persoonallisia pokia ja saada palvelua, jossa oikeasti asiakkaan toiveita kuunnellaan.

Minulla on ollut vuosien saatossa vaikeus löytää rillejä siksi, että vaikka kasvoni ovat kapeat, haluan rillien oleva kuitenkin kookkaat. Toisin sanoen jos silmälasit ovat minusta muuten tarpeeksi isot, ovat ne olleet sivuilta liian leveät. Jostain syystä Citykatseen valikoimassa olevalla l.a.Eyeworks -merkillä oli kuitenkin sellainen valikoima, että minulle löytyi todella monet oikeankokoiset – isot, mutta sivuilta kapeat – silmälasit. Lopulta omikseni valikoitui nämä ruskean-roosat silmälasit, jotka istuivat päähäni ensi kokeilulla. Joten kaikki muutkin kapeakasvot: Citykatseella on luultavasti ratkaisu ”pääpulmiin”.

Jussi – Citykatseen optikko – teki minulle näöntarkastuksen rillejä varten. Ensimmäisen kerran elämässäni muuten tajusin, mitä kaikki hajataiton numerot, akselit ja sylinterit todella tarkoittavat näössä. Ja tiedättekö mitä myös ymmärsin? Näköni on vieläkin heikompi, kun olin kuvitellut. Näköjään ne miinukset ja plussat kun eivät kaikkea aina kerro.

No tässä on nyt mennyt sitten pari kuukautta rillipäänä. Halusin testata laseja oikein kunnolla, jotta voisin rehellisesti kertoa, miltä rillipäänä on oikeasti tuntunut. Tässä havainnot:

  • Silmät kestävät paljon paremmin tietokoneella työskentelyä silmälasit päässä kuin piilolinsseillä.
  • Rilleillä näkee tarkemmin.
  • Tosin silmälasien pokiin totuttelu vie aikaa. Vaikka sankoja onkin taivuteltu, painavat ne joskus illalla päätä.
  • Jos vaihtelen viikon (ja päivän) sisällä monta kertaa silmälaseista piilolinsseihin ja päinvastoin, päätä alkaa särkeä. Aivoilla menee aina aikaa tottua "uuteen näkymään", koska piilareilla ja rilleillähän näkee eri tavalla.
  • Oikeat pokat oikeasti ovat kauniit. Ja näitä silmälaseja on aidosti ollut mukavampi pitää kuin entisiä.
  • Silti kesken silmälasipäivän saattaa edelleen iskea ruma olo. 
  • Vanhakin kettu voi oppia uusia juttuja. Ehkä minusta pikku hiljaa tulee todellinen silmälasipää!

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

*silmälasit saatu Citykatseelta

Kommentit

Ajatusleikki

Kapeanaama täällä moi! Kyllä on ollut helvetillistä etsiä tähän päähän kivoja laseja. No nyt mulla on ja olenihan paniikissa, että ne menevät rikki, koska taapero on alkanut repiä niitä mun päästä.

Kiitos siis vinkistä! Luultavasti hinta on oman maksukyvyn yläpuolella, mutta kunhan sitä joskus alkaa saada jotain palkkaakin, voisi tuolla piipahtaakin.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Onneksi laseja voi korjata (ja linssejäkin vaihtaa vanhoihin pokiin)!

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi ihmeessä ajattelet, että silmälasit rumentavat? Nykyäänhän rillit on parhaimmillaan todella trendikkäät ja tyylikäs asuste. Piilolinssit eivät pitkän päälle ole kuitenkaan kokopäiväisessä käytössä ole hyvä ratkaisu, sillä ne väsyttävät herkästi, kuten itsekin olet huomannut. Hajataiton kanssa erityisesti piilareissa tulee hankaluuksia. Turhia pelkäät, että silmälasit peittävät tai pilaavat ulkonäkösi. Mistä moinen epävarmuus, muuten niin vahvan itsetunnon omistavalta naiselta?

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Mä rakastan pokia ja voisin pitää lasia ilman vahvuuksia vaikka joka päivä. Mutta mua siis häiritsee tosi paljon se, mitä noin vahvat linssit tekee esim silmän koolle ja ulkonäölle. Silmistä tulee niin pienet ja mä koen rillit päässä, että silmät on koko päivän jotenkin puoliksi kiinni. Se on se suurin ongelma!

sandrasu (Ei varmistettu)

Ainakin näissä kuvissa sun silmät näyttää ihan yhtä isolta kuin normaalistikin! 'Voi siis olla että tuo ongelma on ihan sun omassa päässä :) Ehkä muistelet niitä vanhoja laseja, kun hionnat ei olleet vielä niin taidokkaita :) Itsellänikin -7 voimakkuudet, mutta en enää nykyisillä laseilla huomaa että silmät pienenesivät. Toki omaan isot silmät alun alkaenkin :)

ABC (Ei varmistettu)

Oon aina salaa ihaillut silmälasipäitä! Ja samalla luullut, että mulla on hyvä näkö.
Työkavereiden kehoituksesta kuitenkin astelin näöntarkastukseen ja sain kehoituksen hankkia itsekin lasit.
On se hienoa, kun pää ei enää ole aina kipeä työpäivän tai leffaillan jälkeen. Autollakin ajaessa näkee liikennemerkit paremmin. Ja mikä parasta, tykkään mun laseista :) (katsotaan parin vuoden päästä uusiksi mielipidettä...)

