Onko pyöräilykypärän käyttö noloa?

Ladataan...

Kun olin lapsi, laskettelurinteissä laskettiin poikkeuksetta ilman kypärää. Paitsi meidän perheessä, jossa jokainen lapsi pakotettiin laittamaan potta päähän. Se oli järisyttävän noloa, kaverit naureskelivat ja kotona saatiin aiheesta monta riitaa aikaiseksi. Mutta kypärä oli ja pysyi.

Kauas on tultu ysäriajoista. Nykyisin rinteissä on noloa laskea ilman kypärää. Ihan loistava kehityskulku.

Siksi ihmettelenkin, että pyöräilykypärän käytöstä ei ole tullut edelleenkään samanlaista automaatioita kuin laskettelukypäristä. Näen päivittäin aikuisia ilman kypärää. Ja jopa lapsia ilman! Ei mene minun jakeluuni sitten millään.

Onneksi F:n kanssa ei tarvinnut (vielä) vääntää kypärän käytöstä polkupyöräillessä eikä potkulautaillessa. Tämän kevään piristysruiskeen hommaan toi CrazySafetyn ihana Pink Leopard -kypärä*.

Nyt olisi hauska kuulla teidän kommentit, jotka ETTE käytä kypärää. Mistä se johtuu? Onko kypärän käyttö aikuisena yhtä noloa kuin minusta laskettelurinteessä vuonna -92, vai miksi potta ei painu päähän? 

-Karoliina-

*saatu 

Share

Kommentit

Minut ja siskoni pakotettiin silloin 90-luvulla pitämään pyöräilykypäriä ensimmäisinä taloyhtiön tai luokan lapsista. Kiltisti pidin vaikka nolotti ja ärsytti muiden kommentit. Nykyään pidän kypärää edelleen pitkillä pyoräilymatkoilla, mutta esim kaupassa käyn ilman. Todellisuudessa kauppareissulla on ihan yhtä monta risteystä kuin pidemmällä työmatkalla. Ehkä tänä vuonna laitan kypärän myös kauppareissulle, eihän se ole kuin laiskuutta jättää kypärä kotiin.

Mä käytän kypärää! Oon huomannut semmosen jutun, että Suomessa ei ihan hirveästi käytetä koska pyöräily on siellä aika normaalia. Sama kun asuin pienessä opiskelijakaupungissa Ruotsissa, ei olisi tullut mieleenikään käyttää koska 80% porukasta pyöräili, autoilijat tiesi sen ja koska olin tyhmä ja nuori (tai siis, 2 vuotta nuorempi kuin nyt 23-veenä :D). Nyt asun Briteissä, missä pyöräilijöiden määrä on ihan tajuttoman paljon pienempi kuin pohjoismaissa, mutta suurinosa käyttää kypärää. Se johtuu varmaan siitä että autoilijat täällä on ihan ÄÄÄ**SD*FASDF*.ja välillä, ja ilman kypärää pyöräileminen kaksikerroksisten bussien lomassa on oikeasti hengenvaarallista. Pyöräteitä ei ole/ne on surkeita/ne on parkkeerattu täyteen autoja. Muutkin tiet on aika järkyssä kunnossa, ja koska pyöräilykulttuuria ei yksinkertaisesti ole, niin ihmiset kyllä ottaa ihan kaikki toimenpiteet (kaikki valot, kypärät, huomioliivit, 4 heijastinta eri paikoissa, you name it) pyöräillessään. Tää on toisaalta tosi hyvä juttu, mutta musta olisi hanaa jos täälläkin päästäisiin siihen tilanteeseen että pyöräilijät voi oikeasti olla niin huolimattomia (ja vastuuttomia) kuin Suomessa, koska se tarkoittaa myös sitä että ihmiset ylipäätään pyöräilee. 

Pyjama
Pyjamapäiviä

Kun kirjoitin omaa postaustani pyöräilykypäristä ja niiden oikein pukemisesta, niin huomasin sellaisen tilastotiedon, että pääkaupunkiseudulla noin 2/3 käyttää pyöräilykypärää, kun taas Pohjanmaalla vain noin 15%. Aika huima ero!

