Saako uusperheonnesta puhua?

Kolmistaan

Minun on ollut tällä viikolla vähän vaikea kirjoittaa, koska melkein kaikkia aiheet, jotka ovat tulleet mieleeni, ovat liittyneet tähän meidän matkaamme ja oloon Saksassa. Niin ja uusperhe-elämän harjoitteluun, A:han ja F:ään, omaan oloni koko tämän setin keskellä.

On kuitenkin tullut olo, että en voi oikein näistä asioista kirjoittaa. Kukaan ei ole minulle niin sanonut, edes vihjannut, mutta silti takaraivossani on tunne, ettei se olisi oikein suotavaa. Että jos kerron kivoista asioista, sen voisi tulkita ylimieliseksi leuhkimiseksi. Se voisi loukata. Ihmisiä, jotka tunnen ja sitten teitä siellä ruudun takana. Koska olenhan jo monta kertaa aikaisemminkin huomannut, että oman yksityiselämäni valinnat ovat loukanneet jostain syystä myös sellaisia ihmisiä, joita en ole koskaan edes tavannut. Tai jotka eivät ole tavanneet henkilökohtaisesti minua. Joskus lukijat ovat kokeneet, että valintani ja elämäni meno on loukkaus heidän arvojaan tai valintojaan vastaan.

Mietinkin, onko tämä kaikki – taas kerran –vain minun omassa päässäni. Johtuuko (yli)tulkinta siitä, että blogi pakottaa miettimään tarkemmin sitä, millaisia asioita antaa elämästään julki ja miten ne voidaan tulkita?

Vai voiko olla niin, että ne toisen kierroksen perheet ja puolisot – niin arkipäivää kun nykysuomessa ovatkin – on edelleen sellainen pienimuotoisen peittelyn paikka. Vähän kuin välillä sateenkaariperheisiin suhtautuminen: Kyllähän niitä saa olla, kunhan eivät tule elämäntapaansa tänne meille normaaleille tyrkyttämään.

Olisi aika mahtavaa, jos elämä menisi kerralla niin kuin on suunnitellut. Menisi sitä rataa, jonka ensiksi valitsi. Menisi niin, ettei joutisi suremaan. Ei aiheuttaisi itse surua. Mutta harvoinpa se vaan menee niin. Elämä. 

Täällä eletään vain kerran, ajattelen. Ja koska kaikkeen ei voi vaikuttaa. Koska elämä tuo tullessaan kauheita, ihania, ennalta-arvaamattomia, järkyttäviä, sydäntä riipiviä ja toistaalta onnenpakahduttavia hetkiä, ei voi muuta kuin ottaa ne nöyränä vastaan. Oppia ja mennä eteenpäin. Iloita ja elää. Ja muistaa, mikä on tärkeintä. 

-Karoliina-

 

Share

Kommentit

Elinakoo (Ei varmistettu)

Se on ehkä hieman samanlainen paradoksi, kuin tämä kuva:
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/564x/b9/6a/c9/b96ac960ef2aca8bdb454...
Mutta kenenkään ei silti kuulu muuttaa itseään tai mielipiteitään muiden vuoksi. Jos olet onnellinen sinulla on oikeus olla onnellinen.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Hyvä ja osuva meemi! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Loistava teksti - taas kerran. Muista - ja muistakaa muutkin - että vain sinä tiedät elämäsi ja myös sen kipupisteet ja niiden myötä syntyneet ratkaisut. Ja jos ei kaikki olekaan aina mennyt niin kuin toive on alunperin ollut kun parisuhteen ja perheen on rakentanut, on sinulla ja jokaisella muullakin uudessa tilanteessa olevalla oikeus rakentaa elämää ja siihen kuuluvia asioita uudelleen.
Neuvojia ja syyttelijöitä, parhaiten sinun elämäsi tietäviä, löytyy aina, mutta vierellä kulkijoita ja tukijoita onkin sitten vähemmän. Ole rohkea ja luota siihen, että teet hyviä valintoja ja ratkaisuja! Meitä on monta sinun tukenasi!

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

<3 Voi miten todella kauniisti kirjoitettu. Kiitos!!

