Tabuko? Riitely lapsiperheessä!

Kolmistaan

Me olemme Eskon kanssa molemmat oinaita. Klassisia sellaisia. Tulisia, kovaäänisiä, intohimoisia ja täysillä meneviä. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Meidän parisuhteeseen on liittynyt aina se, että tunteen kuin tunteet saavat näkyä ja kuulua. Meillä pussaillaan, halaillaan ja heitellään rakkaudensanoja ihan varmasti jokainen valveillaolotunti, mutta kylläpä me osaamme olla välillä kurjiakin. Ja sillon kun päreet palavat, F ei voi olla kuulematta, kun mutsi ja faija selvittävät asioita kovaan ääneen.

Itse en ole koskaan ajatellut, että riitojen kuuleminen on huono asia. Jos niiden keskellä ei puhuta mitään lapsen kannalta pelottavaa (eroasioita, väkivaltajuttuja, uhkailuja, aikuisten asioita…), miksi hän ei saisi nähdä, että myös aikuisten maailmassa välillä asiat eivät mene aivan putkeen. Ja jos anteeksi vielä pyydetään lapsen nähden ja asiat selitetään hänelle ikätasoon nähden, eikö oikean arjen näkeminen voi myös opettaa lapselle jotakin. Esimerkiksi sitä, ettei negatiivisten tunteiden näyttämistä tarvitse pelätä. Riita ei ole maailmanloppu, eikä se myöskään tarkoita sitä, että rakkaus siihen loppuisi. Ennen kaikkea riita voi opettaa myös sen, kuinka erimielisyydet lopulta selvitetään.

Saako sinun mielestäsi lapsiperheessä riidellä näkyvästi? Ja mitkä ovat teidän perheen aikuisten salaiset riitelykeinot? Silloin, kun F ei saa kuulla juttujamme, hoidamme asiat englanniksi tai tekstiviesteillä.

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Share

Kommentit

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.com

Hei, täällä myös yksi perhe, jossa puhutaan nykyään paljon englantia! Sitä käytetään sekä hyvässä että pahassa: siis kun neuvotellaan, josko tänään mentäisiin HopLopiin tai syötäisiin jäätelöä, tai kun halutaan puhua jostain ei-lasten-korville-sopivasta uutisesta tai työjutusta. Ja meillä kyllä riidelläänkin, ja myös pojan kuullen. Samoin myös sovitaan, pojan kuullen.

Karoliina (Ei varmistettu)

Näin itsekin ajattelen :)

Karoliina (Ei varmistettu)

Voi kun olette ihanan tasaisia! Arvostan!!

mä vaan (Ei varmistettu)

Heips!
Musta riitely saa ja kuuluu näkyä, kohtuuden rajoissa. Siis siten ettei lapsi saa siitä kauheita pelkoja/stressiä/paniikkeja, you know....
Nimittäin: jos lapsi ei kotona näe riitoja ja erimielisyyksiä JA(ehdottoman tärkeää) MYÖS riitojen selvittämistä, kuinka pieni ihminen voi oppia itse ratkaisemaan ihmissuhde-ongelmia?
Harmillisen paljon tapaa lapsia-nuoria-jopa aikuisia, jotka eivät ole oppineet riitelemään ja sovittelemaan riitoja. Jos tuollaisella "oppimattomalla" aikuisella tulee riitatilanne, siitä häkellytään ja ainut mitä osaa tehdä on epäkypsä kommentti "vittu antaa sitte olla, erotaan heti" tms. Ja samahan pätee jo pienimpiin lapsiin "hiekkalaatikolla": kaveri rikkoo toisen hiekkalinnan ja toisen ratkaisu on "mä en enää leiki sun kanssa", kun ei ole vielä ehtinyt oppia kuinka asian voisi ratkaista fiksummin ;)

hop (Ei varmistettu)

Sopimisen näyttäminen kuulostaa hyvältä! Parempi minusta riidellä avoimesti kuin huonontaa kodin ilmapiiriä kyräilemällä salaperäisesti. Toisaalta, sekin on huono, jos lasta ahdistaa ympärillä tapahtuva riitely tai jos lapsi kokee, että hänen pitää mennä aikuisten väliin, kun riitely on aivan järjetöntä. Joskus näkee sitä, että toinen vanhempi dissaa toista vanhempaa lapselle oman suuttumuksen takia. Lapsi kokee joutuvansa valitsemaan puolensa.jotkut taas kasvatetaan niin väkisin teeskennellyssä happy familyssä, että kun lopulta riidellään, kotona tai kaverin luona, pelottaa hirveästi. Eihän tuohon ole totuttu!
Tärkein oppi tuossa varmasti on tuo sopiminen. Riidan lyhyt elinkaari ja sopua edesauttavat toimintatavat tulevat tutuksi, eikä pienet leiskumiset varmaankaan tulevassa elämässä aiheuta ahdistusta.

ulla (Ei varmistettu)

Kyllä . On aivan tervettä riidellä lapsenkin kuullen, asioista joista ei ole muuten harmia lapsenkorville.

Näin lapsikin oppii purkamaan asioista jotka vaivaa. Puhuminen kun auttaa niin moneen , ettei itsekseen märehdi ja murehdi.

Mukavaa torstaita.

Karoliina (Ei varmistettu)

Kiitos samoin!!

tanja (Ei varmistettu)

Meillä ei riidellä. Siis usein tietysti keskustellaan, kun ollaan eri mieltä, mutta koskaan ei mennä sille tasolle, että kenelläkään olisi mitään anteeksi pyydettävää. Ehkä me ei olla kovin tulisia luonteita sitten :) Tunteita kyllä näytetään, itketään, nauretaan, halaillaan ja pussaillaan, mutta riidat puuttuu. En tiedä, onko se haitallista lapselle, muttei viitsitä muodon vuoksikaan alkaa riitelemään.