Olen käyttänyt kypärää vasta nelisen vuotta (lapsen syntymästä lähtien), siihen asti asenne oli lähinnä "ihan sama". Kun joku päivä unohdin kypärän kotiin ja poljin yliopistolle ilman kypärää, niin silloin minusta tuntui, että on noloa olla ilman kypärää. Näin se maailma muuttuu.

 

Nyt on pakko jättää kommentti, vaikka kuulunkin siihen kypäränkäyttäjä-leiriin. Minä laitan kypärän päähäni päivittäin hieman reilun kilometrin työmatkalle. Lyhyemmillä kauppa- tai kirjastoreissuilla se jää usein kotiin, vaikka yhtälaillahan myös niillä matkoilla voi kaatua tai kolaroida. Kypärä on päässä myös aina rinteessä lumilautaillessa.

Meidän perheessä kypärän käyttöä on aina vaadittu. Lapsena ja varsinkin teininä se tuntui nololta, koska sen käyttö oli paljon harvinaisempaa kuin tänä päivänä. Tulipa teininä harrastettua sitäkin tyhmyyttä, että kotoa lähtiessä kypärä oli päässä, mutta kun kotipiha jäi taakse kypärä lähti päästä. Nyt aikuisena tuo toiminta tuntuu typerältä, mutta silloin ryhmäpaine, ulkonäkö ja se, mitä muut minusta ajattelevat merkitsi turvallisuutta enemmän. Eikä sitä turvallisuusaspektia tuolloin täysin ymmärtänytkään. Muistan elävästi kun isäni jonkun kypäränkäyttöön liityvän riidan päätteeksi tuli huoneeseeni ja sanoi, että haluavat minun käyttävän kypärää, koska eivät halua minun joutuvan sairaalaan jos kaadun pyörällä. Se on jäänyt hyvin mieleeni, koska osoittaa kyllä vanhempien rakkautta. Kypärän käyttämisessä kun ei ole kyse ulkonäöstä tai tyylikkyydestä, vaan ihan oikeasti turvallisuudesta ja jopa hengen pelastamisesta.

CougarWoman
CougarWoman

Mä en käytä kypärää pyöräillessä - ei itseasiassa ole koskaan edes tullut mieleen käyttää. Täällä landella on niin vähän autoja ja rauhalliset tiet, ja poljen joposellani niin rauhallisesti ja hitaasti (silloin kun ylipäätään edes pyöräilen), että riski on olematon. Mulla ei edes ole pyöräilykypärää. 

Pyjama
Pyjamapäiviä

Kommentti oikeastaan kahteen edelliseen kommenttiin. Kypärähän harvemmin pelastaa henkeä. Jos pyöräilijällä menee henki, niin se tapahtuu tyypillisesti auton kanssa kolaroidessa eikä siinä valitettavasti useinkaan kypäräkään auta. Sen sijaan pienemmässä onnettomuudessa, kuten kaatumisessa, kypärä voi pelastaa vakavammalta vammalta.

Käytän kypärää yleensä vain silloin, kun tarkoitus on ajaa lujaa. Mulla ei ole mitään perustavanlaatuista kantaa tähän, mutta syitä laiskalle kypäränkäytölle löytyy:

1. Kypärät ovat epäkäytännöllisiä. Haluan arkipyöräillä helposti ja mahdollisimman vähällä vaivalla. En jaksa kaupungilla käydessäni roudata kypärää muiden tavaroiden lisäksi mukana. Kypärä määrittää kampausta sekä piponkäyttöä liikaa. Pyöräilen joka päivä ja kaikkialle, joten en jaksa aina olla hiukset päin persettä ja korvat paleltuneena. Iso osa kypäröistä myös katkoo inhasti hiuksia.

2. Kypärät ovat kalliita. Mulla on urheilukäyttöön oleva kypärä, mutta se näyttää dorkalta arkivaatteiden kanssa, joiden kanssa pyöräilen.  Voisin ostaa kaupunkikypärän, mutta sata euroa mustasta potasta ei ole opiskelijalle mikään pieni hinta. 