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulle tuli "uusperheähky" jo aikanaan, kun lapset olivat pieniä. Silloin tuntui olevan buumi (tai sitten nuo otsikot vain tarttuivat silmiini kuin raskaana olevat naiset toisinaan kaukuvassa), että jokaisen naistenlehden kannessa kaupan kassalla hehkutettiin uusperheen onnea. Kuin toinen kierros olisi ydinperheen itsestäänselvä jatkumo, kuin vauva kymmenen kuukautta häiden jälkeen. Eroperheet nostivat voimalla profiiliaan.
Ja mikäs siinä.
Oikeastaan uusperheissä itseäni vaivaa vain yksi seikka: kuka muisti kysyä niiltä lapsilta, mitä he haluavat?

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

En usko, että lapsilta yleisesti kysytään - uusperheissä tai alkuperäisissä ydinperheissä - miten aikuiset parisuhteensa palaset laittavat. Minusta se on aikuisten tehtävä tehdä parisuhde JA lapsen paras niin, että siitä tulee mahdollisimman hyvä kombo kaikille. 

Laurakp (Ei varmistettu)

Itse ajattelisin, että ehkä pari vuotta edellisen parisuhteen loppumisesta voisin hehkutella. En myöskään lapselleni kertoisi uudesta suhteesta ennen kun se olisi kestänyt ainakin vuoden verran, että olisi edes jonkunlainen varmuus sen kestävyydestä.

Mommas (Ei varmistettu)

Ai että suhteen kestävyydestä kertoo suhteen kesto, ei sen sisältö ja laatu? Onko vuosi joku maaginen raja, jolloin suhteen voi nähdä kestävänä asiana? Ihan yhtä kestävä se voi olla ollut vaikkapa puolen vuoden jälkeen. Eiköhän aikuiset ihmiset tunnista kestävän ja hyvän suhteen, kun sellaisessa ovat.

Vierailija (Ei varmistettu)

Suhdehan voi loppua jo kauan ennen kuin se "virallisesti" loppuu.

Ainoaliisa (Ei varmistettu)

On Helppo määritellä aika sitä kysessä, mutta mitä se käytännös on aivan toinen. Itse olis asettanut puolivuotta tapailua ennen esittelyä. Mutta rakastuin ja tiesin hänen olevan se oikea minulle. Uusioperhe kuviossa on se mutka että jos oma lapsesi ei hyväksy uutta kumppania on jutun toimivuus mahdotonta minusta! Toki me emme esiintyneet aluksi parina lapselle, hän oli äidin ystävä ja samalle lapsi tutustui häneen. Iso tekiä on se miten lapsen aikana käyttäydytään ensitapaamisille.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Niin ja : Mommas, vierailija ja Ainoliisa.

Juurikin niin. Se, milloin suhde loppuu ja suhde loppuu, ovat kaiksi täysin eri asiaa. Ainakin usein! Ja aikataulut harvoin pitävät, kun kyse on elämästä.

Ja on totta, että olisi "turhaa" seurustella vakavasti, koska juurikin se lapsen ja nyksän suhde on asia, joka on niin keskeinen. En voisi itsekään kuvitella, että olisin ihmisen kanssa, jonka kanssa F:llä ei synkkaisia. Se olisi, valitettavaa toki siinä tapauksessa kyllä, suhteen loppu.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Mähän julistin kaikille, että pitää seurustella VÄHINTÄÄN vuosi, että ketään F:lle esittelen. 

Mutta niin se elämä menee, ettei kaikki mene oppikirjoista. Onneksi!

Inu (Ei varmistettu)

Pari vuotta? Oikeesti? Pari vuotta pitäis olla hiljaa ja pitää asiat omana tietonaan,koska se vois loukata jotain? Vai minkä takia?

Mmmmmmm (Ei varmistettu)

Jos lapsilta kysytään niin tietenkin haluavat vanhempansa ikuisesti yhdessä - onnellisina. Mutta onko onneton pakkoliitto lasten takia oikeasti se ympäristö, jossa lasten on paras kasvaa?

Uusperhe voi toimia, mutta se oikean onnen ja tasapainon löytyminen vie valitettavasti vuosia. Uusperheliiton sivuilta löytyy elinkaarimalli, joka minua uusperheen alkuhuumassa ärsytti, mutta kantapään kautta oikeaksi osoittautui.

