Siskoviikonloppu ja sisarussuhdepohdintaa

Heippa!

Voi juku, miten rentoutunut fiilis. Esko ja F olivat Lahden isovanhempien kanssa viikonlopun Tukholma-Helsinkin-Tukholma -risteilyllä Siljalla, ja minä puolestani vietin viikonlopun pikkusiskojeni - Hipun ja Roosan - kanssa.

Koko viikonloppu siis pelkästään huonoa todella laadukasta Sallinen-läppää, herkutellua, lötköilyä, pitkiä yöunia ja yhdessäoloa.

Perjantaina suunnattiin aluksi meidän varastolle. Yksi viikonlopun to do -jutuista oli nimittäin varaston siivoaminen ja sieltä ensi viikonlopun kirppispöytää varten myytävien tuotteiden etsiminen. Yleisesti ottaen tuo homma olisi voinut olla tylsää, mutta kun apuna oli kaksi siskoa, vähän pirskahtelevaa ja Spottarin musat, meni työt aika vaihdilla.

Kun varasto oli saatu kuntoon, tehtiin ihanaa iltaruokaa (mm. rosmariiniperunoita ja jälkkäriksi suklaamoussea) ja vähän kauneushoitoja.

Oltiin päätetty, että lauantaiaamuna nukutaan pitkään eikä hätiköidä minnekään, mutta koska kaikki olivat hereillä jo kasilta, päätetiin suunnata Jäähallin kirppikselle (ja sinne Esko ja minä menemme siis myymään ensi lauantain ja sunnuntaina muuten!).

Roosa, tai siis viralliselta nimeltään Auroora (Auroora Aamurusko -blogin Auroora siis) on ihan älytön kirppishai. Ihan kummallista, miten itse en nähnyt pöydissä tällä kertaa juuri mitään kiinnostavaa, mutta hän bongasi vaikka mitä mahtavaa. Roosan kirppisshoppaajan vinkit voi lukea muuten täältä.

Hipukin teki mahtavia rockabilly-löytöjä. Mm. silkkuhuivin. Eurolla :D

Kirppistelyn jälkeen suuntasimme Pacificon brunssille. Paikkahan on aivan huikean ihana. Vähänkö rakastan rouheaa meisinkiä.

Harmitti vaan aika paljon, että gluteenittomia safkoja ei oltu merkitty..ja toisaalta, mm. gluteeniton leipä puuttui kokonaan. Henkilökunta oli kuitenkin mukavaa ja ne ruuat, joita uskalsin syödä, myös aika maukkaita. Kotiinviemisiksi sain ruinattua itselleni Pacificon mainosjulisteen (oli ihanat värit!), ja nyt pitäisikin keksiä paikka, jonne sen meillä laitan.

Hipu lähti brunssin ja pienen kaupunkikierroksen jälkeen jo kotiinsa Tampereelle, mutta minä ja Roosa vietimme lötköilyillan vielä meillä. Sinkkuelämää 2 -leffa, sauna ja pedikyyri. Niin ja blogikuvausta ;)

Ja taas kerran tuli olo, ettei kenenkään kanssa voi vain olla niin hauskaa ja niin rentoa kuin omien siskojen! Ja tästä ajatuksesta sitten kumpua taas pohdintaa siitä, onko epäreilua, jos omalle tyttärelle aivan tietoisesti evää tämän mahdollisuuden....Huoh! Aikaisempaa yksi vai kaksi lasta -pohdintaanihan löytyy mm.  täältä.

Mitä mieltä te olette: Jos vain mahdollista, täytyykö lapselle tarjota mahdollisuus sisarussuhteeseen? Erilaisia näkökulmia kaivataan!

Ihanaa alkavaa viikkoa!

-Karkki-

Share

Kommentit

Roosa (Ei varmistettu)

Kyllä F siskon tarttee. Perustelut kuulitki jo viikonloppuna.:)

Karkki (Ei varmistettu)

:)

Karkki (Ei varmistettu)

Hyvä pointti! Tosin itse mietin, että olisi ihana saada hyvä kokemus vauva-ajasta! Jotenkin harmittaa, että viimeksi emme osanneet nauttia siitä...

Karkki (Ei varmistettu) http://blogit.kaksplus.fi/kolmistaan/

Daniella: Mä alan olla jo sun fani! Sanot asiat aina jotenkin niin fiksusti ja niin, että ne kolahtaa muhun :D kiitos!

