Tuomittu ikuiseksi tennaritytöksi?

Kolmistaan

Minulla on ollut elämäni aikana monia erilaisia tyylikokeiluja. Alakouluikäisenä rakastin hassuja kirppislöytöjä, Spice Girls -korkoja, trumpettilahkeita ja toisaalta löysiä poikamaisia hopparihousuja, joiden kaveriksi piti leikata lyhyt tukka. Sillä sivusta roikkuvalla hiirenhännällä, joka tietysti letitettiin ja jonka koristeeksi pujotettiin helmiä.

Yläastella ja lukiossa oli rokki-goottivaihe, sen jälkeen lukuisia erilaisia kokeiluja helminauha- ja pinkkivaiheesta aikuinen nainen -lookiin. Jokaisen aikuiselämäni tyylikokeilun jälkeen olen palannut kuitenkin lopulta aina tuttuun ja turvalliseen – farkkuihin, tennareihin, tyttömäisiin mekkoihin ja bomber-nahkatakki-farkkutakki -tyyliin. Siis sellaisiin helppoihin, käytännöllisiin, rentoihin ja päällä mukaviin vaatteisiin.

Aina tasaisin väliajoin yritän olla vähän enemmän nainen. Ennemmin kuin tyttö. Ja nyt puhutaan siis vaatetuksesta. (Henkinen olotila on asia erikseen, koska siinä oloni on aikuinen.) Kuvittelen, että voisin kulkea korkonilkkureissa arkena. Tai silkkipaidassa arkitiistaina. Ihailen sellaista huoletonta pariisilaistyyliä lehtien sivuilta, mutta hitsi kun se ei vaan tunnu kuitenkaan omalleni. Saatan pukeutua niin tärkeisiin tapaamisiin tai paremmalle dinnerille, mutta perustyylikseni siitä ei vaan ole.

En oikein tiedä, miksi esimerkiksi ihonmyötäisiin vaatteisiin pukeutuminen on minulle muutamia poikkeuksia lukuunottamatta todellinen nou nou. En häpeile mitenkään erityisesti vartaloani, mutta tiukat vaatteet tuntuvat silti jotenkin liian seksikkäille. Ehkä minun mottoni pukeutumisessa onkin vältellä liikaa huomiota. Tottakai minusta on kiva pukeutua kauniisti ja saada vaikka mukavaa palautetta ja huomiota vaatteistani. Mutta se, että saisin asuni vuoksi palautetta kropastani, tuntuu epämiellyttävälle. Siksi se on kivempi verhota boyfriend -farkkuihin, isoon kollariin tai Pikku Myy -malliseen mekkoon. Turvallista, sanoisin.

Olen nyt 32-vuotias. Mietin, kuinka kauan voi pukeutua vielä tyttötyylillä ennen kuin näyttää ihan naurettavalle naururyppyineni tennareissa.

-Karoliina-

P.S. Katsokaa, kuinka huikea mun äiti on asukuvaajana! Näkisitte ne muuvsit, jotka näitäkin kuvia varten on otettu.  

huppari, Noisy May // paita, Ivana Helsinki X Teemu Keisteri // farkut, H&M Loves Coachella // tennari, Vans (Zalando) 

Share

Kommentit

En mä näe sun tyylille mitään parasta ennen päivää. Mutta ihan näen sulla blorange lobin, pliiiiide! 

Samaistua tennarit tyttö -fiilikseen täysin.Itsekin elin korkkarikokeilut jo pikkutyttönä! Oon hoikka ja joskus joku kavereista sanoo että mulle sopis sellanen ja sellanen mekko, yleensä joku tiukka tai ainakin ampiaisvyötäröinen. Itseä vaivaa nämä pukeutumisehdotukset, tulee sellainen olo et pitäis pukeutua kropan eikä oman tyylin mukaan. Niin monet kerrat olen kokenut että miltä vaate tuntuu päällä on kuitenkin tärkeintä, tietenkään ulkonäköä unohtamatta:) Go tennarityttö go, ikä on sivuseikka!!

Katsoppa vaikka Samulinin Airaa. Siinä on erinomainen esimerkki naisesta joka pukeutuu niinkuin itsestä parhaalle tuntuu, ei niinkuin yhteiskunnan ikänormit odottaisi.

Eli antaa mennä vaan tennareissa, ihan vaikka sinne hamaan lopuun asti jos se on sinun tyylisi! Kyllä maailmaan tennarimummoja mahtuu vuosikymmentenkin päästä. :)

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.