Missä piileskelee Tampereen tyyligurut?

Ladataan...
Kolmistaan

Olen kirjoittanut monta kertaa siitä, millaisia tyylivaiheita minulla on ollut ja miten lopulta kuitenkin usein päädyn sellaiseen tuttuun ja turvalliseen tennarityyliin ja toisaalta tyttömäisiin romantiikkamekkoihin. Vaikka tykkäänkin vaatteista ja tottakai mietin tyyli- ja kauneusasioita varsinkin ennen juhlatilaisuuksia, en ole koskaan oikeastaan pohtinut sitä, millaisen tyylin haluaisin, mitä pukeutumisellani viestin tai mitä olemukseni kertoo muille minusta. Tyyli on asia, joka on muodostunut ikään kuin vahingossa. Puen päälle asioita, jotka ovat hyviä päällä ja jossa koen oloni mukavaksi.

Siksi minusta onkin aina jotenkin yllättävää, että monesti te blogin lukijat sanotte tykkääväni tyylistäni tai haluavanne tyylipostauksia. Ja vaikka minusta on ihanaa kuvata vaikka vaatteita, on se joka kerta erikoista: Onko tässä minulle tutussa olemuksessa tosiaan jotain sellaista, josta joku toinenkin voi saada vinkkiä? Ja jos joku sanoo pitävänsä tyylistäni, näkeekö ulkopuolinen tyylini enemmän yhtenäisenä linjana kuin itse sen näen?

Ehkä helpompi sanoa se, mitä tyylini ei ole, kuin se, mitä se on. Minun tyylini ei ole missään nimessä seksikäs. Se ei ole klassinen, eikä business. Jos tarkemmin mietin, pukeutumistani leimaa se, että kunhan homma ei vaan mene liian viralliseksi tai korkokenkämäiseksi, kaikki käy. Joku päivä kuljen kultahaalarissa ja hopeakengissä, siitä seuraavana löysissä revityissä farkuissa ja jättihupparissa lippis päässä. Ehkä minun tyyliäni kuvaakin parhaiten se, ettei minulla ole mitään yhtä yhtenäistä tyyliä. Minusta on ihan hurjan hauska leikitellä fiiliksillä, kampauksilla, vaatteiden antamilla viesteillä ja samalla myös omilla rajoillani vaatteiden kautta. Minusta on joskus hauskaa laittaa päälle vaikkapa jotain todella rumaa ja kulkea ihan pokalla kaupungilla. Huvinsa kullakin.

Tampereesta olen huomannut sen verran, että tässä yleisessä katukuvassa naisten pukeutuminen on minusta paljon rajatumpaa kuin Helsingissä. Voisi sanoa, että katuja leimaa sellainen tietty varma klassisuus, jossa ei ole useinkaan tilaa hulluttelulle. Kauniita, huoliteltuja naisia, joilla on farkut, neule, merkkikassi ja tikkitakki. Eikä niissäkään mitään vikaa. Käytän tuota asukokonaisuutta itsekin joskus, mutta se vähän on pistänyt silmään, etten useinkaan täällä bongaa sellaisia tyyliguruja, joiden pukeutuminen hätkähdyttäisi. Itsehän en ole hätkäyttäjä, enkä edelläkävijä, mutta kaipaisin sellaisia omaan näköpiiriini.  Niitä Helsingin katujen rohkeita naisia, joiden tyyli inspiroi, pelottaa, naurattaa ja kiinnostaa. Sellaisiin olisi ihana törmätä joka päivä!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: huppari, Mainio (saatu) // leggarit, Pieces // kengät, Vans (saatu Zalandolta) 
 

Share

Kommentit

Ompas tuttu tunne! Kuvailisin omaa "tyyliäni" juuri samalla tavalla, ei virallinen, seksikäs tai klassinen. Pukeudun juurikin fiiliksen mukaan ja ostan vatteita, jotka tuntuvat päällä mukavalta ja näyttävät kivalta omaan silmään. Mielestäni en omista mitään tiettyä tyyliä ja onkin hämmentävää kun ihmiset ympärillä kertovat pitävänsä tyylistäni tai heidän mielestään jokin vaate/asuste näyttää juuri mun tyyliseltä. Ehkä se on juuri niin, että ulkopuolisen on helpompi nähdä jokin tietty tyyli pukeutumisessa, sillä mun mielestä sulla on selkeä (upea) tyyli sun vaatteiden suhteen, vaikka käytätkin kaikkea glittereistä kollareihin! :)  Huippua syksyä koko teidän perheelle!

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Se on tässä - kuten monissa muissakin asioissa - että kaukaa näkee varmasti paremmin. 

Ihanaa syksyä ja hyviä tyylioloja!!

Simple year

Tampereella kaupunkikulttuuri pukeutumisen suhteen ei vain ole ehkä niin vahva. Vaikka kyllähän siis kaupunki kätkee sisäänsä penkkareita ja hippejä edelleen, sinne Pyynikin suunnille. Itse Tampereella pitkään asuneena on tullut koettua, että tietyissä määrin pukeutuminen on konservatiivisempaa ja varsinkin naisilla se sallivuus ei ole samanlaista. Tämä on oma henk koht näkemys. Aina pk seudulle palatessani huokaisen hieman helpotuksesta kun näen kolmekymppiset pukeutumassa huomattavasti rennommin ja street tyylisesti kuin Tampereella.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Olen sun kanssa aika samoilla linjoilla. En haluaisi nostaa tähän taas feminismikorttia (vaikka oikeasti haluan), mutta musta tämä kertoo myös osin siitä, millainen nainen saa olla misääkin päin Suomea, 

Itsekin tamperelaisena olen tehnyt vähän samanlaisia havaintoja Tampereen katukuvasta. Hämeenkadulla näkyy aika perinteistä & klassista pukeutujaa, ja vähän persoonallisemmat asut saavat varmasti enemmän huomiota kuin Helsingissä. Toki eri alakulttuurien edustajien tyylistä löytyy enemmän kirjavuutta, mutta manserokkareita ym. ei niin helposti keskustasta bongaa. Ehkä Pispalasta, kirpputoreilta ym. heitä voisi löytää.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Se voi olla juurikin noin! Oma reviirini tällä ei ole vielä kovin laaja! 

Simple year

Feminismi kortti voi olla ihan oikeutettukin. Toisaalta myös se fakta, että Tampere on sisämaakaupunki eikä ehkä ihan yhtä kansainvälinen kuin Helsinki tai Turku.

Vitsi, tämä kuvauspaikka pitäisikin hyödyntää, ihana tausta! Voi kun ehtisi Nooran kanssa kuvaustreffailla! :)

Kommentoi

Ladataan...

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.