Tänään 30! Mitä elämä on opettanut?

Ladataan...
Kolmistaan

Huhhuh! Tänään se sitten on totta. Mä olen 30 vuotta. 30-vuotias. Kolmekymppinen. Kolkyt.

Kun joskus vuoden alussa kerroin teille, että alan kolkyt-postaussarjan puitteissa etsin elämänviisauksia ja vinkkejä vanhenemisen merkeissä, mutta kuinka kävikään. Aika kulki niin kauhean nopeasti, että tämä päivä tuli kuin yllättäen. Ja kovin montaa viisauttakaan en ollut ehtinyt vielä etsiä (mutta onneksi tätä vuotta on vielä paljon jäljellä).

Jotain elämä itsessään on kyllä kuitenkin ehtinyt jo opettaakin. Jotkut opit ovat tulleet lapsuudesta, lapsuudenperheestäni ja aikaisemmista ystävyyssuhteistani. Jotkut vasta vuosien 2005 ja 2015 välissä. Aikana, jolloin elin kaksikymppisvuoteni.

Tässä siis muutama oivallus elämästä. Jos olet minua nuorempi, voit ehkä oppia minulta jotain. Samassa iässä olevat voitte taas kommentoida, koetteko asiat samalla tavalla. Ja sitten te vanhemmat lukijani: Mitä vinkkejä antaisit seuraavalle vuosikymmenelleni!

Joka tapauksessa,

TÄSSÄ ELÄMÄNVIISAUKSIA, OIVALLUKSIA JA HÖMPPÄVINKKEJÄ KOLMEKYMPPISELTÄ KAROLIINALTA:

  • Älä ajattele, että suuret tai hullutkaan haaveet pitäisi haudata. Päinvastoin. Jos et ole vielä tehnyt niitä asioita, joista unelmoit lapsena ja nuorena, nyt on se aika. Miksi aikuisuuden pitäisi tarkoittaa sitä, että tulisi jokainen elämän sekunti elää varmanpäälle ja järkevästi? Mitä se ikinä onkaan, älä ajattele, että haaveesi on vähäpätöinen. Ilmoittaudu kesäteatteriin, juokse maratoni tai järjestä oma taidenäyttelysi. Minun täytyy sanoa, että koko tämä blogitouhu ja sen mukana tulleet muut projektit ovat sellaisia, joista varmasti haaveilin jo 15-vuotiaana, mutta joiden kuvittelin 20-vuotiaana olevan liian korkealentoisia ja suuria haaveita. Onneksi kävi toisin!
  • Muista, että vaikka sinulla olisi oma perhe, kiirettä töissä ja hektinen arki, vaali ystävyyssuhteitasi. Olen ollut aivan ällistynyt siitä, että olen viimeisen parin vuoden aikana saanut hirveän kasan mahtavia kavereita ja jopa uusia ystäviä itselleni. Kuka sanoi, ettei aikuisena löydä uusia kavereita? Pah! Se ei todellakaan ole totta! Kiitos siis ihanat ja upeat elämäni uudet tehonaiset. Upeaa on ollut myös se, että vanhat kamut säilyvät ja joidenkin sellaisten teini-iän kavereiden kanssa, joiden kanssa välit ovat olleet poikki kymmenen vuotta, on taas löydetty se vanha, hauska yhteys. Eikö aikuistumista juuri ole se, että näkee toisissa ihmisissä kauneuden ja viisauden…silloinkin, kun toinen ei ole kopio itsestään (kuten teininä piti olla).
  • Rasvaa ihoasi. Paljon! Ja jumankekka, ei sitä aurigonottoa öljy kasvoilla, kuten itse tein ikävuosin 18-25. Silloin rypyt tuntuivat vielä kaukaiselle asialle.
  • Yritä löytää tasapaino työn ja vapaa-ajan kanssa. Ihminen ei voi elää koko elämäänsä niin, että tuntee olevansa väärässä paikassa, väärään aikaan. Vaihda työpaikkaa tai opiskele kokonaan uusi ammatti, jos et ole tyytyväinen nykyiseen. Töissä kuitenkin vietetään suuri osa päivistäsi, niin se ei voi olla tuskaa.
  • Osta vähemmän, mutta parempaa. Äläkä koskaan pidä vaatteita/kenkiä, joissa ei ole hyvä olla.
  • Mieti, oletko onnellinen. Jos et, tee jotain asioille. Uskalla tehdä muutos. Ja jos puolestaan olet onnellinen, vaali sitä. Pidä kiinni onnesta ja nauti. Itse olen ylpeä siitä, että olen uskaltanut tehdä elämässäni isoja päätöksiä tunteiden ohjaamana (vaikka järki-ihminen usein olenkin). Ne päätökset ovat olleet elämäni parhaita!
  • Edelliseen viitaten: Muista kuitenkin, että elämä on vaiheita. Jokainen hetki ei voi olla ilotulitusta, ja siksi kannattaakin myös kurjan hetken keskellä hetkisen odotella ja katsoa, mitä tulevaisuus tuo. Jos jotain elämä ja erityisesti äitiys on opettanut, on se, että kurjankin hetken keskellä tulee joskus se aamu, kun tajuaa asioiden kääntyneen taas hyväksi. Koliikki loppuu, uhmaikä loppuu ja yöheräily ajallaan loppuu. Ja sitten on taas – ainakin hetken – hyvin nukuttu yö ja helppoa elämää.