Ilon ja kärsivällisyyden kautta &lt;3

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Viisaita ajatuksia. Täytyy ehdottomasti tutustua tuohon sivuun!! Kiitos vinkistä :) 

annepa (Ei varmistettu)

Oli ihan mielenkiintoinen elinkaarimaali, mutta otathan huomioon, että se on tehty "massoille". En tunnista meidän uusperhettä tuosta alkuunkaan.

Esimerkki elävästä elämästä: alkusykli.
"Toisen puolison lapset otetaan avosylin vastaan ja aikuiset uskovat vilpittömästi kaikkien tulevan onnellisiksi, sopeutuvan ja rakastavan toisiaan.". Ei. Minä siedän mieheni lapsia, koska jos en sietäisi, en olisi mieheni kanssa. Käyttäydyn sivistyneesti lapsia kohtaan, ei muuta. Minä en edes ole äitipuoli, niinkuin tuossa elinkaarimallissa uutta puolisoa nimitetään. Lapset osoittavat kasvavaa luottamusta esim. kertomalla minulle oma-aloitteisesti asioistaan (ja pienin kiukuttelemalla). Silloin minusta tuntuu kiusaantuneelta, mutta käyttäydyn silti asiallisesti ja esim. kerron omista kokemuksistani.

Odottelen mielenkiinnolla keski- eli rähinävaihetta. Miehen lapsissa on tosin se erikoisuus, että kaksi vanhinta eivät ikinä (I mean it) ole kiukutelleet, ovat kuuliaisia ja käyttäytyvät aina hyvin. Kolmas on normaali kiukutteluineen. Että ehkä tähän rähinävaiheeseen ei ikinä päädytäkään. Saas nähdä.

Kyllä tuo elinkaarimalli varmaan tosiaan massoihin pätee, mutta ei välttämättä kehenkään yksilöön.

Kuulostaa aika kylmältä :o

annepa (Ei varmistettu)

Odottelinkin tällaista kommenttia. Ei kaikki naiset ole lämpimiä ja pullantuoksuisia äitejä.

Jos mieheni ajattelisi, että nykytila on lapsille vahingollinen, hän ei olisi nykytilassa. Se nimittäin on aivan selvää, että minä olen ikuinen kakkonen. Ne lapset on miehelle ykkönen ja niin sen pitää ollakin.

Pullantuoksuisen ja empaattisen välillä on h*lvetin paljon.

annepa (Ei varmistettu)

Empatia tarkoittaa tietoista yritystä asettua toisen asemaan. Miten tämä liittyy kommenttiini?

Tämä on muuten kans yks asia mistä ei saa puhua. Että ei varsinaisesti rakasta puolison lapsia. Vai oletetaanko aina ja joka kerta, että vanhemman uusi puoliso rakastaa niitä mukana tulevia lapsia, vaikka itse asiassa vain aikuiset on aloittaneet parisuhteen? Aika kiero oletus, että ilman muuta sitä rakastaa alunperin täysin vieraita ihmisiä, joihin ei olisi tutustunut ikinä ilman sitä uutta puolisoa. Vertaisin tilannetta kämppiksiin, siinäkin toisilleen alunperin vieraat ihmiset asuu samassa asunnossa.

Ne lapset tulee siinä mukana, niiden tarpeet pitää ottaa huomioon, niitä kohtaan pitää käyttäytyä asiallisesti ja niiden sitä toista vanhempaa kohtaan pitää käyttäytyä asiallisesti, mutta ei se tarkota, että niiden kanssa pitää haluta viettää aikaa tai että niitä pitää rakastaa. Empatialla ei ole mitään tekemistä tässä keskustelussa. Ilman rakkauttakin voi olla empaattinen, täysin vierastakin ihmistä kohtaan voi olla empaattinen.

LindaWa (Ei varmistettu)

Itse sain miehen myötä kaksi bonuslasta niin kuin täällä Ruotsissa sanotaan. Monenlaisia kausia on näihin viiteen vuoteen mahtunut. Välillä on ihanaa, välillä vähemmän, välillä tekisi mieli palauttaa koko paketti. Mut silloin kun on se onnellinen hetki, saa siitä pitää iloa ja jakaa toistenkin kanssa - niitä toisenkinlaisia hetkiä varmasti tulee. Mitä tulee siihen, että omalla kertomuksellaan "loukkaa" , ei se ole sinun ongelma, se kertoo loukkaantujasta itsestään ja kyvyttömyydestä kuvitella itsensä toisen asemaan! Sinun blogi on sinun tarina, ihanaa että kerrot sen niin rohkeasti!