Katja (Ei varmistettu)

Tyttö täytti juuri vuoden. Vielä ei ole siis kiire sisarusta hankkia. Huonoimpina päivinä mietin, että ikäeroa tulee ainakin viisi vuotta! Parhaimpina taas mietin, että kaksi vuotta voisi olla sopiva. Muuttuvia ovat fiilikset sen suhteen siis. Meillä äiti sai meidät kaikki kolme neljän vuoden sisään. Enpä ole ennen äidiksi tuloa tajunnut mikä superwomen äiti on. Kolme pientä lasta vieraassa ilman ilmsn minkäänlaista tukiverkkoa. Minulla tekee tiukkaa tämän yhden kanssa hyvän tukiverkon kanssa. Mutta kukin kokee nämä asiat niin erilailla. En häpeä sanoa ääneen, että rankkaa on ollut ja kaipaan välillä entistä elämääni, vaikken tietysti enää lastani pois antaisi ja hän on minulle maailman rakkain. Haluan olla niin hyvä äiti kun pystyn, mutta myös muuta.

miimii (Ei varmistettu)

No ei todella mene! Sanonta se nyt tietenkin vaan on mutta voi miten harhaanjohtava. Toinen lapsi saattaa ns. hoitua helpommin kuin esikoinen, mutta kyllä kahdessa on paljon enemmän hoitamista, vahtimista ja huolehtimista kuin yhdessä. Eli kovasti on erilaista olla kahden vanhempi, kuin yhden. Olen ymmärtänyt että elämä muuttuu ihan yhtä paljon jokaisen lapsen tulon myötä. Ei siis eroa onko toinen, kolmas vai neljäs.

Mirkku (Ei varmistettu)

Meilläkin ollut samaa pohdintaa, että ollaanko itsekkäitä, kun ajattelemme jättävämme tyttäremme ainoaksi lapseksi. Olen käynyt keskustelua kavereideni kanssa jotka ovat ainoita lapsia ja he ovat olleet kannustavia päätöksessämme. Eivät ole kokeneet lapsuuttaan yksinäiseksi, koska ympärillä on aina ollut sukua ja ystäviä. Meidän vauva- aika oli niin raskasta ettei me jaksettaisi sitä uudestaan jos seuraavakin vauva olisi yhtä vaativa. Olen ajatellut asian näin, että olen mieluummin hyvä ja rakastava äiti yhdelle lapselle kuin väsynyt ja kiukkuinen kahdelle :)

Karkki (Ei varmistettu)

Ihana kuulla, että noinkin isolla ikäerolla voi olla todella läheinen!!

Karoliina Sallinen (Ei varmistettu)

Tätä olen juuri ajatellut. Yhden lapsen kanssa voi tehdä niin, että toinen vanhempi saa helposti omaa aikaa. Jos lapsia on sen sijaa kaksi tai enemmän, kynnys jättää toinen vanhempi esim. viikonlopuksi lasten kanssa yksin varmasti kasvaa. Silloin kun tietää, että lasten kanssa jäävän työmäärä ei olekaan enää ihan helppo. Myös ulkopuolista hoitoapua saa varmasti yhden lapsen kanssa helpommin.

Yksi sisko (Ei varmistettu)

Mulla on 9v vanhempi sisko ja meistä ainakin tullut tosi läheiset vanhemmiten. Ollaan monesti puhuttu miten ei voitaisi kuvitella ettei olisi sitä toista. Toista, joka usein ymmärtää niin täydellisesti :)

Daniella (Ei varmistettu)