Näillä ajatuksilla kolmekymppiseen elämään. Mitä ajatuksia oma ikäsi ja mennyt elämä ovat sinulle opettaneet?

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Share

Kommentit

Ulla (Ei varmistettu)

Grattis!! Nainen se vaan paranee kypsyessään:)

Karoliina (Ei varmistettu)

Kyllä joo, mutta iho ei ole öljyn kanssa suojassa. Päinvastoin. Ja suojaamaton iho rypistyy!

piia (Ei varmistettu)

Just näin!
Kuukauden jo kolmatta vuosikymmentä eläneenä voin jo oikein kokeneena sanoa, että elämä on hyvä just tän ikäisenä. Tosin, kuvittelin olevani kolmekymmentä jo aiemmin, mikä johtuu pari vuotta vanhemmasta poikaystävästä (vai pitääkö tän ikäisenä puhua miehestä? Vissiin pitäis). Kun toinen viuhtoo edellä, oma ikääntyminen ei tunnukaan niin järisyttävältä.

Tekemiään valintoja punnitsee tässä iässä aivan erityisen paljon ja miettii, elääkö nyt sitä elämää, jota haluaa. Kai sitä nyt ajattelee olevansa lopultakin aikuinen ja kokee, että vielä ei ole liian myöhäistä vaihtaa suuntaa tai kokeilla uutta - vaikka eihän ikinä pitäisi olla.

Ihan parasta on, että hötkyily on ohi. Parikymppisenä helposti luuli viikonloppuiltana kotona, että elämä on jossain muualla. Nyt tajuaa, että sehän on tässä: sohvannurkassa pieruverkkarit ja villasukat jalassa. Ja se riittää.

Hirveästi onnea ja iloa juhlapäivään ja kaikkeen tulevaan! Tästä se elo vaan paranee. :)

Karoliina (Ei varmistettu)

Kiitos ja hienoja mietteitä sinulla!

Karoliina (Ei varmistettu)

Tsemiä heräilyyn :)

kaisla (Ei varmistettu) http://ontheroadbykaisla.blogspot.de/

Onnittelut! :)

Mä olen itse vasta kakskymmentä, joten aika 10 vuoden päästä tuntuu mahdottoman pitkältä. Tosin se taitaa tulla nopeammin kuin aavistaa, joten täytyy yrittää muistaa nauttia jokaisesta päivästä!