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Oi kiitos, miten ihanan viimeisen lauseen kirjoitit. Siinä on runoutta ja taikaa <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuule, jos joku tuntematon ihminen sinun onnestasi loukkaantuu, niin yritä jättää omaan arvoonsa! Ei sinun onni ole keneltäkään muulta pois, jos nyt et varatun miehen kanssa suhmuroi siellä - silloin ehkä olisikin joltain muulta pois... Häntä pystyyn vaan ja elämässä eteenpäin!

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

No onneksi en sentään :) Ihan vapaan...tai siis ex-vapaan nyt! 

Granny (Ei varmistettu)

Tottakai uusi onni on suotavaa ja jopa toivottavaa, mutta minun mielestäni kuulostaa sinun tilanteessasi hötkyilyltä puhua PERHEESTÄ tai edes uusperheestä.
Ehkä olen hieman vanhanaikainen ja kankea. Mutta jotenkin olettaisin, että siinä perheytymisessä menee vähän kauemmin.

Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että sinulla on täysi oikeus onneesi.
Olen itsekin ollut sinun tilanteessa ja nyt onnellisesti täällä elellään uusperheenä.
Lasten kanssa vaan olen ajatellut, että kaikki asiat pitää tapahtua eeerittääääin hitaasti, vaikka päällisin puolin näyttäisi, että toinen sopeutuu todella hyvin ja nopeasti.. Pinnan alla voi silti kuohua.
Nimim. Kokemusta on :D

Onnea silti kaikesta, näytät hehkuvan.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Mietin myös itse, onko perhe-sana liian yliampuva (vaikka kyllä tämän sakin koen niin perheeksi kun voin perheeksi kokea). Siksi laitoin tuon termin "harjoittelu" tuonne, koska tottahan on, että pienet spurtit Saksaan ja päivittäinen Skype porukalla ei ole vielä sitä perusarkea kuin pienen raapaisun verran. 

Konkarilta otetaan vinkkejä vastaan :) 

BT (Ei varmistettu)

Itse odottaisin hieman, tai aika paljonkin, pidempään ennen kuin julkaisisin tämänkaltaisia kuvia.
Mitään ei menetetä siinä että annetaan asioiden kehittyä rauhassa. En itse haluaisi iskeä puukkoa exäni/lapseni toisen vanhemman selkään (riippumatta siitä kuinka vaikea suhde tai ero olisi ollut) tieten tahtoen.
Haluaisin myös odottaa ja puntaroida aivan rauhassa, paljon pidempään, jatkuuko vastikään roihahtanut uusi suhde sitten kuitenkaan.

Mutta ei oikeastaan kiinnosta lopulta miten muut toimivat omissa tilanteissaan. Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia.

Vierailija (Ei varmistettu)

Outoa että kirjoittaja näkee bloggaajan uusperheestä kertomisen puukon lyömisenä eksän selkään... En todella voi ymmärtää sitä, miten nurjasti jotkut tulkitsevat asioita; kaksi aikuista ihmistä ovat päättäneet aikanaan erota ja ei kai kukaan niin kypsymätön ole, että kostaa tai tms eksälle uudella suhteella. Varsinkin kun ero näköjään on tapahtunut ihan ihmisten keskinäisten ristiriitojen vuoksi eikä kolmannen osapuolen väliintulon seurauksena. Mutta itsestäänhän ja ajatusmaailmastaanhan kommentoijat kommenteillaan aina kertovat.

BT (Ei varmistettu)

Kyllä koen turhana "puukon iskemisenä" tämän kaltaisten kuvien julkaisun verrattain hyvin lyhyen ajan kuluttua alkuperäisen perheen hajoamisesta. Erota saa, seurustella saa, lapsen saa esitellä jne. mutta uuden suhteen herutus julkisten kuvien, joissa lapsi piehtaroi uuden kumppanin kanssa tms. , näin lyhyen ajan kuluttua erosta on mun mielestä mautonta. Itse en niin tekisi ja jos minulle tehtäisiin nii se sattuisi sydänjuuria myöden. Uskon etten ole ainoa.