:D Kiva, että ollaan samalla aaltopituudella :) Ja tosta meneekö kaks siinä missä ykskin: jollain tavalla kyllä ja jollain tavalla ei. Kyllä meillä molemmat pärjää yksin kahden lapsen kanssa, toki toistaiseksi yritetään parhaamme mukaan hyödyntää pienemmän päikkäriajat. Vaikeinta on juuri nyt 6kk-1v, koska mokoma osaa liikkua, mutta on vielä vaaraksi itselleen ja ympäristölle :D Sotkee myös kaikki isoveljen leikit. Mutta kohta sekin helpottaa. Valvominen on raskasta, koska ei voi itse nukkua päikkäreitä, kun on se päiväuneton esikoinen viihdytettävänä. Mutta kaikesta selviää ja jokainen perhe löytää ne omat keinonsa. Ihan niin kuin sen esikoisen kanssa. Kyllä mä silti sanoisin, että toisen lapsen saaminen on ollut ihan synnytystä myöden paljon helpompaa kuin ensimmäisen. Vaikka meilläkin on tämä neiti valvottanut paikoin veljeään enemmän, on oma asenne ollut ihan eri. Tietää enemmän kikkakolmosia, otteet ovat varmemmat ja ennen kaikkea se esikoiselta opittu tieto kaiken ohimenevyydestä. Ja mitä ihania omanlaisiaan persoonia nämä ovatkaan ja niin rakkaita jo toisilleen. Sisarusrakkaus on aivan käsinkosketeltavaa jo nyt ja senkin seuraaminen yksinään antaa paljon enemmän kuin ottaa.

peppilotta (Ei varmistettu)

Itselläni ei ollut sisaruksia. Minulle oli selvää, että jos vain mahdollista niin toivomme useampaa lasta. Heistä on niin paljon iloa ja seuraa toisilleen.Välillä kinastelua, oppimista toisiltaan ja kasvukumppanuutta. Aina on myös leikkikaveri kotona. Meillä lapset syntyneet lyhyellä ikäerolla. Juuri eilen iltana nuorimmainen kuiskasi veljen korvaan, että olet minulle maailman paras kaveri! Lisäksi vauva ja pikkulapsi ikä ovat kuitenkin lyhyitä. Me vanhemmat aikanaan vanhenemme, joten minusta ainut lapsi jää aika yksin. Ikäero pienenee kun lapset kasvavat ja aikuisiällä ei sillä ole merkitystä.

Karkki (Ei varmistettu)

Todella hyviä pointteja!!

Karkki (Ei varmistettu) http://blogit.kaksplus.fi/kolmistaan/

Meneekö? Oikeasti? Epäilen tätä, mutta ihanaa jos on noin!

Katja (Ei varmistettu)

Meidän neiti on ollut todella vaativa, 3 kuukauden koliikki, nukahtamisvaikeudet ym ovat rokottaneet myös parisuhdetta. Silti minussa elää iso halu joskus vielä ryhtyä tähän uudelleen. Itselläni on kaksi veljeä ja lasken tämän yhdeksi elämäni suurimmaksi lahjaksi. Ilman heitä elämästäni puuttuisi niin paljon! Juttelin asiasta myös ystäväni kanssa, joka on ainoa lapsi ja hän sanoi, ettei ole kärsinyt tilanteesta. Ystävät ovat kuulemma tulleet sitten läheisimmiksi. Mietin tätä kotona mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei ystävä ole sama kuin sisarus. Sisaruksen kanssa suhde on aina erilainen. Ja voi niitä muistoja, joita minulla on veljieni kanssa, korvaamattomia! Vaikka toinen veljistäni asuukin Amerikassa, voin soittaa hänelle koska vaan (aikaerosta huolimatta!) ja itkeä puhelimaan, ettei viime yönäkään nukuttu. Ja siellä hän rauhallisesti kuuntelee ja saa oloni taas paremmaksi. Meille siis tulee vielä joskus toinen vauva (jos se on meistä kiinni), sillä haluan antaa tyttärellemme sisaruksen. Veljeni ovat vaikuttaneet vahvasti siihen, että olen juuri tällainen kun olen. Tiedän, että minua rakastetaan ja minut hyväksytään tällaisenä.

Karkki (Ei varmistettu)

Ihanat välit teille veljesi kanssa! Minkä ikäinen lapsenne muuten nyt on?

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Kiitos, Essi. Ja oikeassa olet. Itsestään selvähän hyvät välit eivät ole. Olen kyllä onnekas, kun mulla on maailman ihanimmat pikkusiskot!

Kivaa marraskuuta ja lunta!

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Ymmärsin :) Ja kiitos!

