Minne katosi päivät?

Ladataan...

Selasin pari viikkoa sitten vanhemmilla käydessäni vanhoja valokuvia. Niiden seasta löytyi muun muassa tämmöinen helmi, jossa siskoni kanssa esitämme vanhuksia. Ilmeiden alkuperä on kyllä jo jäänyt kiinni historian havinaan, kun en yhtään muista, miksi piti näyttää tuolle.

Kun kuvia tulee otettua kännyköillä ja kameralla satoja viikossa, myös kuvat jotenkin vain unohtuvat vanhoille koneille, puhelimien muistiin ja vaikka sun minne.

Ne pitäisi tallettaa, että F:lläkin olisi joku päivä jotain materiaalia, mille naureskella. Mutta minne ne nyt sitten pistäisi. Pilvelle, tikulle, minne?

En halua, että kun F joku päivä haluaa nähdä vaikka omat pikkuvauvakuvansa, koko kuvasaldo, palanen lähihistoriaa ja tärkeitä päiviä on pyyhkiytynyt jonnekin hyperavaruuteen.

Plaah. Koko siirtoprojekti tuntuu niin tylsälle ja vaivalloiselle. Ja samalla on syyllinen olo, että ollaan annettu tilanteen räjähtää tämmöiseksi. Tietokone pursuaa ja jökkii. Se taitaa olla kuvien vika.

-Karoliina-

Share

Kommentit

Daniella (Ei varmistettu)

Tee kuvakirjoja! Vuosittain tai teemoittain. Hirvee homma, mutta palkitsee. Digikuva näytöllä ei koskaan tule olemaan sama kuin paperinen selattava albumi/kirja.

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu)

Olet tehnyt sen, mistä itse vain unelmoin! Pitäisikö ottaa tässä projekti. Ilta/yhden kuun kuvat pakettiin!

tanja (Ei varmistettu)

Mun mielestä digikuvaus on osittain pilannut muistojen tallentamisen kuvina. Mullakin on lasten vauvakuvia ihan liikaa, eikä niitä suoraan sanottuna jaksa katsella, vaikka mieli tekisikin. Pitäis käydä kaikki läpi ja ottaa talteen vaikka pari kuvaa per ikäkuukausi ja heivata loput jonnekin mappi x:ään. Ja ehdottomasti me valitut kuvat pitäisi teettää. Meillä on kuvat tallessa cd-levyille poltettuna, erillisellä muistilaitteella (mikälie onkin) ja tikuilla. Kaikki kuvat on tallennettu kahteen eri paikkaan, varmuuden vuoksi. Noita pilvipalveluita mä en uskalla käyttää.

Joskus tekisi mieli ostaa kertakäyttökamera (vieläkö niitä myydään??) esim. lomareissulle ja napsia sillä lomakuvat. Ei tulis turhaa sommiteltua ja etsittyä sitä parasta kuvakulmaa ja parasta ilmettä. Ja sehän on ihanan jännittävää, kun kuvat on teetetty ja keräännytään koko perheellä katsomaan ne läpi. Ei sellaista enää digiaikana tule tehtyä, kun kuvat näkee jo heti ottamisen jälkeen.

Olenkohan mä ainut, joka haikailee vanhoja filmirulla-aikoja? :D

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu)

Olen itse asiassa tehnytkin, joka jouluksi meille ja isovanhemmille. Jotenkin niiltä kirjan sivuilta kuvat vain ei tunnu oikein miltään. Niiden tunnelma jotenkin katoaa...tai sitten en ole löytänyt vain oikeaa paikkaa kirjantekoon. Viime vuonna teetin kuvia. Niissä on jo vähän enemmän fiilistä :)

Niina (Ei varmistettu)

mulla on kaikki kuvat tikuilla, hienosti vuosiin ja kuukausiin lajiteltuina. :D kerran kun ne järjestää niin siitä on sitten hyvä jatkaa. :)

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu)

Oi, se olisi ihana. Tai polaroid-kuvat!!!

Hanna (Ei varmistettu)

Katselin juuri kuinka paljon olimme ottaneet kuvia lapsestamme. 9kk kohdalla määrä oli 9476kpl. Siis MITÄ? Sitten pohdin, mitkä niistä olisivat ne kuvat, jotka todella haluaisin säästää, jos tulisi tulipalo ja kaikki kuvat katoaisivat? (itselleni tulipalo on se pahin kauhuskenaario) Näin ollen valitsin ne merkityksellisimmät ja mielestäni parhaat kuvat, kehitin ne liikkeessä ihka oikeiksi kuviksi ja laitoin ne albumiin. Jos nyt kävisi niin, että tulipaloa ei koskaan tulisi (hope so!) niin jokatapauksessa meillä ja lapsella on ihan konkreettisesti ja käsin kosketeltavina kuvia katsottavana albumissa :) Joka muuten on musta, sileä kantinen ja nahkainen, sopii sisustukseen.

Kommentoi

Ladataan...

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.