Itse muistan lapsuudesta vanhempien ja muiden aikuisten riidat ahdistavina, joten ehkä senkin vuoksi itse on löytänyt keinot hoitaa asiat riitelemättä.

Daniella (Ei varmistettu)

Riitely ja sopiminen kuuluu elämään siinä missä muutkin tunteet. Tietysti on aiheita, joista kannattaa riidellä vasta vaikka lasten nukahdettua (ilta kun on tosi hyvää aikaa muutenkin käydä tärkeitä keskusteluja...). Me ollaan tosi huonoja näyttämään tuota sopimista, koska meidän sopiminen on muutenkin vähäeleistä, mutta meille päivänselvää. Pitäisi muistaa tehdä se vähän näkyvämmin. Usein myös saatan jutella lapsille (lähinnä isommalle), miksi äiti ja isi riitelee ja ettei siitä kannata huolestua, se on ihan tavallista siinä missä lastenkin nahistelu leluista jne.

Kukka (Ei varmistettu)

Kun olin lapsi, vanhempani puhuivat välillä englantia, jotta en ymmärtäisi mistä on kyse. Minusta se oli ja on edelleen epäreilua. Vanhempien pitäisi puhua sellaiset asiat muulla ajalla, kun lapset eivät ole paikalla. Lapsen sulkeminen, ulkopuolelle hölmistyneenä ihmettelemään, ei ole reilua. :(

Karoliina (Ei varmistettu)

Sama meillä myös hyvissä salaisuuksisss:HopLopeissa ja jädeissä :)

Karoliina (Ei varmistettu)

Juuri näin!!

deleted (Ei varmistettu) http://deleted

Vasta lasten nukahdettua
-ei hyvä.

Jos vanhemmat luulevat lapsen nukkuvan, hän voi miettiä ja pelätä yksin sängyssään.

Jos taas lapsi nukkuu, mutta herää kesken riidan, pelottaa se varmasti myös. Ja kohta ei ehkä uskallakaan nukahtaa.

Karoliina (Ei varmistettu)

Joskus se ei vaan ole mahdollists. On tehtävä valinta hetkellisen ulkopuolisuuden ja lapsen korville kuulumattoman materiaalin välillä.

Karoliina (Ei varmistettu)

Varmaansti osin totta, mutta toisaalta ilta on yleensä melkein ainoaa aikaa,jolloi (vaikeistakin) aiheista voi rauhassa jutella .

(Ei varmistettu)

Mä toivoisin että ei riideltäisi lasten kuullen ja saan aina välillä morkkiksen siitä että lapset ei saa nauttia aina seesteinen ja harmonisen kodin ilmapiiristä. Kadehdin ihmisiä joilla on taito välttää ristiriitoja ja selvittää ne tulistunatta!

Mutta on vaan pakko hyväksyä oma temperamentti, molemmat ollaan tulisia tyyppejä ja ei sellainen vaan ole mahdollista tai sitten tunnelma olisi epäaito ja teeskennelty ja lapsi varmasti vaistoaisi että pinna alla kiehuu. Se olisi kumminkin musta huonompi, parempi että ilmapiiri on avoin ja tunteet saavat näkyä.

Mielestäni olennaista on ehkä kuinka usein riidellään ja kuinka pitkään. Päivien mykkökoulut tai joka päiväinen riitely eivät varmasti tee hyvää lapsille. Meilläkin ehkä riidellään liikaa, varmaan kerran viikossa tulee nahisteltua mutta onneksi homma on yleensä vartissa ohi ja sovinto tehdään nopeasti, lasten nähden.

Minni (Ei varmistettu)

Meillä ei oikeastaan ole riitoja. Yleensä selvitämme asiat puhumalla joskus suorasanaisesti, mutta ei huudeta koskaan.
En haluaisi, että lapset kuulisivat, jos riitelisimme tulisesti koska itsellä on siitä traumat omasta lapsuudesta.
Meilläkin halaillaan ja pussaillaan avoimesti.
Olen kerran käynyt läpi avioeron ja oppinut siitä paljon. Tähän suhteeseen panostan kaikkeni, mitään en jätä sanomatta, että asiat eivät jää käsittelemättömiksi.

Adaira (Ei varmistettu)

Juku, tää postaus raotti mun silmiä :) Oon aina ollut huono riitelemään, varsinkaan mitenkään kypsästi vaan homma jää usein tolle hiekkalaatikkotasolle "Mä en enää leiki sun kanssa!" En ole koskaan nähnyt omien vanhempieni riitelevän saatikka sopivan riitansa, kyräilyä olen kyllä nähnyt usein ajatellen että se on äiti joka on vaan pahalla päällä. Että ilmankos. On sillä vanhempien esimerkillä oikeesti väliä. Riidelkää ja rakastakaa, siitä se tasapaino syntyy :)

Lapsi (Ei varmistettu)

Riidat joskus on ok, jos niiden jälkeen sovitaan. Pitemmän päälle riitojen kuunteleminen on aiheuttanut minulle stressiä, keskittymisvaikeuksia ja väsymystä. En edes tunne toista vanhempani kunnolla, sillä pikkulapsena jo minun oli valittava puoleni. Olkaa kilttejä ja riidelkää repivät riidat kun lapsi ei ole paikalla :( Älkää myöskään haukkuko isää/äitiä lapselle idiootiksi. Pelastatte tämän epätoivoisen päivän!

Kommentoi