Mutta kuten jo sanoin, en kovinkaan paljon jaksa mieltäni pahoittaa siitä miten muut näissä toimivat. Kirjoittaja avasi keskustelun aiheesta ja minä osallistuin omalta osaltani keskusteluun.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

BT ja Vierailija.

"Heruttaminen" ja "piehtarointi" ovat aika voimakkaita termejä, mutta ymmärrän toki kiukun.

Näin me ihmiset juuri koemme, kuten BT hyvin sanoi, elämän eri tavalla: Minusta ilo on osa elämää, eikä kuvissa omasta mielestäni ole yhtä ainutta epäilyttävää asiaa.

Myyry (Ei varmistettu)

Olen samaa mieltä. Tuntuu pahalta tytön isän puolesta. Miksi et hehkuttaisi onnea läheisillesi, miksi pitää jaksaa se täällä?

Seurustelin mieheni kanssa vuoden verran ennen kuin tapasin mieheni lapset. Meillä meni myös onneksi kaikki hyvin, perhe kasvanut pienellä kääröllä. Ollaan onnellisia, mutta ei tulisi mieleenkään jakaa kuvia minusta ja miehen lapsista. Onko vaan minun päässäni ajatus, vai saisinko näyttää uusperheen onnen ei omien lasten kanssa?

Moni kirjoitti myös, että olisi hyvä odottaa suhteen etenemistä ennen kuin puhuu uusperheestä. Olen siinäkin osittain samaa mieltä. Läheltä nähnyt, kun mies tullut mukaan lapsiperheen elämään. Muutaman kuukauden yhteiselon jälkeen mies tajusi, että lapsiperheessä eläminen ei hänen juttunsa ja ero siinä tuli. Turhaa surua lapsille.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

BT, Vierailija ja Myyry.

Tämä on ehkä aspekti, joka minua kummastuttaa eniten : Olen eronnut (oikeasti aika kauan aikaa sitten) lapseni isästä, eikä elämäni liity häneen kuin lapsen kautta. En mieti bloggaamistani, siirtojani, elämääni, rakkauttani, suhdettani hänen kauttaan. Ja silti - viikosta toiseen - moni kuvittelee, että ikään kuin kostan onnellani hänelle. Mietin vaan, mitä? Ja kuinka sairas pitäisi olla, että olisi onnelinen koston vuoksi.

Vastaus siihen, miksi minun pitää kirjoittaa. No varmaan siksi, että kyseessä on perheblogi/life style -blogi. Ja tämä sattuu nyt olemaan minun perheeni ja elämäni. Olisi hyvin vaikeaa jättää pois se olennaisin. Enkä kyllä näkisi siinä mitään järkeäkään. 

Myyry (Ei varmistettu)

Olet kyllä oikeassa. Sinun ei pidä miettiä elämääsi tai onneasi entisen miehesi kautta.

Jäin miettimään myös tuota, että olimme yhdessä vuoden ennen kuin mieheni lapset tapasin. Nyt jos erottaisiin ei sillä olisi mitään väliä, kuinka pitkään olimme seurustelleet ennen lasten näkemistä. Onneksi ei ole oikeita ratkaisuja vaan jokainen saa ne päättää itse.

Vaikka ihmettelin, miksi täällä onnea hehkutat, niin minulle lukijana se on kyllä kiva. Mielenkiintoista lukea ajatuksia uusperheestä ja siinä elämisestä sinun näkökulmasta, koska itse elän sitä etävanhemman puolisona. Joku voi ajatella, että ei siinä eroa ole, mutta olen erimieltä. :)

Ruuhkamutsi (Ei varmistettu)

"Olen oikeasti eronnut jo kauan aikaa sitten". Eikö teillä exäsi kanssa ollut vuosi sitten perheen joulukalenteri ym. Hyvin näyttelitte onnellista perhettä kalenterin videoilla.Minusta vuosi on tosi lyhyt aika ruuhkavuosissa. Mitä eroamiseen ja uusperheeseen tulee, olen edelleen eroperheen lapsena sitä mieltä että ihmiset eroavat liian helposti. Ei jakseta sitä perus arkea. Kun suhteen alkuhuuma vuodet on ohi ja niissä vuosista on tehty jo lapsi tai useampikin niin eihän se perus arki kauhean hehkeetä ole.
Toivottavasti olet Karoliina onnellinen nykyisessä varsin tuoreessa suhteessasi ja jaksatte ne tulevat harmaat arkipäivää ja toisen likapyykit (mistä muistaakseni kirjoitit kertoessasi edellisestä erosta.)
Itse olen sitä mieltä että suhde vain paranee vanhetessaan nm kohta 20 vuotta saman miehen kanssa ja lapset 3 ja 5v.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Onnea teille :) Upea saavutus!