3. Kypärät ovat epämukavia ja rumia. Suurin osa kypäröistä ei vaan sovi mun päähän. Olen sovittanut ainakin kolmeakymmentä eri kypärämallia, ja niistä vain yksi istui niin, ettei heilunut sinne tänne. Heiluvista kypäröistä ei liikenteessä paljoa hyödy.

Mutta vastineeksi sille, että silloin tällöin ajan ilman kypärää, pidän nopeuden alhaisena ja kiinnitän ekstrapaljon huomiota ympärillä liikkujiin. Saan kuitenkin jatkuvasti kommenttia siitä, etten käytä kypärää. Tämä kummastuttaa ja ärsyttää, koska kyseessä on kuitenkin mun oma valinta, josta kukaan muu ei kärsi. Jotkut kuitenkin tuntuu ottavan kypärättömyyteni varsin  henkilökohtaisesti: Kerran yksi melkein päälleajanut nainen huusi perään "Käytä kypärää huora!"

Riika V.
Koti Kumpulassa

Ja sitten näkee niitä, että lapsella on, mutta vanhemmalla ei. Mitä?? Tosi hyvää esimerkkiä ja onnettomuustilanteessa se oliskin varmaan hyvä, että vanhemmalla olis pää tohjona, mutta lapsella ei. Mutta joo, samaa mieltä, kypärä päähän!

mystery
Vision One

Mulla on jopo, joka on supermatala pyörä ja sellainen että jalkani ulottuvat maahan milloin vain. Ja huristelen vaan kaupungissa hyvin hidasta tahtia, sellaista sunnuntaiajoa. En siis näe skenaariota missä lentäisin pää edellä asfalttiin , ellei joku muu törmää muhun. Jos ajaisin isolla pyörällä joka päivä kovaa vauhtia töihin, sillon toki käyttäisin.

CougarWoman
CougarWoman

Sama!! :) 

Tuli just mieleen, että jos jopoillessa alkaisi käyttää kypärää, niin sitä voisi sitten ihan yhtä hyvin käyttää kävellessäkin :D 

mystery
Vision One

No just niin :D :D

Sucette
ce petit cœur

No, kyllä niitä tilanteita vois varmasti käydä. Joku voi jostakin kulman takaa tulla, lapsi juosta tai koira olla pitkässä hihnassa. Ketjut voi tippua tai rengas puhjeta vaikka jossain alamäessä ja voit yllättyä. Oma valinta, mutta ei kannata kuvitella olevansa kuolematon edes jollakin sunnuntaivauhdilla.

Joskus käytän, mutta en hirveästi usko kypärän suojaavuuteen. Joskus se ehkä voi pelastaa hengen, mutta mikään turvavyö se ei ole, siis kapine, jonka välttämättömyys pystyttäisiin tilastollisesti kiistattomasti osoittamaan.

Parhaiten pyöräilyn turvallisuuteen voi vaikuttaa maltilla, reittien valitsemisella ja kevyen liikenteen väylillä pysymällä - silloinkin kun matka pitenee. Merkittävä osa pyöräilijöistä ajaa huolettomasti tai suorastaan holtittomasti. 

Pelastusliivejä käytän aina, myös kotirannan katiskan katsoessa. Sen arvo hengen pelastajana on todellinen.

Jos minusta joskus tulee aktiivinen pyöräilykypärän käyttäjä, kypärän on oltava vahva ja vankka ja laajalti suojaava, ei mikään kevyt kippo.

 

 

Asun pienessä kaupungissa ja kauppareissulla mummiksella polkiessa en käytä kypärää. Jos taasen otan alle vaihdepyöräni, niin silloin laitan kypärän. Tällöin reitti yleensä kulkee autoteiden varsilla ja vauhti on tietysti myös itsellä kovempi, kun ollaan urheilumielessä liikkeellä. Toki ymmärrän, että kauppareissulla hiljakseen polkiessakin voi tapahtua vaikka mitä, mutta mutta. Ei vaan silti tule käytettyä! Sporttinen kypärä ei sovi muuhun tyyliin, käytän usein korkeita ponnareita tai nutturaa - eivät mahdu kypärän alle, sitä kypärää joutuu sitten kantamaan mukana, blaablaa, nää perussyyt mullakin..

Kommentoi

Ladataan...

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.