TBT: Lukutoukaksi

Kolmistaan

Oi voi! Mulle tuli ihan herkistynyt olo, kun luin tämän 2,5 vuotta vanhan postauksen. TUOSTAKO se F:n lukutoukkaura oikein alkoi? Kirjat ovat kuuluneet niin kauan F:n lempparitekemisiin, että en edes enää muistanut "Pallo. Punainen pallo -aikaa".

Niin se vaan on, että kun joskus onnistuu iskemään johonkin lapsen otolliseen kehitysvaiheeseen sopivan ärsykkeen, syntyy hyvää jälkeä. Nykyisinhän F ahmii kirjoja ja nököttäisi vieressä varmasti vaikka viisi tuntia, jos joku vain lukisi. Onneksi intoa oman lukutaidon treenaamiseen löytyy, jotta jatkossa meidän ei Eskon kanssa tarvitse istua kaikkia iltoja hänelle lukemassa (vaikka onhan sekin kyllä kerran päivässä ihanaa).

Joka tapauksessa. Tästä se kaikki lähti:

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lukutoukaksi

19.2.2013

Heippa ja tervehdys uuteen viikkoon,

Neiti-F sai tammikuun alussa työkaveriltani Marilta ja hänen tyttäreltään Reetalta tuliaslahjaksi Tatu ja Patu -kirjan. Ajattelin aluksi laittaa kirjan vielä kaapin ylähyllylle muiden isojen lasten kirjojen joukkoon odottelemaan myöhempiä aikoja, mutta onneksi Neiti nappasi kirjan heti käsiinsä. Hänhän rakasti sitä, jaksoi jopa keskittyä kuuntelemaan kun luin sitä. Olin selvästikin aliarvioinut Neiti-F:n kirjatarpeet.

Tatuun ja Patuun asti olin lukenyt Neidille pääasiassa loruja. Niitä ihan perinteisiä. Tiitiäisen satupuu (Kirsi Kunnas) ja sitä rataa. Ja JOKA ilta! Tuntui siis todella virkistävälle – varmasti lopulta meidän molempien mielestä – että iltasatutarjottimelle tuli jotain uutta luettavaa ja katseltavaa.

Viime viikon sairastelupäivinä veivasimme sitten Tatu ja Patu päiväkodissa -kirjaa(Havukainen, Toivonen) niin läpeensä, että perjantaipostin tuominen oli aikaslailla iloinen yllätys. Otava oli nimittäin lähettänyt Neiti-F:lle muutaman uuden kirjan. Olisiko voinut paremmpaan saumaan sattua :) Kiitos!

Kirjakirjeestä löytyivät kirjat: Veera ja menopelit (Havukainen, Toivonen), Kössi Kenguru ja veturi (Prepula) ja Elli ja tuttisuu (Teräs, Pertamo). Tällä erää otimme tarkasteluun Veera-kirjan –>

Veera ja menopelit kuuluu Ainoa Havukaisen ja Sami Toivasen kirjoittamaan ja kuvittamaan Veera-sarjaan. Tekijät ovat samat kuin Tatussa ja Patussa, ja niinpä nämä kaksi veljestäkin vilahtelevat Veera-kirjojen sivuilla.

Neiti-F piti Veera-kirjan kuvista, ja täytyy myöntää, että itsenikin oli ihana syventyä tutkimaan erilaisia kuviin kätkettyjä yksityiskohtia. Kirjan kuvitustyylikin oli muuten niin tunnistettava Tatuista ja Patuista, että Neiti-F yritti etsiä jokaiselta sivulta Tatun ja Patun päiväkodintäti-Heidiä :)

Juoni kirjassa on aika suppea, mutta toisaalta:kirjan tarkoitus onkin tutustuttaa lukija erilaisiin kulkuneuvoihin, ja sen tehtävän kirja täyttää hyvin. Pidän myös siitä, että kirja ei aliarvio lasta. Kirjassa on paljon vaikeaa sanastoa, ja kuvat ovat täynnä huumoria.

Näiden vähän jo isommille tarkoitettujen kirjojen lukemisessa on muuten näin vanhemman näkökulmastakin yksi aika hyvä seikka: lukuhetki tuo jotain viihdettä jo itsellekin! Onhan se vähän toista katsella kauniita kuvia ja lukea oikeita virkkeitä toisin kuin tämmöisiä ”Pallo. Punainen pallo”.

Kivaa tiistaita! Ja hauskaa lomatiistaita niille, joiden hiihtis on jo meneillään. Itse yritän sinnitellä vielä kolme päivää, ja sitten on kaun odotettu LOMAAAA!

-Karkki-

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kivaa torstaitakin :D

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Share

Kommentit

Maria (Ei varmistettu)

Meiltä löytyy myös pieni kirjatoukka :) Vaikka aina ei jaksaisi, yritän lukea aina kun tyttö tahtoo. Olen aivan varma että juuri se on kartuttanut tytön sanavarastoa, auttanut oppimaan r,s ja muut vaikeat ääntämiset, sekä mukautumaan erilaisiin tunnetiloihin. Tykkään itse lukea tosi teatraalisesti, karhu kuulostaa karhulta jne, mikä tuntuu olevan myös hauskaa ja eri asiat jäävät mieleen. Nyt kun lapsi täytti neljä niin kuuntelee tosi paljon myös äänikirjoja, silloin kun kukaan ei ehdi livenä lukea, harmi vaan että niistä hauskoimmista saduista harvoin on ääniversiota saatavilla..

Karoliina/ Kolmistaan (Ei varmistettu) http://kolmistaan.bellablogit.fi

Meillä Miinan ja Manun -äänikirjat ovat kovassa kulutuksessa. Voi kun Tatuista ja Patuista ja muista suosikeista löytyisi myös äänikirjat.

(Ei varmistettu)

Äänikirjana saa nykyisinnjo tosi edullisestikin. Meilläkin noita on käytössä, vaikka eihän se tutkitustikaan ole lapselle yhtä hyödyllistä kuin livenä ääneen luettu kirja.
Meillä lukee jo kaikki kolme lasta, mutta äiti ja isä saavat lukea heille silti. Onhan se ihanaa vain kuunnella toisen ääntä. Minusta on ihanaa itsestänikin, kun joku lukee minulle ääneen.

Kommentoi