Ma Ralle (Ei varmistettu)

Kirjoitat, että olet eronnut lapsesi isästä kauan sitten ja hän liittyy elämääsi vain lapsen kautta. Blogin lukijat kuitenkin tuntevat hänet edelleen samalla tavalla kuin sinut, sosiaalisen median kautta, eikö ole ihan luonnollista, että blogin lukijoita odostuttaa se, että samana päivänä toisessa blogissa onnellisuuskuvia nyksän kanssa ja toisessa itketään sängyssä 1600km:ä päässä olevan pienen sydämen perään? Ei mulla ole siihen mitään ratkaisua, mutta se tuntuu ja näyttää ...oudolta, ristiriitaiselta, liian julkiselta, ei niin kauhean onnnistunteelta? Varsinkaan lapsen kannalta, joka myös tuodaan esiin molemmissa blogeissa jatkuvasti. Otin näkökulman lapsesta esiin vain, koska sinä kirjoitit hänestä myös.

Ann_ (Ei varmistettu)

Olen Ma Rallen kanssa samaa mieltä. Ja kuten Karoliina sanoit, niin lapsilta harvemmin kysytään mitään. Mitäköhän mieltä F on tästä uusperhepostauksesta vs. isän blogitekstistä tänään parin vuoden päästä, kun ymmärrystä on hieman enemmän? Anteeksi suoruuteni, mutta nyt menette niin hurjaa vauhtia eteenpäin että hirvittää. Mietin jätänkö kommentoimatta, mutta kun aiheesta kirjoitit, niin ajattelin... Blogisi on ihana ja olet taitava kirjoittaja, mutta nyt tökkii ja pahasti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eihän toinen bloggaaja voi vaikuttaa siihen mitä toinen kirjoittaa, kummallakin on oma elämä. Luulen, että niitä synkkiä ikävän hetkiä on molemmilla osapuolilla siis myös varmaan äidillä, mutta vain toinen kirjoittaa niistä syystä tai toisesta. Ei nimittäin pidä unohtaa sitä, että lapsi on myös isällään, varsinkin loma-aikoina pitkiä aikoja (näemmä). Siitäkään ei ole kummassakaan blogissa kirjoitettu - syystä tai toisesta.

Ja se, mitä lapsi joskus ajattelee näistä kirjoituksista, on varmaan juuri se, mikä ohjailee kenenkin kirjoituksia.

Ma Ralle (Ei varmistettu)

Ei tietenkään voi toinen bloggaaja vaikuttaa siihen, mitä toinen kirjottaa. Tolla kommentilla yritin valottaa lukijan puolta sen yhdistävän tekijän, eli lapsen kautta. Musta tuntuu tosi pahalta kirjottaa kenestäkään (varsinkaan lapsista jotka ei itse päätä, mitä niistä netissä näkyy) jota en tunne, mutta halusin nimenomaan tuoda esiin sen, miltä tilanne näyttää sellaisen lukijan mielestä, joka seuraa molempia blogeja.
En mä jaksa lähtä moralisoimaan ihmisten omia valintoja, se, missä lapsi on millonkin, ei oo mun asia, uusperheet on ok, erot ok, toivon vaan onnea kaikille ja Kolmistaan on hyvä blogi, siks mä tänne kommentoin.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ma Ralle, Ann_ ja Vierailija.

Kuten sanottu, kuten en tiedä esim. Pupulandian Jennin, Iina-MouMoun tai Tämän kylän homopojan päivän postausaiheita ja tunnelmia, en voi myöskään tietää entisen kumppanini aiheita. Ymmärrän lukijoiden olon siinä välissä, mutta se on nyt vain fakta, jolle tuskin voi mitään, jos molempia blogeja haluaa seurata.