Daniella (Ei varmistettu)

Ei kannata ajatella, että olisi pakko "hankkia" lisää lapsia, jotta esikoinen ei jäisi yksin. Jos ei oikeasti löydä itsestään useamman lapsen vanhempaa, niin ei pidä siihen hommaan ryhtyä vain lapsen takia. Et sitä varmaan tarkoittanutkaan, mutta sanonpa silti :) Kuten yllä jo todettiinkin, että jos raskas vauva-aika on syy olla haluamatta lisää lapsia, on syytä muistuttaa itseään sen ajan lyhyydestä. Toki se on raskas vuosi-puoltoista, mutta sen jälkeen se on ohi. Sen sijaan, että miettisi vain sitä, millaista olisi jos tässä olisi nyt yksi valvottava vauva vielä pyörimässä jaloissa, kannattaa miettiä myös niin päin, että millaista olisi, jos tässä olisikin yksi eskarilainen tai kouluikäinen. Ei yhtään niin uuvuttava ajatus, kuin 3-vuotias ja vauva -yhdistelmä. Itselleni on aina ollut selvää, että lapsia on useampi. Nyt kun kuopus on melkein vuoden, haaveilen vielä kolmannesta. Ihana myös ajatella aikaa eteenpäin, kun lapset ovat jo aikuisia ja millaiseksi suhteemme muuttuu. Ja tietysti väistämättä ajattelee sitäkin, että kun itse on jo vanha ja tarvitsee apua ja seuraa, ei se kaikki jää yhden lapsen harteille. Itselläni on sisaruksia, mutta en ole läheinen heidän kanssaan. Haluaisin kyllä olla, mistä on varmaan myös seurannut se, että haluan panostaa omalta osaltani omien lasteni sisarussuhteeseen. Niin ja se toisen lapsen vauva-aika tuntuu helpommalta, vaikka olisi raskastakin. Esikoisen kanssa uuvuttavuutta lisää uutuus ja tuntemattomuus. Toisen kanssa jo tietää sen kaiken menevän pian ohi. Kuluneen vuoden jälkeen on sanottava, että vaikka olen todella väsynyt, niin olen ollut paljon enemän kartalla nyt, en missään sumussa, ja kaikki on ollut jotenkin jopa hienompaa. Kaksi lasta opettaa suhtellisuudentajua ihan eri tavalla ja kyllä sitä on itsekin äitinä rentoutunut aika tavalla. Mutta on hyvä tietysti tiedostaa, ettei kaikkien tarvitse haluta montaa lasta, kaikkien ei tarvitse haluta sitä ensimmäistäkään. Mutta mieti tarkkaan, ennen kuin suljet vauvahanat ;) Erityisesti sitä, millä perusteella jättäisit yrittämättä toista lasta.

Ellu (Ei varmistettu)

Ehdottomasti sisarukset ovat suuri rikkaus! Ja tosiaan, siinä niitä menee kaksi samalla "vaivalla" kuin yksikin

Karoliina Sallinen (Ei varmistettu)

Tuo on niin totta: Vasta aikuisena olen tajunnut, millainen haipakka meilläkin on kotona aikanaan ollut. Kolme alle kouluikäistä!

Sylvia (Ei varmistettu)

Moikka! Mikään pakkohan niitä sisaruksia ei ole hankkia (Ai eikö?!), mutta kyllä mäkin näkisin ne äärettömänä rikkautena. Toki yhden kanssa olisi ehkä helpompaa monet asiat, mutta isolla perspektiivillä en näe yhtään argumenttia "vain" yhden lapsen puolesta. (Jos skipataan nyt ympäristöasiat jne.) Mulla on kaksi lasta, haluaisin kolmannen. Ne tappelee, riehuu ja riitelee, mutta silti.

Karoliina Sallinen (Ei varmistettu)

Minua synnytys pelottaa tai mietityttää taas vähiten. Mutta se vauva-aika...huh huh!

Karkki (Ei varmistettu) http://blogit.kaksplus.fi/kolmistaan/

Sisarukset on rikkaus! Se on aivan totta!

Me (Ei varmistettu)

meidän perheessä on 8 lasta, kaikki samoista vanhemmista, kaikilla 1-3v. ikäeroa, vanhin vm.86 ja nuorin vm.2004, itse olen vm.89.

On niin ihanaa kun on sisaruksia, aina on ystäviä, leikkikamuja ja vaikka ryyppykamukin! :D

Itselläni on nyt yksi lapsi, ikää 8kk. Raskasta on omallla tavallaan, mutta haluan hänelle sisaruksen, sillä se on lapsen oikeus, toki itse mietin juuri omaa jaksamista, mutta olen ajatellut, että odotan vaikka sen 4 vuotta että olen valmis seuraavaan, toisaalta on jo vauvakuume, toisaalta pelottaa ajatuskin toisesta.. en ainakaan ole synnytykseen valmis :D!!

