Kuka se on, ketä varten kaunistaudun?

Ladataan...
Kolmistaan

Kun kirjoitin ripsipidennyksistä, kommenttikenttä alkoi elää omaa elämäänsä sen suhteen, ketä varten oikeasti haluan kaunistautua. Tämähän se bloggaamisessa on parasta : Kirjoitat jostain omasta mielestäsi aika pienestä aiheesta ja sitten lukijoiden keskuudessa alkaa keskustelu. Paljon syvempi ja parempi parempi keskustelu, joka pistää miettimään paljon enemmän kuin alkuperäinen blogiteksti.

Viittasin kommenttikentässä, että kaunistaudun vain ja ainoastaan itseäni varten, mutta eihän sitä kommenttia purematta nielty. Eikä tarvinnutkaan! Koska aloin itsekin toden teolla pohtia, miksi minä aamulla harjaan hiukset, meikkaan näppylät piiloon ja puen nätit vaatteet ylleni. Onko se minua vai jotain muita varten? Ja tällaiseen lopputulokseen tulin.

On toisaalta ihan totta, että kauneuskäsitystäni ja sitä, millaiselta haluaisin näyttää, leimaa se, millaisessa yhteiskunnassa elän. Jos vaikkapa koko länsimaisen kulttuuriin yleisin kauneusihanne olisi pienet silmät lyhyillä ripsillä, tuskin korostaisin silmieni kokoa eyelinerillä ja ripsipidennyksillä tai ripsivärillä. Ja jos farkkuja pidettäisiin yleisesti ottaen rumimpina vaatekappaleina koko maanpäällä, tuntuisivatko ne enää minusta niin minunlaisilleni vaatteille. Tuskinpa vaan. On siis – ja oli siis – typerä väittää, ettei ympäröivä maailma ja sen kauneusihanteet vaikuta omaan kaunistautumiseeni.

Siltinkin. Edellisistä ajatuksista huolimatta olen sitä mieltä, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaunistaudun ja pidän huolta itsestäni vain itseni vuoksi. Toki se, että tunnen itseni kauniiksi tai edes ihan ok:ksi muiden keskellä, lisää omaa itsetuntoani ja hyvää oloani, mutta en enää yritä täyttää sellaista kauneusmuottia, joka ei tunnu omalleni. Tähän ikään tullessa olen jo tajunnut sen, että muiden asettamiin saappaisiin – pinnallisesti ja muutenkin – on ihan turha astua. Jos muiden mielestä minulle sopii otsatukka, mutta en itse siinä viihdy, en enää jaksa sellaista leikata. Tai jos muiden mielestä en tarvitse geelikynsiä, mutta minun omaa oloani ne kohentavat, en todellakaan aio luopua niistä. Ja kaipa sekin, että myös ihan omina kotipäivinänikin, jolloin en näe korkeintaan kuin lapseni, haluan laittaa hiukset, pestä hampaat ja meikata, kertoo sen, ettei tätä ulkoista pakettia pidetä vain ja ainoastaan muiden vuoksi pystyssä.

Ikä tuo kaunesasioihin myös armoa. Olen aika iloinen siitä, että olen oppinut vuosien aikana työntämään ”rumien päivien” aatteet syrjemmälle. Vielä teini-ikäisenä saattoi mennä oma päivä pilalle, jos oli jotenkin ruma olo. Nyt olen tajunnut, että tuollaisetkin kurjat ajatukset voi työntää omaan lokeroonsa ja jatkaa vain eteenpäin porskuttamista. Joo : Joskus ahdistaa kellastuneet hampaat, selluliitti, turvonnut maha, juurikasvu, näppylät ja lohkeilevat kantapäät, mutta koko elämän mittakaavassa niillä jutuilla ei kannata pilata koko upeaa päivää. Varsinkin, kun jos niihin ei jumitu, ei niitä kukaan mukaan huomaa.

Treeniä se vaatii, mutta mahdotonta ei ole. Olla ihan tarpeeksi ok.  Ihan vaan itselleen riittävän hyvä.

Murut. Vielä yksi päivä aikaa äänestää TBAF:ssä. Tuolta löytyy linkki perhekategoriassa olevaan erääseen Kolmistaan-blogiin. Itse kävin antamassa ääneni Saralle (life style -kategoria), Erikalle (kauneus) ja Peetalle (sisustus). 


-Karoliina-

 

Share

Kommentit

Enni K (Ei varmistettu)

Täälläkin on yksi äiti-ihminen 30 vee, joka meikkaa pääsääntöisesti vain itseään varten. Huomattavasti mukavampi vilkaista peiliin kun on ehostautunut. Meikkaan joka päivä, vaikka kukaan muu ei minua perheen lisäksi päivän aikana näkisikään.. Toisinaan kyllä mietin, että voisi tehdä iholle hyvää olla joskus ilman meikkiä, mutta sille ajatuksen tasolle se on jäänyt :D

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Onhan se kiva, ettei säikähdä peiliin kurkistaessa :) 

Ihana blogi! Ja nimenomaan, laittautuminen vaikuttaa omanarvontuntoon ja itsetuntoon positiivisesti. Aina on parempi ja raikkaampi fiilis itsellään kun on laittautunut, sitä kantaakin itseään silloin ylväämmin. 

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Kiitos :) 

Olet oikeassa : Ei ole sellainen tunne, että haluaa vajota maan alle. 

Lina.A (Ei varmistettu)

Ihanan rehellistä pohdintaa aiheesta, yhdyn mielipiteisiisi. Ja muutenkin pidän blogistasi mielettömän paljon, vaikka olenkin laiska kommentoimaan. Olisi mielenkiintoista kuulla enemmän viime aikojen Keski-Euroopan reissuistasi, onko sinulla ystäviä siellä suunnalla vai mistä tämä matkailuinnostus on saanut alkunsa? Olisiko aiheesta mahdollista saada postausta? :)

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Voi kiitos ihanista sanoista :)

Keski-Eurooppa-asiaa tosiaan pitäisi varmasti joku hetki vähän valaista. Ongelmana on vaan tämä klassikko: "Mistä alkaisiiiiiin?" 

Ihanmahtavaa (Ei varmistettu)

Heippa Karoliina!

Pakko sanoa yleisesti blogiisi, ei pelkästään tähän postaukseen liittyen, että blogisi sisältö ja laatu tuntuu ottaneen entisestä vielä aimo harppauksen eteenpäin täällä Lilyssä! Ihania, hyvin kirjoitettuja oivaltavia tekstejä ja kauniita kuvia. :)

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Oi kun kiva kuulla :) Tuntuu itsestäkin hyvälle olla lilyläinen!

Tanja (Ei varmistettu)

Pakko yhtyä edelliseen; blogi on saanut hurjasti puhtia viime aikoina :) Harmi vaan, että nämä sivut on järrrjettömän huonosti toimivat puhelimella luettuna! Kaikki kuvat latautuu hi-taas-ti ja teksti pomppii ja hyppii ylös alas. Tämänkin kommentin kirjoittamiseen piti käyttää kaikki keinot ja kirosanat, että sain kursorit oikeisiin paikkoihin. Saa nähdä, onnistuuko lähetys. Muiden sivujen kanssa ei ole ongelmia, joten vika tuskin on puhelimessa.

Mutta kiitos blogistasi :)

Kommentoi

Ladataan...

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.