Se, että lapseni lukee joskus - jos edes lukee - minun blogiani, on otettu huomioon. Voin puhua vain omasta puolestani, mutta joka ikinen teksti, jonka olen vuosien aikaan kirjoittanut, on sellaista materiaalia, jota minun ei hävetä kirjoittaa teille nyt tai näyttää tyttärelleni myöhemmin. Tästä syystä myös moni aihe - tärkeäkin - jää täällä käsittelemättä. 

Tuo, mitä lapsiin tulee. Moni asia on lukijoiden tulkintaa. Jos olette huomanneet, en ole kirjoittanut MITÄÄN F:n reaktioista eroon, nykytilanteeseen tai ylipäätään elämään. On totta, että hän näkyy kuvissa (ainakin toistaiseksi), mutta muut asiat ovatkin sitten luokkaa "F nukahti, hän täytti 6 vuotta, tykkää syödä karkkia." Sellaisen tiedon levittämistä en koe haitalliseksi. 

 

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ma Ralle, Ann_ ja Vierailija.

Kuten sanottu, kuten en tiedä esim. Pupulandian Jennin, Iina-MouMoun tai Tämän kylän homopojan päivän postausaiheita ja tunnelmia, en voi myöskään tietää entisen kumppanini aiheita. Ymmärrän lukijoiden olon siinä välissä, mutta se on nyt vain fakta, jolle tuskin voi mitään, jos molempia blogeja haluaa seurata.

Se, että lapseni lukee joskus - jos edes lukee - minun blogiani, on otettu huomioon. Voin puhua vain omasta puolestani, mutta joka ikinen teksti, jonka olen vuosien aikaan kirjoittanut, on sellaista materiaalia, jota minun ei hävetä kirjoittaa teille nyt tai näyttää tyttärelleni myöhemmin. Tästä syystä myös moni aihe - tärkeäkin - jää täällä käsittelemättä. 

Tuo, mitä lapsiin tulee. Moni asia on lukijoiden tulkintaa. Jos olette huomanneet, en ole kirjoittanut MITÄÄN F:n reaktioista eroon, nykytilanteeseen tai ylipäätään elämään. On totta, että hän näkyy kuvissa (ainakin toistaiseksi), mutta muut asiat ovatkin sitten luokkaa "F nukahti, hän täytti 6 vuotta, tykkää syödä karkkia." Sellaisen tiedon levittämistä en koe haitalliseksi. 

 

BT (Ei varmistettu)

En todellakaan kuvittele, että haluat kuvien julkaisulla tai millään muullakaan kostaa entiselle kumppanille. Oli motiivi (vaikkapa vain oma puhdas ilo ja onni uudesta kuviosta) tälläisten kuvien julkaisulle lyhyen aikaa eron jälkeen mikä tahansa, niin omalla kohdallani ajattelisin kaikesta huolimatta entistä kumppania ja sitä etten haluaisi vahingossakaan ottaa riskiä hänen satuttamisestaan tälläisellä. Kipua tulee eron yhteydessä muutenkin enemmän kuin riittämiin. Jos julkaisisin koskaan tämän kaltaisia kuvia niin tekisin sen vasta kun erosta olisi hyvin paljon pidempi aika.

Mutta tiedostan kyllä erittäin hyvin, että eroasioissa ihmisten ajatukset mm. siitä mikä on lyhyt ja pitkä aika erosta vaihtelee hyvin paljon. Itse erosin kolme vuotta sitten ja se on edelleen omasta mielestäni lyhyt aika. Exäni mielestä taas erosta oli jo paljon aikaa kun siitä oli muutama viikko :)

Emmiini (Ei varmistettu)

Hyvä Karoliina! Ihana, että näytät onnesi ja elämäsi, ne ovat sinun ❤️ Kateellinen Suomalainen ajattelee aina "pahinta" ja ilkeintä. Miksi uusperheen onni pitäisi olla exältä pois? Ollaan me onnellisia uusperheellisiä, niinkuin lapsemmekin ;)

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

BT ja Emmiini:

Noinhan se on. Aikakäsitys näissä eroasioissa taitaa aina olla niin subjektiivinen. Ihmiset tekevät myös eroprosessia eri tavalla. Toiset vielä "yhdessä"ollessa, toiset vasta päätöksen jälkeen. Kumpikin tapa on varmasti aivan yhtä oikea.

