Ostolakossa koko loppuvuoden! Mutta miksi?

Kolmistaan

Päätös ostolakosta tuli aivan yllättäen. En ole ollut ostolakossa elämäni aikana koskaan. En ole iskenyt itselleni rajoitteita, edes harkinnut niitä. Mutta sitten kuitenkin viime viikolla päätin, etten yksinkertaisesti enää vain ostele. Mitään, mikä ei ole taloustarvike tai ruoka. Itselleni. Muille ostetut lahjat ovat erikseen.

Ensin mietin, että olisin lakossa lokakuun, mutta se tuntui liian nössölle. Päätin, että lakkoilisin vuoden 2017 loppuun. Tuosta vaan. Kertalaakista! Vaatteiden lisäksi tämä koskee kaikkia kodintuotteita (paitsi muutamaa uutta jouluvaloa tai muuta sellaista jouluntuojaa), meikkejä ja asusteita.

En ole shoppaillut nyt mitenkään tavallista enemmän, enkä ole saanut karmeita luottokorttimaksuja. Olen kuitenkin huomannut, että ostaminen ei – poikkeuksia lukuun ottamatta – ole tuottanut minulle iloa. Päinvastoin: Olen monen kaupunkikierroksen jälkeen ollut ennemminkin syyllinen. Takaraivossa on kolkuttanut, etten oikeasti olisi tarvinnut juuri tuota rajauskynää tai niitä sukkahousuja. Vähempikin olisi riittänyt. Ja kun katselin taas kirppikselle meneviä säkkejä, mietin, että elämänsä voisi käyttää paremminkin kuin turhien tavaroiden ja vaatteiden ostamiseen ja eteenpäin laittoon.

Karsittuani kaappiani, näin aika selkeästi vaatteideni kaavan. On niitä nopeasti halvalla ostettuja vaatteita, joita olen muka-tarvinnut, mutta jotka ovat parin käytön jälkeen päätyneet kierrätykseen. Näiden oston yritän lopettaa kokonaisuudessaan myös lakon jälkeen.

Näiden rinnalla on puolestaan muutamat hyvät ketjufarkut (Zara), erihintaisia neuleita, laatukollarihousuja, Uhanan ja Billebeinon collegepaitoja ja Ivanan-mekkoja. Ne ovat vaatteita, joita käytän viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Joihin en kyllästy, jotka tuntuvat aina omilleni ja joiden kanssa olo on hyvä. Niitä meinaan ostaa jatkossa harkitusti, mutta ennen kaikkea nauttia siitä setistä, joka kaapissani jo entuudestaan on. Ne ovat se minun juttuni, joten miksi ihmeessä olen ostellut sekaan mitä sattuu kummallisuuksia.

Ostolakkoni tarkoitus on se, että löytäisin taas sen ilon, jota kaapissani olevat vaatteet minussa ennen herättivät. Etten haalisi lisää, vaan keskittyisin jo olemassa olevaan. Ja sitten kun joku hetki ostaisin jonkin yhden ihanan jutun, osaisin nauttia siitä täysin rinnoin. Ilman hippuakaan syyllisyyttä. Sellainen on esimerkiksi tämä Ivanan syksymalliston Muumi-mekko, jonka pelkkä katsominenkin saa sydämeni läpättämään. Sellainen pitäisi olla tunne jokaisen kaapin vaatteen kohdalla. Ei ainoastaan se, että vaate on yksi muiden joukossa. Vaan juuri se itselle sopiva aarre, joka tuottaa joka kerta iloa.

Raportoin ostolakon kiemuroista varmasti tässä syksyn ja talven aikana, mutta vinkkejä homman toteutukseen otetaan tietysti vastaan kokeneemmilta!

-Karoliina-

Kuvat: Armando Tranquille

Asu: Mekko, Ivana Helsinki (saatu) // kengät, Dr.Martens // laukku, H23 (design by Armando Tranquille)

 

Share

Kommentit

figure out

Jes! Itse ajattelin kokeilla samaa kun katsoin Netflixistä Minimalism-dokkarin, jota Lilyn Tyhjä Ajatus-blogikin oli suositellut. Niin paljon turhaa tavaraa löytyy..

Ihana mekko! Mites noitten Ivanan mekkojen kokohommat?? Menis tilaushommiksi niin sillä utelen? Nyt ei voi olla ostolakossa, hih.

paulahelena
ALUAP

Haha mä kävin kans liikkeessä kotiuttamassa tän mekon :D oma on 36, vähän kinnas tisseistä koska imetys mut muuten mainio. Mulla pituutta 170 ja semmonen hoikka varsi, normikoko 36-38. Myyjä kyl sano että ois napakkaa mallia...

better choices

Itsekin samoissa mietteissä. Mulla ei tosin onnistuisi ostolakko.. oon ihan addikti. Mutta hitain askelin parempaan suuntaan menossa.
Tavaraa lähdössä nettikirppareille juuri parhaillaan ja kaapissa näyttää hetken ainakin hyvältä.

Kommentoi