Vaikka olenkin näin nuori, tuntuu asiat rullaavan aika kivasti. En ole ikinä ollut sellainen villi nuori aikuinen joka hölmöilisi, joten jännä nähdä, jatkuuko elämä näin onnellisena, rauhallisena ja seesteisenä.

Tällä hetkellä olen Italiassa vaihdossa, jännitän ensi kesän kesätyöpaikkaa ja suunnittelen oman koiran ottamista ja lomaa Suomeen perhettä tapaamaan. Ihan ufoa kuvitella, että mitä ajattelen 10 vuoden päästä tästä ajasta. Varmaan käskisin itseäni olemaan stressaamatta kesätöistä niin paljon ja sen sijaan nauttimaan Italiasta.

Vaikka elämmekin ihan eri elämiä ja vaiheita, on teidän blogia mukava seurailla. Varsinkin tämä postaus oli niin puhutteleva, että piti oikein kommentoida. Jatkakaa samaan malliin, ja onnea vielä!

Anni (Ei varmistettu) http://vaihtamallaparanee.blogspot.com

Eikä 4-kympinen toivo olevansa 3-kymppinen :-D

Karoliina (Ei varmistettu)

Kiitos, Mona!!

Karoliina (Ei varmistettu)

Waude!!! Kiitos <3

ulla täälläkin (Ei varmistettu)

ONNEA !!!!!! :):)

Karoliina (Ei varmistettu)

Ihanaa niin, Anna-Maria ja Anni!!

Karoliina (Ei varmistettu)

Hyvää synttäriä sinulle ja kummitädillesikin!Hyvä päivä syntyä :)

Anna-Maria (Ei varmistettu)

Lämpimästi onnea! :) Harva kolmekymppinen varmaan toivoisi olevansa kaksikymppinen. Se kertonee paljon. Terv. Kohta 31-vuotias.

Mona (Ei varmistettu)

Kiitos kauniista ajatuksistasi! Samoja täälläkin pyöritellyt. Jollakin tavalla elämä ja oma olo tuntuvat rauhallisemmilta kuin ennen. Itselläni jo pari vuotta siitä, kun täytin pyöreitä. Ehkäpä se aikuisuus ja kypsyminen on just se paras juttu! Paljon onnea vielä sulle

NOPPA (Ei varmistettu)

Täällä yli neljäkymmentä vee. Ensimmäisen lapsen sain kolmikymppisenä ja se oli hyvä minulle. Ehdin nuoruuden hapuiluja pyöriä ja etsiä, käydä Irlannissa yksin liftausmatkalla ja olla uhmassa taviksille hyvinkin pitkälle.
Teen kaiken vähän eri tavalla. Edelleen. En vain voi enää sopeutua niin kuin aiemmin, on löydettävä oma sisin tahto tai tulee henkinen romahdus. Et voi huijata itseäsi loputtomiin. Jos haluat asua luonnonläheisemmin, se metsä ei tule luoksesi, sinun on muutettava sen luokse. Minulle ehkä juuri tuo asuinympäristö on tullut suurimpana onnellisuustekijänä nyt kartalle.
Säteilevän paljon ONNEA sinulle!!

pipsa (Ei varmistettu)

Hei jee ja onnea kolmekymppiselle! Meillä on sama ja upea synttäripäivä!:)

Sanna (Ei varmistettu)

Viisaita sanoja! Varsinkin tuo älä koskaan pidä huonoja kenkiä :DD 37-vuotiaana minäkin sen jo vihdoin tajusin kun alkoi tulla jalkavaivoja! Nyt pitää olla nahkaa, korotonta jne.