Raitapaidan monta elämää – Kolmistaan (Ei varmistettu) http://blogit.kaksplus.fi/kolmistaan/raitapaidan-monta-elamaa/

[…] perinteisen raitapaidan. Aluksi pidin paitaa vain kotikollareiden parina (esimerkkiä löytyy täältä) , mutta sitten huomasin, että paita muuntuu aika moneen tilanteeseen. Ehkä nämä kuvat voivat […]

Isä-tytär -risteilyllä – Kolmistaan (Ei varmistettu) http://blogit.kaksplus.fi/kolmistaan/isa-tytar-risteilylla/

[…] Isäni ja äitini olivat varanneet keväisen laivareissun Tukholmaan. Äitini kysyi josko lähdettäisiin F:n kanssa mukaan. Tietysti halusimme lähteä. F on viimeksi ollut laivalla pikkuvauvana, joten olihan se ison tytön päästävä jo diskoilemaan ja mussuttamaan herkkuja laivan yläsänkyyn (huomatkaa muuten asiaankuluva selfie-ilme). Ja saihan toki Karoliina viettää rentoa viikonloppua ihanien siskojensa kanssa. […]

Essi (Ei varmistettu)

Ihan pakko kommentoida. Itse olen oman kokemuksen kautta(ikävä kyllä) joutunut huomaamaan sen, ettei sisarus ole tae sille että sulla olis joku joka on ylitse muiden ja juuri se ihminen joka kulkee elämässä rinnalla tuli mitä tuli. Itse olen pitkän ja kipeän lapsettomuusmatkan jälkeen saanut kaksi ihanaa aarretta ja voi kuinka toivonkaan että he saavat toisistaan juuri Sen ihmisen elämäänsä. Kaikkemme yritämme jotta osaisimme osaltamme toimia niin että sisko ja sen veli kulkisivat rinta rinnan päiviensä päähän, olisivat toistensa tuki ja turva.

Tuleepa taas tekstiä enemmän kun piti mutta siis itse sisarus-pohdintaasi en osaa neuvoa antaa mutta halusin kertoa myös sen puolen että vaikka sisarus olisikin niin se ei silti takaa sitä mitä sinä itse olet omien siskojesi kanssa saanut. Olet todella onnekas siinäkin suhteessa <3

Ihanaa joulun odotusta teidän ihanalle perheelle :) Ja ennen kaikkea onnea yritykseen jos siihen jonain päivänä päädytte :)

Essi (Ei varmistettu)

Siis siihen vauva yritykseen tarkoitin :)

Henna (Ei varmistettu)

Sisarukset on kyllä ihania. On aivan huippua, että on ihmisiä, jotka tietää ihan tasan, mistä asioista tai ihmisistä puhun. Itse olen onnekas ja mulla on neljä! Vanhimman siskon kanssa meillä on ihan oma huumori. Nuorimmat sisarukset on sitten niin paljon nuorempia, että ihan aina ei meinaa juttua löytyä. Toiset nyt niin teini-iässäkin :) Onneks whatsapp ja instagram toimii, niin ollaan sit sitä kautta tekemisissä enemmän, kun harvemmin nähdään.

Ei sisarukset kuitenkaan ainoa ystävyyden "lähde" ole. Olen vanhemmalla iällä saanut yhden erityisen hyvän ystävän, joka usein tuntuu siskolta. Viestitellään viikottain, käydään keikoilla, tanssimassa ja lenkeillä sekä vaihdetaan epäonnistuneen kokkikerhon kokemuksia. Sain kunnian olla hänen ja miehensä häissä kaasona ja pidin vain hänelle puheen vessassa mm. siitä, kuinka hän tuntuu minulle joskus enemmän siskolta, kuin oikeat siskoni tuntuvat. Eikä biologinen sisaruus automaattisesti tarkoita ystävyyttä, vaikka vanhemmat sitä varmasti toivoisivatkin. Tiedän tapauksia, että sisarukset ovat ennemminkin tuttavia, kuin ystäviä.

Ei siis paniikkia tai painetta! Kyllä F saa varmasti ystäviä muualtakin :)

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.