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ihana asenne sulla :)

Suttastiina

Onnittelut "varhaisesta" heräämisestä silmälasien suhteen! Itselläni lasit 6-vuotiaasta (vihasin!!) ja piilarit 14-vuotiaasta VIISIKYMPPISEKSI julkisella paikalla liikkuessa.
Vasta viimeisimpiin sankoihin rakastuin niin, että olen jopa viihteellekin ne päässäni lähtenyt. Rakkauskehyksiä tulee vastaan kovin harvoin, koska silmälasimallistot ovat suurimmaksi osaksi tosi tylsiä - ymmärrän toki liikkeidenkin ongelman liian erikoisten sankojen jäädessä hyllyyn, mutta...
Tampereella asuessa tykkäsin Tulosen Lassen putiikista, hän kun toi messuilta yksittäisiä omituisuuksia ja yleensä sieltä löysin itselleni sangat. Täällä Joensuussakin on onneksi yksi optikko, joka rohkenee ottaa valikoimaansa muutamia vähän räväkämpiä malleja. Omat rakkauslasini on alunperin tilattu toiselle asiakkaalle Alain Mikliltä ja ne ovat käsintehdyt - onneksi alkuperäinen asiakas koki sangat liian räväköiksi itselleen ja minä sain nämä ihanuudet. Oranssit tietenkin <3

AinoX (Ei varmistettu)

Mustakin miinuslaseissa on just se huono puoli, että sovittaessa näyttää isoilla silmillä ihan erilaiselta kuin lopullisten linssien kanssa. Mutta tähän on tyytyminen, ei auta kuin odottaa että ikänäkö tasaisi tilit. Uteliaana täytyy kuitenkin kysyä, miten lasit eivät näissä kuvissa näytä pienentävän mitään, eivät silmiä eivätkä mukia. Onko syy onnistuneissa kuvakulmissa, jossain upeassa uudessa hionnassa vai katsojan silmässä?

Essu (Ei varmistettu)

Moi!
Mä itse olen rillipää enkä vaihtaisi silmälaseja pois. Ne antaa niin paljon efektit naamaan enkä käytä silmämeikkiä enää ollenkaan ja silti tunnun olevan freshin näköinen :)

Rillit vaan on osa identiteettiäni. Piilareitä en oo käyttäny ikinä.

Joskus rillihimoissani olen ostanut useammat ja saanut vaihtelua päiviin ja tyyliin.

Jos rumapäivä iskee, niin voi hakea ihania inspiraatiokuvia netistä googlettamalla "rillipäät" ja saa taas itselleen inspiraatiota rillihimoissani:) samoin kuten tukka alleja etsiessä :)

Toinen rillipää (Ei varmistettu)

Itse en varsinaisesti ole koskaan laseja inhonnut, mutta ymmärrän kyllä tuskasi.
Itsellä(kin) suurin pelastus laseihin on ollut tuttu optikko, joka tietää millainen oma tyylini on ja millaisista laseista pidän. Vaihtelua pokissa on ollut, vaikka tietyt omat jutut onkin aina ollut. Eli ehdottoman tärkeää on hyvä ja toimiva suhde oman optikon kanssa! Itselle ollut jopa tärkeämpi kuin oma luottokampaaja.
Onneksi omakin optikkoni on juuri tällainen pieni yksityinen ja myös tuttava muutenkin..

Entinen rillirousku (Ei varmistettu)

Keväällä vihdoin uskalsin mennä Smile-laserleikkaukseen ja oli yksi elämäni parhaimpia päätöksiä! :) Sitä ennen käytin pitkään päivittäin piilolinssejä. Aina toisen päässä näyttää lasit niin paljon paremmilta:D

Minusta lasit ei kyllä saisi pitkänkään päivän päätteeksi painaa yhtään. Ei naama ja pää niihin totu, jos ne painaa. Pitäisi saada taivuteltua niin, ettei ne juuri tunnu, eikä varsinkaan paina.

Hienot pokat! Mä muuten näkisin mielikuvissani sulle sopivan myös sellaiset kultaiset tosi sirot, pyöreäsankaiset rillit :)

Mulla on ollut lasit lapsesta saakka ja nyt aikuisiällä vihdoin tykkään niistä. Ne piilottaa hyvin silmäryppyjä ja niillä saa uutta ilmettä kasvoihin. Mulla on useampia rillejä, joita vaihtelen fiiliksen mukaan. Myös piilarit on käytössä, mutta enimmäkseen vain urheillessa.

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.