Olen siis 40 v. Sain ensimmäisen lapsen 19-vuotiaana ja toisen 21-vuotiaana. Nyt he ovat kohta 19 ja 21 vuotiaita. Ihan viime päivinä olen oppinut yhden todella tärkeän asian: lapset elävät omaa elämäänsä, tekevät omat valinnat, minä elän omaa elämääni ja teen omat valinnat. Omat vanhempani elävät omaa elämäänsä ja tekevät omat valinnat.
Olen antanut lapsilleni hyvät eväät elämään (ainahan virheitä tulee tehtyä toki ja niistäkin voi oppia!), on ollut hyvä koti, työssäkäyvät vanhemmat, ei puutetta mistään jne. Mutta, mutta, lapseni valitsivat toisin: eivät käy koulua, eivät ole töissä. Toki he ovat vielä alle sen maagisen 25-vuoden kun etuaivolohko kehittyy kunnolla :)
Olen kipuillut tämän asian kanssa todella paljon, mutta toisen puolesta ei voi opiskella eikä käydä töissä! Olen paljon kannustanut, ohjannut, puhunut, mutta turhaan. Nyt lopetin sen ja HYVÄKSYN asian. Se on helpointa minulle itselleni ja heille myös. Meillä on muuten hyvät välit ja he ovat aina kotiin tervetulleita, mutta rahaa en anna koska yritän opettaa, että se ei tule helpolla.
Eli elämä on ikuista oppimista itsestään ja pienet lapset, pienet murheet.

Anni (Ei varmistettu) http://vaihtamallaparanee.blogspot.com

Onnea synttärien johdosta!

Mulla elämä on vaan muuttunut aina kivemmaksi ja kivemmaksi, miten elämään on tullut elettyä. Sitä oppii ottamaan rennommin.

Hyvä pointti toi, että unelmia voi totetuttaa vanhempanakin.

Ja 4-kymppiähän on nyt uusi 3-kymppiä!

Ehkä suurin mun elämänviisaus on, että ei kannata elää sitkun-elämää. Toteuttaa asioita vaan niin paljoin kuin voi. Ikinä ei tiedä, milloin elämä päättyy ja ikinä ei asioille ei ole täydellistä aikaa :-)

Simppa (Ei varmistettu)

Onnea vielä näin jälkikäteen!! Olipa jotenkin lohdullinen ja kannustava postaus, etenkin tuo "lupaus", että lapsen yöheräämiset voi joskus loppua..... Sitä odotellessa, kiitos tästä ja kaikkea ihanaa sun jatkoon <3 t. Äiti ja poika 1,3 vee!

anna milano (Ei varmistettu) http://www.anniinankulma.blogspot.it/

Auguri per ogni sorriso che ti farà star bene, per ogni sogno che vorrai realizzare, per ogni speranza che ti scalderà il cuore... buon compleanno!

Onnea jokaiselle hymylle, joka saa sinut voimaan hyvin. Onnea jokaiselle unelmalle, jonka haluat toteuttaa. Onnea jokaiselle toiveelle, joka lämmittää sydäntäsi. Hyvää syntymäpäivää!

jenni (Ei varmistettu)

Minkä takia et suosittele tuota öljy+ aurinko yhdistelmää ? Mä hoksasin sen viime kreikan matkalla ja oi, mikä ihana rusketus ♡

Niiskuneiti (Ei varmistettu)

Mullaki oli eilen (23.3.) synttärit ja samoin mun kummitädil :D Tosin täytin vasta 21v, mut voisin silti kirjottaa ylös, mitä ajatuksia mul täl hetkel on :) Kiva lukee myöhemmi!

Hyvää synttäriä!

Karoliina (Ei varmistettu)

Kiitos :)Toivotaan todella!

Karoliina (Ei varmistettu)

Kiitos !!

Karoliina (Ei varmistettu)

Kiitti :)

Karoliina (Ei varmistettu)

Hienoja mietteitä äidin näkökulmasta. Kiitos niistä ja toki myös onnitteluista!

Karoliina (Ei varmistettu)

Juuri näin!Loistava vinkki!

Kommentoi

Ladataan...

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.