Itsekään en edelleenkään tajua, miten onni voisi olla muilta pois. Enkä sitä, miksi sitä ei saisi luontevasti näyttää. Minulle tulisi kummallinen olo, jos kaikesta muusta blogissa kirjoittaisin, mutta se elämän suurin asia pitäisi pitää pimennossa. 

Ainoaliisa (Ei varmistettu)

me olemme nyt ollut uudella kokoonpanolla 3 vuotta. Muistan kun sanoin puolisolleni että en sitten esitte sinua lapselle ennen kun puolivuotta on mennyt, mutta se ei käytännössä toiminut lainkaan. Itse tiesin että hän on minun elämän rakkaus ja kenen kanssa olen loppuelämäni. Tottakai lapsen oli tultava aikasemmin kuvioon koska oli selvää että jos heillä ei homma toimisi se ei voisi meilläkään pidemmälle jatkua. Olen onnekas siinä suhteessa että tytärelläni on lämpivöt ja hyvät välit mieheeni. Ja heidän välillä on aito suhde eikä vain pakolla rakennettu. Tytöllä on myös isä joka on tärkeä kuka nyt omaa isäänsä korvaisi! Ajattelenkin koska hänellä on vahva side omaan isäänsä uusi puolisoni ei ole ollu haitta tekijä vaan yksi turvallinen aikuinen lisää!! Toki helpolla tyttö ei ole miestäni päästänyt mutta sitkeys palkitaan monessa suhteessa. Ja mikä karu asia on tässsä uusiokuviossa on että altistat lapsen myös kaikelle sille menetyksen ja sydänsurulle samalla kun itsesikin. Pelottava ajatus.
Olen todella iloinen että teillä natsaa myös kemiat kuvista päätellen, mieti mikä loistava tilanne saat alkaa rakentaa jotain uutta ja ihanaa oman rakkaan kanssa!!

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ihanan tsemppaava ja valoisa viesti. Kiitos <3 Puhut niiiiiiiin asiaa!

Kommentoin nyt tähän sulle, mutta muutkin voi vastata: siis käytättekö te toiseen ihmiseen niin paljon,että voitte todella sanoa niin "olemme loppuelämän yhdessä". Tiedän, että oma rakkaushistoriani on tosi säälittävä ja mietinkin näin jälkeenpäin että arvostanko mä yhtään itseäni. Olen ollut kahdessa suhteessa ja aina vähän vapaillani (ei uskottomuutta, mutta muuten). Nyt lasten isä lähdössä ja en todella usko, että voisin ikinä luottaa johonkin toiseen, että hän olisi minua varten koko loppuelämäni :(

Ainoaliisa (Ei varmistettu)

Jenni en tiedä kirjoititko tätä minulle mutta halusin kirjoittaa sinulle takisin. :) Kyllä minä itse ajattelen että olemme loppuelämän yhdessä, uskon että se luo myös luottamusta ja sidettä meidän välille että tulevaisuus rakennetaan yhdessä meidän molempien näköiseksi. On monta tapaa jäädä yksi suhteesta eikä vain se että eroaa, toinen voi menehtyä tai sairastua. Suhteen päättyminen eroon ei tarkoita että itse on epäonnistunut. Kun yksi ovi sulkeutuu toinen avautuu.
Tajusin suhteen edetessä että mulla on vieressä mies joka ottaa kopin minusta aina kun tarvitsee! Ja se luottamus on minulle tärkein, toista ei saa pitää itsestäänselvyytenä mutta siihen täytyy voida luottaa että hän on siinä.
On ikävä että teillä suhde tulossa tien päähän se on aina iso tragedia kaikille perheessä. Mutta uskon että siitä selviää ei heti mutta ajan kanssa! Mielettömästi stemppiä teille ja sinulle toivottavasti löydän itsellesi sen joka ottaa kopin sunusta aina! :)

Piadjdjdj (Ei varmistettu)

Kun nyt selvästi olette vakavissaan uuden suhteen kanssa, miten olette ajatteleet ratkaista sen että olette eri maissa? Ikuisestihan ei näin voi perhettä rakentaa? Oma uusi suhteeni katkesi juuri siihen ettemme saaneet arkea toimimaan koska kumpikaan ei olosuhteiden pakosta voinut muuttaa.

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Onneksi tämä on vain väliaikaista. Muuten oltaisiinkin lirissä! 

Pages

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.