Pelottava kesä

Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: C More

Hassua, miten tietynlaiset asiat nivoutuvat yhteen. Niin kuin nyt vaikka joululoma ja Jane Austen -elokuvat, pääsiäinen ja puutarhalehtien lukeminen (vaikken omista edes puutarhaa) ja syksy ja innostus keittojen tekemiseen.

Kesään, niin kauan kuin muistan, on liittynyt dekkarit. Ne rypistyneet dekkaripokkareiden sivut, joiden välistä löytyy rantahiekkaa. Ja ne yöttöminä öinä katsotut Wallanderit, joiden jälkeen oli himppusen pelottavaa hiippailla lapsuudenkodin yläkertaan nukkumaan.  

C Moressa, kotimaisessa suoratoistopalvelussa, on tarjolla ennätysmäärä pohjoismaisia dekkareita perinteisestä Wallanderista uusiin suosikkeihini -  Gåsmammaaniin ja ruotsalaiseen Midnight Sun-sarjaan, joiden lisätiedot ja itse asiassa koko muu dekkarivalikoima kannattaa käydä katsomassa täältä. Vaikka C More onkin minulle monella tavalla jo todella tuttu, täytyy myöntää, että pohjoismaisten dekkareiden tarjonta on vienyt aivan mukanaan. Itse asiassa alkukesän dekkarihetket C Moren kanssa ovat antaneet ikään kuin varaslähdön kesään, koska nyt, kesäkuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla, olen ehtinyt kahlata monien dekkarisarjojen jaksoja ja koukuttavia elokuvia jo läpi.

C Moressa parasta onkin ollut – myös dekkareiden osalta – että katseluajankohdan ja paikan voi katsoa ihan itse. Ei tarvitse odottaa silmät ristissä vaikkapa yhteentoista, vaan sarjan tai elokuvan voi aloittaa heti, kun on itse siihen valmis. Vaikka mökillä saunan jälkeen, peiton alla. Tai kotona siinä samalla kun laitan pyykkejä narulle. Olenkin huomannut, että esimerkiksi mekaanisten kotitöiden teko sujuu paljon jouhevammin, kun voin samalla katsella ja kuunnella ohjelmia C Morelta.

Käsi ylös te muut, joiden mielestä kesä ja dekkarit sopivat yhteen! Ja hyviä dekkarivinkkejä C Moren valikoimasta otetaan myös erittäin mielellään vastaan. Onko teillä kokemusta C Moren dekkarivalikoiman sarjoista? Oma suosikkini C Morelta on tosiaankin tuo yllä mainitsemani Gåsmamman, jossa juoni lähtee liikkeelle siitä, kun tukholmalainen perheenäiti Sonja saa tietää miehensä ja veljensä sotkeutuneen huumebisnekseen. Tieto saa luonnollisestikin Sonjan pohtimaan, kuinka itse toimii aivan uudessa tilanteessa, ja tästä käynnistyykin sitten tarinan varsinainen seikkailu. Minusta Sonjaa näyttelevä Alexandra Rapaport on juuri täydellinen valintaa rooliin: vahva ja heikko nainen yhtä aikaa. Aito ja myös hauskalla tavalla -lähinnä ulkoisesti - stereotyyppinen ruotsalainen. Välillä sarjan edetessä minua kummastutti Sonjan aviomiehen toiminta, mutta toisaalta miehen nössöys tuo tarinaan lisää aitoutta. Parasta sarjassa on se, että samalla kun tarina etenee, alkaa pohtia, kuinka itse toimisi samanlaisessa tilanteessa ja mitkä teot ovat lopulta oikeita ja vääriä. Ruotsista ja sen alamaailmasta huolimatta sarja on jollakin tavalla silti todella realistinen.

Gåsmammanista on nyt kaksi kautta nähtävillä C Moressa, mutta syksyksi on luvattu kolmas kausi. En malta odottaa (ja samalla mietin, miten jaksoja uskaltaa katsoa hämärinä iltoina)!

Kurkistakaapa nyt minun Instagram-sivuilleni. Siellä on menossa arvonta, jossa arvotaan 3 kappaletta 2 kuukauden määräaikaisia C Moren Total-paketteja.

Jännää keskiviikkoa!

-Karoliina-

Share

Kommentoi

Ladataan...

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.