Marraskuu - Miten ihanaa, että olet kohta takana!

Kolmistaan

Viimeinen päivä marraskuuta. Vuosi 2016. Toisaalta tuntuu, että tämä kuukausi on niin hirveän pitkä. Niin tylsä, harmaa ja sairasteluiden täyttämä, että moni päivä ja jopa viikko on mennyt ikään kuin ohi. Madellut aamusta iltaan, viikon alusta viikonloppuun. On ollut ihanaa lunta, jota on tullut katseltua vain ikkunaruudun läpi. Ja sitten sitä ankeaa loskaa, räntää ja vettä, joka on tehnyt päivistä yhtä väritöntä mössöä.

Toisaalta. Onhan tässä ollut iloakin. F:n etukäteissynttärit, reissupäivät, äitin ja isän vihkivalojen uusiminen ja…hmm. Mitähän muuta? Aika usein sitä osaa iloita pienestä ja muistan ihan tavallisia kivoja hetkiä. Tästä marraskuusta vaan kun ei tunnu oikein jääneen noiden parin edellä mainitun jutun jälkeen oikein mitään käteen. En oikein edes muista, mitä on tapahtunut. Olenko ehtinyt nähdä ystäviä? Mikä on naurattanut? Kävimmekö kertaakaan kirjastossa? Mitä syötiin ja mistä puhuttiin?

Kai se on vaan myönnettävä, että marraskuu – ainakin minulle – on se vuoden ankein kuukausia. Aina. Silloinkin, kun ei aidosti edes olisi varaa valittaa. Silloinkin, kun tietää edessä olevan joulun, uudenvuoden ja kaiken sen loppuvuoden ilon.

Jos jotain iloa etsii, niin sen, että marraskuu pakottaa ihmisen perusasioiden äärelle. Kun luonnonvalo on poissa ja jouluvalojen loisto edessä, karisee elämästä kaikin puolin kaikki päälle liimattu glamour. Marraskuu on maksalaatikkoa, yhdeksältä aloitettuja yöunia, kollarihousupäiviä ja silmäpusseja. Se on sitä, että elämän kohokohtaa on Katsomon Ex-onnelliset ja Alepan alennuslapullinen maito. 

Onneksi marraskuu on muutaman tunnin päästä taaksejäänyttä elämää. Tänään käytiin joulutorilla ottamassa ennakkolähtö kauteen. Huomenna saa avata ensimmäisen luukun joulukalenterista. Huomenna on jo vuoden viimeinen kuukausi. Yleensä se yksi parhaista siinä kahdentoista kuukauden sakissa. Kimaltava. Täynnä herkkuja ja lahjasupinaa. Joulujuhlia ja illan hämyssä juotuja glögimukeja. Kynttilöitä ja perhettä. Pikkujouluja ja lapsen silmissä kimmeltävää odotusta.Rauhaa ja rakkautta. 

Mitä sinulle jäi marraskuusta käteen ja mitä kaikkea odotan loppuvuodelta?

-Karoliina-

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Marraskuu on arkikuu. Pimeä. Ja silloinkos kynttilät ja tuikut vasta lämmittävätkin.
Etsipä marraskuun hyvät puolet. Ehkä opit löytämään arkiarjestakin uusia valon välähdyksiä.
Elämästä suurin osa on arkea. Sitä marraskuuta. Ilman bling-blingiä,..juhlahetkiä.
Siitä rakkaudestakin valtaosa on ankeaa puurtamista. Ja tahtomista tarpoa eteenpäin. Marraskuuta...
Pärjäile.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Arki on yleensä ihanaa. Ja sitähän elämä on. Mutta onneksi se ei ole niin pimeää kuin marraskuu :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin samat fiilikset! Muutenkin olen odottanut kevättä syyskuusta lähtien, mutta marraskuu on kyllä kuukausista ehdottomasti ankein. Lokakuu tulee hyvänä kakkosena. Olen niiiiin kesäihminen!!!

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Samoin. Joulun jälkeen alkaa mun keväänodotus :) 

Katajes (Ei varmistettu)

Mä jotenki pidän marraskuusta aika paljonkin! Olennot pohtinut mistä se voisi johtua ja tullut siihen lopputulemaan, että siltä niin sanotusti odottaa vähiten. Tällöin yleensä tapahtuu sellasia asioita, joita ei ajatellut tapahtuvan. Tarkoitan siis että esim. Kesälle tai joululle lataa hirveen suuret odotukset ja jos joku asia ei menekään niinku pitää,iskee ärsytys. Marraskuussa ei tätä ongelmaa ole ja sen vuoksi olen kenties kokenut sen kivana. Olen muutenkin enemmän talvi- kuin kesäihminen, joten voi johtua myös siitä :D

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ihana pointti <3

Kommentoi