Syksy on PO.P

Ladataan...
Kolmistaan

Moikkis!

Huikean siistiä tämä alkava syksy, vai kuinka? Kirpeitä aurinkopäiviä, mukavaa arkea ja mikä parasta: Pimeitä iltoja, jolloin voi alkaa hivuttamaan taas kotiin kynttilöitä ja villasukat-hyvä kirja-teetä -hetkiä. Edellisen viikonlopun olin kouluttautumassa, mutta toissa viikonloppu kului ihanista syyssäistä nauttien kotikulmilla. Vanhempani tulivat ensimmäisen kerran tänne meidän Helsingin kotiimme yökyläilemään, ja F oli vierailusta aivan täpinöissään. Kun mummo ja pappa sitten sunnuntai-iltana kaarsivat kotiinsa Keski-Suomeen, F totesikin "mulla tuntuu hyvä mieli, kun mummo on täällä". Voi toista :) Onneksi näemme jo niinkin pian kuin syyslomaviikolla! Isovanhempien kanssa ulkoillessa F pääsi muuten myös ensi kertaa esittelemään Polarn O. Pyretiltä blogitestiin saadut välikausivaatteet kameralle. Päiväkotielossa asuhan on ollut jo monia viikkoja jokapäiväisessä käytössä, mutta kuten arvata saattaa, klo 7.10 maanantaiaamupöhinöissä kuvaaminen ei ole ensimmäinen asia, joka tulee mieleen. Kiitos muuten vielä te kaikki ystävälliset ja avuliaat lukijat, jotka autoitte kommenteillanne minut valitsemaan F:lle oikeanlaisen välikausiasun. Täytyy sanoa, että huomiostanne ja vinkeistänne oli oikeasti valtavasti apua! Päädyin lopulta valitsemaan F:lle kokohaalarin, koska ajattelin, että sen hän osaa parhaiten pukea itse. Niin ja onhan haalarissa sekin etu, ettei hurjassakaan leikissa maha tai selkä ala vilkata takin helman alta.
Tämän violetin värin F valitsi itse, mutta varsinaisen haalarimallin minä päätin Kampin PO.P-liikkeen myyjän avustuksella. Ensinhän meinasin päätyä punaiseen farkkukangasta jäljittelevään haalariin, mutta violetin haalarin lämpöominaisuudet osoittautuivatkin paremmiksi. Punaisessa olisi ollut vain yksi vuori, mutta tässä violetissa vuoria on peräti kaksi: perinteinen ohut "reikävuori", sekä neppareilla irrotettava ja uudelleenkiinnitettävä fleecevuori. Näin alkusyksyn lämpimillä säillä ulkoiluun on riittänyt vielä aivan mainiosti haalari ilman fleecevuorta, mutta ilmojen kylmetessä lämpimämmän vuoren voi kätevästi näppäillä pukuun kiinni.

Joinakin aamun kylminä hetkinä olen tosin pukenut haalarin ja sisävaatteiden väliin PO.P:n perinteisen windfleecetakin, ja se on toiminut aika kätevästi lämpökerroksena. Siis siitäkin huolimatta, ettei takkia ole varsinaisesti tarkoitettu haalarin pariksi, eikä sen nepparit edes käy haalariin kiinni. Siinä muuten pikkuinen vinkki PO.P:n
kehittäjille: Mitäpä, jos kaikki välikerroksen fleecet kävisivätkin kaikkiin ulkokerroksiin? Nythän homma on niin, että fleecetakit käy välikausitakkeihin, muttei haalareihin. Haalareissa ja takeissa kun
on erilaiset nepparit. Värivalintana violetti on ollut todella hyvä. Yritin kyllä esitellä F:lle tummansinistä, mutta tyttö halusi tyttömäistä. Tietysti! En kuitenkaan ole katunut valintaa, koska tässäkään värissä ei lika liiemmin näy. Itse asiassa luulen, että ennen megakurakautta haalaria ei tarvitse pestä kertaakaan. Haalarin mukana tuli nimittäin aika nerokas haalarinpyyhintäliina, jolla pienimmät tahrat voi vain kuivuttuaan pyyhkäistä tiehensä. Näin haalari ei kulu turhan usein toistuvista pesuista, ja toisaalta myös energiaa säästyy. Lopuksi täytyy vielä sanoa, että kuten jo tiedätte, minua ilahduttaa aina, jos tuotteiden suunnittelussa on otettu huomioon myös niiden säilytys ja/tai monikäyttöisyys. Ja sepä ideologia tässä haalarissa toteutuu loistavasti: Irrotettava vuori tuplaa haalarin kausikäyttöajan, ja eteiseen kaappikin on nyt yhtä haalaria väljempi. Ohutvuorisen välikausihaalarin tilalle kun ei nyt tänän vuonna tarvitsekaan
ostaa kevyttoppahaalaria. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kätevää jos mikä! Syysaurinkoa ja megapaljon sisäistä valoa (ja C- & D-vitamiinia)! -Karkki-
Neidin haalari, korvaläpällinen hattu ja raitalapaset,Polarn O.Pyret (blogin kautta saadut) // Huivi,Lindex // Kengät, Merrel

Share

Kommentoi

Ladataan...

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.