Mummolla ja papalla

Ladataan...
Kolmistaan

Moikkis! Ja terveisiä lapsuuden kodistani Hankasalmelta!

Niin kauan kun muistan, äitini ja isäni ovat puuhastelleet kotimme toimivuuden ja kauneuden eteen. Remppakohteita on suunniteltu ja toteutettu, tekstiilejä on ommeltu ja kausivärejä vaihdeltu. Niin ja ei kai siis mikään ihme, että kiinnostus sisustamiseen ja tuunailuun (remppoihin ei riitä omat taidot) on periytynyt myös minulle.


Kun rantauduimme Neidin kanssa eilen taas pariksi päiväksi Hankasalmen rauhaan, ja mieleeni juolahti, että voisin samalla kuvailla näistä ympyröistäkin muutaman foton. Ja kyllähän täällä olikin kuvaamista! Äitini sisustusideologia nimittäin on se, että minne tahansa katse kodissa osukaan, pitäisi sieltä löytyä jotain kaunista tutkailtavaa.


Vaikka oman kodin haluankin olevan selkeä ja osin jopa askeettinen, viihdyn myös kauhean hyvin tämmöisessä romanttisessa ja koristeellisessa ympäristössä. Tosin: Tyylien sekoittelu on mielestäni myös ihanaa. Itse voisin esimerkiksi ottaa meidänkin Helsingin kotiimme esimerkiksi nuo kuvissa näkyvät Iittalan Festivo-kynttilänjalat, jotka vanhempani ovat saaneet lahjaksi jo joskus 80-luvulla.


Ja onhan se myös ihana, että saan tutkia sisustusputiikkeja ja netin ideoita vanhempieni kodin ansioista kahdesta näkökulmasta: Itselle poimin industrial-henkiset ideat, äidille ja isille rustiikit ja koristeelliset :)


Se, mistä voisin ottaa oppia vanhempieni kodista on sen kerroksellisuus ja kierrätyshenki. Toki mukaan mahtuu uusiakin huonekaluja ja koriste-esineitä, kuten vaikkapa Living and Roomin Lemonade-kello tai kruunukuvioinen tyynynpäällinen, mutta moni asia on toteutettu DIY-hengessä. Valkeat lipastot ovat itse maalatut liki parikymmentä vuotta vanhat massiivimäntykaapit, korituolin pitsinen tyyny on ommeltu mummolta saadusta vanhasta lakanasta, ihanan pyöreän korurasian on siskoni poikaystävän äiti askarrellut ananaspurkista, ja kranssin äitini on taivutellut lähimetsän maahan tipahtaneista risuista. Kranssin sisään hän laittoi siskoni joulutervehdykseksi tuoman sydämen.


Oletteko itse jatkaneet kotonanne oman lapsuudenkotinne sisustustyyliä, vai mikä on ollut suurin tyyliänne johdatellut voima?


Ihanaa viikkoa! Pahoittelut vielä Simpalle ja muille kommentoijille. En jotenkin onnistu vastaamaan nyt teille, mutta teen sen heti, kun saan tekniikan toimimaan :)
-Karkki-

Share

Kommentit

Christine (Ei varmistettu)

Lapsuudenkotini oli täynnä krääsää, mitään ei heitetty pois. Pyrin omassa kodissani sen vastakohtaan-mikään ei tuota samanlaisia kiksejä kuin kulkea jätesäkin kanssa pitkin kämppää ja heittää surutta pois/kierrättää turhia tavaroita! Toisaalta äitini oli myös hygieniafriikki joka suorastaan pelkäsi pahoja hajuja ja likaa kodissaan. Sen olen perinyt, eikä se oikeastaan haittaa. Kehtaapahan aina ottaa vastaan yllärivieraita! -Christine

Pitsinen (Ei varmistettu)

Oma sisustusfilosofiani on ennen kaikkea kodikkuus ja toimivuus kauneuden ehdoilla ja se, että kaikki näyttää juuri sellaiselta miltä minä ja mieheni haluamme. Minua hieman ällöttää esim. tietynlaiset sisustustrendit. Kun joku on muotia, on sitä samaa kaikille. Esim. nyt string-hyllyt, mustavalkoraidalliset matot jne. Tykkään kerrostuksellisuudesta. Valitettavasti omat vanhempani ja isovanhempani eivät ole vanhoja esineitä säilyttäneet ja arvostaneet niin että olisin ikään kuin perheen kautta asioita perinyt (paitsi miehen perheen kautta joitakin) mutta olen hankkinut vanhaa tavaraa paljon mm. kirpputorilta. Sulassa sovussa on kodissamme esineitä jotka ovat maksaneet muutamia euroja (mm. sohvatuoli 10 e) ja vieressä toisaalta kalliita sisustuselementtejä (matto 600 e) tms. Vanhempieni linjaa en ole jatkanut, heillä on tavaraa liikaa ihan kaikkialla, joka hylly, taso jne. täynnä. Huoh. Minulla on ankara sääntö pitää tietyt tasot kodissa aina tyhjänä ja olen aika natsi siinä....

Kommentoi

Ladataan...

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.